Sunkka kirjoitti noin 18 vuotta sitten (0 kommenttia)

Kotkalainen Eradication on sitä ikäluokkaa, että isänmaa vaatii pojilta kaiken vapaa-ajan. Orkesterin keskimääräinen hiustenpituus on romahtanut vuonna 2005. Kun kitaristi Ville on lähtenyt ilmavoimien hävittäjälentäjäkoulutukseen ja basisti Jere Naski ja rumpali Olle Räty armeijan muihin tehtäviin on bänditoiminta siirtynyt uuteen aikaan. Olle pysyy mukana, mutta Villen ja Jeren puute on korvattu toisin toimin. Bändin puuhamies Mikko Gynther on siirtynyt kitarasta mikrofonin varteen ja basson kaulaan ja bändiin on hankittu uusi kitaristi, Teemu Karttunen.
Uusi demo Long Lost, Finally Found on julkaistu 20.1.2006.
Bändin soundi on muuttunut. Nyt tulee mieleen vahvasti Helloween, nimenomaan Kai Hansen laulusolistina, eli Walls of Jerichon aikaista tavaraa. Mikon kähisevä ääni on hyvin samanlainen ja fraseerauskin muistuttaa Hansenia. Biisit ovat vauhdikkaita. Hyvät sovitukset, hyvä meininki, tosi napakkaa soittamista. Jätkät ovat taas hypänneet aimo harppauksen, kuten aiemmillakin demoilla.
Harvoinpa kämppädemo kuulostaa näin hyvältä. Tai eihän tämä tavallaan ole kämppädemo vaikka soittokämpallä itse onkin tehty. Vähän tuhtimmat soundit saisi kuinkin olla? Ei paljoa, mutta jos ihan pikkuisen? Mikko edistyy äänittäjänä jokaisella kiekolla. Nyt soundit alkavat olla jo tosi kohdillaan!
Olle Räty on uskomaton kannuttaja, hän toteuttaa pieteetillä ajatusta ”koskaan ei voi soittaa liikaa”. Rädyn työskentely on aktiivisuudessaan Mike Portnoyn luokkaa. Joka väliin pitää soittaa joitain. Tässä musiikin tyylilajissa se toimii ja on jopa suotavaa. Rädyn hyperaktiivinen rummuttelu palvelee biisejä hyvin, jutut toimivat. Rumpusoundit ovat yllättävän luonnolliset, basari kuulostaa hyvältä ja kalvot soivat. Soundi on melkein jazzahtava. Progressiiviset elementit ovat säilyneet. Paikoitellen biiseissä on aika kimurantteja osia ja parittomia tahtilajeja. Silti vaikeissakin paikoissa on erittäin napakkaa yhteissoittoa. Soundimaailma on rehellinen, ei olla piiloteltu hirveiden efektien taakse. Jonkun tuottajan olisi tästä hyvä alkaa hioa ja työstää materiaalia.
Neljän biisin joukosta erottuu ehkäpä The Parasite, jossa on erittäin menevä meininki, hyvä kertsi, selvää hittipotentiaalia! Älkää uskoko minua, ladatkaa levy bändin saitilta ja todetkaa itse. Levy fyysisessä muodossaan on toistaiseksi saatavana vain artisteilta itseltään.
Homma on kunnossa. Eipä siinä muuta kuin nahkahousut jalkaan ja lavalle, me tulemme katsomaan.

Arvosana : 7