Moi anonyymi! » Login | Social login | Uusi käyttäjä

Rush Globenissa 29.9.2004

Sunkka kirjoitti noin 20 vuotta sitten (27 kommenttia)
Yhteispohjoismainen unelma täyttyi, Skandinavian Rush-fanit hiljentyivät kuuntelemaan Rushia Globenin lähes loppuunmyydyssä jääkiekkopyhätössä Tukholmassa, jossa on aiemminkin järjestetty hienoja tilaisuuksia, mm. vuonna -95. Rush jyräytti ilosoinnut, täytti hallin loistavalla meiningillä, mutta vaikka varmasti kaikilla katsojilla oli "Heart Full of Proge" niin kyllä oli katsojilta aika vaisua se suosion osoittaminen...

Aamiaisella naapuripöydän herra kiteyttikin tunnelman hyvin: "Rush-fanit kuuntelevat musiikkia hiljaa, taputtavat kohteliaasti kappaleiden välillä ja käyvät sitten väliajalla juomassa kahvin ja konjakin." Niinhän se taitaa olla. Yleisön luoma tunnelma oli kyllä surkea, katsomosta näytti, että vain noin 4 ekaa riviä jäälläkin edes yritti. Ilmarumpuja ei juuri nähty, eikä varsinkaan aluksi suosionosoituksia voi ainakaan myrskyksi luonnehtia, pikemminkin mutinaksi. Mutta onneksi väki lämpeni loppua kohti ja loppupuolella alkoi tunnelmakin jo vähän kohota. Siksi minä tätä tunnelma-asiaa tässä ruikutan, että ei ole muusikoiden kiva soittaa ja heilua ihan apaattiselle yleisölle kun esim. aiemminkokemallani amerikankeikalla -02 tunnelma oli kyllä aivan mahtava ja yleisö oli mukana ihan huumassa. Hyvin trio silti veti, fiiliksellä, vaikka meidän paikoilta välillä näyttikin vähän koomiselta se Geddyn tanssahtelu staattiselle yleisölle. Olisiko Ruotsi sittenkin vaatinut lämmittelijän? Jospa ensikerralla vaikka Queensrÿche vetäisi Mindcrimen siihen alle?

Matka alkoi lupaavasti, kun automatkalla Kotkasta Helsinkiin luukutettu Different Stages-konserttilevy sai laivalla jatkoa Rush in Rio-konserttilevystä Silja Serenaden discossa. Siljallakin tuntui olevan Rush-faneja ihan riittämiin, erilaisia paitoja näkyi jo lähtöaulassa ja meininki oli kiva kun tuntemattomat fanit moikkailivat toisiaan kuin kaverit. Discossa istui jo jonkin verran paitakansaa kun karaoke loppui. En jättänyt mitään sattuman varaan, vaan vein oman Rio:ni DJ:lle ja pyysin kohteliaasti soittaa Limelightin tai Tom Sawyerin. DJ vähän varovaisen epämääräisesti lupaili, perusteluina, että kun "tämä on kuitenkin disko" ja "katsotaan nyt, tuleeko tanssijoita ensin". No, jo hetken päästä alkoi ehkä maailman paras rockbiisin aloitus jyristä ja useampi pöydällinen miehiä säntäsi tyhjälle lavalle heilumaan Limelightin tahtiin. Tunnelma oli hetken katossa kun jengi lauloi biisiä vain vähän kovempaa kuin musiikki kuului ämyreistä! Yeah! Lattia tyhjeni nopeasti kun biisi loppui ja disco palasi normaalirutiiniin. Tästä viisastuneena DJ soitti vielä hetken päästä Tom Sawyerin ja sama ilmiö toistui. Myöhemmin kuultiin vielä Distant Early Warning ja New World Man. Natural Sciencea ei sentään kuultu, vaikka pöydässä vähän spekuloitiinkin, että soittaisko se sen, jos pyytäisi ;) Rockista innostuneena DJ:n ilta huipentui laivadiscolle hieman epätavallisesti Dion Holy Diveriin ja Twisted Sisterin We're not gonna take it:iin! Kiitoksen vaan DJ Mikelle, jätkä määrää!

Mutta vähältä piti rush-discon toteuminen, edelliset Rush-toivojat olivat kuulemma tulleet kopille ja käskeneet soittaa Rushia. Ikäänkuin DJ:llä nyt normaalisti olisi aina setissä iso kasa just Rushia. Kun sitä ei löytynyt, reaktio oli, että "ääliö, eikö sulla ole muka Rushia, sehän on kovinta!" Mutta tähän sitten kissan häntää, meiksi meni oman levyn kanssa puheille ja pyysy nätisti, osoitti kappaleet. Ja näin päästiin sitten kaikki fiilistelemään. Eli ihan asiallisesti sitten seuraavalla Rush-keikkamatkalla... Kuulemma myös Vikingin discossa soi loppuillasta Rush, 3-4 kappaletta sielläkin. Hyvä meininki!

Päivä Tukholmassa kului hektisen jännityksen vallassa ja Rush-paitoja kaupungilla pongaillen. Illalla siirryimme taksilla Globeniin ja siellä olikin väkeä jo kovasti paikalla! Näytti siltä, että yleisöstä noin 90% oli miehiä ja keski-ikäkin oli varmasti siinä kolmenkympin hujakoissa. Globenin hallin vastapäätä olevassa pubissa luukutettiin Rushia, tunnelma oli kiihkeän odottava ja meillä oli nälkä. Läheinen McDonalds ei kiinnostanut, olisi tehnyt mieli pizzanpalaa tai jotain muuta kuitenkin. Ulkosalla oli yksi nakkikärry, jossa myytiin hodaria vähän mustanmakkaran näköisellä patukalla.

Globeniin on monta sisäänkäyntiä, lipuista kannattaa katsoa se oikea. Jono ei siis ollut pitkä, mutta "turvatarkastus" oli perusteellinen. Sokrun päätoimittajan pieni kamera määrättiin vietäväksi kaniin kioskiin sisäänkäynnin viereen, siksi tämä keikkaraportti on ilman kuvia. Amerikassa olisi portista vienyt mukanaan vaikka järjestelmäkameran...

Ruokatilanne ei helpottanut sisäpuolella, vaikka toisin luulimme! Samanlasta hodaria oli myynnissä sielläkin, ja jotain kahta karkkipussia! Ei mitään muuta! Ottaisivat oppia Suomesta, Hartwallilla, jäähallilla ja kaikissa tapahtumissa on sentään vähän enemmän valinnan varaa, vaikka hinta onkin jotakuinkin yhtä törkeää ryöväystä.

Krääsäkojuilla oli hirveä tungos mutta ängimme itsemme silti tiskin ääreen. Seurueemme osti muutaman paidan, mutta valikoima ei oikein tyydyttänyt. Meistä tämän kiertueen paidat olivat yksinkertaisesti tylsiä ja joku R30-teksti nyt ei sano mitään kenellekään muulle kuin toiselle kiihkeälle Rush-fanille. Toinen asia oli tietysti se kantamisasia, eli muovipussi käsissä koko keikan ajan ei innosta, joten nyt kun on nähnyt tuota kamaa omin silmin, niin voikin laittaa tilauksen Showtecille, joka siis hoitaa Rushin vaate/krääsäkaupan. http://www.showtechmerchandising.com/Rush_Backstage/. Olen tilannut sieltä ennenkin kahdesti Rush-kamaa ja molemmilla kerroilla palvelu on ollut hyvää ja nopeaa. Ja valikoimaan kuuluu muidenkin kiertueiden paitoja, joten skaala on laaja.

Aulassa tapasin myös ystäväni Colossuksesta, ei nyt nimiä tähän... Hänellä oli mukanaan pieni suomenlippu! Voi v*ttu, miksei me tuota ajateltu! Olisi ollut komeaa ottaa oikein iso lippu mukaan vihjeeksi, että ensikerralla sitten Suomeenkin, pojat! No, joillakin leikkaa terävämmin.

Sitten halliin. Meillä oli paikat katsomolohkossa C32 joka osoittautui oikein hyväksi paikaksi. Näkyvyys lavalle oli mainio ja soundi oli ihan hyvä. Erityisesti rumpusoolon aikana asia korostui, sieltä näkyi koko komeus todella upeasti.

Lava oli aika suuri ja takana oli sceeni Rush-tyyliin. Alexilla oli taas näyttävä kasa Huges&Kettnerin kaiutinkaappeja ja vahvistimia, eikä Geddykään jäänyt huonommaksi, vaikka basso ajetaankin nykytyylin mukaisesti pienen DI-boxin kautta linjaan. Geddyllä oli omalla puolella lavaa henkisenä tukena kaksi valkoista kodinhoitohuoneesta tuttua rumpukuivainta (aiemman kolmen sijasta) ja toimistoista ja hotellien auloista tuttu välipala-automaatti, jossa ikkunan takana pyörii telineessä ruokaa ja naposteltavia. Ja sen ruokakaapin valo oli sama sininen hehkui kuin Alexin vahvistimissa! Upeeta! Näitä rumpukuivaimia kävi kesken keikan roudarit käynnistelemässä uudestaan, nehän ovat kolikoilla toimivia. Ja lisää paitojakin mätettiin mukaan välillä. Ja lopuksi paidat tietysti heiteltiin yleisöön, tavan mukaan.

Ja siiten valot pois ja intro käyntiin. Tämän kiertueen introfilmissä oli tämä ilmeisesti kanadalainen koomikko, jonka nimi ei helpolla tule mieleen... Jampat kipusivat lavalle ja ensimmäinen biisi oli paikalla mahdollisesti olleiden ummikoiden mielestä ehkä hieman vaativa kokoelma tosi vanhoja instrumenttaaliosia, pieniä pätkiä kappaleista Finding My Way, Anthem, Bastille Day, A Passage to Bangkok, Cygnus X-1, Hemispheres Prelude. Taustakankaalla pyöri kuvia Rushin uran varrelta, paljon vanhoja hienoja mustavalkokuvia ja hauskoja kasarikuvia. Syntyi vähän fiilis jäähyväiskiertueesta eikä niinkään 30-vuotisjuhlasta.

Mutta eka varsinainen biisi oli The Spirit of Radio ja Geddykin pääsi kunnolla ääneen. Biisi lähti suoraan edellisestä medleystä ilman väliä. Oliko se sitten The Spirit of Radion jälkeen, kun Geddy pahoitteli sitä, että Ruotsista oltiin oltu poissa 25 vuotta? Seuraavaksi kasariklassikkohelmi Force Ten, levyltä Hold Your Fire, jota ollaan viimeaikoina kuultu livenä aivan liian vähän. Edellisellä Vapor Trails-kiertueella levyltä ei soitettu mitään. Mutta nyt kun etuviistosta kunnolla näki miten Alex ja Geddy paiskoivat hommia triggereiden kanssa niin ymmärtää, ettei varmaan hirveästi huvita soittaa noin hankalaa biisiä. Molemmat seisoivat koko ajan pedalboardien ääressä ja poleksivat jaloilla käyntiin kaikkia tehosteääniä ja taustoja mitä kappaleessa kyllä riittää. Mieleen muistui Metal Hammer-lehden artikkeli heti Hold your Firen ilmestyttyä, jossa Alex kertoo, että tuli tehtyä aika kimurantti levy livesoittoa ajatellen, mutta ehkäpä he siitä jotenkin selviävät. Ja olihan tuota samplejen ja aputaustanauhojen käyttöä treenattu jo Power Windows kiertuella silloin, PW on varmasti melkein yhtä vaikea kaikenlaisine tehosteineen.

Alexin puolella istuessamme saimme seurata myös Alexin kitarateknikoita työssään, kuinka he vaihtoivat biisien välillä soundipankkeja Alexin kitaraefektiräkeistä lavan sivulla ja virittelivät kitaroita. Alex vaihtoi kitaraa aika tiuhaan, ei sentään joka biisiin, mutta joka toiseen noin keskimäärin.

Kun sitten siirryttiin Counterparts-levyn kitaravetoiseen rokkiin kappaleessa Animate, pääsivät Alex ja Geddy kirmaamaan pitkin lavaa vapautuneesti. Vielä sekin lisäsi tunnelmaa Force Tenistä pakkopullabiisinä. Energisen Animaten jälkeen Geddy puhutteli vaisua ruotsalaisyleisöä "Here's a song you might remember" ja alkoi soittaa Subdivisionsia. Yleisö ei vieläkään puhjennut suosionosoituksiin. Tähän mennessä suurin hurraus oli ollut kohdassa, jossa Neil heitti rumpukapulan korkealle ilmaan. Erilaiset yleisöt syttyvät erilaisista asioista...

Seuraavaksi Earthshine parin vuoden takaiselta, uusimmalta studiolevyltä. Coverbiisilevyä Feedback ei oikein voi laskea varsinaiseksi studiolevyksi vaan välityöksi tässä yhteydessä. Earthshine oli jämäkkä ja tanakka esitys, mielummin olisin ehkä kuullut Ceiling Unlimited:in tai jonkun vähän menevämmän biisin samalta levyltä.

Red Barchetta alkoi jo vähän innostuttaa yleisöäkin. Moving Pictures levy vuodelta -81 on monien mielestä Rushia rusheimmillaan ja onhan tuolla levyllä Tom Sawyer, YYZ ja Limelightkin. Keskimäärin eniten biisejä taisi siis Moving Picturesilta keikkasetissä ollakin. Minun kohdallani tunnelma latistuikin heti kun Red Barchetta vaihtui Roll The Bonesiin. Ihan ok rockin sekaan on ympätty käsittämätön rap-osa, jonka kamalaa teennäisyyttä vielä taustakankaalla räppäävä pääkallo korostaa. Onkohan myötähäpeä tähän se oikea sana? Vai onko tosiaan niin, että se pääkallorap on Neilin, Alexin ja Geddy mielestä ihan jees?

1991 ilmestynyt Roll the Bones-levy olikin hyvin edustettuna setissä, kahden kappaleen voimin, kuten moni muukin albumeista. Edelliseltä levyltä, Prestolta, ei kuultu nyt yhtään biisiä. Moni olisi toivonut vaikka koskettavan The Pass:in tai Show me don't tell me:n tai vaikka edes Available Lightin. Seuraavaksi onneksi sukellettiinkin Roll the Bonesin huomattavasti parempaan biisiin, Bravadoon.

Kepeän Bravadon jälkeen alkoi jopa ruotsalaisyleisö lämmetä kun Neil soitti pimpparaudalla morsekoodina Toronton kansainvälisen lentokentän koodin -.--/-.--/--.. eli YYZ. Moving Picturesin huippuinstrumentaali tuntui olevan yleisön mieleen. Eikä tietysti suotta, tällähän on oltu joskus grammy-ehdokkaanakin. Jos ei tässä vaiheessa koko katsomolle selvinnyt, että nämä jätkäthän osaavat soittaa niin sitten voipi mennä sivuovesta ulos ja palata sen Roxetten lipun kanssa jonain toisena iltana.

YYZ:n jälkeen mentiin ajassa vielä kauemmas taaksepäin ja tunnelmoitiin puiden keskellä vanha kunnon The Trees-progeilu. Biisin loppuhimmennyksessä viitattiin vähän Day Tripper-coveriin, mutta hyvin niukasti. Seuraava biisi olikin sitten viimeisimmältä julkaisulta, Feedbackiltä, coverversio kappaleesta The Seeker. Ei ollenkaan huonoin cover tuolla välityölevyllä, mutta meikäläinen ampaisi silti vessaan tässä kohdassa. Vessassa oli tilaa ja ehdinpä vilkaista paremmin sitä krääsätiskiäkin. Konsertin ensimmäinen jakso huipentui One Little Victory-biisiin uusimmalta studiolevyltä Vapor Trails.

Väliajalla oli aulassa hirvittävä tungos ja niinpä siirryimmekin hyvissä ajoin takaisin penkkiin. Lohikäärmeintron äänet kuuluivat kauan ennenkuin taustakankaan maisemassa näkyi minkäänlaista eloa. Pian edelliseltä kiertueelta tuttu lohikäärme pyöri screenillä ja konsertin toinen jakso pääsi alkamaan. Rushin ehkä nimekkäin kappale Tom Sawyer polkaisi hienosti käyntiin tämän jakson ja tunnelma oli heti hyvä, eritysesti verrattuna ekan jakson alkuun. Tom Sawyeria seurasi Dreamline ja Secret Touch.

Sitten tulikin konsertin todellinen yllättäjä Between the Wheels! Minä en ainakaan muistanut, että se olisi tosiaan näin hyvä biisi! Livenä se toimi ihan kympillä. Mahtipontinen ja kulkeva Between the Wheels päättää soundillisesti lattean kasarilevyn Grace Under Pressuren ja nyt livenä tämä biisi pääsi viimeinkin oikeuksiinsa! Todella hieno biisi, joka soi seuraavana aamuna mielessä aina iltapäivään asti. Myös valoshowhun oli erikseen panostettu: moving headit alkoivat pyörittää hammasrataskuvioita pitkin hallia ja taustakankaalla pyöri hieno mustavalkoinen hammasratasfilmi. Kuinkahan paljon noilla levyillä itseasiassa on noita piileviä mahtibiisejä?

Mystic Rhythms olikin seuraavaksi taas ankea pala. Se ei ole ikinä tuntunut millään lailla kulkevalta biisiltä ja Power Windows-levyltä olisinkin kuullut mielummin vaikka Grand Designsin tai Middletown Dreamsin tai jopa levyn hittibiisin The Big Money, jota viime kiertueellakin soiteltiin, mutta Mystic Rhythms tuntui taas ihan pakkopullalta. Onneksi heti perään tulikin sitten toinen Grace Under Pressure-biisi Red Sector A jossa MiniMoog pauhaa ja laserit viuhuvat. Kunnon kasari-valoshow jykevillä lasereilla oli mannaa ja biisikin jytäsi oikein perusteellisesti! Hienoa synapoppia, toimii!

Tämän keskitysleiritarinan jälkeen tulikin sitten Alexin ja Geddyn huilivuoro kun Neil pääsi bravuuriinsa. Meikäläinen korjasi ryhtiä penkissä kun koko konsertin ajan uskomattoman hyvässä vedossa ollut Neil paukutti sellaisen rumpusoolon, että oksat pois. Yleisö hurrasi villisti ja Neil naytti nauttivan soittamisesta. Soolo oli rakenteeltaan pitkälti samanlainen kuin edellisellä kiertueella ja mukana oli myös big band-osa, jonka aikana taustakankaalla vilahteli big band-henkisiä filminpätkiä. Minusta soolo oli parempi kuin pari vuotta aikaisemmin Vapor Trails kiertueella Jones Beach Amphitheaterissa näkemäni ja saavutus on sikäli mahtava että silloinkin soolo oli galaksin komein. Rumpusoolo on sikälikin merkittävä aspekti Rush-konsertissa, että yllättävän monet meistä Rush-faneista ovat hurahtaneet bändiin juuri kuultuaan Neilin rumpusoolon konserttilevyltä ja onhan Neil äänestetty jo 80-luvulla 6 kertaa peräkkäin Modern Drummer-lehden vuoden rumpaliksi. Tuolla saavutuksella pääsee lehden Hall of Fameen, eikä kyseistä rumpalia saa enää äänestää, että muutkin joskus pärjäisivät. Pääsikös se Mike Portnoykin taannoin Hall of Fameen? Mainitaan tässä nyt vielä, että soitan siis itsekin rumpuja ja Neilin rumpusoolo "Exit...Stage Left":illä oli aikanaan Tom Sawyerin ohella se koukku, joka tempaisi minut mukaan kanadalaisen progen ystäväksi.

Soolonsa jälkeen Neil poistui takavasemmalle ja Alex ja Geddy istuivat roudarien tuomille jakkaroille akustisten kitaroidensa kanssa. Seurasi konsertin muodikas akustinen pala. Edelliseltä kiertueelta (ja siis Rush in Rio DVD:ltä) tuttu Resist meni ihan mukavasti ja seuraavaksi Neil jo kapusikin taas takaisin rumpujakkaralle, vaikka antoi poikien ensin aloitella akustisena Heart Full of Soulia, ennenkuin alkoi hiljalleen soitella rumpuja mukana.

Sitten jakkarat kannettiin pois ja roudarit heittelivät lavalle kasan mustia ilmapalloja, joissa oli pääkallonkuva! Yhdellä roudarilla oli jopa piraattiasu ja Geddy vaihtoi akustisen kitaran punaiseen bassoon, jonka olkahihnalla istuskeli papukaija. Tämä pirattiteema liittyi vitsinä seuraavaan biisiin, The Pirates of Syrinx, eli kuulimme otteita kunnon scifisaagasta 2112! Konsertissa ei vedetty sentään koko tarinaa läpi vaan Overture / The Temples of Syrinx / Grand Finale. Temples of Syrinxissä Geddy korvasi Priests sanan Pirates:illa ja murisi ihan pätevän merkkari-imitaation "We are the Pirates of the Temples of Syrinx". Jos minulta kysytään mielipidettä tästä merirosvojutusta, niin...

70-luvulta ei sitten poistuttukaan viimeisten biisien kohdalla, vaan ennen encorea kaikki loput olivat vanhaa kunnon Rushia. Soittotaidon ylistys La Villa Strangiato soi instrumentaalina vahän yli puoleen väliin, kunnes Alex pääsi ääneen. Perinteinen Alexin "laulubiisi" on parhaimmillaan hilpeä välipala ja sympaattinen ilottelu, mutta tällä kertaa ei Alexin jutuista saanyt kyllä mitään selvää. Eikä siinä sanottavaa oikein tuntunut olevankaan. Villan jälkeen oli vuorossa toinen esihistoriallinen tykitysbiisi, jossa Alex ja Geddy ottivat toisistaan mittaa lavalla kielisoittimien kera. Tätä teemaa toisti myös taustakankaan piirretty, jossa Alex ja Geddy pullistelivat lihaksiaan ja Neil luki kirjaa taustalla! Tosi hilpeää parodiaa! Seuraavaksi mentiin Kublai Khanin Xanaduun, Samuel Taylor Coleridgen runoa mukailevin sanoituksin. Alex haki kitarateknikolta kaksikaulaisen Gibsonin, jonka toinen kaula on 6- ja toinen 12-kielinen. Nyt näyttää progelta! Eikä petä. Tosin petti siinä vaiheessa, kun totesimme, että kappaleesta oli sovitettu vähän lyhyempi versio.

Lopuksi rymisteltiin vielä debyyttilevyn tunnelmissa kun Alex heitti olalle suuren valkoisen Gibson 355:n ja juoksenteli pitkin lavaa Working Manin tahdissa. Biisi huipentui reggae-osaan lopussa ja näin olikin päästy varsinaisen konsertin loppuun.

Taputtelimme kohteliaasti ja kuinka ollakkaan, bändi palasi soittamaan tavanomaisen encorensa. Onkohan se muka jossain jäänyt soitamatta? Encorena kuultiin coverit Summertime Blues ja Crossroads sekä lopuksi uskomattoman hieno Limelight, piste i:n päälle.

Konsertin päätyttyä juttelimme muutaman tuntemattoman kanssa ja kamerakin haettiin kanista, siellä oli kuulemma about 1000 muutakin digikameraa. Heti illalla toistui teema "Nyt ne on sitten nähty" huokauksen saattelemana. Tuo ilta täytti monen pohjoismaalaisen monen vuoden odotukset ja toiveet. Rush soitti Skandinaviassa viimeksi 25 toukokuuta 1979 Tukholman Tivoli Gardensissa Hemispheres-kiertueella, joten johan tätä oli odotettukin. Muutama suomalainen fanaatikko kävi hoitamassa pahimman paniikin pois edellisellä kiertueella Amerikanmantereella, koska bändin jatkosta ei ollut takuita, mutta nyt kun sitten viimein Skandinaviaankin saavuttiin, vaelsi Ruotsiin hurja määrä Rush-faneja. Laivoilla ja lentokoneissa oli tuolla viikolla paljon samanhenkistä porukkaa. Mutta mitäs nyt sitten elämältä odottaisi? Seuraaviksi tavoitteiksi ehdoteltiin keskusteluissa mm. kuumatkaa. Yhtä etäiseltä Rush-keikkakin tuntui vielä muutama vuosi sitten.

Hotellissa sovittiin tyttöystävän kanssa hänen aloitteestaan, "ettei kerrota noille, että se amerikankeikka Vapor Trails-kiertueella oli kyllä paljon parempi ja tunnelma ja soundit olivat paremmat." Eikä kerrottu.

Sueraavana iltana istuimme Palasokerin päätoimittajan kera Silja Symphonyn saunassa, joka oli tupaten täynnä meitä nuoria aikuisia. Yhtäkkiä joku kysyi "Käsi ylös, joka EI ollut katsomassa Rushia" ja joku yksi mies siinä nolosti nosti kätensä...
Rush-paitoja oli päällä laivalla aika monella, mutta paluumatkalla emme kuulleet discossa yhtään kipaletta Rushia. Kotimatkalla autossa kyllä sitten taas.

Kuvia kiertueelta voi katsella seuraavista osoitteista (kiitos vaan JiiPee):
Wembley, NEC, MEN, SECC Arena:
http://www.team-skinny-racing.com/rush/
http://www.sorted-uk.org/rushgallery/index.htm
http://www.ianking.darkhorizons.org/rushweb.htm

Rotterdam AHOY:
http://www.classicrockphotos.nl/classic-3/page4.html

Settilista:
Set One:
New Film Intro
Overture 2004 - Finding My Way, Anthem, Bastille Day, A Passage to Bangkok, Cygnus X-1, Hemispheres Prelude Instrumental Medley
The Spirit Of Radio
Force Ten
Animate
Subdivisions
Earthshine
Red Barchetta
Roll The Bones
Bravado
YYZ
The Trees (Day Tripper)
The Seeker
One Little Victory
---
Set Two:
Tom Sawyer
Dreamline
Secret Touch
Between The Wheels
Mystic Rhythms
Red Sector A
Drum Solo
Resist (Acoustic)
Heart Full Of Soul (Acoustic)
2112: Overture/The Temples Of Syrinx/Grand Finale
La Villa Strangiato
By-Tor & The Snow Dog
Xanadu
Working Man (reggae chorus)
---
Encore:
Summertime Blues
Crossroads
Limelight

Rushista lisää Palasokerissa, raportti Vapor Trails-kiertueelta 2002: Osa 1 & Osa 2. Lerxstin raportti juhlakiertueen Wembleyn keikasta ja Eevan raportti Rotterdamista. Keikkafiilistelyä ennen ja jälkeen foorumissa .

+/- saldo : 0 |

    harmaa kirjoitti noin 20 vuotta sitten+/- saldo : 0
    "Kun sitten siirryttiin Roll The Bones-levyn kitaravetoiseen rokkiin kappaleessa Animate"



    Tuossa on virhe. Joko pitäisi lukea "Counterparts" eikä "Roll the Bones" TAI sitten pitäisi lukea "-levyltä" eikä "-levyn".



    Itse asiassa kommentoin vain siksi että huomaan olevani Sunkan kanssa eri mieltä. Minä en edes kiinnittänyt huomiota ruotsalaisyleisöön tai sen vaisuuteen. Olin katsomassa Rushia, en ruotsalaisia, enkä tosiaan kiinnittänyt mitään huomiota muuhun yleisöön.



    No, itselläni ei ole vertailupohjaa mihinkään aiempaan Rushin konserttiin. Kokemus oli aivan huikea.



    Ai niin siitä olen kyllä samaa mieltä, että kiertuekrääsä oli kelvotonta. Typeriä ne R30-paidat. Jätinkin sitten paidan ostamatta. Miksi ostaa paitaa jota en edes pitäisi koskaan. Sen sijaan ostin Neilin uuden kirjan. Sitä ei ollut ensimmäisellä kojulla. Seuraavalla oli. Menenkin tästä lukemaan Traveling Musicia.



    t: Harmaa



    harmaa kirjoitti noin 20 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Sekoilinpa hieman itsekin eli pitäisi tietenkin lukea "Counterparts" eikä "Roll the Bones" se TAI-osuus oli ylimääräinen ;)





    Kiitos kuitenkin arvostelusta.

    Sunkka kirjoitti noin 20 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Korjasin! Kiitokset huomiosta, sinähän luit tarkkaan :) Minä ulkomuistista paiskoin noita levynnimiä, tuo meni näköjään väärin. Nyt, kun huomautit niin tosiaanhan se Animate on Counterpartsilla eikä tosiaankaan Roll The Bonesilla. Sori.



    Kuka huomaa seuraavan? ;)

    Janus kirjoitti noin 20 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Xanadu ei mukaile Samuel Taylor Coleridgen runoa, vaan William Blaken. ;)

    Hezzu kirjoitti noin 20 vuotta sitten+/- saldo : 0
    "Mystic Rhythms olikin seuraavaksi taas ankea pala. Se ei ole ikinä tuntunut millään lailla kulkevalta biisiltä..."



    No jopas, toihan on ehkä levyn paras biisi!

    Sunkka kirjoitti noin 20 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Hah, olen koko ajan ollut siinä luulossa, että se on Coleridgen runo... No, kiitos huomautuksesta, korjasin sen tuonne tekstiin.



    Seuraava? :)



    Ja harmaata kommentoiden, en minäkään ruotsalaisyleisöä tarkkailemaan mennyt, mutta kiinnitti vaan huomiota se vaisuus. Kyllä se vaikuttaa soittajiin aina.

    Sunkka kirjoitti noin 20 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Onneksi tuo on mielipideasia ;) Tuota en korjaa!

    Viukkis kirjoitti noin 20 vuotta sitten+/- saldo : 0
    ;) tuossa lopussa tarkoittanee ilmeisesti "kokeilenpa levittää vähän disinformaatiota, jos Rush-fanit vaikka menisivät lankaan"?



    Tässä vielä se Coleridgen alkuperäinen runo ettei suotta jäisi epäselvyyksiä: http://etext.lib.virginia.edu/stc/Coleridge/poems/Kubla_Khan.html

    Jake kirjoitti noin 20 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Onko kukaan havainnut että Suomessa olisi missään mediavälineessä noteerattu Rushin Euroopan kiertuetta mitenkään? Palasokerin jo tiedänkin, mutta onko muita?

    Jake kirjoitti noin 20 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Sokrumiitti oli totuttuun tapaan menestys:






    Pete kirjoitti noin 20 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Sunnuntain Keskipohjanmaa lehdessä oli 1/4 sivun juttu keikasta.

    Ihan asialliselta vaikutti. Poikien soittotaitoa ja intoa kovasti ihasteltiin..

    Janus kirjoitti noin 20 vuotta sitten+/- saldo : 0
    No kaikkea sitä...mistäköhän tuo Blake iskostunut päähän. Pahoitteluni. :)

    Kcrimso kirjoitti noin 20 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Oletteko etsintäkuulutettuja vai miksi mustat palkit?

    Sunkka kirjoitti noin 20 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Minä olen tuo nahkatakkinen...



    Ei kai sitä kysymättä voi kuvia julkaista... :) Mustat palkit on ihan jees... ;)

    Jimi kirjoitti noin 20 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Ette sitten keksineet mitään vähemmän huomiota herättävää tapaa tunnistautua sokrulaisiksi?



    Hyvä artikkeli, vaikka Rush ei kovasti kiinnostakaan.

    harmaa kirjoitti noin 20 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Ai niin, eilen unohdin kommentoida tätä:



    "Perinteinen Alexin "laulubiisi" on parhaimmillaan hilpeä välipala ja sympaattinen ilottelu, mutta tällä kertaa ei Alexin jutuista saanyt kyllä mitään selvää."



    Minä kyllä sain selvää, A31:ssä, korvatulpilla varustettuna... Alexilla oli suru siitä että NHL on lakossa eikä telkkarissa näy lätkää eikä Mats Sundinia. En nyt tarkkoja sanamuotoja muista mutta tuollainen suunnilleen oli sisältö. Tai sitten kuulin ihan omiani?!

    ehuhta kirjoitti noin 20 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Kyllä meilläkin oli tulpat - olen siis tuon kuvan oikeassa reunassa, ja samassa porukassa konsertissa - ja kuultiin Sundin-juttu mutta Sunkka taisi käyttää tuota sanamuotoa kohteliaana ilmaisuna että tämänkertainen rantti ei ehken ollut erityisen laadukas. ;)



    Ahoyssa Alex väänsi jotain että rakastaa näitä toisia hemmoja ja haluaa lapsia heidän kanssaan. Tai ainakin niin kaverini Ron & minä se kuultiin. :> Yritän saada juttua aikaan Hollannin konsertista lähiaikoina. Toivottavasti en ollut ainoa suomalainen siinä yleisössä, siellä tunnelma nimittäin oli omaa luokkaansa, ja "pojillakin" näytti olevan hauskaa. Geddy vielä lopuksi kiitteli että "you have been a most awesome audience". :-D

    harmaa kirjoitti noin 20 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Ehuhta, kirjoita ihmeessä arvio Rotterdamin keikasta.

    Monet ovat sanoneet, että Globenin yleisö oli vaisua, joten kai se on uskottava; itse en tosiaan kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Minä kaverini kanssa kyllä ponkaistiin vietereinä seisomaan ja kädet ilmaan kun jokin kohta kolahti, ja kurkku oli tosiaan käheä seuraavana aamuna. :) Joten ei ehtinyt seurata muuta yleisöä - kaipa me skandinaavit ollaan vähän jäykköjä tapauksia, ikään kuin olisi tappi siellä tai jotakin.



    Harmaa

    Jake kirjoitti noin 20 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Taidat lukea liikaa Alibia? ;)

    jaappo kirjoitti noin 20 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Kiitos Sunkka upeasta raportista!



    Eipä tullut itsellä kovin hirveästi juhlittua keikan aikana. Johtui ennen kaikkea siitä, että kun vihdoinkin toive toteutui, niin suu auki ja ihaillen piti keikkaa tuijottaman. Osasyynä myöskin edellisen illan raju juhliminen merkkitapahtuman johdosta.



    Tänään tuli postissa Contents Under Pressure kirja. Rush ystäville myös suositeltava lehti Classic Rock (october 2004), jossa sivukaupalla Rush tavaraa!









    sirpapii kirjoitti noin 20 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Jos toi ei oo Eeva, niin sit kertokaa, oonko väärässä. Kurja, kun en itte ehtiny sinne (mut olin hengessä mukana). Ja olihan sit permannolla PeeHoo. Keikka oli kyllä (rättiväsyneenäkin..) mahtava, fiilis katossa ja väsymys haihtui tilapäisesti!!!

    Sunkka kirjoitti noin 20 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Sirpapii, Eevahan (ehuhta) se siinä kuvassa laitimmaisena oikealla. Samassa porukassa riekuttiin.

    nintendo kirjoitti noin 20 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Tulipa oltua myös paikanpäällä itsekkin katsomossa A31( muistaakseni numeron oikein.)

    Keikka oli mitä mainioin, mutta mulla meni täysin yli ymmärryksen ne jästipäät, jotka tulivat paikalle myöhässä(!) ja RAMPPASIVAT nenän edessä keikan ekat 15 minuuttia etsiä sitten omaa paikkaa siinä pimeydessä järkkärin taskulampun avulla...ei siinä mitään, mutta kun oltiin juuri käytävän reunalla ja keikkahekuma korkeimmillaan. Puhumattakaan niistä onnettoman janoisista, jotka eivät voineet odottaa edes väliaikaa ja hakea kaljansa silloin!(..ja tietenkin valuivat hitaasti paikoilleen 2.setin alun aikana..) Heräsi kysymys minkä ihmeen takia ne tyypit edes olivat vaivautuneet paikanpäälle ja maksaneet(?) lipuistansa. Ei tullut mieleenkään lähteä kesken keikan pisulle ja oluelle.



    Yleisö oli tosiaan yllättävän vaisua, mutta eipä se omaa tunnelmaa häirinnyt. Tulipa 16 vuoden odotus ruhtinaallisesti palkituksi tuona iltana. Voi olla, että mulla on letit liian tiukalla päässä, mutta lähteä nyt tuollaiseen konserttiin tuollaisella mentaliteetillä. Kyllä se kalja maistui paremmin sen jälkeen!

    Anonyymi kirjoitti noin 19 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Kuulin kaveriltani toisen foorumin kautta, että eräällä TNMS-foorumin suomityypillä on netissä kuvia ja digikameran videoklippejä Globenin keikalta!!!

    Piti muuten heti tsekata ja nehän on tosiaan siellä.
    Kuvien laatu näyttää olevan vähän sitä sun tätä mutta luulen että muutenkin sisätiloissa on vaikeaa saada hyviä kuvia kameran tärähtämättä.
    Videoklipit sensijaan ovat kiva lisä ja mukavasti palauttavat mieleen globenin keikan tunnelmat.

    http://koti.mbnet.fi/blaster

    Anonyymi kirjoitti noin 19 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Olihan se 20:n vuoden odotuksen täyttymys. Toivottavasti pääsen hautaan aikanaan Moving Pictures mukanani, jos muutkin arkkuun sopivat niin vielä parempi. Vaikka kuinka Cream tms. ovat maailman parhaan bändin innoittajia, niin silti olisin mielelläni jättänyt ne encoresta pois ja kuullut esim. Closer to the Heartin.

    s´avenue kirjoitti noin 17 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Kuvaruudulla häärinyt näyttelijä oli Jerry Stiller joka Suomessa on tuttu vanha setä mm. Kukkulan kuningaaksi suomennetusta komediaohjelmasta.



    Oikein hieno keikka oli Ruotsissa tuolloin -04. Edelleen se vain mieltä lämmittää muistellessa. Itse olin niitä harvoja nuoria naisihmisiä kyseisellä keikalla. Rush -kuume tarttui viimeistään tuolloin kuin tauti eikä ole ottanut lähteäkseen :)

    s´avenue kirjoitti noin 17 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Tarkoitin siis komediaohjelmaa Kellarin kunkku :D



    kukkulan kuningas taitaa olla ihan oma ohjelmansa..