Jake kirjoitti noin 22 vuotta sitten (0 kommenttia)

Jyväskylä-Laukaa akselilla liikuskelevien neoprogeparonien jälleen kerran odotettu levy julkaistiin muutama viikko sitten (levyn sain kyllä käteeni ihan ajoissa, mutta syystä ja toisesta tämä juttu antoi taas odottaa itseään). Tällä kertaa ei ihan pitkäsoitosta ole kyse vaan parin biisin singlestä. Hyvä näin, tätä levyä on varmasti moni odottanut kuullakseen kuinka uusi laulaja selviytyy Clarityn riveissä.

Vaan jos Clarityn ystävät luulivat että pitkästä aikaa kuultaisiin Claritya levyllä samalla kokoonpanolla kuin keikoillakin niin erehtyivät taasen. Kuten ehkä tarkkaavaisimmat Palasokerin lukijat ovat jo uutisistamme lukeneet, on Clarityn rumpali vaihtunut äskettäin ja keikoilla ja kenties seuraavalla levyllä kuulemme ex-Funeris Nocturnum rumpalin Dracon rymistelyä. Bändin mukaan rumpujakkaralta löytyy nyt vauhtia ja vaarallisia tilanteita, joten mielenkiinnolla odotan minkälaista materiaalia jatkossa saamme Clarityltä kuulla.

Mutta palataanpa tämän nyt julkaistun singlen pariin. Tällä levyllä siis rytmiryhmän tahtia hakkaa vielä Mikko Hallberg.

Levyltä löytyy kaksi biisiä, Invincible ja Grain. Näistä ensimmäisessä biisissä mennään melkein "nu-metal" miesten tontille, ainakin ensimmäisillä kuunteluilla homma kuulostaa kovasti erilaiselta mitä Clarityltä on aikaisemmin totuttu kuulemaan. Biisi kyllä alkaa avautumaan muutaman kuuntelukerran jälkeen ja ei tässä mitään nu-metal-räpäytyksiä vielä kuulla, itseasiassa biisissähän on ideaa kun alkujärkytyksestä tointuu. Uusi laulaja, Timo Heinonen, marssii tyylikkäästi isoilla saappailla, joita Clarityn aikaisemmat vokalistit ovat jälkeensä jättäneet. Tämä ei tietysti tule yllätyksenä, onhan ko. herra vaikuttanut vuosikaudet mm. bändeissä Smash, Dirty Deeds Indeed ja Crossroads, joiden meininkiin on varmasti ainakin keskisuomalaiset musiikinharrastajat törmänneet. Aluksi hieman hämäännyin valtavasti tekstin määrästä, yleensä kun tällaisen ei-niin-eeposmaisen biisin lyriikohin ei montaa kantavaa ajatusta uhrata. Ihan parilla kuuntelulla ei kertosäeralli jää päähän soimaan, mutta kun lyriikoihin hieman perehtyy niin itseasiassa niistä löytyy monta mielenkiintoista koukkua. Samoin täytyy kehua laulajan fraseerausta, osaamisalue jota harvemmin voi suomalaisten vokalistien kohdalla kehua kun pääpaino taitaa useimmiten olla siinä että sanat saa äänettyä niin ettei hirveästi tarvitse hävetä. Mutta eipä kehuta pelkästään laulantaa, kyllä muukin bändi selviytyy kiitettävästi tällä sinkulla. Tosin soitantaa on vaikeampi vertailla aikaisemman tuotannon kanssa, sen verran erilaisesta on meininki tällä levyllä. Jotenkin kokonaisuudesta jää aikaisempiin Clarity-biiseihin verrattuna tasapainoisempi kuva, eli bändi tuntuu toimivan tiiviimpänä kokonaisuutena. Tämä siis mielikuvana, vaikeampaa onkin sitten perustella mihin tuo perustuu...

Invinciblesin voi tsekata mp3-muotoisena täältä. Koko sinkkua voi varmaan kysellä Clarityn heepoilta (www.clarity-online.com).

Sinkun toinen biisi, Grain, on jo hieman perinteisempää Clarityä vaikkei tässäkään ihan kympillä mennä progesuohon kahlaamaan. Grainissa on jo milteipä "hittirenkutuksen" ainekset, tosin ei mikään euroviisujollotus vaan ihan oikea tarttuva biisi, joka rullaa sujuvasti eteenpäin. Väliosa tietysti menee kastiin "dre-am-thea-teril-lä-kin on täl-lai-nen", muutoin hommassa on omaa jujua ihan kohtalaisesti. Vokaaleja on tässäkin biisissä melkoisen reilusti, välillä melkein kuulostaa että laulajan täytyy olla näännyksissä tämän biisin jälkeen kun montaa sekuntia ei biisin aikana levähdetä.

Grain ja muutama muukin Clarity sävellys löytyy ainakin MP3.comista.

Kokonaisuutena tämä sinkku soi tasapainoisesti, bändin kokonaissoundi tuntuu aikaisempaa vivahteikkaammalta ja ennenkaikkea lauluosastolla ollaan nyt sillä tasolla ettei tarvitse kansainvälisessäkään vertailussa hävetä. Hieman tätä levyä ensimmäisiä kertoja kuunnellessa häiritsi se, ettei edellisen levyn, Empty X Spacen, kärkipään biisien tasolle ylletty, eli sävellyksinä olisin toivonut näistä uutukaisista vahvempia, mutta kenties kyseessä on bändin hioutuminen uuden laulajan puitteisiin ja toivottavasti jatkossa kuullaan vanhojen helmien tasoisia sävellyksiä. Äänimaailma on käsittääkseni taas kotitekoista (pl. masterointi), joten täytyy edelleenkin nostaa hattua että heepot ovat onnistuneet ruuvaamaan tällaiset soundit kotistudioissaan. Mainittava on että levy-yhtiöt eivät ole vieläkään tähän bändiin ihmeemmin tarttuneet, toisaalta levy-yhtiöiden sokeus hyvään musiikkiin on ollut jo vuosia tiedossa. Toivottavasti Clarityltä kuitenkin löytyy sellaista periksiantamattomuutta, mikä ennenpitkää tuottaa tulosta koska ainekset menestykseen ovat jo olemassa, kyse on lähinnä siitä että joku dollaripinon takaa pälyilevä levy-yhtiöparoni älyää alkaa panostamaan tähän porukkaan.

Pari anonyymiä kuuntelijaa tokaisivat kokonaisuudesta että tämähän kuulostaa ihan Dream Theaterin Falling Into Infinityltä. En tiedä mistä moista keksivät, minun mielestäni tämä sinkku kuulosti Clarityltä, Kansasilta, Dream Theateriltä ja Marillionilta. Näitä "vaikutteita" varmaan löytyisi vähintään yhtä paljon kuin on kuuntelijoitakin, joten käytetään kulunutta ilmaisua ja sanotaan ettei Clarityä voi laittaa oikein mihinkään kategoriaan. Hyvä niin.

---

Clarityn www-sivut löytyvät muuten nykyisin osoitteesta www.clarity-online.com.

Arvosana : 8