Moi anonyymi! » Login | Social login | Uusi käyttäjä

Arvostelut

Mika Rättö: Tihkuluodon kuiskaajat

Teos (ISBN 978-951-851-204-5)

Tämä olkoon ensimmäinen kirja-arvosteluni, ja mikäs muukaan tämän paikan paremmin ansaitsisi. Porilainen, hyvin originaali kulttuurin moniottelija Mika Rättö on tullut jo vuodesta 1997 lähtien tutuksi silloisen bändinsä Moon Fog Prophet (nykyisin nimellä Kuusumun Profeetta) kautta, ja sen koommin mieshän on ehtinyt muodostua yhdeksi Circlen johtohahmoista, kirjoittaa näytelmiä ja oopperan, maalata tauluja, perustaa yhdessä ystäviensä kanssa lukemattomia eri bändiprojekteja » jatkuu

Gunslinger: Earthquake in E Minor

Buzzville Records (BUZZCD031)

Gunslinger on basisti/laulaja Alan Daveyn vahvasti Motörhead –vaikutteinen bändi, jonka hän perusti alun perin Nigel Potterin kanssa jo 70/80 luvun vaihteessa ennen liittymistään Hawkwindiin. Pari vuotta sitten pojat päättivät aktivoitua uudelleen, ja hyvä niin, sillä Earthquake in E Minor on täynnä todella maatajärisyttävää, raskasta ja raakaa rokkausta. Daveyn Lemmy –fiksaatio on selvästi huomattavissa, mutta suoraviivaisten metallipurkausten lisäksi levyltä löytyy myös raskasta avaruusrockia, johon Daveyn vuodet Hawkwindissa ovat antaneet parhaan mahdollisen koulutuksen. » jatkuu

Daedalus:The Never Ending Illusion

Daedalus on italialainen progemetallibändi jonka nykykokoonpanon muodostavat Fabio Gremo(Basso), Davide La Rosa (Rummut) ,Davide Merletto (Laulu), Beppe Spanò (Kosketinsoittimet) ja Andrea Torretta (Kitarat)
Debyyttilevyn jälkeen (Leading Far From a Mistake v.2003),yhtye koki miehistönvaihdoksia ja uusi levy julkaistiin vasta myöhään 2008. The Never Ending Illusionin kansitaide luo jo jonkinlaisen mielenkiinnon levyä kohtaan. » jatkuu

Kameleontti : Leiki kuollutta -single

Leiki kuollutta on tamperelaisen Kameleontin ensisingle syksyllä julkaistavalta vielä nimeämättömältä yhtyeen debyyttialbumilta. Yhtyeen edellinen julkaisu, Sarkaimet-EP vuodelta 2007, sisälsi omaleimaista ja raskasta kotimaista metallia. Uudella singlellä tempoa on nostettu ja riffejä veivataan keskittyneemmin rujoudesta kuitenkaan tinkimättä.

Leiki kuollutta on suoraviivainen ja iskevä runttaus, siis melko tyypillinen valinta singleksi. Vertailukohtia kappaleelle löytyy rapakon takaa esimerkiksi Lamb of Godilta ja kumppaneilta. » jatkuu

Dave Matthews Band : Big Whiskey & The GrooGrux King

Vuoden odotetuin levy meikäläiselle. Ensivaikutelmat eivät vakuuttaneet ollenkaan, mutta niinhän tässä taas kävi, että enempi kuuntelu alkoi avata nyansseja tästä. Mitään ihan Two Stepin tai Lie In Our Gravesin kaltaisia helmiä ei levyllä ole, mutta muutama suorastaan mainio biisi (erityisesti Spaceman ja Squirm, joka tuo peräti bändin 90-luvun musiikilliset kulta-ajat mieleen). » jatkuu

Viima : Kahden kuun sirpit

Johtuneeko naislauluajan vaihtumisesta miespuoliseen tulkitsijaan vai piirun verran uhmakkaammasta yleisilmeestä, mutta Viima tuntuu siirtyneen folkimmasta ilmaisusta lähemmäksi perinteisempää progressiivista rockia. Johtuneeko myös laulajan vaihtumisesta, että instrumentaaliosuudet ovat vallanneet enemmän tilaa itselleen? Niin tai näin, uusi levy esittelee eheämmän ja yhtenäisemmän Viiman. Kahden kuun sirpit on edeltäjäänsä määrätietoisempi ja selkeämpi kokonaisuus. » jatkuu

Pekka Streng & Olympia-orkesteri: Unen maa

EMI (50999 694030)

Vuonna 1975 vain 26-vuotiaana syöpään kuolleen Pekka Strengin kaksi soololevyä Magneettimiehen kuolema (1970) ja Kesämaa (1972) ovat äärimmäisen merkittäviä virstanpylväitä suomalaisen psykedeelisen ja progressiivisen rock- ja folkmusiikin historiassa. Kokeellisesta teatterista, kuunnelmista, okkultismista, mystiikasta ja hippiliikkeestä kiinnostunut Streng suunnitteli kolmannen albumin tekoa Piirpauke –yhtyeen kanssa, mutta studioaika jouduttiin perumaan hänen heikentyneen terveydentilansa vuoksi. » jatkuu

Ville Moskiitto: I Think I Will Dismember The World with My Hands / Liar on The Mountain

Ville Forss on ollut aktiivinen nimi kansainvälisillä kokeellisen underground-musiikin kentillä jo usean vuoden verran. Vuodesta 2005 eteenpäin häneltä on ilmestynyt kymmenen albumia Ville Moskiitto -nimen alla (cdr- ja kasettimuodoissa), kaksi Autumn Galaxy -projektin levyä yhdessä Brad Rosen kanssa sekä liuta kokoelmaesiintymisiä. Lisäksi hän on edistänyt kokeellisen musiikin kulttuuria levyarvostelijana sekä julkaisijana oman Harha-askel -mikrolevymerkkinsä kautta.

Harha-askel onkin toiminut Ville Moskiiton toiseksi uusimman (uusin näyttää ilmestyneen eilen!) albumin julkaisijana. » jatkuu

Ambivalence: Ithis

Kotimainen Ambivalence on nelisen vuotta sitten perustettu jazzryhmittymä, jonka ensilevy ilmestyi hiljattain.

"Ithis" -levyllään bändi onnistuu loihtimaan varsin monipuolisen kuvan itsestään. Ajoittain mennään melkeinpä freejazzin merkeissä pahimmat kakofoniat kuitenkin välttäen, toisaalla taas hämmennetään sekaan maailmanmusiikkielementtejä taikka lähestytään lähestulkoon popmaista ilmaisua. Yhtye osaa svengata, mutta olla tarvittaessa myös melko psykedeelinenkin. Jossain kohtaa tulee niin vahvasti mieleen Robert Wyattin jazzeimmat soolojutut, että ihan jännittää milloin hän rupeaa laulamaan. » jatkuu

Ous Mal: Riioraa

Vuodesta 2002 alkaen on 267 lattajjaa -pienlevymerkki esitellyt ansiokkaasti suomalaista (toki myös ulkolaista) kokeellista underground-musiikkia. Järjestysnumerolla 85 ilmestyi viime kuussa Ous Mal -nimisen duon esikoisalbumi Riioraa.

Ous Malin jäsenet ovat kertoneet työtapansa perustuvan lähes täysin sämplejen käsittelyyn (ks. tulivuori.blogspot.com). Musiikin pohjana käytetään löydettyjä ääniä, joiden lähde voi olla vanha kasetti tai levy, kenties radio. » jatkuu

Dead Rabbit: s/t (demo)

Dead Rabbit on helsinkiläinen, kohta kolme vuotta kasassa ollut rähinäpunkyhtye, ja tämä on heidän kolmas demonsa. Periaatteessa Dead Rabbitin musiikki nojaa kahteen perusseikkaan: nopeuteen ja laulaja–kitaristi Tommin persoonalliseen ääntelyyn. Pelkästään näin yksinkertaisista elementeistä ei silti ole kyse.

Kuitenkin demon avausraita Bastards & Losers rakentuu juuri mielettömän nopealle takomiselle ja räyhälaululle. Kuitenkin se onnistuu olemaan harvinaisen tarttuva kaksiminuuttinen täsmäisku, vaikka sellaisille hienouksille kuin melodia ei hukata yhtään tilaa. » jatkuu

Kuuradio: Oisko susta seikkailijaksi?

Kuuradio on tuoreehko nuorten hemmojen ja hemmottaren bändi Oulusta. Keikkaa on tehty pohjoisessa jo paljonkin ja takana on myös kolme omakustanteena julkaistua ep-levyä. Nyt bändiltä on julkaistu ensimmäinen kokopitkä albumi tamperelaisen Solmu Recordsin kautta, joten yleisöpohjan laajentumista lienee näköpiirissä.

Kuuradion soundimaailma on miellyttävällä tavalla ilmava ja vanhahtava, en voi välttyä mielikuvalta jostain 70-luvun puolivälin Love/Hi-Hat -julkaisusta; enemmän kuitenkin Maru & Mikaelia kuin Wigwamia. » jatkuu

UKz: Radiation (ep)

UK oli 70-luvun viimeinen proge-supergroup (Bill Bruford, John Wetton, Allan Holdsworth ja Eddie Jobson) jonka ensimmäinen levy oli varsin ainutlaatuinen yhdistelmä sinfonista progea ja fuusiojazzia. Alkuperäinen kokoonpano hajosi kuitenkin pian kun yhteistä suuntaa ei löytynyt. Bruford ja Holdsworth lähtivät ja jäljelle jäänyt kaksikko plus nuori rumpali Terry Bozzio tekivät laadukkaan, mutta tavanomaisemman melko ELP:mäisen Danger Money-levyn. » jatkuu

Keith Emerson Band: s/t

Tämä levy on Keith Emersonin onnistunut paluu ELP-tyyppisen musiikin pariin. Apunaan Emersonilla on hieman nuorempi Marc Bonilla joka on kohtuullisen taitava kitaristi, mutta ennen kaikkea loistava laulaja kuulostaen yllättävän samalta kuin Greg Lake parhaina päivinään. Vaikka Bonilla äänestä puuttuukin se majesteettinen ylimielisyys johon vain britti voi pystyä. Osa kappaleista on Bonilla ja Emersonin yhdessä säveltämiä osa merkitty vain Emersonin tai Bonillan nimiin. » jatkuu

Tuomo: Reaches out for you

Tuomon uusin lätty soi koneessa, jo ties kuinka monetta kertaa.

Kyseessä on suomalaisen soul-gurun todellinen mestarituotos. Se, että levy kuulostaa erittäin autenttiselta ja erittäin ei-suomalaiselta, ei sinänsä ole mikään täydellinen mittari levyn sisällön kohdalla. Eniten miellyttävät ja merkitsevät kuitenkin mahdottoman hyvät kappaleet, soundit, tulkinta, kaikki. Koko paketti.

Tämän taidokkaammin en usko kotimaassa ainakaan voitavan soul-viitteistä musiikkia tehtävän. » jatkuu

Kamala : Riittämättö-demo

Kamala jatkaa runnomistaan siitä, mihin edellisellä levyllä jäätiin: Riittämättö-demolla mättöä riittää. Teknisesti Kamala on ottanut rohkean askeleen eteenpäin. Tahtilajivaihdoksia ja muuta koristetta on tuotu maltillisesti ja hyvällä maulla mukaan kokonaisuuteen. Karitan lauluun on tullut myös lisää kypsyyttä. Pahimmat tekouhomaneerit on saatu karsittua pois ja tilalla on jämäkämpää sekä uskottavampaa tilitystä. » jatkuu

Tuliterä: Alpha EP

Omakustanne CD-R –EP/nettijulkaisu

Tuliterä on helsinkiläinen bändi, jonka perustivat myös Sadkarmassa soittava Vesa Partti (kitarat, syntetisaattorit, ohjelmointi) ja Hannu Wilman (kitarat, syntetisaattorit) syksyllä 2006. Aluksi bändi improvisoi tuollaista hieman ambientimpaaa, kosmista tavaraa, mutta sitten he keksivät ottaa mukaan basistin ja rumpalin Sadkarmasta saadakseen musiikkiin vähän enemmän potkua. Tämä oli erittäin hyvä päätös, sillä nämä kolme uutta, psykedeelistä, raskasta ja menevää instrumentaalista kappaletta rokkaavat todella tiukasti! » jatkuu

Lord Vicar: Fear No Pain

The Church Within Records (CW012)

Kun Suomen doom metal –legenda Reverend Bizarre lopetti toimintansa vuonna 2007, päätti bändin kitaristi Peter Vicar (Kimi Kärki) laittaa pystyyn uuden, perinteisen ja todellisen doomin nimeen vannovan yhtyeen, tällä kertaa hieman kansainvälisemmällä miehistöllä. Fear No Pain on bändin ensimmäinen albumi, jota ennen julkaistiin aikaisemmin viime vuonna Demon of Freedom –vinyyli-EP. » jatkuu

Dungen: 4

Subliminal Sounds (SUBCD27)

Ruotsalainen Dungen jatkaa voittokulkuaan Gustav Ejstesin johdolla tällä neljännellä levyllään, joka on ehdottomasti yksi parhaista vuoden 2008 julkaisuista. Myös livebändistä tutut Reine Fiske (kitara, basso), Mattias Gustavsson (basso) ja uusi jäsen Johan Holmegard (rummut ja lyömäsoittimet) ovat mukana levyllä, samoin kuin yhdessä kappaleessa Anna Järvinen (taustalaulut) ja Fredrik Swahn (basso). » jatkuu

PPRY: Raising the Skeletons of Fire by Hand

Melko hitaasti aukeavaa kamaa tämä PPRY:n uusin tuotos. Kappaleet ovat suhteellisen pitkiä, niissä on kivoja melodioita ja soundit ovat miellyttävän vanhahtavat. Mutta jotenkin biisien dramatiikka tuntuu hieman laahaavalta ja harhailevalta, ikäänkuin kokonaiset biisit olisivat kehittyä kohti jotain huipennusta, jota ei koskaan tule. Tai silloin kun se tulee, se ei ole tarpeeksi iskevä. » jatkuu