Donovan, kultalusikka suussa syntynyt yltiöpositiivinen boheemi
Jammo kirjoitti noin 10 vuotta sitten (3 kommenttia)
Donovan – Kultalusikka suussa syntynyt boheemi
TAUSTAA pitkästi ja paikoin liiankin yksityiskohtaisesti
Donovan käyttää lauluissaan aika paljon väräjävää tyyliä, mikä voi olla monelle kauhistus. Kappaleiden rakenne on kuitenkin vaihteleva ja tyylilajeja yhdistellään rohkeasti. Jazz on Donovanille mielimusiikkia, mikä myös kuuluu aika ajoin. Esikuvat eivät sittenkään ole Bob Dylan tai Woody Guthrie kuten voisi helposti luulla vaan aivan muuta tahot : http://donovan-unofficial.com/miscellanea/press/images/donovans_big_influence_its_not_dylan_original.jpg
60-luvulla Donovan keksi kirjansa ”The Hurdy Gurdy Man” mukaan mielestään kaikki uudet genren tyylilajit, kuten NewAge-musiikin, ja hän opetti sekä John Lennonille että Paul McCartneylle useampia kitarasoiton kikkoja http://www.independent.co.uk/arts-entertainment/music/features/donovan-bob-dylan-the-beatles-buddha-and-me-2285836.html
, ja jopa osoitti Led Zeppelinin kavereille oikean musiikillisen suunnan, kun näistä kolme soittivat hänen taustabändissään http://thesonginmyheadtoday.blogspot.fi/2008/12/hurdy-gurdy-man-donovan-im-deep-into.html
joten häntä ei voi kutsua mitenkään vaatimattomaksi...
Kirja on muutenkin täysin raakile, sitä ei ole mitenkään tarkastettu virheiden osalta eikä minkäänlaista hakemistoa ole jaksettu rakentaa. Otsikkojen luomat mielikuvat niiden sisällöstä johtavat monesti harhaan. http://donovan-unofficial.com/miscellanea/books/the_hurdy_gurdy_man.html
Ohessa muutamia kirjan arvosteluja : suosiollisia :
http://www.theguardian.com/books/2005/oct/08/featuresreviews.guardianreview10
http://www.nytimes.com/2005/11/29/arts/29iht-bookmer.html?_r=0
kriittisempiä:
http://www.worldcat.org/title/autobiography-of-donovan-the-hurdy-gurdy-man/oclc/60826666
Itse tykkäsin silti kovasti lukea kerrankin tällaista rehellisesti omakehuista ja tavallaan suorapuheista jutustelua ja muistelua. Maailmassa on näet liikaa stilisoituja ja näennäisen ”totuudenmukaisia” propagandatuotteita.
Isä oli merkittävä vaikuttaja nuorelle Donovanille. Isänsä luki nuorelle pojalleen hyvin varhaisesta vaiheesta alkaen runoja ja englanninkielistä kirjallisuutta iltasatuina. Äiti jäi pojalle dokumentoidusti hieman etäiseksi.
----------
Selkeät progevaikutteet tulivat mukaan vasta 70-luvun Cosmic Wheels- albumilla.
Donovan kertoo miltei jokaisessa biisissä tunnelmiaan kulloisestaan rakkaudestaan, siinä mielessä hän on täysin läpinäkyvä heppu, vaikka hän on omassa tarinassaan keskittynyt muusaansa Linda Lawrenceen http://donovan-unofficial.com/miscellanea/press/donovan_says_wife_linda_inspired_his_songs.html
Ennen kuin Donovan ja Linda avioituivat 1970, Donovanilla oli ainakin puolen tusinaa merkittävää ”parisuhdetta” : Enid, Sue, Jennifer muutama mainitakseni, joilla kaikilla oli merkittävä vaikutus henkilön Donovan muotoutumiseen.
Donovan karkasi kotoaan jo 16-vuotiaana seikkailemaan ystävänsä Gypsy Daven – nykyään veistäjänä tunnettu http://www.gypmillssculptures.com
- kanssa, hankkimaan kokemuksia monelta elämän alueelta, ei vähiten naismaailmasta. Donovan teki töitä jopa tiskaajana parisen viikkoa näinä aikoina. Myöhemmällä iällään Donovanista tuli buddhalainen. Hänen filosofiansa 60-luvulla tosin oli selkeä utilitaristinen : ”The meaning of life, for me, is just being alive and enjoying yourself” http://donovan-unofficial.com/miscellanea/press/donovans_more_down_to_earth.html
60-luvulla Donovan oli yksi merkittävimmistä artisteistä niin levymyynniltään kuin vaikutteiden antajana. Niin The Beatles kuin monet muutkin tuon ajan pop/rock-artistit uivat enemmän tai vähemmän Donovanin kanssa tai vanavedessä. Varsinkin George Harrison oli erityisen läheiseissä väleissä Donovanin kanssa, eikä pelkästään kummankin intomielisen Maharishni gurun palvomisen takia http://en.wikipedia.org/wiki/Maharishi_Mahesh_Yogi
Kun yli 200 artistia on tehnyt omia tulkintojaan miehen biiseistä, on vaikea kiistää Donovanin merkitystä kevyen musiikin genressä. Donovan oli yltiöpositiivinen artisti jopa 60-luvun positiivisessa ilmastossa. Hän kehui miltei kaikkia aikalaisiaan . Häntä pidettiin alusta alkaen yhtenä ystävällisimpänä artistina alalla : http://donovan-unofficial.com/miscellanea/press/images/donovan_rates_jansch_original.jpg
David Bowie saa tulkinnan : ”Yeah, he’s a good boy, he’s got a great feeling for the audience, he loves them. I like David, yeah. ” http://donovan-unofficial.com/miscellanea/press/images/sounds_the_return_of_don_the_optimistic_original.jpg
Jimi Hendrixin piti soittaa Donovanin The Hurdy Gurdy Manillä, mutta homma peruuntui .
http://donovan-unofficial.com/miscellanea/press/images/don_wants_to_spin_a_film_legend_original.gif
Alkuaikojen levytykset ja lyhyet tulkinnat niistä
What's Bin Did And What's Bin Hid (1965)
Kun kaveri julkaisee ensilevynsä juuri 19 vuotta täyttäneenä ja tekee tällaista kypsää ja vahvaa jälkeä, voi vain ennustaa suurta tähteyttä. Ai, jälkiviisautta vai? Toki. Vertailu Bob Dylaniin alkoi välittömästi, vaan aika hedelmättömästi, kaverit tekivät kuitenkin oleellisesti eri lailla nerokasta folkkia. Dylan oli aloittanut uransa jo paria vuotta aikaisemmin (1963 Freewheelin’).
Näytekappale : Josie
http://www.youtube.com/watch?v=AzIsHs2nLBM
Fairytale (1965)
Donovanin ehkä vahvin materiaali löytyy tältä levyltä. Colours, Sunny Goodge Street, Candy Man, Jersey Thursday, Ballad of a Crystal Man ja Ballad of Geraldine olivat välittömiä hittejä ja miehen tulevien Best of , Greatest Hits jne kokoelmien kestäviä vakioedustajia. Yhtäkään heikkoa biisiä ei löydy tältä levyltä.
Näytekappaleet : Colours, The Ballad of Geraldine
http://www.youtube.com/watch?v=hoEle04qu_U
http://www.youtube.com/watch?v=t5jv5UF2ZPo
Sunshine Superman (1966)
Listamenestyksen valossa Donovanin paras albumi jättää minut hieman epäilevälle kannalle. Nimikappale ei pärjää omasta mielestäni esim. Mellow Yellow, The Hurdy Gurdy Man, tai Colours-biiseille.
Donovan oli pitkään "erossa" elämänsä suuresta rakkaudesta, Linda Lawrencista, jonka tapasi jo 1965, ja väittää kaikessa julkaistussa materiaalissa tämän olevan 60-luvun luomisvoimansa perussyy. He avioituivat vasta lokakuussa 1970, vaikka Donovan oli pyytänyt Lindaa vaimokseen lukuisia kertoja 1965-67. Myös tällä levyllä viitataan Lindaan, Donovanin muusaan, useissa biiseissä. Tärkein nainen Donovanille oli näihin aikoihin kuitenkin Sue Lyon, josta voitte lukea lisää ko. näytekappaleesta.
Näytekappale : Sunshine Superman
http://www.youtube.com/watch?v=hTuPbJLqFKI
A Gift From A Flower To A Garden (1967)
Yksi parhaista Donovan-levyistä tai siis tuplalevyhän tämä on, joka tekee tavallaan historiaa ollen yksi ensimmäisistä pop-musiikin Box-seteistä.
Ykköslevyllä – Wear Your Love Like Heaven - on ns. sähköisempää musiikkia ja kakkoslevyllä – For Little Ones - akustista musiikkia. Ameriikoissa levyt julkaistiin erikseen.
Ykkösellä on (ainakin) kolme huikeaa biisiä : There Was A Time, The Land of Doesn’t Have To Be ja Someone Singing, joista olisi pitänyt ymmärtää painaa singlet , mutta ei, kovin kehuttu Mickey Most http://en.wikipedia.org/wiki/Mickie_Most
ei kyllä tässä ollut hereillä!
Kakkoslevy on rauhallisessa temmossaan omaa luokkaa, suorastaan TM-oppien mukaisesti sykettä ja verenpainetta alentavaa mietiskelymusiikkia.
Widow With Shawl esimerkiksi on enemmän “human interest” kuin 90 % nykyisistä naistenlehtien jutuista.
Kahden levyn boksi menestyi paremmin kuin kumpikaan erikseen julkaistu levy. Konsepti oli myös muuten uniikki : yksi levy vanhemmille ja toinen lapsille. Donovan väittää kirjasssaan The Hurdy Gurdy Man saaneensa satoja kiittäviä kirjeitä opettajilta ja vanhemmilta lastenlevynsä - erikseen ilmestyneenä For Little Ones - rauhoittavasta vaikutuksesta pienokaisiin. Tämä For LIttle Ones on omassa hyllyssä edelleen kasettipainoksena, miltei puhki soitettuna!
Toinen levy alkaa Donovan-juniorin itkun tuhertamisella. Paljon ei mies esikoistaan muuten tavannut tai aikaansa tälle uhrannut 60-luvulla eikä juuri 70-luvullakaan. Isä ja poika tekivät sovinnon vasta kun juniori oli jo miehen ikäinen.
Näytekappaleet : There Was a Time Land of Doesn’t Have to Be Epistle to Derroll
http://www.youtube.com/watch?v=9HjkCtfzWso
http://www.youtube.com/watch?v=o-uYEcslH2o
http://www.youtube.com/watch?v=UWyRag_-6e8
Mellow Yellow (1967)
Nimikappale on upea, mutta muuten tässä on kyseessä harvinaisen tasapaksu tai tylsä Donovanin 60-luvun levytys. Mies tunsi järkyttävän määrän sekä ajan huippuja tai sellaisiksi matkalla olevia artisteja. Nimiraidalla soittaa rytmikitaraa eräs John McLaughlin ja samalla biisillä taustalaulajana on Sir Paul McCartney...
Näytekappale : Mellow Yellow
http://www.youtube.com/watch?v=Bs7xZKXwyR0
Hurdy Gurdy Man (1968)
Donovanin ehkä musiikillisesti laaja-alaisin albumi. Vaikutteita löytyy jazzizta, calypsosta, ragoista, rockista (yleensä Donovan määrittyi vain harvoin puhtaasti rock-musiikkiin) ja tietenkin popista ja kelttimusiikista - muistetaan että Donovan oli skotti ja se kuuluu enemmän tai vähemmän kaikessa miehen tekemisessä. Get Thy Bearings on selvää jaskaa, samoin kuin As I Recall It. Edellinen muuten kuului aikanaan King Crimsonin live-repertuaariin (Epitaph)....Hi It's Been a Long Time on Vahva pop- biisi kuten myös Jennifer Juniper. Tämä biisi oli rakkauden osoitus Donovanin tuolloiselle naiselle... Steve Hillage tunnetusti alusti albuminsa "L" nimikappaleen tulkinnalla. Tangier- biisissä Bert Jansch räppää kitaraa. Tässäpä monipuolista musiikkia jokaiselle korvat auki- yhdistyksen entiselle tai nykyiselle jäsenelle, joka antaa arvoa melodiselle otteelle; olette hyvässä seurassa.
Näytekappaleet : Hurdy Gurdy Man Jennifer Juniper
http://www.youtube.com/watch?v=0lIXr3XgP-8
http://www.youtube.com/watch?v=M1cESSh-SqU
Barabajagal (1969)
Donovanin jazz-into pilkahtelee tällä levyllä ajoittain. Lopetusraita Pamela Jo on enemmän jaskaa kuin poppia. Kokonaisuutena levy on sekava kokoelma monenlaista tunnelmaa ja tyylilajia. Monta upeaa popraitaa löytyy tältäkin levyltä. Nimiraita ja Superlungs My Supergirl kuuluvat selvästi 60-luvulle. Moni varmaan toivoo että ne pysyisivätkin siellä ;-) Onhan tällä levyllä yksi aivan skeidabiisi : I Love My Shirt ei voi olla tosissaan tehtyä kamaa!
Happiness Runs on kaanoni, jossa laulavat Donovanin lisäksi Graham Nash, Mike McCartney ja Leslie Duncan. Biisi on selvästi ajan “gurun” Maharishi Mahesh Yogin vaikutusta. Noo, ei kaikki TM ole huiputusta... Naisvokalistit biisin To Susan On The West Coast Waiting kertosäkeessä olivat kolme päiväkausia studiolla hengaillutta miehen fania, jotka Donovan kutsui äänittämään laulun kertosäettä. Miehen maine ystävällisenä heppuna ei ainakaan vähentynyt.
Biisi Atlantis oli aika suosittu raita tuolloin Vesimiehen aikaan.
Tätä albumia ei julkaistu 60-luvulla Brittein saarilla sopimusriitojen takia, kuten ei paria edellistäkään.
Näytekappale : Happiness Runs Atlantis
http://www.youtube.com/watch?v=-cGWTAe3M6U
http://www.youtube.com/watch?v=leI7sfmipuI
Open Road (1970)
Donovan oli veropakolaisena eli hänen piti olla koko vuoden 1970 ulkomailla säästyäkseen 98 % marginaaliverolta. Miehen kantti ei kuitenkaan pitänyt vaikka isänsä yritti puhua Donovanille järkeä, veri veti Lindan luokse... Häät pidettiin 2.10.1970. Donovan kertoo itse kirjassaan menettäneensä miljoonia tällä menettelyllään, mikä kuulostaa aivan uskottavalta. Kuka tekisi saman naisen vuoksi?
Tämä on ensimmäinen Celtic rock-levytys, näin Donovan itse kehuu. En ole vielä onnistunut löytämään merkittävää vastaehdokasta, sillä juuri tällainen soundi esiintyy todellakin aika lailla ekaa kertaa tällä levyllä, tosin ehkä vain biisissä Celtic Rock. Horslips, Fruupp, Thin LIzzy ja Planxty, jotka tunnen itse aika hyvin ja pari muuta myöhästyivät tästä tyylistä jonkin verran. Donovan on tunnettu itsensä ylentämisestä vähän kaiken 60-luvun pop/rock-genren uusien ilmiöiden keksijäksi, mutta monesti hänellä on jonniin verran näyttöä väitteilleen.
People Used To, Celtic Rock ja Riki Tiki Tavi ovat ihan kivoja biisejä! Poke at the Pope taas on miltei törkeä katolisen uskonnon loukkaus, vaikka itsekin olisin nuorena vannonut juuri tällaisen asenteen nimiin!
Näytekappaleet : People Used to Poke at the Pope Riki Tiki Tavi
http://www.youtube.com/watch?v=EnECuNw2wtM
http://www.youtube.com/watch?v=Cjr0kkStr_s&list=ALBTKoXRg38BCHLGWikS415RsB1eqx2KNB&index=9
http://www.youtube.com/watch?v=TY7Rxae4pjU&index=6&list=ALBTKoXRg38BCHLGWikS415RsB1eqx2KNB
Enpä onnistunut löytämään Celtic Rock-biisiä YouTubesta, mutta Spotify-asiakkaat löytävät biisin sieltä.
Open Road Album 1970
HMS Donovan (1971)
Lapsille suunnattu 28 biisiä sisältävä kaksoisalbumi. Donovan Leitch kuulemma on vastuussa 27 kappaleen musiikista. Tämä on virhe, koska ainakin yksi biisi on tunnettu Twinkle, Twinkle Little Star. Erikoinen konseptiäänite, vaan musiikki ei ole ollenkaan hullumpaa tai sitten dementia vaivaa minua jo kovasti. Joka tapauksessa Donovanin pienet tunnelmapalat tunnettujen ja anonyymien kirjailijoiden teksteihin toimivat kohtuullisesti ja jopa aika hyvin ajoittain. Jos teillä on pienokaisia perheessä, ei tämä levy ole ollenkaan hullumpaa taustamusiikkia. Omille lapsilleni tosin soitin enempi Bachin musiikin kitarasovituksia, mutta makuasioistahan ei kannata kiistellä...
Näytekappale: Lord of the Dance (Jeesuksen elämän lyhyt tarina...), hieno kelttibiisi
http://www.youtube.com/watch?v=rLY39pLKKNY
Cosmic Wheels (1973)
70-luvun alkupuolen tyylinen vauhdikas ja monipuolinen pläjäys. Donovan käyttää runsaasti falsettia ja äänensä äärirajoja vasta tällä äänitteellä, 60- luvun levyillä hän piti äänijänteensä aika rauhallisessa kuosissa. Intergalactic Laxative - hassu kakkajuttu astronauttien tarpeiden tekemisestä- oli aikoinaan paheksuttu, vaikka nykyään tuollaista esiintyy miltei joka toisessa lastenohjelmassakin. Samoin tietyissä piireissä närää herättäneen lauseen " I like my women to cook" ansiosta pitää muistaa että Donovanissa oli aina tietty terä olemassa huolimatta lempeän ja kiltin miehen maineesta. I Like You, singlenäkin julkaistu hieman Lou Reedin Berlin-klassikon henkinen intensiivinen rakkauslaulu on edelleen itselleni levyn parasta antia, sen verran se käy sydämelle.
Donovan lienee yksi kilteimmistä ja miellyttävimmistä supertähdistä; oikea naiviuden prototyyppi, jolla sattui kultalusikka napsahtamaan suuhun. Ainoa selkeä tahra miehen elämässä on kahden ensimmäisen lapsensa äidin - Enid Karl (o.s Stulberger) - hieman epämiehekäs kohtelu. Donovan myöntää itsekin että Enid joutui olemaan tavallaan rankaisuväline Lindalle, kun tämä ei miehen monista pyynnöistä huolimatta suostunut avioliittoon vielä 60-luvulla. No, nythän Donovanilla ja Lindalla tuli 44 vuotta avioelämää täyteen tässä kuussa; s 2.10.2014.
Näytekappaleet : Intergalactic Laxative , I Like You
http://www.youtube.com/watch?v=iab9YKocUcw
http://www.youtube.com/watch?v=IaNaY8L6tX0
Essence To Essence (1973)
Hyvin kestoverto levy Donovanilta. Tämä ei juuri ärsytä jos kohta ei herätä suuria tunteitakaan, onpahan tyypillinen ammattimiehen tuotos eli elementit ovat hyvin tehty ja jonkinlainen vastine on saatavissa sijoitukseensa. Melodiat ovat tyypillisesti helposti mieleenjääviä, kelttiperinteen mukaisesti. Sopivassa neuroprogesissa tilassa levyn biisit ovat jopa huvittavia!
Näytekappale: There Is an Ocean
http://www.youtube.com/watch?v=MyJdHK29rS0
Donovan (1977)
Kun levyfirmojen pomot päättivät 70-luvun puolivälissä ruveta tahkoamaan rahaa konseptilla ”nuori kapinallinen” eli lanseeraamaan punk-musiikiksi nimettyä keinotekoista musiikkityyliä, oli väliinputoajia sekä progemusiikkia että tavanomaisempaa tyylisuuntaa edustavat muusikot. Donovanin levy kuuluu tähän jälkimmäiseen ryhmään, äänite oli Donovanin heikoiten menestyneitä albumeita eikä syy ollut pelkästään se ettei musiikissa ollut kovin paljon substanssia. Muutamia Donovanille ominaisia melodisia välähdyksiä esiintyy vain paikoin, ja musiikki on etupäässä ammattimiesten tekemää tavanomaista hunttapumppaa. Levy ei ole aivan onneton tekele, mutta kokonaisuutena aikaansa voi paljon paremminkin käyttää. Esimerkiksi Donovanin Fairy tale, The Hurdy Gurdy Man, Sunshine Superman, Cosmic Wheels tai uudempaa musiikkia edustava Sutras ovat suuresti parempia levytyksiä A Gift From A Flower To A Garden-levystä puhumattakaan.
Sutras (1996)
Donovanin uran selkein työ : biisit ovat enimmäkseen hengeltään Buddhalaiseen perinteeseen (sutra) tavalla tai toisella nojautuvia meditatiivisia rakkauslauluja. Mestarin melodiat ovat henkeviä vaikka ehkä hieman mollivoittoisia. Nyt ei sekoilla kymmenen eri tyylisuunnan kanssa, vaan se jokin on selvästi löytynyt, enää ei tarvitse etsiskellä. Tämä levy ”kilpailee” Arvo Pärtin Alinan kanssa samassa huippurauhoittavien äänitteiden sarjassa. Tai onhan tässä menevä raita The Way, joka kuulostaaa hieman Tom Pettyn parhailta. Hienoa musiikkia ikääntyneille progefaneille
Kun mies on sinut itsensä ja maailmankaikkeuden kanssa, on tuloksena tällaista seesteistä musiikkia. Maagista suorastaan. Taika vaatii tosin - luullakseni - tepsiäkseen samalla aallonpituudella olevan kuulijan. En varmasti olisi tällaista pystynyt kuuntelemaan about nelikymppisenä, työssä hektisesti puurtaneena hosujana...
Donovan tapasi tulevan vaimonsa Linda Lawrencin 1965. Tuolloin Linda seurusteli Brian Jonesin kanssa ja oli synnyttävä tälle lapsen. Donovan sai kuitenkin elinikäisen infektion Lindaan ja kirjoitti jo heti debyyttilevystään alkaen lauluja joko suoraan Lindalle tai epäsuorasti referoi rakkauttaan Linda-muusaansa. Pari tapasi toisiaan jatkuvasti erinäisissä olosuhteissa. Donovan pyysi Lindaa vaimokseen lukuisia kertoja, mutta Linda kieltäytyi kategorisesti Jones-rocktähtikokemuksestansa viisastuneena. No, Donovanilla oli vuosien varrella melko monta lohduttajaa, saipa hän jopa kaksi lasta Enidin kanssa. Enid ei kuitenkaan ollut miehen tosi rakkaus ja lopulta Donovan avioitui Lindansa kanssa lokakuussa 1970 ja pari sai toisensa. Näin siis meille kerrotaan. Aika uskomaton tarina! Ei tällaista voi olla! Ja kuitenkin vaikuttaa olevan. Donovan on aina ollut jotenkin naiivi, mutta rehellinen hemmo niin hyvässä kuin pahassakin. Tämä levy on todiste Donovanin johdonmukaisuudesta.
Näytekappaleet : Universe Am I Everlasting Sea
http://www.youtube.com/watch?v=KZ2QYSYX1Sg
http://www.youtube.com/watch?v=_3XqKxio610
Summer Day Reflection Songs (2000)
Donovanin kaikki Pye-levymerkille tekemät äänitteet tupla-CD:nä ja remasteroituina versioina. Eli kaksi ekaa albumia What's Been Did and What's Been Hid ja Fairytale sekä erinäinen määrä singlelevytyksiä ja EP-biisejä. Erinomainen kokoelma! Kaikki miehen tuottoisan vuoden 1965 hitit yhdessä paketissa. Oma Vanha vinyylikokoelmani Golden Hour of Donovan on saanut modernin vastineen. Vain täydellisyyden tavoittelijat pitäytyvät erillisissä albumeissa. Olen muuten jäävi arvioimaan Donovanin 1965- vuoden tuotantoa, kun sortuisin joka tapauksessa ylilyönteihin.
Beat Cafe (2004)
Beat-musiikkia keski-ikäiseltä Donovanilta. Tarkkaan kuunneltuna ei ollenkaan huonompaa sinänsä. On tässä kivoja kikkoja ja ammattimiehen otetta. Muutama biisi panee vibaa punttiin. Tosin pari raitaa nostaa lievän myötähäpeän tunteen. Jokunen déjà-vu-ilmiö poukkoaa myös pintaan, vanhat maneerit säilyvät meillä kaikilla, luulisin. Kokonaisuudessaan en koe tuhlanneeni arvokasta aikaani juurikaan tämän levyn kuunteluun, mitä ei suinkaan voi sanoa kaikista kuuntelukokemuksistani. Jäävikö olen? Aivan varmasti.
MUUTA
Nick Drake on todennut Mellow Yellow-albumin olleen itselleen tärkeä vaikuttaja.
Teoksessa : A recent Nick Drake biography, Darker Than The Deepest Sea: The Search For Nick Drake
Joitain Internet-linkkejä :
Virallinen kotisivu :
http://www.donovan.ie
Wikipedia-kokoelma eli lyhyt ja helppo metodi artistiin
http://en.wikipedia.org/wiki/Donovan
Fanin toimittama arvokas sivusto, SUOSITELTAVA !
http://donovan-unofficial.com/home.html
Discografiaa : http://www.mossiehigh.com/Donovan/intro.htm
TAUSTAA pitkästi ja paikoin liiankin yksityiskohtaisesti
Donovan käyttää lauluissaan aika paljon väräjävää tyyliä, mikä voi olla monelle kauhistus. Kappaleiden rakenne on kuitenkin vaihteleva ja tyylilajeja yhdistellään rohkeasti. Jazz on Donovanille mielimusiikkia, mikä myös kuuluu aika ajoin. Esikuvat eivät sittenkään ole Bob Dylan tai Woody Guthrie kuten voisi helposti luulla vaan aivan muuta tahot : http://donovan-unofficial.com/miscellanea/press/images/donovans_big_influence_its_not_dylan_original.jpg
60-luvulla Donovan keksi kirjansa ”The Hurdy Gurdy Man” mukaan mielestään kaikki uudet genren tyylilajit, kuten NewAge-musiikin, ja hän opetti sekä John Lennonille että Paul McCartneylle useampia kitarasoiton kikkoja http://www.independent.co.uk/arts-entertainment/music/features/donovan-bob-dylan-the-beatles-buddha-and-me-2285836.html
, ja jopa osoitti Led Zeppelinin kavereille oikean musiikillisen suunnan, kun näistä kolme soittivat hänen taustabändissään http://thesonginmyheadtoday.blogspot.fi/2008/12/hurdy-gurdy-man-donovan-im-deep-into.html
joten häntä ei voi kutsua mitenkään vaatimattomaksi...
Kirja on muutenkin täysin raakile, sitä ei ole mitenkään tarkastettu virheiden osalta eikä minkäänlaista hakemistoa ole jaksettu rakentaa. Otsikkojen luomat mielikuvat niiden sisällöstä johtavat monesti harhaan. http://donovan-unofficial.com/miscellanea/books/the_hurdy_gurdy_man.html
Ohessa muutamia kirjan arvosteluja : suosiollisia :
http://www.theguardian.com/books/2005/oct/08/featuresreviews.guardianreview10
http://www.nytimes.com/2005/11/29/arts/29iht-bookmer.html?_r=0
kriittisempiä:
http://www.worldcat.org/title/autobiography-of-donovan-the-hurdy-gurdy-man/oclc/60826666
Itse tykkäsin silti kovasti lukea kerrankin tällaista rehellisesti omakehuista ja tavallaan suorapuheista jutustelua ja muistelua. Maailmassa on näet liikaa stilisoituja ja näennäisen ”totuudenmukaisia” propagandatuotteita.
Isä oli merkittävä vaikuttaja nuorelle Donovanille. Isänsä luki nuorelle pojalleen hyvin varhaisesta vaiheesta alkaen runoja ja englanninkielistä kirjallisuutta iltasatuina. Äiti jäi pojalle dokumentoidusti hieman etäiseksi.
----------
Selkeät progevaikutteet tulivat mukaan vasta 70-luvun Cosmic Wheels- albumilla.
Donovan kertoo miltei jokaisessa biisissä tunnelmiaan kulloisestaan rakkaudestaan, siinä mielessä hän on täysin läpinäkyvä heppu, vaikka hän on omassa tarinassaan keskittynyt muusaansa Linda Lawrenceen http://donovan-unofficial.com/miscellanea/press/donovan_says_wife_linda_inspired_his_songs.html
Ennen kuin Donovan ja Linda avioituivat 1970, Donovanilla oli ainakin puolen tusinaa merkittävää ”parisuhdetta” : Enid, Sue, Jennifer muutama mainitakseni, joilla kaikilla oli merkittävä vaikutus henkilön Donovan muotoutumiseen.
Donovan karkasi kotoaan jo 16-vuotiaana seikkailemaan ystävänsä Gypsy Daven – nykyään veistäjänä tunnettu http://www.gypmillssculptures.com
- kanssa, hankkimaan kokemuksia monelta elämän alueelta, ei vähiten naismaailmasta. Donovan teki töitä jopa tiskaajana parisen viikkoa näinä aikoina. Myöhemmällä iällään Donovanista tuli buddhalainen. Hänen filosofiansa 60-luvulla tosin oli selkeä utilitaristinen : ”The meaning of life, for me, is just being alive and enjoying yourself” http://donovan-unofficial.com/miscellanea/press/donovans_more_down_to_earth.html
60-luvulla Donovan oli yksi merkittävimmistä artisteistä niin levymyynniltään kuin vaikutteiden antajana. Niin The Beatles kuin monet muutkin tuon ajan pop/rock-artistit uivat enemmän tai vähemmän Donovanin kanssa tai vanavedessä. Varsinkin George Harrison oli erityisen läheiseissä väleissä Donovanin kanssa, eikä pelkästään kummankin intomielisen Maharishni gurun palvomisen takia http://en.wikipedia.org/wiki/Maharishi_Mahesh_Yogi
Kun yli 200 artistia on tehnyt omia tulkintojaan miehen biiseistä, on vaikea kiistää Donovanin merkitystä kevyen musiikin genressä. Donovan oli yltiöpositiivinen artisti jopa 60-luvun positiivisessa ilmastossa. Hän kehui miltei kaikkia aikalaisiaan . Häntä pidettiin alusta alkaen yhtenä ystävällisimpänä artistina alalla : http://donovan-unofficial.com/miscellanea/press/images/donovan_rates_jansch_original.jpg
David Bowie saa tulkinnan : ”Yeah, he’s a good boy, he’s got a great feeling for the audience, he loves them. I like David, yeah. ” http://donovan-unofficial.com/miscellanea/press/images/sounds_the_return_of_don_the_optimistic_original.jpg
Jimi Hendrixin piti soittaa Donovanin The Hurdy Gurdy Manillä, mutta homma peruuntui .
http://donovan-unofficial.com/miscellanea/press/images/don_wants_to_spin_a_film_legend_original.gif
Alkuaikojen levytykset ja lyhyet tulkinnat niistä
What's Bin Did And What's Bin Hid (1965)
Kun kaveri julkaisee ensilevynsä juuri 19 vuotta täyttäneenä ja tekee tällaista kypsää ja vahvaa jälkeä, voi vain ennustaa suurta tähteyttä. Ai, jälkiviisautta vai? Toki. Vertailu Bob Dylaniin alkoi välittömästi, vaan aika hedelmättömästi, kaverit tekivät kuitenkin oleellisesti eri lailla nerokasta folkkia. Dylan oli aloittanut uransa jo paria vuotta aikaisemmin (1963 Freewheelin’).
Näytekappale : Josie
http://www.youtube.com/watch?v=AzIsHs2nLBM
Fairytale (1965)
Donovanin ehkä vahvin materiaali löytyy tältä levyltä. Colours, Sunny Goodge Street, Candy Man, Jersey Thursday, Ballad of a Crystal Man ja Ballad of Geraldine olivat välittömiä hittejä ja miehen tulevien Best of , Greatest Hits jne kokoelmien kestäviä vakioedustajia. Yhtäkään heikkoa biisiä ei löydy tältä levyltä.
Näytekappaleet : Colours, The Ballad of Geraldine
http://www.youtube.com/watch?v=hoEle04qu_U
http://www.youtube.com/watch?v=t5jv5UF2ZPo
Sunshine Superman (1966)
Listamenestyksen valossa Donovanin paras albumi jättää minut hieman epäilevälle kannalle. Nimikappale ei pärjää omasta mielestäni esim. Mellow Yellow, The Hurdy Gurdy Man, tai Colours-biiseille.
Donovan oli pitkään "erossa" elämänsä suuresta rakkaudesta, Linda Lawrencista, jonka tapasi jo 1965, ja väittää kaikessa julkaistussa materiaalissa tämän olevan 60-luvun luomisvoimansa perussyy. He avioituivat vasta lokakuussa 1970, vaikka Donovan oli pyytänyt Lindaa vaimokseen lukuisia kertoja 1965-67. Myös tällä levyllä viitataan Lindaan, Donovanin muusaan, useissa biiseissä. Tärkein nainen Donovanille oli näihin aikoihin kuitenkin Sue Lyon, josta voitte lukea lisää ko. näytekappaleesta.
Näytekappale : Sunshine Superman
http://www.youtube.com/watch?v=hTuPbJLqFKI
A Gift From A Flower To A Garden (1967)
Yksi parhaista Donovan-levyistä tai siis tuplalevyhän tämä on, joka tekee tavallaan historiaa ollen yksi ensimmäisistä pop-musiikin Box-seteistä.
Ykköslevyllä – Wear Your Love Like Heaven - on ns. sähköisempää musiikkia ja kakkoslevyllä – For Little Ones - akustista musiikkia. Ameriikoissa levyt julkaistiin erikseen.
Ykkösellä on (ainakin) kolme huikeaa biisiä : There Was A Time, The Land of Doesn’t Have To Be ja Someone Singing, joista olisi pitänyt ymmärtää painaa singlet , mutta ei, kovin kehuttu Mickey Most http://en.wikipedia.org/wiki/Mickie_Most
ei kyllä tässä ollut hereillä!
Kakkoslevy on rauhallisessa temmossaan omaa luokkaa, suorastaan TM-oppien mukaisesti sykettä ja verenpainetta alentavaa mietiskelymusiikkia.
Widow With Shawl esimerkiksi on enemmän “human interest” kuin 90 % nykyisistä naistenlehtien jutuista.
Kahden levyn boksi menestyi paremmin kuin kumpikaan erikseen julkaistu levy. Konsepti oli myös muuten uniikki : yksi levy vanhemmille ja toinen lapsille. Donovan väittää kirjasssaan The Hurdy Gurdy Man saaneensa satoja kiittäviä kirjeitä opettajilta ja vanhemmilta lastenlevynsä - erikseen ilmestyneenä For Little Ones - rauhoittavasta vaikutuksesta pienokaisiin. Tämä For LIttle Ones on omassa hyllyssä edelleen kasettipainoksena, miltei puhki soitettuna!
Toinen levy alkaa Donovan-juniorin itkun tuhertamisella. Paljon ei mies esikoistaan muuten tavannut tai aikaansa tälle uhrannut 60-luvulla eikä juuri 70-luvullakaan. Isä ja poika tekivät sovinnon vasta kun juniori oli jo miehen ikäinen.
Näytekappaleet : There Was a Time Land of Doesn’t Have to Be Epistle to Derroll
http://www.youtube.com/watch?v=9HjkCtfzWso
http://www.youtube.com/watch?v=o-uYEcslH2o
http://www.youtube.com/watch?v=UWyRag_-6e8
Mellow Yellow (1967)
Nimikappale on upea, mutta muuten tässä on kyseessä harvinaisen tasapaksu tai tylsä Donovanin 60-luvun levytys. Mies tunsi järkyttävän määrän sekä ajan huippuja tai sellaisiksi matkalla olevia artisteja. Nimiraidalla soittaa rytmikitaraa eräs John McLaughlin ja samalla biisillä taustalaulajana on Sir Paul McCartney...
Näytekappale : Mellow Yellow
http://www.youtube.com/watch?v=Bs7xZKXwyR0
Hurdy Gurdy Man (1968)
Donovanin ehkä musiikillisesti laaja-alaisin albumi. Vaikutteita löytyy jazzizta, calypsosta, ragoista, rockista (yleensä Donovan määrittyi vain harvoin puhtaasti rock-musiikkiin) ja tietenkin popista ja kelttimusiikista - muistetaan että Donovan oli skotti ja se kuuluu enemmän tai vähemmän kaikessa miehen tekemisessä. Get Thy Bearings on selvää jaskaa, samoin kuin As I Recall It. Edellinen muuten kuului aikanaan King Crimsonin live-repertuaariin (Epitaph)....Hi It's Been a Long Time on Vahva pop- biisi kuten myös Jennifer Juniper. Tämä biisi oli rakkauden osoitus Donovanin tuolloiselle naiselle... Steve Hillage tunnetusti alusti albuminsa "L" nimikappaleen tulkinnalla. Tangier- biisissä Bert Jansch räppää kitaraa. Tässäpä monipuolista musiikkia jokaiselle korvat auki- yhdistyksen entiselle tai nykyiselle jäsenelle, joka antaa arvoa melodiselle otteelle; olette hyvässä seurassa.
Näytekappaleet : Hurdy Gurdy Man Jennifer Juniper
http://www.youtube.com/watch?v=0lIXr3XgP-8
http://www.youtube.com/watch?v=M1cESSh-SqU
Barabajagal (1969)
Donovanin jazz-into pilkahtelee tällä levyllä ajoittain. Lopetusraita Pamela Jo on enemmän jaskaa kuin poppia. Kokonaisuutena levy on sekava kokoelma monenlaista tunnelmaa ja tyylilajia. Monta upeaa popraitaa löytyy tältäkin levyltä. Nimiraita ja Superlungs My Supergirl kuuluvat selvästi 60-luvulle. Moni varmaan toivoo että ne pysyisivätkin siellä ;-) Onhan tällä levyllä yksi aivan skeidabiisi : I Love My Shirt ei voi olla tosissaan tehtyä kamaa!
Happiness Runs on kaanoni, jossa laulavat Donovanin lisäksi Graham Nash, Mike McCartney ja Leslie Duncan. Biisi on selvästi ajan “gurun” Maharishi Mahesh Yogin vaikutusta. Noo, ei kaikki TM ole huiputusta... Naisvokalistit biisin To Susan On The West Coast Waiting kertosäkeessä olivat kolme päiväkausia studiolla hengaillutta miehen fania, jotka Donovan kutsui äänittämään laulun kertosäettä. Miehen maine ystävällisenä heppuna ei ainakaan vähentynyt.
Biisi Atlantis oli aika suosittu raita tuolloin Vesimiehen aikaan.
Tätä albumia ei julkaistu 60-luvulla Brittein saarilla sopimusriitojen takia, kuten ei paria edellistäkään.
Näytekappale : Happiness Runs Atlantis
http://www.youtube.com/watch?v=-cGWTAe3M6U
http://www.youtube.com/watch?v=leI7sfmipuI
Open Road (1970)
Donovan oli veropakolaisena eli hänen piti olla koko vuoden 1970 ulkomailla säästyäkseen 98 % marginaaliverolta. Miehen kantti ei kuitenkaan pitänyt vaikka isänsä yritti puhua Donovanille järkeä, veri veti Lindan luokse... Häät pidettiin 2.10.1970. Donovan kertoo itse kirjassaan menettäneensä miljoonia tällä menettelyllään, mikä kuulostaa aivan uskottavalta. Kuka tekisi saman naisen vuoksi?
Tämä on ensimmäinen Celtic rock-levytys, näin Donovan itse kehuu. En ole vielä onnistunut löytämään merkittävää vastaehdokasta, sillä juuri tällainen soundi esiintyy todellakin aika lailla ekaa kertaa tällä levyllä, tosin ehkä vain biisissä Celtic Rock. Horslips, Fruupp, Thin LIzzy ja Planxty, jotka tunnen itse aika hyvin ja pari muuta myöhästyivät tästä tyylistä jonkin verran. Donovan on tunnettu itsensä ylentämisestä vähän kaiken 60-luvun pop/rock-genren uusien ilmiöiden keksijäksi, mutta monesti hänellä on jonniin verran näyttöä väitteilleen.
People Used To, Celtic Rock ja Riki Tiki Tavi ovat ihan kivoja biisejä! Poke at the Pope taas on miltei törkeä katolisen uskonnon loukkaus, vaikka itsekin olisin nuorena vannonut juuri tällaisen asenteen nimiin!
Näytekappaleet : People Used to Poke at the Pope Riki Tiki Tavi
http://www.youtube.com/watch?v=EnECuNw2wtM
http://www.youtube.com/watch?v=Cjr0kkStr_s&list=ALBTKoXRg38BCHLGWikS415RsB1eqx2KNB&index=9
http://www.youtube.com/watch?v=TY7Rxae4pjU&index=6&list=ALBTKoXRg38BCHLGWikS415RsB1eqx2KNB
Enpä onnistunut löytämään Celtic Rock-biisiä YouTubesta, mutta Spotify-asiakkaat löytävät biisin sieltä.
Open Road Album 1970
HMS Donovan (1971)
Lapsille suunnattu 28 biisiä sisältävä kaksoisalbumi. Donovan Leitch kuulemma on vastuussa 27 kappaleen musiikista. Tämä on virhe, koska ainakin yksi biisi on tunnettu Twinkle, Twinkle Little Star. Erikoinen konseptiäänite, vaan musiikki ei ole ollenkaan hullumpaa tai sitten dementia vaivaa minua jo kovasti. Joka tapauksessa Donovanin pienet tunnelmapalat tunnettujen ja anonyymien kirjailijoiden teksteihin toimivat kohtuullisesti ja jopa aika hyvin ajoittain. Jos teillä on pienokaisia perheessä, ei tämä levy ole ollenkaan hullumpaa taustamusiikkia. Omille lapsilleni tosin soitin enempi Bachin musiikin kitarasovituksia, mutta makuasioistahan ei kannata kiistellä...
Näytekappale: Lord of the Dance (Jeesuksen elämän lyhyt tarina...), hieno kelttibiisi
http://www.youtube.com/watch?v=rLY39pLKKNY
Cosmic Wheels (1973)
70-luvun alkupuolen tyylinen vauhdikas ja monipuolinen pläjäys. Donovan käyttää runsaasti falsettia ja äänensä äärirajoja vasta tällä äänitteellä, 60- luvun levyillä hän piti äänijänteensä aika rauhallisessa kuosissa. Intergalactic Laxative - hassu kakkajuttu astronauttien tarpeiden tekemisestä- oli aikoinaan paheksuttu, vaikka nykyään tuollaista esiintyy miltei joka toisessa lastenohjelmassakin. Samoin tietyissä piireissä närää herättäneen lauseen " I like my women to cook" ansiosta pitää muistaa että Donovanissa oli aina tietty terä olemassa huolimatta lempeän ja kiltin miehen maineesta. I Like You, singlenäkin julkaistu hieman Lou Reedin Berlin-klassikon henkinen intensiivinen rakkauslaulu on edelleen itselleni levyn parasta antia, sen verran se käy sydämelle.
Donovan lienee yksi kilteimmistä ja miellyttävimmistä supertähdistä; oikea naiviuden prototyyppi, jolla sattui kultalusikka napsahtamaan suuhun. Ainoa selkeä tahra miehen elämässä on kahden ensimmäisen lapsensa äidin - Enid Karl (o.s Stulberger) - hieman epämiehekäs kohtelu. Donovan myöntää itsekin että Enid joutui olemaan tavallaan rankaisuväline Lindalle, kun tämä ei miehen monista pyynnöistä huolimatta suostunut avioliittoon vielä 60-luvulla. No, nythän Donovanilla ja Lindalla tuli 44 vuotta avioelämää täyteen tässä kuussa; s 2.10.2014.
Näytekappaleet : Intergalactic Laxative , I Like You
http://www.youtube.com/watch?v=iab9YKocUcw
http://www.youtube.com/watch?v=IaNaY8L6tX0
Essence To Essence (1973)
Hyvin kestoverto levy Donovanilta. Tämä ei juuri ärsytä jos kohta ei herätä suuria tunteitakaan, onpahan tyypillinen ammattimiehen tuotos eli elementit ovat hyvin tehty ja jonkinlainen vastine on saatavissa sijoitukseensa. Melodiat ovat tyypillisesti helposti mieleenjääviä, kelttiperinteen mukaisesti. Sopivassa neuroprogesissa tilassa levyn biisit ovat jopa huvittavia!
Näytekappale: There Is an Ocean
http://www.youtube.com/watch?v=MyJdHK29rS0
Donovan (1977)
Kun levyfirmojen pomot päättivät 70-luvun puolivälissä ruveta tahkoamaan rahaa konseptilla ”nuori kapinallinen” eli lanseeraamaan punk-musiikiksi nimettyä keinotekoista musiikkityyliä, oli väliinputoajia sekä progemusiikkia että tavanomaisempaa tyylisuuntaa edustavat muusikot. Donovanin levy kuuluu tähän jälkimmäiseen ryhmään, äänite oli Donovanin heikoiten menestyneitä albumeita eikä syy ollut pelkästään se ettei musiikissa ollut kovin paljon substanssia. Muutamia Donovanille ominaisia melodisia välähdyksiä esiintyy vain paikoin, ja musiikki on etupäässä ammattimiesten tekemää tavanomaista hunttapumppaa. Levy ei ole aivan onneton tekele, mutta kokonaisuutena aikaansa voi paljon paremminkin käyttää. Esimerkiksi Donovanin Fairy tale, The Hurdy Gurdy Man, Sunshine Superman, Cosmic Wheels tai uudempaa musiikkia edustava Sutras ovat suuresti parempia levytyksiä A Gift From A Flower To A Garden-levystä puhumattakaan.
Sutras (1996)
Donovanin uran selkein työ : biisit ovat enimmäkseen hengeltään Buddhalaiseen perinteeseen (sutra) tavalla tai toisella nojautuvia meditatiivisia rakkauslauluja. Mestarin melodiat ovat henkeviä vaikka ehkä hieman mollivoittoisia. Nyt ei sekoilla kymmenen eri tyylisuunnan kanssa, vaan se jokin on selvästi löytynyt, enää ei tarvitse etsiskellä. Tämä levy ”kilpailee” Arvo Pärtin Alinan kanssa samassa huippurauhoittavien äänitteiden sarjassa. Tai onhan tässä menevä raita The Way, joka kuulostaaa hieman Tom Pettyn parhailta. Hienoa musiikkia ikääntyneille progefaneille
Kun mies on sinut itsensä ja maailmankaikkeuden kanssa, on tuloksena tällaista seesteistä musiikkia. Maagista suorastaan. Taika vaatii tosin - luullakseni - tepsiäkseen samalla aallonpituudella olevan kuulijan. En varmasti olisi tällaista pystynyt kuuntelemaan about nelikymppisenä, työssä hektisesti puurtaneena hosujana...
Donovan tapasi tulevan vaimonsa Linda Lawrencin 1965. Tuolloin Linda seurusteli Brian Jonesin kanssa ja oli synnyttävä tälle lapsen. Donovan sai kuitenkin elinikäisen infektion Lindaan ja kirjoitti jo heti debyyttilevystään alkaen lauluja joko suoraan Lindalle tai epäsuorasti referoi rakkauttaan Linda-muusaansa. Pari tapasi toisiaan jatkuvasti erinäisissä olosuhteissa. Donovan pyysi Lindaa vaimokseen lukuisia kertoja, mutta Linda kieltäytyi kategorisesti Jones-rocktähtikokemuksestansa viisastuneena. No, Donovanilla oli vuosien varrella melko monta lohduttajaa, saipa hän jopa kaksi lasta Enidin kanssa. Enid ei kuitenkaan ollut miehen tosi rakkaus ja lopulta Donovan avioitui Lindansa kanssa lokakuussa 1970 ja pari sai toisensa. Näin siis meille kerrotaan. Aika uskomaton tarina! Ei tällaista voi olla! Ja kuitenkin vaikuttaa olevan. Donovan on aina ollut jotenkin naiivi, mutta rehellinen hemmo niin hyvässä kuin pahassakin. Tämä levy on todiste Donovanin johdonmukaisuudesta.
Näytekappaleet : Universe Am I Everlasting Sea
http://www.youtube.com/watch?v=KZ2QYSYX1Sg
http://www.youtube.com/watch?v=_3XqKxio610
Summer Day Reflection Songs (2000)
Donovanin kaikki Pye-levymerkille tekemät äänitteet tupla-CD:nä ja remasteroituina versioina. Eli kaksi ekaa albumia What's Been Did and What's Been Hid ja Fairytale sekä erinäinen määrä singlelevytyksiä ja EP-biisejä. Erinomainen kokoelma! Kaikki miehen tuottoisan vuoden 1965 hitit yhdessä paketissa. Oma Vanha vinyylikokoelmani Golden Hour of Donovan on saanut modernin vastineen. Vain täydellisyyden tavoittelijat pitäytyvät erillisissä albumeissa. Olen muuten jäävi arvioimaan Donovanin 1965- vuoden tuotantoa, kun sortuisin joka tapauksessa ylilyönteihin.
Beat Cafe (2004)
Beat-musiikkia keski-ikäiseltä Donovanilta. Tarkkaan kuunneltuna ei ollenkaan huonompaa sinänsä. On tässä kivoja kikkoja ja ammattimiehen otetta. Muutama biisi panee vibaa punttiin. Tosin pari raitaa nostaa lievän myötähäpeän tunteen. Jokunen déjà-vu-ilmiö poukkoaa myös pintaan, vanhat maneerit säilyvät meillä kaikilla, luulisin. Kokonaisuudessaan en koe tuhlanneeni arvokasta aikaani juurikaan tämän levyn kuunteluun, mitä ei suinkaan voi sanoa kaikista kuuntelukokemuksistani. Jäävikö olen? Aivan varmasti.
MUUTA
Nick Drake on todennut Mellow Yellow-albumin olleen itselleen tärkeä vaikuttaja.
Teoksessa : A recent Nick Drake biography, Darker Than The Deepest Sea: The Search For Nick Drake
Joitain Internet-linkkejä :
Virallinen kotisivu :
http://www.donovan.ie
Wikipedia-kokoelma eli lyhyt ja helppo metodi artistiin
http://en.wikipedia.org/wiki/Donovan
Fanin toimittama arvokas sivusto, SUOSITELTAVA !
http://donovan-unofficial.com/home.html
Discografiaa : http://www.mossiehigh.com/Donovan/intro.htm
+/- saldo : 1 | Tweet
Olipas siinä tekstiä, bravo. Tuo positiivisuus on ehkä se, joka vähän vaivaa Donovanissa. Tai jonkinlainen sinisilmäisyys, kyynisyyden puute, joka välittyy musiikissa. No ehkä siitä pääsisi yli jos noita innostuisi kunnolla pyörittelemään. Ainakin There is an Ocean on hieno biisi. Sutras ainakin kiinnostaisi kuunnella, mutta se puuttuu Spotifysta, niin kuin moni muukin Donovan-levy.
Kiinnostavaa luettavaa.
Mies tunsi järkyttävän määrän sekä ajan huippuja tai sellaisiksi matkalla olevia artisteja. Nimiraidalla soittaa rytmikitaraa eräs John McLaughlin ja samalla biisillä taustalaulajana on Sir Paul McCartney...
Varmasti tunsi mutta McLaughlinin tapauksessa kyse oli vain yhdestä studiosessiosta monien muiden joukossa. Tuohon aikaanhan studiomuusikko ei välttämättä edes tiennyt minkä artistin sessioihin hänet on buukattu. McLaughlin ei lainkaan pitänyt sessiohommista toisin kuin tuolloisen skenen ässä Jimmy Page.Totesin että mulla on edelleen erinäisillä psykedeeliseen poppiin keskittyneillä kokoelmilla yhteensä kolme Donovanin biisiä: Sunshine Superman, Sunny South Kensington ja Atlantis. Kaikki nuo on ihan hyviä, ensin mainittu kai paras.