MrBungle kirjoitti noin 18 vuotta sitten (0 kommenttia)

Missä minä olen, en tunne jalkojani, en tunne käsiäni. Ainoa tuntemus tulee karmivasta pääkivusta joka jyskyttää jokaisen uuden kysymyksen mukana. Tunne on kuin 10 tuhannentonnin vasaralla paukautettaisi pääkoppaan. Huoneessa jossa makaan on pimeää, jostain pienen pienestä rakosesta tulvii valoa jonka koen tervettulleeksi. Miksi minä olen täällä, missä minä olen, miten olen tänne joutunut? Miljoonat kysymykset täyttävät pääni ja samalla särky vain yltyy. haluaisin repiä pääni irti ja survoa sen tuosta pienestä aukosta seinässä.

Käteni osuu johonkin lämpimään lattialla. Jotain eritettä kenties? Se ei haissut miltään kun sitä haistoin, tai ehkä pienoin aromi mutta ei kuitenkaan ulosteelta. Maistoin sitä. Se oli verta, oliko se minun vai oliko huoneessa joku muu minun lisäkseni? Koetin tutkia ruumistani olisiko siinä vastaus kysymykseen, mutta en löytänyt minkäälaista haavaa kehostani. Maistoin uudelleen ainetta ja yhä vain varmistuin siintä että verta se oli. Joskus kun oli haava tullut sormeen lihaa leikatessa, olin työntänyt sen suuhun. Se oli maistunut aivan samalta kuin tämä lattialla oleva neste maistui. Huomasin olevani alaston ja minulla oli hiukan viileä olo. Pientä kajastusta seinässä olevasta raosta lukuunottamatta, huone oli täysin pimeä. Aloin konttaamaan pitkin lattiaa ja tunsin äkillisen kivun takapuolessani. Oliko joku raiskannut minut, sieltäkö veri oli peräisin? Työnsin käteni ahteriini tutkiakseni tulisiko sieltä veri joka oli lattialla lammikkona. Työnsin käteni suuhun mutta se ei kyllä maistunut verelle, jollekin muulle mutta ei kyllä verelle. KOnttasin jonkin matkaa eteenpäin kunnes osuin johonkin pehmeään ja karvaiseen. Säpsähin ja vetäydyin taaksepäin kunnes osuin toiseen samanlaiseen takanani. Missä minä olin? Mitä nuo karvaiset möykyt lattialla olivat?

23 päivää aikaisemmin

Kävelin pitkin tuttua katua kohti kauppaa jossa aioin tehdä jokapäiväisiksi muodostuneet ostokseni. Sää oli mitä mainioin. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja pilviä oli vain nimeksi. Minua viehätti ajatus viettää koko päivä ulkona, eihän näin kauniilla säällä sisällä voisi olla. Auringossa oli varmasti reilusti yli 20 astetta lämpöä, linnut kaartelivat korkealla metsästäen hyönteisiä. Vastaan käveli ihmisiä, kaikki tuntuivat loistavan tänä päivänä. Hymyileviä katseita, toiset jopa tervehtivät. Tuntui kuin maailmassa ei olisi mitään vikaa sillä hetkellä ja kaikki paha olisi piilotettu jonnekin pois näkyvistä. Saavuin kaupan luokse. Yleensä menen heti sisään mutta nyt jäin polttamaan tupakan kaupan eteen. Olin kyllä ajatellut tupakoinnin lopettamista jo pidemmän aikaa mutta nyt oli mielestäni niin sopiva heti viettää tovi tuossa auringon paisteessa. Sytytyin tupakan ja katsoin ohi käveleviä ihmisiä. Olin jo melkein saannut poltettua savukkeen kun viereeni tuli todella iäkäs mies hieman ryysyisissä vaatteissa. Hän seisoi siinä ja tuijotti minua mitään sanomatta kunnes avasi suunsa ja lausahti.

"Sinä se et uskonut minua, siintä sinua rangaistaan". Sen sanotttuaan mies jatkoi matkaansa.
Ihmettelin kovasti mitä mies oli minulle tahtonut sanoa. Mitä minulle on sanottu ja ketä minun nyt on pitänyt totella? Mies oli varmaan erehtynyt henkilöstä, tai sitten hänellä vain oli päässään vikaa. Poljin savukkeen katuun ja avasin kaupan oven. Sisällä oli viileää verrattuna ulkoilmaan. Kaupassa ei ollut juurikaan asiakkaita joka sopi minulle. En pitänyt tunngoksesta, se sai minut voimaan pahoi, samoin kuin ahtaat paikat. Minun pääni juuri ja juuri kestää ahdasta hissiä. Kävelin suoraa päätä viileäkaapeille. Minulla oli ostoslista päässäni valmiina sillä ostin aina samat tuotteet. Maitoa, ruisleivän, kermaista juuustoa, suolamakkaraa, perunoita. Ainoastaan kalapuikot vaihtelevat välillä jauhelihapihvin ja kanapihvien välillä. Päivän lehden ostan aina joskus. Ennen tarttumistani maitotölkkiin, viereeni käveli vanhamies. Hän muistutti jo ulkona tapaamaani miestä paljon, mutta samaisesta herrasta ei kuitenkaan kyse ollut. Mies tuijotti minua tovin ja lausui sitten.

"Sinua varoitettiin, miksi et kuunnellut?" Sen sanottuaan mies kulki ulos, aivan kuin edellinenkin vanha herra. Mikä ihme näitä vanhuksia tänään oikein vaivaa, mietin ja laitoin maitotölkin koriin. Kerättyäni tavarat koriin suuntasin kulkuni kassalle. Otin vielä lehden lehtitelineesä. Myyjätär hymyili minulle ja minä hymyilin takaisin. Tällä kertaa se oli tekohymyä sillä minun pääni oli vielä hieman sekaisin vanhusten hyökkäyksestä. Tyhjensin korin likuhihnalle. Kaivoin rahaa takataskussa olevasta lompakosta ja ojensin setelin myyjättärelle. Aloin keräämään ostoksiani muovikassiin kun myyjätär keskeytti minut.

"Anteeksi hyvä herra mutta tälläinen raha ei kyllä käy tässä kaupassa"hän sanoin ja ojensi rahan takaisin. Ihmettelin hiukan ja katsoin seteliä. Se tosiaan oli aivan oudon näköinen. Ruskealla pohjalla oli jotain kirjoitusta. En ymmärtänyt sanaakaan mitä siinä luki ja setelin toisella puolella oli kuva jostain aivan oudosta, luultavasti eläimestä.

"Mitäs perkelettä tämä nyt on"kivahdin ja katsoin lompakkooni. En löytämyt sieltä muita seteleitä kuin samaisia mitä oli tarjonnut maksuksi ostoksistani. Missä minun rahani ovat, minulla oli rahaa vielä eilen?

Kipuni yltyi sietämättömäksi yrittäessäni ajatella mitä oli oikein tapahtunut. En uskaltanut liikahtaa mihinkään suuntaan. Minua koski pääni lisäksi takapuoleen, vasempaan käteen ja olkapäähän. Yritin kuunnella mitä ympärilläni tapahtui. Kuului pienen pieniä kolahteluja jostain kaukaa. Se tuli varmaan oven takaa. En erottanut kuitenkaan seiniä saati ovea. Ainoastaan kohta mistä kajasti valio oli nähtävissä. Yht’äkkiä kuului valtava tömähdys ja koko huone heilahti minä mukaanlukien. Liu’uin päin yhtä karvaista möykkyä. Nopeasti kuitenkin vetäydyin pois sen luota ja huomasin käteeni tulleen taas tuota nestettä. Se oli varmaan peräisin tuosta möykystä johon törmäsin. Nyt tuntui kuin lattia joka oli terästä olisi hieman vinossa. Rohkaisin mieleni ja aloin hivuttautumaan sivulle kunne saavuin seinän viereen. Seinä oli lattian tavoin tehty jykevästä teräksestä ja se oli kylmä. Huoneessa oli kauttaaltaan kylmä. En koskaan ennen ole niin paljon halunut vetää vaatteita päälle kuin nyt halusin. Pakarani raapivat teräslattiaa vasten minu vetäessä itsenäni käsillä eteenpäin. Hivuttauduin pitkin seinää kunnes sattumalta tönäisin olkapäällä seinämää ja se antoi perkiksi. Siinä kohdassa sattui olemaan ovi, joka avautui. Huoneen täytti kirkas sininen valo, minun silmäni olivat jo tottuneet pimeyteen ja oli shokeeraavaa vastaan ottaa tuo valon paljous. En kyennyt näkemään mitää silmilläni vähään aikaan ja katsoin parhaaksi peittää ne käsilläni. Valo oli miltei liikaa pääkivulleni ja aivan itsestäni riippumatta hakkasin päätäni lattiaan kunnes jäin makaamaan siihen liikkumattomana, olin menettänyt tajuntani. Makasin hievahtamatta 15 minuuttia kunnes heräsin siihen että jokin repi minua kädestä ja raahauduin selälläni eteenpäin. Uskomaton kipu valtasi koko ruumiin, oli ratketa liitoksistani. Minua oli vedetty noin 7 metrin pituinen matka teräksisellä lattialla ilman vaatteita kunnes matkan teko pysähtyi. Kiepsahdin mahalleni ja katsoin kuka minua oli raahannut. En ehtinyt nähdä kuin vilauksen tuosta otukseta ennen kuin hän oli karannut kulman taakse. Olin nähnyt vihreän olion joka ei ollut kovin iso kooltaan. Mitä vittua ajattelin, mitä tämä on? Tämän täytyy olla painajaista, minun täytyy herätä kohta vuoteeltani. Odotin heräämistäni mutta se ei tapahtunut. Katsoin taakseni. Pitkä teröksinen käytävä oli valaistu sinisillä valaisimilla, yksi ovi oli auki ja sieltä minut oli raahattu ulos. Yritin nousta ja liikkua. En kerta kaikkiaan pystynyt. olin aivan liian turtana kylmyydestä, kivusta ja pääni oli aivan sekaisin. Menetin taas tajuntani.

Olin nyt aivan ymmälläni, mistä nuo rahat olivat tulleet ja missä minun euroni olivat? Myyjätär tarjoutui maksamaan ostokseni jos tulisin jonain päivänä maksamaan ne hänelle. En voinnut muuta kuin suostua koska en viitsinyt mennä viemään niitä takaisinkaan.
"Onko sinulla puhelinta jotta voisin ottaa sinuun yhteyttä?"myyjätär kysyi.
"Ei, minulla ei ole puhelinta, valitan"vastasin mutta työntäessäni käteni taskuun vedin sieltä ulos puhelimen.

"No olihan sinulla puhelin mukana, minun numeroni on 555-34677" myyjätär sanoi.
Mitä ihmettä minulla nyt puhelin oli taskussa, mistä rahat ja puhelin? Näppäilin myyjättären antaman numeron ja pian hänen taskussaan soi kännykkä.
"Joo totani, siinä on minun numeroni"sanoin ja työnsin puhelimen taskuuni.
Ladoin ostokseni nopeasti muovikassiin ja kiirehdin kohti ovea.

"Minun nimeni on muuten Riitta!!"myyjättären ääni kuului selkäni takaa. En vastannut mitään vaan suuntasin kulkuni ovea kohti. Ulos päästyäni hengitin vähän aikaa syvää henkeä ja istahdin penkille oven vieressä. Pääni oli aivan sekaisin enkä tiennyt mitä ajatella. Liian monta kummallista asiaa preätysten oli saannut minut haukkomaan henkeä. Tuntui että tukehtuisin siihen paikkaa. Eräs ohikulkija näki tilanteeni ja tarjosi minulle paperipussia johon voisin hengittää. En voinnut vastaan ottaa sillä hetkellä keneltäkään mitään. Nousin ylös ja juoksin kadun yli toiselle puolelle ja olin jäädä henkilöauton alle. Kadun toisella puolella oli kaunis puisto jonne juoksin. Ostoskassini oli jäännyt penkille, minulla ei ollut kädessäni muuta kuin päivänlehti. Pysähdyin katsoakseni seuraako joku minua tai tekemisiäni ja istuin penkille. En edes kerennyt istahtamaan kuin minun oli pakko nousta ylös ja kääntyä suuren puskan puoleen. Oksennu lensi kaaressa päätyen pensaan oksille ja nurmikolle sen vieressä. Oksennus oli kummallisen väristä, neon hohtavan vihreää. Se sai minut aivan kauhun valtaan ja astuessani taaksepäin kaatusin puistonpenkiin. Iskiessäni takamuksen maahan tunsin todellisen kivun vihlauksen ja huusin tuskissani niin kovaa kuin vain keuhkoistani irtosi. Vieressä oleva lapsi perhe sai jalat alleen. Nainen keräsi lapsensa rattaisiin. Toiselta lapsista tippui jäätelö jota pienokainen oli puistoon tullut maistelemaan. Äiti ei välittänyt lapsen itkuun purskahtamisesta vaan hän halusi lapsukaisensa turvaan ja äkkiä.

"Mitä helvettiä!!" pääsi suustani. Paikalle oli tullut kaksi nuorta miestä ihmettelemään tilannettani, he luulivat minun vain olevan juopporenttu mutta nähtyään hohtavan oksennuksen he vain tuoijottivat minua. Paikalle alkoi kerääntyä lisää ihmisiä. kuulin jonkun sanovan että soittakaa poliisit paikalle, se sai minut nousemaan ylös. Uhmasin kipua joka takapuolestani säteili koko kehooni ja juoskin pois puistosta niin pitkälle kuin vain pystyin. Katsoin turvalliseksi mennä asuntooni.