feeniks kirjoitti noin 19 vuotta sitten (0 kommenttia)

EsaJii , persläpi nyt voi olla ikään katsomatta, tässäkään tapauksessa kyse ei ollut mistään pystyynkuolleista kävyistä, vaan suhteellisen nuorista ihmisistä. Ehkä muutenkin persläpi on melkoisen voimakas sana kuvaamaan, lievennän sitä. Mukavaa silti saada omanikäistä juttuseuraa, vaikka kyllä sieltä löytyy pirun mukavia reilusti vanhempiakin tyyppejä. Hienosti avautunut tuo asiakaspalvelun kulissien takainen elämä; jos vain armaat asiakkaat tietäisivät, kuinka ajoittain heidän päälleen lokaa heitetään. Mutta niinhän sitä sanotaan, että sitä saa mitä tilaa. Aiheetonta paskanjauhantaa siellä takahuoneessa harvemmin harjoitetaan, yleensä sitä sanomista tulee aiheesta. Että jatkakaa vain vingumista aletuotteiden loppumisen perään ja laahustakaa naama norsunvitulla odottaen ystävällistä kohtelua, tehkää niin. Tekohymy alkaa tulla jo luonnostaan. Haha, aihe josta voisi jauhaa ikuisuuksia. Kiitän ja kuittaan silti jo nyt.

Menee nyt kyllä vähän suunnitelmien vastaisesti tämä perjantain valkeneminen; piti herätä aikaisin, käydä suihkussa ja lähteä aikaisin liikenteeseen. No, onhan tässä jo aamukahvit juotu, mutta suihkussa en vieläkään ole käynyt ja ilmeisesti täytyisi jatkaa loppuun vessojen kuuraus, minkä laitoin äkillisessä siivousinnossa alulle. Menee taas reilusti puolillepäiville ennen kuin ihmisten ilmoilla olen. Perinteiden mukaisesti on tällekin perjantaille laitettu iltavuoro. Helppohan se on meille uusille laittaa ne vittumaisimmat vuorot, onhan se nyt oikeus ja kohtuus että vanhemmat työntekijät pääsevät saunailtaan. Mitäs me nyt siellä tekisimme, antaa vain heidän mennä vetämään lärvit ja jauhamaan skeidaa. No jaa, ehkei tee pahaa itsekulleen jättää karkelot väliin, vaikka kuinka ilmaisen viinan bileet olisikin kyseessä. Baariin ei kuitenkaan uskaltaisi lähteä.

Eilen oli hyvä ilta, ihan näin niin kuin by the way. Jokaisen parituntisen kahvilaterapiasession jälkeen olen entistä kiitollisempi siitä, että omistan moisen Luottoystävän .Puhumisen ja avautumisen helppous on samaa luokkaa mitä se aikoinaan oli ensimmäisen luottoystävän kanssa - pystyn häpeilemättä olemaan se mikä olen, myöntämään virheeni ja seisomaan niiden takana. Ei tarvitse sensuroida tai miettiä, voi vain kertoa mikä tällä kertaa mättää taas niin helvetisti. Muiden ystävien kanssa automaattisesti tulee päälle tietynlainen varovaisuus, en tiedä miksi. Ei kai ystävien edessä pitäisi häpeillä itseään, mumista asioitaan katse varpaisiin luotuna. Niin se vain on, ainakin selvinpäin. Luottoystävän kanssa voin puhua sitten kun siltä tuntuu, ei ole mitään painostusta tai pakkoa avautua, koska muuten toinen tuntee olonsa jotenkin merkityksettömäksi. Ja muutenkin, keskustelut avaa aina jotain solmuja, luo uusia näkökulmia. Yleensä ilta jatkuu sitten yksin omien ajatusten parissa, kirjoittaen ja miettien. Kirjoittaminen on aina helpottanut, kaiken pystyy näkemään selvemmin, kun se on konkreettisena tekstinä edessä eikä pelkästään leiju mielessä. Eilinen keskustelu vain valitettavasti vahvisti tunnetta, että kulman takana odottaa jotain... epämääräistä. Että herra Seurustelijan ja minun iänikuinen jaahkaus ja epämääräinen sähellys ei ole vielä sittenkään nähnyt sitä loppunäytöstä. En tiedä mistä moinen tunne tulee ja onko sille mitään perusteita, mutta siltä vain tuntuu. Eikä ole mikään hyvä tunne, aiemminkin herraan liittynyt omituisia ennakkoaavistuksia, jotka sitten lähes poikkeuksetta aina ovat toteutuneet. Joku kiero yhteys, perkele. Toivottavasti olen väärässä, en enää jaksa mitään hässäkkää. En missään muodossa. Jatkakoon kumpikin omalla tahollaan elämäänsä, sisältää huomattavasti vähemmän pään hakkaamista seinään kuin yhdessä yrittäminen.

Np. Black Eyed Peas - My humps