Spectre kirjoitti noin 17 vuotta sitten (1 kommenttia)

Warm Milk Records (WRMM2)

Tamperelaisyhtye Galacticka lupailee suuria levynsä tittelissä. Post-Dopethroneaarisessa universumissa maailmanlopun maalarit ovat kovan paikan edessä. Panokset kovenevat kun yhtyeen nimeen sijoitetaan Alesteir Crowley -tyylinen (ja Robert Frippin "popularisoima"?) "ck". Galacticka tavoittelee psykedeelistä tuhoa kahden kitaristin, kosketinsoittajan (Rhodes ja Moog), basistin ja rumpalin voimin.

Apocalypse Psychedelickan on julkaissut saksalainen Warm Milk Records. Hyvät pisteet voisi antaa jo kansien perusteella. Pakkaus on gatefold-kartonkikotelo, jonka sisäkansi aukeaa vielä yllättävään suuntaan. Kullanruskeana hohtava kuva hirviömäisestä pilvenpiirtäjästä on mahtava. CD-levyjen kansia tulee harvemmin ihailtua. Vielä kun takakannesta tulee mieleen eduskuntatalon seinä...

Galactickan biisit ovat instrumentaaleja riffijameja, joita vetää vuoroin kitaristikaksikko tai kosketinsoittaja. Yhtye sanoo improvisoivansa paljon musiikkiaan mutta levyn sisältö kuulostaa jossain määrin sovitetuilta. Kappaleissa on kohtuullinen määrä osioita, melodisia kosketinsooloja ja harkitunkuuloisia tuplakitarointia. Varsinkin komppiryhmä pysyy tiukasti aisoissa. Syntyykö Galactickan jameissa näin viimeisteltyä jälkeä? Tai sitten villeimmät improvisaatiot säästetään livetilanteisiin.

Ykkösraita Acid Rain käynnistyy yllättävällä introlla: sateenropinaa ja ukkosta. Mutta ei kirkonkelloja; kun oikein tarkkaan kuuntelee niin sateen lomassa taitaa tikittää herätyskello. Tämänkertainen ukkonen kuulosti oikein murealta ja rapealta. Acid Thunder? Bändin päästessä ääneen tulee hieman mieleen Zopalki-kauden Circle. Muutoin tamperelaiset seilaavat omassa galaksissaan.

Kitaraduon työskentely on tyylikästä. Riffit ovat muskulaarisen raskaita ja simppeleitä mutta välillä mennään progen puolelle. Omaksi suosikikseni nousee reilu 8-minuuttinen Fallout, joka alkaa kunnon doom-jyrällä ja päätyy lähes liekehtivään tuplakitarajamiin. Mutta kappale ei koskaan ratkea liitoksistaan. Pitäisikö tällaista pidättyväisyyttä ihailla vai kirota? No raidan aikupuolella tuli vihdoin Rhodesilla toteutettu kirkonkelloimitaatio...

Kosketinsoittaja vastaa levyllä improvisoinnista eli kosmisesta Moog-ulinasta ja Rhodes-jammailusta. Pisin ja syvin retki tehdään Unsanityllä. Rivakasti kulkevan Implosionin päälläleijuva verkkainen Rhodes-häröily on riemastuttavaa kuultavaa. "Nixon" saa loihdittua puhkikalutuksi luulemastani instrumentista omintakeisia soundeja. Melodistakin antia löytyy mm. Implosionin teemasta ja Pigsistä.

Pakko kehaista vielä komppiosastoakin: näennäisen yksinkertainen soitto pursuaa harvinaista voimaa. Levyn sounditkin ovat kokonaisuudessaan erinomaiset.

Mutta mitenkäs sen Apocalypsen kanssa? Räjähtikö maailmankaikkeus vai pelkästään kotiplaneettamme? Vai luhistuiko se hallitusti ja hissukseen kasaan? Ei mitään näistä: levyn saatekirjeen mukaan Apocalypse kuvaa tekijöidensä sielullista tilaa. Hyväksytään selitys...

P.S. Alkuhöpinöissä viitattiin Crowleyn Magickiin ja Dopethrone on Electric Wizardin tuotantoa...

Arvosana : 9

Astro kirjoitti noin 17 vuotta sitten+/- saldo : 0
Joo, oikein hyvältä tuo levy kuulostaa, pari kertaa olen vasta ehtinyt kuuntelemaan. Mullekin tuli vähän keskivaiheen Circle mieleen.

Arvosana : 8