Moi anonyymi! » Login | Social login | Uusi käyttäjä

Taipuva Luotisuora: IV

Astro kirjoitti noin 5 vuotta sitten (0 kommenttia)
1255958850.jpgKaakao Records/Nordic Notes (KAAKAO 017/NN029)

Suomen progressiivisen instrumentaalirockin kruunu Taipuva Luotisuora on julkaissut jo neljännen levynsä, joka tulee jälleen tyylikkäässä digipackissä. Joillain kappaleilla aikaisemmin laulanut Otto Grundström on kadonnut kuvioista, mutta vahvistukseksi on otettu Tero Pajunen (laulu, viulu) ja Kaisa Rytkönen (sello) sekä vierailevat tähdet Jani Puistovaara ja Jere Eriksson yhdessä kappaleessa kumpikin. Yhtyeen musiikillinen konsepti ei juuri ole muuttunut. Välillä tarjoillaan tukevampaa, raskastakin jumitusta vähän Circle –tyyliin, välillä on tiedossa tunnelmallisempaa, melodista, kanteleen, jousien ja koskettimien siivittämää tavaraa ja paikoitellen kuulija viedään transsiin Ozric Tentacles/Hidria Space Folk –tyylisellä rokkauksella sekvenssien tahdittaessa matkaa mukavasti. Nyt on mukana myös entistä selvemmin tuollaista hieman jatsahtavaakin, vanhakantaista progea.

”Kuuvuori” aloittaa levyn hienosti raskaalla kitarariffillä ja utuisilla synillä tuoden mieleen 90-luvun Circlen. Loppupuolella mennään vähän kevyempään, Ozrics –tyyliseen grooveen. Hyvä, hypnoottinen veto. ”The Army of Isopods” on mukava, sekvenssien varassa etenevä kappale, jossa on myös vähän Magyar Possemaista post-rock –tunnelmointia sanattoman laulun kanssa. Bändin rumpalin säveltämä ”Capricious Bonfire” sisältää myös akustista kitaraa ja on melko progressiivinen, kiva kappale jossa on paljon hyviä melodioita. Tämä tuo vähän mieleen Camelin, ja menee myöhemmin yhä progemmaksi sisältäen myös esim. kannelta ja vähän jatsahtavia tunnelmia. Sitten tulee ”Ilman rihlan kiertämää”, joka ehkä jousiensakin takia tuo mieleen Mahavishnu Orchestran, Parin minuutin kuluttua alkaa tiukempi Hidria/Ozrics –rokkaus, joka toimii todella hyvin. Upea biisi! ”Muting Glow” alkaa rauhallisesti kanteleella, kohta tulee mukaan pehmeä basso ja rummut, sitten 70-luvun tyylinen kiippari ja kitara. Meno muuttuu välillä vähän intensiivisemmäksi, mutta yleistunnelma on silti aika leppoisa, kuten hyvin 70-luvun henkisessä progebiisissä ”Imaginary Blizzard”, jossa on mukana hienoja jousia. Raskaampi ja nerokas ”Kvasikonforminen äyriäinen” kulkee taas sekvenssien tahdissa, ja meno yltyy aika hurjaksikin kitarasoolojen aikana. Huh! Tämä maistuu varmasti Ozric Tentacles –faneille. ”Hopeful Sprout” on pehmeämpi, jatsahtava fuusioveto, joka lopussa rokkaa kyllä vähän enemmän. Hiljaisen, psykedeelisen alun omaava ”Kurki” muuttuu raskaammaksi kolmen minuutin paikkeilla, ja pienen tauon jälkeen alkaa matalataajuussekuja ja perkussioita sisältävä groovi osa. Kappale ja koko levy päättyy kuitenkin taas rauhallisempiin tunnelmiin.

Yhteenvetona sanottakoon, että Taipuva Luotisuora on neljännellä levyllään onnistunut taas pistämään kokoon aivan upean paketin innovatiivista, haastavaa mutta sangen nautinnollista musiikkia. Uskaltaisin melkein sanoa tätä bändin toistaiseksi parhaaksi tuotokseksi. Bändi palaa loppukuusta taas keikalle Helsinkiin, kun se esiintyy Øresund Space Collectiven kanssa Psychotropic Zone –klubilla Lepakkomiehessä 31.10.09.

Arvosana : 9

+/- saldo : 0 |