feeniks kirjoitti noin 19 vuotta sitten (0 kommenttia)

Jostain syystä nuo täysin persoonattomat aikaotsikot viehättää. Ensimmäinen kuva-assosiaatio on niskassa oleva viivakoodi-tatuointi. Hmph. Omituista.

Mieli on oikein hyvä, tosin hieman puutteellinen. Ihmissuhde luistaa kuin rasvattu salama, vaatii vain edelleen pientä totuttelua. Tuntuu niin uudelta ja ihmeelliseltä olla... niin, jotain uutta ja ihmeellistä. Saada varauksetonta tykkäämistä. Ihmeellistä kuinka noinkin pieni ja toisaalta itsestäänselvä asia voi olal niin iso juttu. Sitä se on. Jostain syystä aikaisemmissa ihmissuhteissa ja sen poikasissa on se tykkääminen ollut tiukasti sidoksissa ansaitsemiseen - Täytyy ansaita se tykkääminen. Tiedän, täysin oman pääni sisäinen ongelma, muttei vähennä sen pitävyyttä. Kaikesta loogisuudesta huolimatta kiellän ongelman liittyvän huonoon itsetuntoon, kyllä minä paikkani ja arvoni tunnen. Eikö huono itsetunto tarkoita juuri itsensä vähättelyä ja katsomista alaspäin? Näin sen ainakin itse tajuan. Kaipa se sitten on siinä, että tarpeeksi kauan kun tuntee oman tykkäämisen olevan suurempaa kuin toisen, tuntuu oudolta luottaa kun joskus tilanne onkin tasan ja tunteet samanlaisia. Vähemmästäkin tulee epäuskoiseksi, perkele. Tosin, tuokin jälleen on pelkkää spekuloimista. Oman elämäni suhteen en osaa muuta kuin spekuloida.

Öh. Hmph. Mietityttää vain.. notta missä pitää raja. Eikä siitä sen enempää.

Tällä postaukselle ei tulekaan änpeetä vaan uusi blogisuositus; Seuralaisen blogi.