feeniks kirjoitti noin 19 vuotta sitten (0 kommenttia)

Puoli litraa Pepsiä, tupakka ja minimaalinen annos ruokaa tekee ihmeitä. Alkaa vähitellen olla ihmismäinen olo. Taustalla tosin jomottaa pienoinen päänsärky ja jomottava kroppa ei annan unohtaa, ettei yö mennyt vain kiltisti nukkuessa, mutta muuten alkaa elämä voittaa. Eilinen baaririekkuminen jäi sellaisenaan sitten viimeiseksi... no, määrittelemättömäksi ajaksi. Ihmissuhteenpoikanen ei nyt sitten enää ole poikanen, ei tämän aamuisten puheiden jälkeen. Hommalla on nimi ja nimi on seurustelu. Neiti tyttöystävä ottaa ja ilmoittautuu palvelukseen. Ei jumalauta.

Tyttöystävä. Seurustelen. Minulla on poikaystävä.

Hyvin, hyvin omituista. Suu menee mutruun, kun noita sanoja makustelen. Eihän tää nyt sovi yhtään mulle. Nytkö siis on vähennettävä radikaalisti baareilua ja alettava viettää kotiviikonloppuja oman kullan kainalossa? Ei enää ylenpalttista flirttailua muille miehille ja jään kokeilemista kepillä? Ei enää... hauskanpitoa? Mitähän perkelettä tässä sitten jää käteen?! Joo joo, on se oma kulta ja kaikki on ihkukivaa ja toinen on niin ällöihana ja jaddajadda, mutta kyllä tähän tottuminen vaatii melkoisia ponnistuksia. Yhdeksäntoista vuotta elänyt vakavia parisuhteita vältellen ja yhtäkkiä onkin tosi kyseessä. Ja kuten on nähty ja tiedetty, viime aikoina elo on ollut melkoisen.. huimaa. Nyt tuo hauskanpito on ohi, stoppi on täällä eikä auta itkeä markkinoilla.

Joku voisi tiivistää seurustelun ydinasiat ja -säännöt mulle. Kun tässä tosiaan ollaan ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.

Huoh.