Viimeinen merkintäni - KIITOKSET LUKIJOILLE!!
KeTu kirjoitti noin 20 vuotta sitten (1 kommenttia)
Tämä on nyt sitten viimeinen merkintäni. Jonkin verran aikaa kului tuon raportin tekemiseen, sillä ei ihan heti jaksanut alkaa naputtelemaan yhteenvetoa vuodesta. Tässä se on nyt mukana. Raportin tarkoituksena on antaa vinkkejä tuleville vaihtareille.
Samalla tuhannet kiitokset kaikille päiväkirjaani lukeneille!!! Alussa aloin pitämään tätä omasta ilostani, mutta jo alkuvaiheessa lukumäärät/vierailumäärät olivat uskomattomia! Joten kaikille lukijoille kiitos mielenkiinnosta ja toivottavasti näistä jutuistani on saanut jotakin irti.. Tästä eteenpäin keskustelu jatkuukin sitten kahvihetkien parissa :)
Ciao,
Keijo
---------------
YLEISTÄ
------------------------------------------------------------
Jo pitemmän aikaa on mielessäni kummitellut Italia maana, johon haluan oikeasti tutustua. Italia on minulle ollut monestakin syystä SE maa maailmassa, jonka haluan kaikkinensa nähdä. Suuri syy kiinnostukseeni on ollut maan historialla, mutta myös ruoka, urheilu ja erilainen kulttuuri on minua kiehtonut. Viime vuonna suunnittelin lähteväni
kuukaudeksi Italiaan, mutta sitten huomasin vaihdon olevan myös mahdollinen. Joten ei muuta kuin paperit vetämään ja pian huomasin olevani valittu Milanoon vaihto-opiskelijaksi. Olin Milanossa yhden lukuvuoden verran 2003-2004.
Italia maana ei pettänyt. Kaupungeissa oleva historia on melkeinpä käsin kosketeltavaa. Monet museot, kirkot ja patsaat vievät mennessään. Mutta samalla on toki sanottava, että loppuvaiheessa alkoi jo turruttamaan se historiallinen rikkaus, mitä kaupungeissa tuli vastaan. Nimittäin melkeinpä jokaisessa vierailemassani kaupungissa oli jotakin erikoista ja hyvin säilynyttä jäljellä. Suosittelenkin tarvittaessa harkitsemaan vähempää vierailukohteita, mutta enemmän aikaa per kohde. Vuoden aikana kävin todella monessa kaupungissa ja vain muutama kaupunki oli pettymys. Ne olivatkin lähinnä isoja teollisuuskaupunkeja.
Italian kulttuuri oli kieltämättä oma kokemuksensa, ja oli asioita joihin oli hankala totuttautua. Jonottamismentaliteettiin pääsin tutustumaan jo saapuessani maahan, mutta myöhemmin tuli vastaan myös varsin löyhät liikennesäännöt. Nimittäin punainen ei aina tarkoittanut odottelua ja liian usein joutui todistamaan rattijuoppoutta. Mutta
maassa maan tavalla.. Kuitenkin yksi todella miellyttävä kulttuuriero eteläisissä maissa liittyi porukan kanssa olemiseen asuntolassa. Varsinkin alussa erityisesti aulaan kokoontui porukkaa vain juttelemaan! Samaa olisi hankala ajatella suomessa! Tähän meni jonkin verran aikaa totutella, mutta pidin kyllä asiasta.. Lisäksi mielenkiintoinen tapa maassa oli "päiväsiesta". Normaalit liikkeet olivat usein kiinni n. välillä 12-14, ja ruokapaikat välillä 14-19!!! Joten välillä oli hieman hankaluuksia löytää ruokaa.
Vaihtovuoteni aikana ilmasto ei ollut muutoinkaan parhaimmillaan, sillä sää oli keskiarvoa kylmempi koko vuoden ajan. Vain parin viimeisen viikon aikana lämpötila oli lähellä kolmeakymmentä. Toki suomalaisena ilma ei missään vaiheessa ollut liian kylmä, mutta muutamaa astetta lisää olisin silti toivonut. Varsinkin, kun vapun aikoihin Pariisissa ollessani oli lämpötila puolet Suomen lämpötilasta!-) Mutta otetaan tuo tilasto-oikkuna.
Rahallisesti en missään vaiheessa tuntenut itseäni kroisokseksi, ja tämän vuoden jälkeen kyllä kumoan väittään Suomen kalleudesta. Toki Milano on italialaisittain kallis paikka, mutta kuitenkin kokonaisuutena rahanmeno oli aika samaa luokkaa kuin Suomessa. Hassua oli se, että yöpaikoissa usein otettiin saman verran juomasta riippumatta! Eli hinta sama tavarasta riippumatta. Moneen paikkaan oli lisäksi sisäänpääsy 15 euroa (sisälsi tosin yhden drinkin). Toinen ärsyttävä piirre oli ulkona syömisen kalleus. Jos kävit pitsalla, niin pitsan (yleensä 4,5-7 euroa) lisäksi tuli mukaan vähintään euro vedestä ja puolitoista-pari euroa kattauksesta ja palvelusta. Joten pitsalla tuli yhtäkkiä hintaa lähelle 8 euroa! Joten kannattaa varautua rahanmenoon, sillä suoman kanssa samanlaisilla hinnoilla saa rahaa kulutettua. Varsinkin, kun alkuviikkoina on rahantarkkailu aika löysää :)
Milano kaupunkina oli pettymys, vaikka tiesinkin sen jo etukäteen teollisuuskaupungiksi. Kaupunki oli italialaiseen tyyliin varsin likainen, autojen takia tosi meluinen ja lisäksi oli paljon kerjäläisiä sekä kaupustelijoita. Tähän kun lisätään syksyllä tulevat sateet harmaine päivineen, niin aina välillä sitä mietti omaa päätöstään uudestaan. Onneksi kuitenkin keväämmällä oli jo paremmat kelit, ja huonot asiat eivät niin rajusti haitanneet. Ehkä kuitenkin suosittelisin jotain toista kaupunkia (tai ainakin jättämään syyslukukauden väliin kevään ollessa parempaa aikaa), sillä tuntui muiden Italian kaupunkien olevan mukavampia kohteita. Kavereilleni olen sanonut, että Milano on mukava paikka käydä muutaman päivän ajan. Sen jälkeen alkaa toivomaan, että olisi muualla... Päiväkirjaan olen vuoden aikana kirjoittanut ärsyttävimmät asiat Milanossa:
- saaste. Täällä ei hirvittävästi tarvitse polttaa keuhkojen saastuttamiseksi
- liikenne. Melua ja vaarallisia tilanteita
- välimatkat kaupungissa. Aikaa menee usein yllättävän paljon pelkästään siihen, että yrittää mennä paikasta a paikkaan b
- jonotusmentaliteetti. Melkeinpä joka paikassa joutuu jonottamaan
- koiranjätökset. Täällä ei todellakaan siivota koirien jätöksiä kaduilta
- tupakointi. Italiassa poltetaan paljon ja tuhkat karistellaan siihen paikkaan missä polttivat.
Tosin hyvinä puolina on toki muodin keskuksena oleminen, paljon tärkeitä urheilutapahtumia ja konsertteja, erilaisia näyttelyjä ja tapahtumia sekä lyhyet matkat kaikkialle. Tiivistetysti voi sanoa Milanon levan enemmän tapahtumien kaupunki kuin turistikaupunki.
KÄYTÄNNÖN ASIAT
------------------------------------------------------------
Oma hakuprosessini oli varsin mutkaton ja nopea. Hyvissä ajoin ennen hakuajan päättymistä laitoin paperit menemään ja laitoksen vastaavien henkilöiden kanssa juteltuani olin melko varma valinnastani. Tämän jälkeen otinkin sitten yhteyttä kohdelaitokseeni kurssien selvittämistä varten. Mitenkään hirveästi en saanut etukäteen kursseja sumplittua ja lähinnä yritinkin vain kurssikuvauksista katsoa mahdollisesti sopivia kursseja. Omaan oleskeluuni liittyi kuitenkin se, että ensin minut valittiin vain syyslukuvuotta varten. Tämä sen takia, että pidempää vaihtoaikaa ei ollut tarjolla. Mutta kuten laitoksellani sanottiin, niin parin viikon jälkeen pystyin hakemaan myös kevätkaudeksi paikkaa varsin vaivattomasti. Olin jo etukäteen asennoitunut olemaan koko vuoden Milanossa.
Asunnon sain järjestettyä varsin helposti paikallisen asukastoimiston I.S.U:n kautta. Onneksi sain jo etukäteen tiedon asunnosta, joten pystyi lähtemään turvallisin mielin matkaan. Asuin pari kilometriä Milanon keskustasta itään opiskelija-asunnossa, jossa oli sekä vaihtareita että italialaisia. Oma huoneeni oli wc:n kanssa oleva huone, johon majoittautui 2 ihmistä! Tähän meni hetki tottua. Lisäksi yhteiskeittiössä oli omat hyvät ja huonot puolensa :) Kuitenkin vuokra oli vain himpun verran yli 200, joten sen johdosta ei kannattanut valittaa. Ja osalta kaksi asiaa aiheutti välillä ongelmia. Yhteinen keittiö, jossa oli hankala välillä päästä tekemään omia keitoksiaan. Ja I.S.U:n toimintatapa, joka edellytti tyhjää sänkyä vieraan majoittamista varten. Piti nimittäin olla joka sänky tyhjänä (omistaja matkoilla), omistajan on pitänyt antaa lupa vieraita varten ja lisäksi hänen kämppiksensä pitää antaa lupa! Joten välillä oli mahdotonta saada
minkäänlaista nukkumapaikkaa vieraalle.
Liikkuminen Milanossa oli toisaalta helppoa, mutta välillä hidasta. Kaupungissa on kolme metrolinjaa, yksi lähijunalinja ydinkaupungissa ja tottakai lukuisia ratikka ja bussilinjoja. Itse olin valitettavasti liian vanha opiskelijalipun hankkimista varten, joten oma kuukausilippuni oli 30 euroa. Opiskelijoilla se taisi olla 17 euroa. Kertalippu oli euron verran.
OPINNOT
------------------------------------------------------------
En hirveästi vieläkään osaa italiaa, joten sen takia opiskeluni oli varsin tahmeaa. Lopulta sain suoritettua kaksi kurssia sekä Italian alkeet. Omalla laitoksellani (tietotekniikka) kaikki opiskelu oli italiaksi, joten mukana oli hankala olla. Toki monilla kursseilla oli kirjallisuutta englanniksi, mutta ei se aina riittänyt. Lisäksi minulle enkilökohtaisesti oli suuri pettymys monen kurssin matemaattinen perusta. Nimittäin omassa opiskelussani tietojärjestelmätieteen laitoksella ei paljoa matematiikkaa opiskella, ja sen takia oli hankala osallistua suurimpaan osaan kursseista. Tämä tuli todella pahasti eteen, kun olin erään kurssin suullisessa tentissä. Opettaja oli sitä mieltä, että tärkeämpää tajuta matemaattiset kaavat kuin yleiset periaatteet. Joten kurssi jäi suorittamatta.
Etukäteen sain jotakin käsitystä kursseista laitoksen kotisivuilta www.dsi.unimi.it, mutta valitettavasti useimmiten kuvaukset olivat vain italiaksi. Joten täyttä varmuutta kursseista ei saanut. Kursseista sai yleisesti varsin hyvin tietoa paikan päällä - viimeistään sitten, kun lähetti edes jonkinlaisella italialla kyselyn opettajille. Omat kurssini suoritin suullisella kokeella, joka oli rankempi kuin kirjallinen. Kielenä oli kyllä englanti, mutta silti oli hankala keskustella asioista opettajan kanssa. Tuntuikin, että täällä oli tarkempaa kuin Suomessa. Tosin muilta kuulin, että muilla laitoksilla oli helpompaa kuin omassa maassa... Käymäni luennot olivat noin 50-80 hengen luentoja, mutta on muistettava niiden olevan viimeisiä kursseja heidän opinnoissaan.
Oma laitokseni sijaitsi Milanon eteläosassa irrallaan päärakennuksesta. Onnekseni asuntolani ja laitoksen välillä meni suora bussiyhteys. Olisin itse toivonut opiskelua lähempänä päärakennusta, joka oli käytännössä keskustassa. Tällöin olisi ollut helpompi tutustua muihin vaihtareihin ja muutenkin nauttia monialaisesta ilmapiiristä... Jostain syystä nettiyhteys omalla tietotekniikan laitoksellani oli hitaampaa kuin muualla yliopistossa!!-) Eräs italialainen ihmettelikin, että miksi olin tullut Suomesta opiskelemaan tietotekniikkaa Italiaan :=)
MUUTA
------------------------------------------------------------
Vaihtovuoteni osalta suurin ongelmani oli kielitaitoni, sillä en osannut yhtään Italiaa ennen lähtöä. Joten jouduin alussa melkoiseen kielikylpyyn. Mutta pikkuhiljaa opin kieltä sen verran, että lopussa jotenkuten pystyin jo tulemaan toimeen paikan päällä. Muille kyllä suosittelen ainakin alkeiden kunnollista opiskelua ennen matkaan lähtöä! Ja ei kannata paljoakaan laittaa toivoa kielikurssin suhteen. Itselläni kävi hyvä tuuri, sillä alussa minulla oli tosi hyvä opettaja ja sitä kautta tuli opittua italiaa. Lopussa kuitenkin opettaja vaihtui, ja mentiin todella nopeasti loput asiat lävitse. Toisaalta mitä voi kuvitella, kun ryhmässäni oli esimerkiksi espanjalaisia, jotka osasivat puhua jo parin päivän jälkeen tosi hyvin Italiaa (tosin kielioppihan heillä oli hukassa)...
Itselleni oli tärkeää päästä matkustelemaan ja siinä mielessä Milano oli loistava paikka. Junaan hyppäämällä olit parin tunnin kuluttua vaikka missä, joten sen takia tuli paljon mentyä euroopassa. Lisäksi Italiassa oli halvimmat junaliput suomen opiskelijahintojen tasoisia, joten matkabudjetit eivät niistä saaneet kolauksia.
Italiassa tuntui kaikki liikuntasiat olevan kalliitta, joten sen takia kaiketi penkkiurheilu on niin suosittua. Jalkapallo on toki ykköslaji, mutta myös moottoriurheilu ja pyöräily veti kansaa tapahtumiin ja tv:n ääreen. Joten suosittelenkin käymään mahdollisimman paljon paikallisissa urheilutapahtumissa, vaikka ei olisikaan aikaisemmin niistä kiinnostunut. Tunnelmaltaan ne ovat kuitenkin loistavia!
Ja kannattaa ottaa mukaan joku kokkikirja :) Itse en kertaakaan käynyt opiskelijaravintolassa, koska se ei ollut lähellä laitostani ja hintakin olisi ollut 4,5-5 euroa per ateria. Joten todella paljon tuli kokattua kotona... Jopa sen verran, että en kotiinpaluun jälkeen ole kertaakaan edes harkinnut minkäänlaista spagettia tai makaronia :)
Samalla tuhannet kiitokset kaikille päiväkirjaani lukeneille!!! Alussa aloin pitämään tätä omasta ilostani, mutta jo alkuvaiheessa lukumäärät/vierailumäärät olivat uskomattomia! Joten kaikille lukijoille kiitos mielenkiinnosta ja toivottavasti näistä jutuistani on saanut jotakin irti.. Tästä eteenpäin keskustelu jatkuukin sitten kahvihetkien parissa :)
Ciao,
Keijo
---------------
YLEISTÄ
------------------------------------------------------------
Jo pitemmän aikaa on mielessäni kummitellut Italia maana, johon haluan oikeasti tutustua. Italia on minulle ollut monestakin syystä SE maa maailmassa, jonka haluan kaikkinensa nähdä. Suuri syy kiinnostukseeni on ollut maan historialla, mutta myös ruoka, urheilu ja erilainen kulttuuri on minua kiehtonut. Viime vuonna suunnittelin lähteväni
kuukaudeksi Italiaan, mutta sitten huomasin vaihdon olevan myös mahdollinen. Joten ei muuta kuin paperit vetämään ja pian huomasin olevani valittu Milanoon vaihto-opiskelijaksi. Olin Milanossa yhden lukuvuoden verran 2003-2004.
Italia maana ei pettänyt. Kaupungeissa oleva historia on melkeinpä käsin kosketeltavaa. Monet museot, kirkot ja patsaat vievät mennessään. Mutta samalla on toki sanottava, että loppuvaiheessa alkoi jo turruttamaan se historiallinen rikkaus, mitä kaupungeissa tuli vastaan. Nimittäin melkeinpä jokaisessa vierailemassani kaupungissa oli jotakin erikoista ja hyvin säilynyttä jäljellä. Suosittelenkin tarvittaessa harkitsemaan vähempää vierailukohteita, mutta enemmän aikaa per kohde. Vuoden aikana kävin todella monessa kaupungissa ja vain muutama kaupunki oli pettymys. Ne olivatkin lähinnä isoja teollisuuskaupunkeja.
Italian kulttuuri oli kieltämättä oma kokemuksensa, ja oli asioita joihin oli hankala totuttautua. Jonottamismentaliteettiin pääsin tutustumaan jo saapuessani maahan, mutta myöhemmin tuli vastaan myös varsin löyhät liikennesäännöt. Nimittäin punainen ei aina tarkoittanut odottelua ja liian usein joutui todistamaan rattijuoppoutta. Mutta
maassa maan tavalla.. Kuitenkin yksi todella miellyttävä kulttuuriero eteläisissä maissa liittyi porukan kanssa olemiseen asuntolassa. Varsinkin alussa erityisesti aulaan kokoontui porukkaa vain juttelemaan! Samaa olisi hankala ajatella suomessa! Tähän meni jonkin verran aikaa totutella, mutta pidin kyllä asiasta.. Lisäksi mielenkiintoinen tapa maassa oli "päiväsiesta". Normaalit liikkeet olivat usein kiinni n. välillä 12-14, ja ruokapaikat välillä 14-19!!! Joten välillä oli hieman hankaluuksia löytää ruokaa.
Vaihtovuoteni aikana ilmasto ei ollut muutoinkaan parhaimmillaan, sillä sää oli keskiarvoa kylmempi koko vuoden ajan. Vain parin viimeisen viikon aikana lämpötila oli lähellä kolmeakymmentä. Toki suomalaisena ilma ei missään vaiheessa ollut liian kylmä, mutta muutamaa astetta lisää olisin silti toivonut. Varsinkin, kun vapun aikoihin Pariisissa ollessani oli lämpötila puolet Suomen lämpötilasta!-) Mutta otetaan tuo tilasto-oikkuna.
Rahallisesti en missään vaiheessa tuntenut itseäni kroisokseksi, ja tämän vuoden jälkeen kyllä kumoan väittään Suomen kalleudesta. Toki Milano on italialaisittain kallis paikka, mutta kuitenkin kokonaisuutena rahanmeno oli aika samaa luokkaa kuin Suomessa. Hassua oli se, että yöpaikoissa usein otettiin saman verran juomasta riippumatta! Eli hinta sama tavarasta riippumatta. Moneen paikkaan oli lisäksi sisäänpääsy 15 euroa (sisälsi tosin yhden drinkin). Toinen ärsyttävä piirre oli ulkona syömisen kalleus. Jos kävit pitsalla, niin pitsan (yleensä 4,5-7 euroa) lisäksi tuli mukaan vähintään euro vedestä ja puolitoista-pari euroa kattauksesta ja palvelusta. Joten pitsalla tuli yhtäkkiä hintaa lähelle 8 euroa! Joten kannattaa varautua rahanmenoon, sillä suoman kanssa samanlaisilla hinnoilla saa rahaa kulutettua. Varsinkin, kun alkuviikkoina on rahantarkkailu aika löysää :)
Milano kaupunkina oli pettymys, vaikka tiesinkin sen jo etukäteen teollisuuskaupungiksi. Kaupunki oli italialaiseen tyyliin varsin likainen, autojen takia tosi meluinen ja lisäksi oli paljon kerjäläisiä sekä kaupustelijoita. Tähän kun lisätään syksyllä tulevat sateet harmaine päivineen, niin aina välillä sitä mietti omaa päätöstään uudestaan. Onneksi kuitenkin keväämmällä oli jo paremmat kelit, ja huonot asiat eivät niin rajusti haitanneet. Ehkä kuitenkin suosittelisin jotain toista kaupunkia (tai ainakin jättämään syyslukukauden väliin kevään ollessa parempaa aikaa), sillä tuntui muiden Italian kaupunkien olevan mukavampia kohteita. Kavereilleni olen sanonut, että Milano on mukava paikka käydä muutaman päivän ajan. Sen jälkeen alkaa toivomaan, että olisi muualla... Päiväkirjaan olen vuoden aikana kirjoittanut ärsyttävimmät asiat Milanossa:
- saaste. Täällä ei hirvittävästi tarvitse polttaa keuhkojen saastuttamiseksi
- liikenne. Melua ja vaarallisia tilanteita
- välimatkat kaupungissa. Aikaa menee usein yllättävän paljon pelkästään siihen, että yrittää mennä paikasta a paikkaan b
- jonotusmentaliteetti. Melkeinpä joka paikassa joutuu jonottamaan
- koiranjätökset. Täällä ei todellakaan siivota koirien jätöksiä kaduilta
- tupakointi. Italiassa poltetaan paljon ja tuhkat karistellaan siihen paikkaan missä polttivat.
Tosin hyvinä puolina on toki muodin keskuksena oleminen, paljon tärkeitä urheilutapahtumia ja konsertteja, erilaisia näyttelyjä ja tapahtumia sekä lyhyet matkat kaikkialle. Tiivistetysti voi sanoa Milanon levan enemmän tapahtumien kaupunki kuin turistikaupunki.
KÄYTÄNNÖN ASIAT
------------------------------------------------------------
Oma hakuprosessini oli varsin mutkaton ja nopea. Hyvissä ajoin ennen hakuajan päättymistä laitoin paperit menemään ja laitoksen vastaavien henkilöiden kanssa juteltuani olin melko varma valinnastani. Tämän jälkeen otinkin sitten yhteyttä kohdelaitokseeni kurssien selvittämistä varten. Mitenkään hirveästi en saanut etukäteen kursseja sumplittua ja lähinnä yritinkin vain kurssikuvauksista katsoa mahdollisesti sopivia kursseja. Omaan oleskeluuni liittyi kuitenkin se, että ensin minut valittiin vain syyslukuvuotta varten. Tämä sen takia, että pidempää vaihtoaikaa ei ollut tarjolla. Mutta kuten laitoksellani sanottiin, niin parin viikon jälkeen pystyin hakemaan myös kevätkaudeksi paikkaa varsin vaivattomasti. Olin jo etukäteen asennoitunut olemaan koko vuoden Milanossa.
Asunnon sain järjestettyä varsin helposti paikallisen asukastoimiston I.S.U:n kautta. Onneksi sain jo etukäteen tiedon asunnosta, joten pystyi lähtemään turvallisin mielin matkaan. Asuin pari kilometriä Milanon keskustasta itään opiskelija-asunnossa, jossa oli sekä vaihtareita että italialaisia. Oma huoneeni oli wc:n kanssa oleva huone, johon majoittautui 2 ihmistä! Tähän meni hetki tottua. Lisäksi yhteiskeittiössä oli omat hyvät ja huonot puolensa :) Kuitenkin vuokra oli vain himpun verran yli 200, joten sen johdosta ei kannattanut valittaa. Ja osalta kaksi asiaa aiheutti välillä ongelmia. Yhteinen keittiö, jossa oli hankala välillä päästä tekemään omia keitoksiaan. Ja I.S.U:n toimintatapa, joka edellytti tyhjää sänkyä vieraan majoittamista varten. Piti nimittäin olla joka sänky tyhjänä (omistaja matkoilla), omistajan on pitänyt antaa lupa vieraita varten ja lisäksi hänen kämppiksensä pitää antaa lupa! Joten välillä oli mahdotonta saada
minkäänlaista nukkumapaikkaa vieraalle.
Liikkuminen Milanossa oli toisaalta helppoa, mutta välillä hidasta. Kaupungissa on kolme metrolinjaa, yksi lähijunalinja ydinkaupungissa ja tottakai lukuisia ratikka ja bussilinjoja. Itse olin valitettavasti liian vanha opiskelijalipun hankkimista varten, joten oma kuukausilippuni oli 30 euroa. Opiskelijoilla se taisi olla 17 euroa. Kertalippu oli euron verran.
OPINNOT
------------------------------------------------------------
En hirveästi vieläkään osaa italiaa, joten sen takia opiskeluni oli varsin tahmeaa. Lopulta sain suoritettua kaksi kurssia sekä Italian alkeet. Omalla laitoksellani (tietotekniikka) kaikki opiskelu oli italiaksi, joten mukana oli hankala olla. Toki monilla kursseilla oli kirjallisuutta englanniksi, mutta ei se aina riittänyt. Lisäksi minulle enkilökohtaisesti oli suuri pettymys monen kurssin matemaattinen perusta. Nimittäin omassa opiskelussani tietojärjestelmätieteen laitoksella ei paljoa matematiikkaa opiskella, ja sen takia oli hankala osallistua suurimpaan osaan kursseista. Tämä tuli todella pahasti eteen, kun olin erään kurssin suullisessa tentissä. Opettaja oli sitä mieltä, että tärkeämpää tajuta matemaattiset kaavat kuin yleiset periaatteet. Joten kurssi jäi suorittamatta.
Etukäteen sain jotakin käsitystä kursseista laitoksen kotisivuilta www.dsi.unimi.it, mutta valitettavasti useimmiten kuvaukset olivat vain italiaksi. Joten täyttä varmuutta kursseista ei saanut. Kursseista sai yleisesti varsin hyvin tietoa paikan päällä - viimeistään sitten, kun lähetti edes jonkinlaisella italialla kyselyn opettajille. Omat kurssini suoritin suullisella kokeella, joka oli rankempi kuin kirjallinen. Kielenä oli kyllä englanti, mutta silti oli hankala keskustella asioista opettajan kanssa. Tuntuikin, että täällä oli tarkempaa kuin Suomessa. Tosin muilta kuulin, että muilla laitoksilla oli helpompaa kuin omassa maassa... Käymäni luennot olivat noin 50-80 hengen luentoja, mutta on muistettava niiden olevan viimeisiä kursseja heidän opinnoissaan.
Oma laitokseni sijaitsi Milanon eteläosassa irrallaan päärakennuksesta. Onnekseni asuntolani ja laitoksen välillä meni suora bussiyhteys. Olisin itse toivonut opiskelua lähempänä päärakennusta, joka oli käytännössä keskustassa. Tällöin olisi ollut helpompi tutustua muihin vaihtareihin ja muutenkin nauttia monialaisesta ilmapiiristä... Jostain syystä nettiyhteys omalla tietotekniikan laitoksellani oli hitaampaa kuin muualla yliopistossa!!-) Eräs italialainen ihmettelikin, että miksi olin tullut Suomesta opiskelemaan tietotekniikkaa Italiaan :=)
MUUTA
------------------------------------------------------------
Vaihtovuoteni osalta suurin ongelmani oli kielitaitoni, sillä en osannut yhtään Italiaa ennen lähtöä. Joten jouduin alussa melkoiseen kielikylpyyn. Mutta pikkuhiljaa opin kieltä sen verran, että lopussa jotenkuten pystyin jo tulemaan toimeen paikan päällä. Muille kyllä suosittelen ainakin alkeiden kunnollista opiskelua ennen matkaan lähtöä! Ja ei kannata paljoakaan laittaa toivoa kielikurssin suhteen. Itselläni kävi hyvä tuuri, sillä alussa minulla oli tosi hyvä opettaja ja sitä kautta tuli opittua italiaa. Lopussa kuitenkin opettaja vaihtui, ja mentiin todella nopeasti loput asiat lävitse. Toisaalta mitä voi kuvitella, kun ryhmässäni oli esimerkiksi espanjalaisia, jotka osasivat puhua jo parin päivän jälkeen tosi hyvin Italiaa (tosin kielioppihan heillä oli hukassa)...
Itselleni oli tärkeää päästä matkustelemaan ja siinä mielessä Milano oli loistava paikka. Junaan hyppäämällä olit parin tunnin kuluttua vaikka missä, joten sen takia tuli paljon mentyä euroopassa. Lisäksi Italiassa oli halvimmat junaliput suomen opiskelijahintojen tasoisia, joten matkabudjetit eivät niistä saaneet kolauksia.
Italiassa tuntui kaikki liikuntasiat olevan kalliitta, joten sen takia kaiketi penkkiurheilu on niin suosittua. Jalkapallo on toki ykköslaji, mutta myös moottoriurheilu ja pyöräily veti kansaa tapahtumiin ja tv:n ääreen. Joten suosittelenkin käymään mahdollisimman paljon paikallisissa urheilutapahtumissa, vaikka ei olisikaan aikaisemmin niistä kiinnostunut. Tunnelmaltaan ne ovat kuitenkin loistavia!
Ja kannattaa ottaa mukaan joku kokkikirja :) Itse en kertaakaan käynyt opiskelijaravintolassa, koska se ei ollut lähellä laitostani ja hintakin olisi ollut 4,5-5 euroa per ateria. Joten todella paljon tuli kokattua kotona... Jopa sen verran, että en kotiinpaluun jälkeen ole kertaakaan edes harkinnut minkäänlaista spagettia tai makaronia :)
+/- saldo : 0 | Tweet
Kiitos weblogista ja loppuraportista! Oli kiva lueskella miten siella Italiassa menee ja vertailla Ranskaan. Oma vaihtoni jatkuu viela kuukauden.. Hyvaa loppukesaa :) Laura/Jior