Moi anonyymi! » Login | Social login | Uusi käyttäjä

Manogurgeilin huijaavat kukat

Hezzu kirjoitti noin 20 vuotta sitten (5 kommenttia)
Manogurgeil on melkoisen vapaamuotoista ja 70-lukuhenkistä instrumentaaliprogea soittava yhtye Helsingistä. Bändi on ollut kasassa muodossa tai toisessa kohta pari vuotta ja jokunen suhteellisen menestyksekäs keikkakin on jo heitetty pääkaupunkiseutulaisten iloksi. Ääniterintamalla on vielä ollut varsin hiljaista, joten muu Suomi on jäänyt melko paitsioon yhtyeen musiikista. Otetaan kuitenkin hieman tarkemmin selvää mistä oikein on kysymys.




Bändi sai alkunsa kesällä 2002 kun Ville Koivula (basso), Hannu Kuosmanen (koskettimet) ja Erno Palonheimo (koskettimet) ryhtyivät hieman jammailemaan yhdessä. Syksymmällä rumpali Janne Löppönen liittyi jengiin, mutta Ernon ollessa mukana vain satunnaisesti neljän miehen voimin treenattiin vain ajoittain. Kahden kosketinsoittajan voimin kuitenkin päästiin taas ennen pitkää jatkamaan, sillä Ville Paukkonen liittyi sähköpianoineen mukaan tammikuussa 2003 (tosin Ernostakaan ei ole tyystin luovuttu, sillä hän toimii yhtyeen miksaajana). Myös kitaristi Mikko Käyhkö viraili treeneissä satunnaisesti. Myöhemmin keväällä Jannen mielenkiinto rumpalointiin alkoi hieman hiipua ja hoidettuaan yhden keikan alta pois väliaikaisrumpali Esko Niirasen avustuksella, saatiin vakinaisemmaksi rumpaliksi houkuteltua J Salonen. Tämä kokoonpano ehti heittämään kaksi keikkaa talvella 2003-2004, mutta keväämmällä progemieheksi tunnustautumaton (!?) Salonen päätti heittäytyä hieman kaupallisemman musiikin vietäväksi liittyessään poppari Irinan bändiin.

Elikkä bändi on tällä hetkellä rumpalia vajaa. Vai onko? Miltä tilanne näyttää? Kesäkuuksi on kuitenkin buukattuna jo parikin keikkaa?

Ville P: Ollaan saamassa porilaista verta mukaan.

Ville K: Kesäkuun keikoilla rummuissa on Perttu Lindberg.

Ville P: Perttu on rumpaliehdokkaista ainoa, joka on tähän mennessä osoittautunut kyllin skarpiksi selviytymään treeneihin.

Ville K: Joo. Mua ei ainakaan huvita alkaa holhoamaan ketään rumpaleita, jos ei itse kykene sopimaan juttuja. Suurimmasta osasta rumpaliehdokkaita on luovuttu sen takia, ettei ne saa persettään treenikselle. Tai soittaa edellisenä iltana, ettei kykene.

Ville P: ...ja tekee tän pari kertaa. Pertun kanssa ainakin pystyy sopimaan asioista ja soittamaan suhteellisen järkevän kuuloisesti vaikka treenejä ei pysty hirveän usein pitämään välimatkan takia.

Onko hän pitempiaikainen kiinnitys vai sijainen?

Ville P: Ei ole vielä varmuutta siitä, muuttaako Perttu pysyvästi Helsinkiin syksymmällä, joten...

Onko teillä usein treenejä? Harjoittelettako yksinään kotosalla paljonkin?

Hannu: Pari kertaa viikossa ehkä on. Pakkohan se on kotona harjoitella kun on niin paska... ja varmaan vaikkei oiskaan, sitten paranis yhä!

Ville P: Totta hemmetissä treenataan himassakin. Siitä ei tule mitään jos soittaa viikossa yhteensä sen 6 tuntia mitä nyt kahdet treenit kestää.

Ville K: Treenejä on ollut vaihtelevasti, viime aikoina melko vähän, mutta yleensä on tarkoitus treenata pari kertaa viikossa. Himassa treenataan omia soittimia tai tehdään biisejä myös. Ja väännetään sormitreeniä, jotta saisi surkeisiin nakkeihin vauhtia.

Ville P: Mun olohuoneessa treenattiin joskus kuukausi sitten muutamia kertoja kolmestaan. Todella lämmitti sydäntä kun oli hirveä määrä kosketinsoittimia kämpillä.

Ville K: Lähinnä uusien kappaleiden sovitusta ja tuollaista. Ja harjoiteltiin myös bändin perustamista ;-)

Ville P: Sipoon vakituinen treenikämppä oli J:n junailema, mutta nyt on sovittu että saadaan jatkaa siellä.

Ville K: Siellä on mukava treenata metsän keskellä, vaikka matka onkin vähän pidempi. Eipähän tarvi pahemmin siivoilla toisten kaljapulloja.

Ville P: Haluamme korostaa, että Helsingin treenikämppätilanne on surkea. Viime loppuvuodesta vietettiin joku kuukausi Helsingin keskustassa sijaitsevalla treeniksellä, joka oli sellainen postimerkin kokoinen ja siellä treenas kolme muutakin bändiä että 660 euron kuukausivuokra saatiin jaettua inhimillisemmäksi. Sitten kun sinne meni, niin aina sai ekat puoli tuntia siivota ja järjestellä kamoja että pystyy soittamaan. Ellei ensin joutunut hätistelemään muiden bändien dokausmeininkejä.




Miten biisit syntyvät yleensä? Kuka säveltää vai syntyykö ne jamittamalla tms?

Ville P: Vaihtelevia menetelmiä... Hannun biisit tulee yleensä aika valmiiksi rakennettuina treenikämpälle. Villen (K.) biiseissä riittää kiipparisteille enemmän väsättävää, kun niissä ei ole melodiat yleensä yhtä valmiina kuin Hannun urkuoopperoissa. Eli aika lailla eri päästä pitää lähteä kehittämään riippuen siitä onko Villen vai Hannun biisi tekeillä.

Hannu: Yleensä kai mä tai Ville (K.) keksitään riffejä ja sointukulkuja ja teemoja ja sitten kaikki keksii omat osuutensa, jotka sopii niihin. Paukkonen ei ole vielä avannut sävellysarkkuaan. Ja sittehän meillä on noita ihan totaalisen improvisoituja pläjäyksiä...

Ville K: Mä teen ehkä enemmän riffipohjalta ja komennan sitten treeniksellä muita soittamaan. Sitten on jotain improvisoiduista pläjäyksistä poimittuja kappaleita. Esim. "Huijaavat Kukat" oli alunperin sellainen, joka sitten kehittyi muutaman bassoriffin psykedeeliseksi jamitteluksi, joka on aina erilainen.

Kun tuota improvisointia on ilmeisesti paljonkin niin muuttuvatko biisit paljonkin keikkojen välillä?

Ville K: Riippuu kappaleesta kyllä. Minulla ei ainakaan ole koskaan mitään hirveän tiukkoja sääntöjä sen suhteen mitä soitan. Lähinnä on jotain juttuja sitten, joiden pohjalle rakentaa jotain uutta ja johon voi palata jos ei muuten irtoa.

Ville P: Hannun läpisävelletyt biisit muuttuu vähemmän kuin noi jamimmat palat ja sovituksien hiomisessa menee useita kuukausia kuitenkin, että pieniä muutoksia tapahtuu aina.

Tulevana kesänä on ilmeisesti tarkoitus äänittää jonkinlaista demoa?

Ville K: Mahdollisesti joo. Riippuu lähinnä rumpalitilanteesta. Jos saadaan jonkin rumpalin kanssa natsaamaan niin että voi äänittää, niin sitten mahdollisesti kyllä.

Hannu: Joo pitäis vakiintua nyt rumpalitilanne jotenkin...

Ville K: Ennemmin ei voi miettiä äänitystä kyllä todellakaan. Ja huvittais kuitenkin tehdä se demo sitten sen "oikean" rumpalin kanssa.

Ville P: Ei voi tietää mitä oikeasti tapahtuu. Edellisen studiosession jälkeen on tullut nippu uusia ralleja, jotka olis kiva saada narulle.

Miten kuvailisitte musiikkianne ummikolle? Minä ainakin bongasin sieltä canterbury-vivahteita? Hatfieldit ja Soft Machinet ovat olleet levylautasella joskus?

Hannu: Todellakin. Ja National Health ja Camel. Onhan sieltä tullu kovasti inspiraatiota. Viihdytän itseäni kuuntelemalla "Miragea" pään sisällä.

Ville P: Ja Magma ja Wigwam... Sinä yönä kun mut rekrytoitiin bändiin niin Ville muistaakseni mainitsi, että pyrkimys on risteyttää Soft Machine, Can ja Magma. En ole ihan varma muistanko oikein...

Ville K: Onhan noita tullut kuunneltua. Mä oon varmaan kaikkein "konservatiivisin" musan suhteen. Itse olen diggaillut basisteista lähinnä Paganottia, Topia, Tavolazzia, Wettonia, Pohjolaa jne. Ja tietty Jacoa on tullut kuunneltua. Ja onhan niitä paljon muitakin kovia.

Ville P: Area unohtui.

Hannu: ...ja Henry Cow.

Ville P: Ai sitä on kuunnelleet muutkin kuin mä? Hyvä!

Hannu: Joo, se on mun lemppareita. Ja Zappa. Me kyllä Paukkosen kans kuunnellaan vaikka hiphoppia kunhan se on hyvää.

Ville P: Kaikesta musiikista tulee varmasti jotain vaikutteita, mutta soundimaailma on varmaan enemmän sieltä canterbury-akselilta. Ja Magmasta seurasi mun rakkaus Rhodes-soundiin.

Hannu: Magmalta on ulisevat vibratosynat ja canterburysta wahwahfuzz-urku. Mä tykkään Ratledgestä ja Larry Youngista ja Gustavssonista.

Ville P: Mä pidän erityisesti Kerry Minnearin ja Dave Stewartin soitosta. George Duke on kova Zappan levyillä ja jopa Stanley Clarken "I Wanna Play For Youlla" oli hyvää Rhodesia.

Mistä bändin nimi tulee?

Ville K: Oon keksinyt sen joskus sekavuustilassa. Ja kirjoitin sen ylös ja syytin Ernoa.

Ville P: Menikö se jotenkin niin että Ville heräs, kirjoitti irkkiin jollekin kanavalle "hiton monogurgeil" ja vasta myöhemmin heräs kunnolla ja huomasi että joku on kirjoittanut tollasta.

Kertokaa jotain keikkakokemuksia?

Hannu: No se oli aika hyvä se yks, jossa Paukkonen oli mukana. Kun oli se hullu tienposkessa...

Ville P: Niin se joku piripää Järvenpäässä aamulla viideltä kun heitettiin Ernon kanssa J:tä himaan... Mutta se on liian pitkä tarina... Factoryn henkilökunta oli tosi hellunen, kun sen jälkeen kun toka keikka siellä oli ohi ja oltiin puolet kamoista roudattu pihalle, niin joku tuli vihdoin sanomaan että on siellä hissikin (Factory sijaitsee 2. kerroksessa). Oltiin roudattu raivolla Rhodesia, urkuja ja PA:ta hiton kapeita portaita.

Lopuksi?

Ville K: Terveisiä ainakin Stallioneille.

Ville P: Kyllä.

Hannu: Joo. Stallioneille ja Morrisille.



Manogurgeil on siis:

Ville Koivula: sähköbasso
Hannu Kuosmanen: syntetisaattori, urut
Ville Paukkonen: sähköpiano
Perttu Lindberg: rummut

Erno Palonheimo: miksaus, korjaukset

Katso myös:
www.manogurgeil.net


+/- saldo : 0 |

    Kcrimso kirjoitti noin 20 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Tehkää konseptialbumi stallioneista!

    waka/jawaka kirjoitti noin 20 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Kaikkeen sitä törmää, kun Sokrua selailee. Olette sitten hankkineet rumpaliksi kaverin lukioajoilta.



    Perttu on kyllä niin loistava tyyppi, että varmaan ei tule ongelmia sen suhteen. Onnea ja menestystä uudelle kokoonpanolle.

    Anonyymi kirjoitti noin 20 vuotta sitten+/- saldo : 0
    No ei nyt vielä voisi sanoa ihan hankkimisesta, mutta kiva on soitella ja katsotaan miten seuraavat keikat menee.

    waka/jawaka kirjoitti noin 20 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Tuo muuten kuulosti ihan jääkiekkoilijan perusvastaukselta. :)



    "Jääkiekko on kivaa ja kotiasiat on kunnossa. Me tehdään parhaamme ja katsotaan, mihin asti se riittää."

    Anonyymi kirjoitti noin 20 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Vahvistamattomat huhut kertovat musikanttien diggailevan tosin enemmän formula ykkösistä. "...the notes were slippery and the pick was quite worn at the middle of the song..."