Astro kirjoitti noin 19 vuotta sitten (0 kommenttia)

Ektro Records (EKTRO-031)

Plain Ride on ainoan nykyisen Circlen kitaristin Janne Westerlundin uusi projekti, jossa hän myös laulaa. Jannehan tuli tutuksi jo Sweatheartista, jonka jälkeen hän on julkaissut levyjä ja keikkaillut myös uudemman, nyt jo hajonneen yhtyeensä Chainsmokerin kanssa. Muut soittajat tällä levyllä ovat Pekka Jääskeläinen: basso, Julius Jääskeläinen: kitara ja koskettimet sekä Juho Viljanen: rummut, trumpetti ja laulu. Lisäksi levyllä soittaa kitaraa ja koskettimia Mikko ”Vilunki 3000” Viljakainen (And the Lefthanded, Uusi fantasia…), joka on myös vastuussa kansista yhdessä Jannen kanssa, ja parissa biisissä lapsteeliä Arimatti Jutila sekä pianoa Mika Rättö.

Plain Riden musiikki pohjaa hyvin pitkälti kauniisti heliseviin akustisiin kitaroihin ja Westerlundin melko erikoiseen lauluun, joka muistuttaa hieman 22 Pistepirkon Kerästä. Vaikka Janne ei laulajana ihan suosikkeihini lukeudukaan, hänen äänensä (ja jopa hänen englannin lausumisensa) sopii kuitenkin oikein hyvin Plain Riden musiikkiin. Melko poppiahan tämä tavara on, vaikka mukana on vaikutteita folkista, countrystä ja monesta muustakin. Myös Jannen vuodet Circlessä ja Pharaoh Overlordissa ovat jättäneet mieheen jälkensä. Mitenkään hirveän psykedeelisiä kohtia levyltä ei kuitenkaan löydy, mutta kyllä sinnepäin välillä matkataan. Paremminkin tämä on kyllä tuommoista kevyttä singer/songwriter tavaraa. Hienoja sävellyksiä on levylle löytynyt useitakin.

Levyn aloittava ”All Ears” on oikein kiva kappale, josta löytyy sekä monotoninen ja hypnoottinen perusriffi että hieno, melankolinen väliosa. ”God of Rain” muistuttaa hieman Westerlundin bändikavereiden Rätön ja Lehtisalon duettoprojektia junnaavan komppinsa kanssa. ”Oh” on kaunis ja koskettava kappale. Jotkut kappaleista ovat melko progressiivisiakin. ”Endless Chain of Parties” tuo mieleen Sweatheartin tuotannon, vaikkakin on toki akustisempaa menoa. Suosikkini on ehkä levyn pisin biisi nimeltään ”Funeral House”, jossa pojat pääsevät jo vähän irrottelemaankin, ja saamme kuulla hienoja kitaroita. Levy on omistettu edesmenneelle Chainsmoker -saksofonistille Kille Härköselle, ja tietty haikea, surumielinen tunnelma pitääkin kuuntelijaa otteessaan koko levyn ajan. Täytyy tämä yhtye katsastaa seuraavan mahdollisuuden tultua myös livenä.

Arvosana : 7