Jake kirjoitti noin 19 vuotta sitten (6 kommenttia)

Lupasin itselleni että näissä arvosteluissa voisi vähemmän suorittaa vertailua muihin bändeihin ja arvostella itse tuotosta. Tästä huolimatta on sanottava että tämähän kuulostaa aivan Rushilta. Arvostellaanpa sitten sitä itse tuotosta.

Tai kerrataanpa hieman bändin taustoja niitä tuntemattomille. Subspace Radio on saanut alkunsa vuoden 1995 aikana, silloin Starfish nimisenä orkesterina. Alkuperäinen kokoonpano kohtasi tiensä pään vuonna 2002, jolloin jäljelle jääneet muusikot Max Malin (rummut), Juha Mattila (kitara) hakivat hieman uusia musiikillisia uria yhdessä uusien jäsenien Jarkko Sarénin (basso, laulu) ja Teppo Nurmisen (koskettimet) kanssa. Kaikki ilmeisen kokeneita ja kovatasoisia soittajia.

Tässä arvosteltava albumi on bändin omakustannetekele, sisältäen kahdeksan teemallisesti yhteennivoutuvaa, melodista ja progevivahteista rockviisua. Levy on julkaistu marraskuussa 2004 ja ohjeita kiekon tilaamiseen löytyy bändin www-sivujen kautta. Ehkä hieman epätavalliseen tapaan levyn ensikappaleet myytiin numeroituina kappaleina, toivottavasti keräilijät olivat hereillä.

Palataanpa kuitenkin musiikin pariin. Lukijaa jo varmaan kiusaa että miten tämä sitten kuulostaa Rushilta. Ensivaikutelma levyn parilla ekalla soittokerralla on että bändi ja levy nimenomaan kuulostaa Rushilta, mutta ei ole sitä. Positiivisessa mielessä. Ennenkuin uskalsin tämän vertauksen kirjoittaa soitin levyä muutamalle kaverille joiden ensireaktio oli vertailun suhteen aivan samanlainen, joten viimein uskaltauduin vertailemaan vaikken halunnut. Vaikka esikuvat vaikuttavat olevan ilmeiset niin kokonaisuutena ja loppujen lopuksi Subspace Radiosta jää kuitenkin mielikuva omaperäisenä bändinä.

Levyn avaa jo ensikuulemalta varsin lupaavan kuuloinen "Open Skies", jonka kimurantti väliosa toi mieleen helpottuneen ajatuksen "hei, vieläkö joku uskaltaa oikeasti tehdä tällaisia...". Upeat soundit ja rautaista soitto-osaamista.

Ehkä levyn mieleenpainuvin biisi "Timeline" on space-teeman ympärillä pyörivä varsin hyvin rullaava biisi, tälle voisi varovasti ennustaa jopa radiosoittoa jos valtakunnasta löytyisi asema, jolla olisi rohkeutta tehdä omaperäisiä musiikkivalintoja. Anonyymi hittituottaja olisi hionut biisistä pari epävireistä (?!) laulunkohtaa ja lyriikan töksähdystä, mutta kyllä tämä toimii tällaisenakin.

"Generation" alkaa osoituksella bändin soittotaidosta, ainakin siitä että varsin tiukkaa biittiä ja bassottelua löytyy tarpeen vaatiessa mutta silti tyylillä. Kertosäkeen tienoilla kuullaan hienoa lauluirroittelua, miksei tällaista ole levylle enempi? Elokuvatrailer-puheosa hieman hymyilytti, mutta kyseessä kai enempi oma mielenvääristymä kuin geneerinen naurunaihe...

Nelosraita, "The Enemy" tuo esiin aivan uuden puolen laulajan "tonesta", kuulostaa aivan siltä että tällä biisillä laulaja on oman äänialansa puitteissa vahvimmillaan. Varsin yllätyksellinen väliosa lyö punnuksia vaakaan jos kuulija on hetken epäillyt bändin progressiivisuutta.

"The Clans" jatkaa edellisen raidan linjalla, varsinaisesti ei tuo enää uusia puolia bändistä esiin, mutta jatkaa edeltäjiensä vahvaa linjaa, eikä tämä kai varsinainen tusinaraita olisi monellakaan levyllä, tällä ehkä vähän sinnepäin muiden vahvempien raitojen rinnalla.

"Confrontation" on kyllä sitten jo melko härski Rush-imitaatio. Taustakuuntelussa piti jo tarkastaa että vaihtuiko levy pakassa välillä. Onhan tämä soitannollisesti hieno ja hyvin kulkeva biisi, mutta en omaperäiseksi väittäisi. Laittakaapa vaikka kokeeksi ensin Natural Science soimaan ja sen jälkeen tämä.

Ensin tuli mieleen onko "Crystal Valley Spirits" hyppäys stadionrock-genreen, mutta tokkopa tällaista stadioneilla pääsee vetämään vaikka haluaisi. Ehkä hivenen suoraviivaisempana tämä olisi varsin tarttuva poprock-ralli, kertosäkeessä ehkä vähän korvaan tökkää irrallisen oloinen laulusovitus, tuntuu kuin se olisi tehty johonkin toiseen biisiin alunperin (voi näitä mielikuviani, onneksi en ymmärrä asioista enempää niin voi sanoa kaikenlaista ääneen).

Levyn päättävä "Home" on oikeastaan ainoa hieman pliisumpi veto levyllä. Hieno huudatusbiisi, tässäkin biisissä laulaja tuntuu olevan vahvemmalla pohjalla kuin muutamalla muulla levyn biisillä. Ehkä vähän perinteinen balladikaava, mutta toisaalta oiva osoitus bändin sovitustaidosta, tällaista ei synny vahingossa.

Ehkä vähän negatiivispainotteisia kommenttini noista biiseistä, kokonaisuutena levy on kuitenkin varsin positiivinen yllätys, erittäin korkeatasoisesti tuotettu, sisältäen osaavaa soittamista, sävellystä ja lyriikkaa. Onhan se tietysti helpompi etsiä jotain moitittavaa kuin alkaa selittämään miksi jokin biisi kuulostaa hyvältä, monesti sitä kun ei oikein sanoin saa selitettyä. Jos tässä haluaisin leikkiä amatöörituottajaa ja kokonaispakettiin keksiä jotain kehitettävää niin ehkä laulusovituksia kehittäisin muun soiton ja säveltämisen tasolle. Paikka paikoin. Lisäksi ehkä rohkaisisin enempi omaperäisiin kokeiluihin sävellyksien suhteen, välillä mennään aikalailla genren keskitietä.

Vaan enpä leiki enempää, pikemminkin kumarrun nöyrään hatunnostoon bändille, joka on tehnyt erittäin korkeatasoisen omakustannelevyn ja toivottavasti tätä saadaan kuulla lisää, ehkä jopa jonkun yhtiön kustantamana. Kokonaisarvosanaan jätän vielä kasvunvaraa, mutta puolikas tähti tulee plussaa tässä genressä erinomaisesta omakustannesuorituksesta.

Arvosana : 9

Sami kirjoitti noin 19 vuotta sitten+/- saldo : 0
"Natural Science" oli kyllä härskin kuuloinen suoritus...


harmaa kirjoitti noin 19 vuotta sitten+/- saldo : 0
"Tästä huolimatta on sanottava että tämähän kuulostaa aivan Rushilta."



Selevä ja tilaus lähtikin saman tien... kiitos suosituksesta :)






harmaa kirjoitti noin 19 vuotta sitten+/- saldo : 0
Levy sitten tuli. Viipyi tilauksesta pari viikkoa Mattilan Singaporen matkasta johtuen. ;) Niinkään en assosioisi tätä Rushiin. Enemmänkin kliinisestä ja kovin teknisestä soitosta tulee mieleen Dream Theater. Kunnianhimoista soittoa siis on ja kuulostaa hyvältä. Avausbiisi on paras.





Arvosana : 8


Jake kirjoitti noin 19 vuotta sitten+/- saldo : 0
Kyllä Dream Theater menee varmaan kuitenkin kertaluokkaa rankempaan ja itsekorostavampaan kategoriaan, kyllähän Subspace Radiolla on biisit pääosassa, ei niinkään se että monta filliä ja sooloa saa biisiin mahtumaan (tämä koskee siis näitä DT:n viimeisimpiä mitäänsanomattomuuksia). Ainakin minun mielestä ja mielipiteistähän tässä on kyse, joten tätä ei pidettäkö absoluuttisena totuutena.



Ehkä muutama selkeähkö Rush laina hieman vaikutti tuohon mielipiteen syntyyn. :)


harmaa kirjoitti noin 19 vuotta sitten+/- saldo : 0
Tuossa juuri taustalla alkoi raita 6, Confrontation. Kyllä on DT-mäistä veiviä tuossa alussa. Mutta toisaalta--kuulostaahan DT ja Rush joidenkin mielestä samalta. ;)

Eli en minäkään väitä että olisin oikeassa ja sinä väärässä tai toisinpäin. Kerroin vain mitä omassa pienessä mielessäni heräsi kun tätä albumia kuuntelin.



Olen yllättynyt miten paljon hyvää progea Suomessa tehdään. (Ihan viime aikoina: Prime Mover, Rivendell, Subspace Radio...)




Lerxst kirjoitti noin 13 vuotta sitten+/- saldo : 0
Lähihistorian siipien havinaa! :)