Eradication Sam's Pubissa 29.1.2005
Sunkka kirjoitti noin 19 vuotta sitten (3 kommenttia)
Kotkalaisen hevirockin tulevaisuus on turvattu. Manitou, Total Devastation, Kaihoro ja Omnium Gatherum ovat siirtyneet askelta pidemmälle levysopimustensa myötä ja Kotkan demoscenestä ponnistaa uutta porukkaa perään. Aika valmiilta alkaa kuulostaa jo esimerkiksi Eradication, jonka keikasta ja viimeisimmästä demosta juttua tässä.
Eradicationin keikkaa on arvioitu ennenkin Palasokerin sivulla Nuorisotalon bänditapahtumassa. Osa Palasokerin konserttiseurueesta olikin henkisesti valmistautunut seuraamaan vain keskivertolukiolaisbändin keikkaa, joten yllätys oli melkoinen kun Eradication osoittautui tosi kovaksi menijäksi.
Eradicationin osasto on hilpeä ja hyväntuulinen heavy metalli. Meininki on juuri niin hauskaa, kuin heavyn tuleekin olla. Sävellykset ovat luontevia ja tutun tuntuisia, suorastaan korvaansopivia. Nuoruuden into ja tekemisen riemu ovat vahvasti mukana ja aikataulu demojen ja treenien suhteen tuntuu olevan kiivas. Vaikutteet kuuluvat joidenkin mielestä liikaakin, mutta mitäs sitten? Eipä näitä häpeilemättömästi kasariheviä veivaavia bändejä ole koskaan liikaa! Paitsi 80-luvulla taisi olla... Vaikutteina nousevat pintaan Judas Priest, Iron Maiden, Dio, Manowar ja Black Sabbath. Ei huonosti lukioikäisiltä kavereilta, jotka olivat vielä kapaloissa, kun Iron Maiden julkaisi Somewhere in Timen.
Keikoilla on päällä hurja draivi. Biisit vedetään pääsääntöisesti huomattavasti nopeammin kuin demoilla ja asenne lavalla ei ole se liian usein nähty "anteeksi", vaan keikka vedetään hyvällä meiningillä ja kaikilla on hauskaa.
Sam's Pubissa Kotkan Karhulassa 29.1. 2005 kuultiin seuraavat biisit, joista osa on tulevalta demolta ja kuultiin julkisesti ensi kertaa:
1. Hard Heavy & Loud
2. Anger
3. Empty
4. Made of Metal
5. The Root of All Evil
6. Nightmares
7. Stalkers
8. My Dreams Never Die
9. Pedal to the Metal
10. Tyrant (Judas Priest-cover)
11. Follow Me
------
Encore:
-The Sentinel (Judas Priest-cover)
-Chaos (yleisön vaatimuksesta!)
Laulajakitaristi Ville Kaarosen laulutaito on ensimmäisestä demosta kehittynyt hurjasti ihan vuoden sisällä. Rob Halford-kiekaisut onnistuvat keikallakin hienosti ja käyttökelpoista äänialaa on melko laajasti.
Kitarointi on ihan oma lukunsa. Päätoimen hoitaa säveltäjänäkin toimiva Mikko Gynther, joka soittaa kivoja tyylinmukaisia sooloja ja tyylinmukaista meininkiä hyvällä maulla. Homma toimii livenäkin mallikkaasti, instrumentin käsittely on hallussa. Gyntherin säveltämissä biiseissä on paljon osia, ei pelkkä AABA-rakenne, vaan väliososia ja teemoja ja tietysti runsaasti soolotilaa. Kappaleet ovat yllättävän pitkiä. Gynther on aikamoinen puuhamies: hänen käsialaansa ovat sävellys, lyriikka, suurin osa kitaroista, bassot, koskettimet, äänitys, miksaus, masterointi ym. Demo on äänitetty omin voimin Mikko Gyntherin ja Olle Rädyn toimesta.
Basisti Jere Naski hoiti tonttinsa mallikkaasti keikalla, demollahan bassot hoitaa Mikko Gynther itse. Demolla Mikon basso pärisee kuin Steve Harrisillä, johtuneeko esikuvasta vai vain bassokitaran ominaisuuksista?
Demolla häiritsee se, että erittäin kovana liverumpalina pidetty Olle Räty ei oikein suoriudu maineensa mukaisesti äänitteellä. Livenä draivi, taimi ja fiilis olivat kohdallaan, mutta äänitteen suorite on hieman lattea ja taimikin seilaa. Hyvin tämä on silti vedetty, kun huomioi, että klikkiä ei ole käytetty!
Viimeisin demo on julkaistu 18.11.2004, mutta se ei kuulemma enää ollenkaan kuvaa bändin nykytilaa, koska kaikki ovat kehittyneet jo niin paljon. Tämä on helppo uskoa, koska ensidemo (29.1.2004) oli huomattavasti viimeisintä heikompi, eikä välissä ole kuin 10 kuukautta! Uusi demo on luvassa keväällä 2005, äänityksen ovat jo alkaneet ja edistyvät hyvää vauhtia. Biiseistä tulee kuulemma "nopeampia, lyhyempiä ja ennenkaikkea parempia kuin vanhat!" Kuulostaa lupaavalta!
Viimeisin, Nightmares-demo on ladattavissa yhtyeen saitilta kokonaisuudessaan, suosittelen. Biiseistä lyhyitä arvioita alla:
1. Follow Me 1:59
Jo heti ensimmäinen biisi ryntää silmille, luulot pois! Esikuvat eikä genre jää epäselväksi kun Rob Halford-tyylinen kirkaisu polkaisee biisin matkaan. Hieno aloitus demolle: kaksiminuuttisessa biisissä on koko ajan hurja vauhti päällä, eivätkä edes kitarasoolot ole hengähdystaukoja paahtoon! Vakuuttavasti sävelletty, sovitettu, soitettu ja laulettu! Rock and/or Roll!
Mukavuudenhaluisille voisikin suositella tätä kappaletta, jos Eradicationiin haluaa tutustua pikaisesti. Biisi on ladattavissa kuunneltavaksi yhtyeen saitilla ja siitä on myös julman kokoiset livevideot (lowQ 10Mt / highQ 50Mt) ladattavissa saitin etusivulla!
2. Made of Metal 5:41
Kakkosbiisi Made of Metal onkin jo vähän rauhallisempi hevibiisi mutta nyt on asennetta vaikka muille jakaa. Erittäin tarttuva kertosäe on piinannut toimittajaa jo pari viikkoa ja sitä tulee lauleskeltua ääneenkin itsekseen "Can't you see, we are made of metal!". Kappaleen lyriikka on muutenkin esimerkillisen heavygenreä: "Wearing leather, almost too tight" ja "Heavy metal or no metal at all", jälkimmäisen ollessa hilpeä Manowar-lainaus. Kappale myös alkaa Manowar-lainauksella, hilpeällä Wheels of Fire-introlla, jossa kaveri kurittaa mopoa! Keskivaiheilla metallia ylistävää kappaletta on hauska jazzahtava rumpusoolo.
3. Nightmares 6:02
Nimibiisi Nightmares on menevä, lähes popahtava biisi. Väliosa on vähän irrallisen tuntuinen...
4. My Dreams Never Die 5:27
Monipuolinen ja menevä biisi kärsii vähän huonosta laulusuorituksesta. Ville ei ole parhaimmillaan tuolla äänialalla, ehkä pieni nosto auttaisi? Muuten kappale olisi menevä ja alun intro on jostain syystä jäänyt niin hiljaiseksi, että mikäli sen mielii kuulla, pitää olla tarkkana volyyminappulan kanssa siinä vaiheessa kun rokki alkaa, muuten repeää kartiot.
5. Anger 6:16
Anger on tahilajijakoineen ihan progea! Tosin tuota paritonta poljentoa on vain väliosassa ennen kitarasooloa ja kitarasoolon keralla, muuten tämä katkera ihmissuhdetilitys onkin vähän tuskallista kuunneltavaa heikon laulusuoritteen ansioista. Olisiko muutaman sävellajin nosto auttanut tässäkin? Lopun kiekaisu sentään tuo pisteen.
6. Crusade 9:28
Kunnon moniosainen sankarieeppos, upeaa lyriikkaa! Nyt on oltu historiantunnilla hereillä. Ristiretkeläiset ovat saapumassa purrellaan "vapauttamaan" pyhää maata ja kaikkien sormet syyhyävät päästä taisteluun. Jo heti alun balladiosuudessa lauletaan "We're ready to kill, there's much blood to spill". Ilman tällaistaista riimittelyä mikään balladi ei toimi, siitä pisteet.
Orson Welles imitaatio on juuri ja juuri uskottavuuden rajoissa. Pinnistäen tulee mieleen tosiaan Manowarin The Defender, sitä kai on haettu? Villellä on yllättävän monipuolinen ääni, joka taipuu kirkumisen ohella örinään ja näihin Orson Welles-imitaatioihin. Kappaleen tarina päättyy The Troopermaisesti kuolettavaan haavoittumiseen taistelussa.
Kappaleen lopuksi onkin varsin irtonainen instrumenttaaliosuus kuvaamassa taistelua. Tämä osa on niin tyylipuhdasta Iron Maidenia, että melkein luulisi kuuntelevan aitoa asiaa! Oma sävellys, oma esitys, vain tyyli on lainassa. Ilman teosten kopiointia on saatu kyllä tyyli ja muotoseikat mukaan omaan biisiin ihan pieteetillä. Tämähän kuulostaa enemmän Iron Maidenilta kuin Machine Men ;)
Parhaat biisit: Follow Me, Made of Metal ja Crusade.
Kotisivu: www.eradicationband.net
[img]juttukuvat/bandikuvat/Erad7.jpg"/div>
Eradicationin keikkaa on arvioitu ennenkin Palasokerin sivulla Nuorisotalon bänditapahtumassa. Osa Palasokerin konserttiseurueesta olikin henkisesti valmistautunut seuraamaan vain keskivertolukiolaisbändin keikkaa, joten yllätys oli melkoinen kun Eradication osoittautui tosi kovaksi menijäksi.
Eradicationin osasto on hilpeä ja hyväntuulinen heavy metalli. Meininki on juuri niin hauskaa, kuin heavyn tuleekin olla. Sävellykset ovat luontevia ja tutun tuntuisia, suorastaan korvaansopivia. Nuoruuden into ja tekemisen riemu ovat vahvasti mukana ja aikataulu demojen ja treenien suhteen tuntuu olevan kiivas. Vaikutteet kuuluvat joidenkin mielestä liikaakin, mutta mitäs sitten? Eipä näitä häpeilemättömästi kasariheviä veivaavia bändejä ole koskaan liikaa! Paitsi 80-luvulla taisi olla... Vaikutteina nousevat pintaan Judas Priest, Iron Maiden, Dio, Manowar ja Black Sabbath. Ei huonosti lukioikäisiltä kavereilta, jotka olivat vielä kapaloissa, kun Iron Maiden julkaisi Somewhere in Timen.
Keikoilla on päällä hurja draivi. Biisit vedetään pääsääntöisesti huomattavasti nopeammin kuin demoilla ja asenne lavalla ei ole se liian usein nähty "anteeksi", vaan keikka vedetään hyvällä meiningillä ja kaikilla on hauskaa.
Sam's Pubissa Kotkan Karhulassa 29.1. 2005 kuultiin seuraavat biisit, joista osa on tulevalta demolta ja kuultiin julkisesti ensi kertaa:
1. Hard Heavy & Loud
2. Anger
3. Empty
4. Made of Metal
5. The Root of All Evil
6. Nightmares
7. Stalkers
8. My Dreams Never Die
9. Pedal to the Metal
10. Tyrant (Judas Priest-cover)
11. Follow Me
------
Encore:
-The Sentinel (Judas Priest-cover)
-Chaos (yleisön vaatimuksesta!)
Laulajakitaristi Ville Kaarosen laulutaito on ensimmäisestä demosta kehittynyt hurjasti ihan vuoden sisällä. Rob Halford-kiekaisut onnistuvat keikallakin hienosti ja käyttökelpoista äänialaa on melko laajasti.
Kitarointi on ihan oma lukunsa. Päätoimen hoitaa säveltäjänäkin toimiva Mikko Gynther, joka soittaa kivoja tyylinmukaisia sooloja ja tyylinmukaista meininkiä hyvällä maulla. Homma toimii livenäkin mallikkaasti, instrumentin käsittely on hallussa. Gyntherin säveltämissä biiseissä on paljon osia, ei pelkkä AABA-rakenne, vaan väliososia ja teemoja ja tietysti runsaasti soolotilaa. Kappaleet ovat yllättävän pitkiä. Gynther on aikamoinen puuhamies: hänen käsialaansa ovat sävellys, lyriikka, suurin osa kitaroista, bassot, koskettimet, äänitys, miksaus, masterointi ym. Demo on äänitetty omin voimin Mikko Gyntherin ja Olle Rädyn toimesta.
Basisti Jere Naski hoiti tonttinsa mallikkaasti keikalla, demollahan bassot hoitaa Mikko Gynther itse. Demolla Mikon basso pärisee kuin Steve Harrisillä, johtuneeko esikuvasta vai vain bassokitaran ominaisuuksista?
Demolla häiritsee se, että erittäin kovana liverumpalina pidetty Olle Räty ei oikein suoriudu maineensa mukaisesti äänitteellä. Livenä draivi, taimi ja fiilis olivat kohdallaan, mutta äänitteen suorite on hieman lattea ja taimikin seilaa. Hyvin tämä on silti vedetty, kun huomioi, että klikkiä ei ole käytetty!
Viimeisin demo on julkaistu 18.11.2004, mutta se ei kuulemma enää ollenkaan kuvaa bändin nykytilaa, koska kaikki ovat kehittyneet jo niin paljon. Tämä on helppo uskoa, koska ensidemo (29.1.2004) oli huomattavasti viimeisintä heikompi, eikä välissä ole kuin 10 kuukautta! Uusi demo on luvassa keväällä 2005, äänityksen ovat jo alkaneet ja edistyvät hyvää vauhtia. Biiseistä tulee kuulemma "nopeampia, lyhyempiä ja ennenkaikkea parempia kuin vanhat!" Kuulostaa lupaavalta!
Viimeisin, Nightmares-demo on ladattavissa yhtyeen saitilta kokonaisuudessaan, suosittelen. Biiseistä lyhyitä arvioita alla:
1. Follow Me 1:59
Jo heti ensimmäinen biisi ryntää silmille, luulot pois! Esikuvat eikä genre jää epäselväksi kun Rob Halford-tyylinen kirkaisu polkaisee biisin matkaan. Hieno aloitus demolle: kaksiminuuttisessa biisissä on koko ajan hurja vauhti päällä, eivätkä edes kitarasoolot ole hengähdystaukoja paahtoon! Vakuuttavasti sävelletty, sovitettu, soitettu ja laulettu! Rock and/or Roll!
Mukavuudenhaluisille voisikin suositella tätä kappaletta, jos Eradicationiin haluaa tutustua pikaisesti. Biisi on ladattavissa kuunneltavaksi yhtyeen saitilla ja siitä on myös julman kokoiset livevideot (lowQ 10Mt / highQ 50Mt) ladattavissa saitin etusivulla!
2. Made of Metal 5:41
Kakkosbiisi Made of Metal onkin jo vähän rauhallisempi hevibiisi mutta nyt on asennetta vaikka muille jakaa. Erittäin tarttuva kertosäe on piinannut toimittajaa jo pari viikkoa ja sitä tulee lauleskeltua ääneenkin itsekseen "Can't you see, we are made of metal!". Kappaleen lyriikka on muutenkin esimerkillisen heavygenreä: "Wearing leather, almost too tight" ja "Heavy metal or no metal at all", jälkimmäisen ollessa hilpeä Manowar-lainaus. Kappale myös alkaa Manowar-lainauksella, hilpeällä Wheels of Fire-introlla, jossa kaveri kurittaa mopoa! Keskivaiheilla metallia ylistävää kappaletta on hauska jazzahtava rumpusoolo.
3. Nightmares 6:02
Nimibiisi Nightmares on menevä, lähes popahtava biisi. Väliosa on vähän irrallisen tuntuinen...
4. My Dreams Never Die 5:27
Monipuolinen ja menevä biisi kärsii vähän huonosta laulusuorituksesta. Ville ei ole parhaimmillaan tuolla äänialalla, ehkä pieni nosto auttaisi? Muuten kappale olisi menevä ja alun intro on jostain syystä jäänyt niin hiljaiseksi, että mikäli sen mielii kuulla, pitää olla tarkkana volyyminappulan kanssa siinä vaiheessa kun rokki alkaa, muuten repeää kartiot.
5. Anger 6:16
Anger on tahilajijakoineen ihan progea! Tosin tuota paritonta poljentoa on vain väliosassa ennen kitarasooloa ja kitarasoolon keralla, muuten tämä katkera ihmissuhdetilitys onkin vähän tuskallista kuunneltavaa heikon laulusuoritteen ansioista. Olisiko muutaman sävellajin nosto auttanut tässäkin? Lopun kiekaisu sentään tuo pisteen.
6. Crusade 9:28
Kunnon moniosainen sankarieeppos, upeaa lyriikkaa! Nyt on oltu historiantunnilla hereillä. Ristiretkeläiset ovat saapumassa purrellaan "vapauttamaan" pyhää maata ja kaikkien sormet syyhyävät päästä taisteluun. Jo heti alun balladiosuudessa lauletaan "We're ready to kill, there's much blood to spill". Ilman tällaistaista riimittelyä mikään balladi ei toimi, siitä pisteet.
Orson Welles imitaatio on juuri ja juuri uskottavuuden rajoissa. Pinnistäen tulee mieleen tosiaan Manowarin The Defender, sitä kai on haettu? Villellä on yllättävän monipuolinen ääni, joka taipuu kirkumisen ohella örinään ja näihin Orson Welles-imitaatioihin. Kappaleen tarina päättyy The Troopermaisesti kuolettavaan haavoittumiseen taistelussa.
Kappaleen lopuksi onkin varsin irtonainen instrumenttaaliosuus kuvaamassa taistelua. Tämä osa on niin tyylipuhdasta Iron Maidenia, että melkein luulisi kuuntelevan aitoa asiaa! Oma sävellys, oma esitys, vain tyyli on lainassa. Ilman teosten kopiointia on saatu kyllä tyyli ja muotoseikat mukaan omaan biisiin ihan pieteetillä. Tämähän kuulostaa enemmän Iron Maidenilta kuin Machine Men ;)
Parhaat biisit: Follow Me, Made of Metal ja Crusade.
Kotisivu: www.eradicationband.net
[img]juttukuvat/bandikuvat/Erad7.jpg"/div>
+/- saldo : 0 | Tweet
Kiitokset artikkelista ja demoarviosta, aika osuvasti on asiat kerrottu! Sen verran viel että Manowarin The Defenderiä en minä ainakaan ole kuullut, eli idea tuohon Crusaden matalalta puhumiseen tuli ihan itsestään :)
Niinhän sinä Cace luulet, vaan etpä ole Crusadea tehnyt ;)
Onhan noita "Narrator"-juttuja kautta hevihistorian muissakin biiseissä, ja usein se on juuri tuollainen Orson Welles-tyylinen ääni, joten ehkä tuo The Defender on vähän liikaa specifioitu, mutta se nyt tulee vaan päällimmäiseksi mieleen :) Hieno biisi. Ja Crusade on hyvä myös.