DrethegenjeshKing kirjoitti noin 18 vuotta sitten (1 kommenttia)

Levyn lähtiessä pyörimään pelko käy toteen: Jälleen tätä neo-klassis-pseudo-folk-mitälie-metallia. Äkillinen päätelmä on kuitenkin vähän turhan jyrkkä, vaikka melodiat entisen Rhapsodyn mieleen tuovatkin. Adamantran ilmaisu nojaa enemmän kuitenkin perinteisen voimametallin suuntaan.

Singlen nimikkoraidan For Ever yhteydessä voidaan puhua jopa progressiivisesta metallista. Kyse ei kuitenkaan ole mistään päämäärättömästä itsetarkoituksellisesta kikkailusta, vaan kappale polveilee sujuvasti osasta toiseen. Kolmas raita Ungiven on singlen selkein power metal -tykitys tuoden mieleen Gamma Rayn. Rhapsody paistaa edelleen läpi kuorojen ja melodioiden muodossa.

Singlen vahvin veto on voimaballadi Guilt. Melodiakoukku ei ole ollenkaan hassumpi ja vokalistin revityksissä on aidosti tunnetta mukana. Kappaleen ehdoton kliimaksi on sen kitarasoolo. Vaikka Guilt tavallaan on singlen tavanomaisin kappale, siinä tuntuu olevan kaikki kohdallaan muihin kappaleisiin verrattuna.

Adamantra jatkaa kunniakkaasti suomalaisen voimametallin perinteitä, mutta tällä singlellä yhtye ei sen suurempaa pesäeroa muihin vastaaviin veivaajiin tee. Potentiaalia yhtyeestä kyllä löytyy, mutta miten saisi sen miekan kivestä?

Arvosana : 7

Anonyymi kirjoitti noin 18 vuotta sitten+/- saldo : 0
Taitavia soittajia ja hienoja biisejä! Ehdottomasti hankkimisen arvoinen sinkku!

Arvosana : 10