Sunkka kirjoitti noin 22 vuotta sitten (0 kommenttia)

Long Islandin neo-progeihmeen Dream Theaterin kauan odotettu PAL-versio Metropolis 2000 konsertti-DVD:stä tuli viimein loppusyksystä. Levyllä on koko mammuttimainen Metropolis 2000: Scenes from a Memory teemalevy ja lisäksi samalta keikalta tunnin verran bonusbiisejä ja dokumentti.

Esimakua DVD:n keikasta saatiin jo saman nimisen, kolmen levyn konsertti CD:n muodossa joka lisäksi kohautti ilmestymispäivänään 11.9. koskapa kannessa oli Manhattanin silhuetti WTC:ineen ja koko maisema oli tulessa. Levyn nimi on lisäksi Metropolis 2000: Scenes from New York. Levy vedettiin kaupoista saman tien ja se ilmestyi uudelleen vähän ajan päästä uusilla kansilla. Konserttilevyllä on jopa enemmän biisejä kuin DVD:llä.

Metropolis 2000: Scenes from New York on siis konserttitaltiointi yhtyeen edellisestä, odotetusta Metropolis 2000: Scenes from a Memory-teemalevystä. Tuo levyhän aikanaan lunasti odotukset Images & Words-levyn Metropolis pt. I-biisin jatko-osana ja oli dramaattisesti parempi kuin sitä edellinen studiolevy, kuivakka ja tylsä Falling into Infinity. SfaM oli erittäin monimutkainen ja sooloja täynnä oleva levy joka tosin alkoi kiihkeän kuuntelemisen jälkeen suht’ nopeasti kyllästyttää. Liika kikkailu on kuitenkin liikaa.

Silti, DVD:tä odotettiin vesi kielellä. Alkuperäisen julkaisun aikoihin kävi heti ilmi, että PAL-version kuva ja ääni eivät olleet synkassa joten PAL-versio vedettiin myynnistä. Meni tosi kauan ennen kuin kunnollinen PAL-versio saatiin uudestaan markkinoille ja kiinnostus vain kasvoi kun NTSC-version ostaneet kehuivat sitä. Minäkin sain sitten omani viimein alkutalvesta.

Mutta voih, eihän tuossa konsertissa ole edes kunnon tunnelmaa kun valot ovat niin kovasti päällä! Kyllähän rock-konserttivalaistuksessa tiettyä hämyisyyttä pitää olla, nyt on melkein kuin ulkoilmakonsertti tai joku tangokuningaskisojen tv-lähetys. Valaistus aiheuttaa vähän steriilin opetusvideotunnelman joka ei hälvene siksikään, että kuvataan kokoajan soittosuoritetta, eli kamera on kokoajan siellä, missä mitään tapahtuu. Joka soolo ja kikka on kuvattu tarkasti paikoin jopa split screenin avulla, eli seurataan kahta soittajaa tarkasti, jopa kolmea samaan aikaan. No okei, sitähän monesti tuskastellaan kun useissa videoissa esim. kitarasoolon aikana kuvataan itsekseen heiluvaa laulajaa tai yleisöä, mutta tässä tapauksessa mennään kyllä äärimmäisyyteen. Toisaalta useille DT-faneille se soitannan seuraaminen onkin se juttu ja tämä video tyydyttää sen tarpeen todella.

Toiseksi, ääni on Dolby Digital 2.0 eli pelkkä stereo. No permanto. Loput 4 kanavaa on jätetty pois ilmeisesti siksi että materiaalia mahtuu mukaan vastaavasti enemmän. Ääni on kuitenkin huono verrattuna moniin muihin konsertteihin. Äänen laatua kummastellessani selailin kotiteatterivahvistimen tila-asetuksia ja Small Hall-asetuksella ääni paranee dramaattisesti. Normaalisti tuollaiset tilaefektit ovat lähinnä huvittavia mutta tässä tapauksessa ääniraita on jätetty niin kuivaksi että pieni lisäkaiku terästää ihmeesti ja luo tunnelmaa ääneen. Eli on niistä tilaefekteistä kuitenkin johonkin.

Konsertissa on paikoin käytetty ärsyttäviä, 80-lukulaisia videoefektejä joilla pyöritellään ja venytellään kuvaa ees taas. Ohjaajana toiminut, rumpalina kuitenkin paremmin selviytyvä Mike Portnoy on ilmeisesti halunnut näyttää meille katsojille millaisia kaikkia hauskoja juttuja voidaan tehdä. Tosi kivaa joo, not. Maikilta olisi ohjauksessa toivonut myös vähän nopeampia leikkauksia ja vähemmän split screenien käyttöä.

Kuvasuhde on 4:3 eli perinteisen telkkarin koko. Miksei voinut olla nykyaikainen laajakuva? Vai ovatko Jenkkilässä niin vanhanaikaisia…

Varsinainen konserttimateriaali on ihan hienoa ja kuva on selkeä ja värit ovat kohtuulliset. Bonusbiisit olivat samalla äänenlaadulla mutta hailakan harmaalla kuvalla, samoin dokumentin kuva on todella hailakka. Varsinaisessa Metropolis-osuudessa sentään musta on mustaa. Bonusbiiseinä samalta keikalta ovat Awake-levyn kokonaisuus A Mind beside itself: 1. Erotomania , 2. Voices, 3. Silent Man sekä pitkähkö Learning to live ja tosipitkä A Change of Seasons eli ei mitään lyhyitä rallatuksia, yhteensä noin tunnin verran musaa.

Dokkari on kiva joskin vähän nyrkkipajameininkiä. Siinä haastatellaan miksaaja-äänittäjä Kevin Shirleytä joka ylistää bändiä estottomasti. Behind the Scenes-dokkari kestää n. 25 min. ja koostuu lähinnä shown valmistelun ja tekniikan kuvaamisesta sekä fanien heilumisesta. Yhtyeen itsensä puhuma kommenttiraita on hyvä ja hauskakin vaikka paikoin perin amerikkalaisen teennäinen. Se on silti konsertin ohella DVD:n parasta antia koska se tuo todella uutta tietoja ja näkemyksiä tuosta mammuttimaisesta Metropolis 2000-biisistä ja rivien välistä myös bändin jäsenten välisistä suhteista. Mukana on myös turha kuvagalleria jossa on pääasiassa Mike Portnoyn rumpupallilta kesken shown ottamia kuvia eri konserttihalleista. Kiva harrastus sinulla, Mike.

Ihan kiva DVD vaikkei aivan odotuksien veroinen olekaan. Parempaa tunnelmaa ja parempaa äänenlaatua kaipaisi. Silti DVD-soittimin varustetun Dream Theater fanin välttämätön hankinta.

Jäämme odottamaan pian ilmestyvää, uutta studio levyä Six Degrees of Inner Turbulence josta spoileri jo aiemmin Palasokerissa, tsekkaa ulos.

Arvosana : 8