Fusion
Janus kirjoitti noin 21 vuotta sitten (81 kommenttia)
Tehdäänkö nykyisin lainkaan hyvää fuusiomusaa? Olen ihan ulkona niistä kuvioista, en tiedä mitään. Hyllystä löytyy lähinna 70-luvun kamaa: Jeff Beck, Weather Report, Return To Forever jne. Bela Fleck yhtyeineen oli piristävä tuttavuus banjoineen ja huuliharppuineen mutta sävellysmateriaali ei ollut mitenkään ikimuistoista. Vihjeitä hyvistä moderneista fuusiolevyistä voi siis laittaa tänne.
+/- saldo : 0 | Tweet
Seuraavia nimiä tuli ainakin mieleen:
Scott Henderson/Gary Willis/Tribal Tech
Jonas Hellborg/Shawn Lane
Wayne Krantz
Niacin
Vital Information
Tunnels
Tuosta löytyy jo monen tyylistä modernia fuusiota, joista ainakin itse pidän.
kyllähän niitä on..aika paljon olen noita "pikku" kitaristeja selaillut ja niitä on tosi paljon jotka soittaa mutta kaikki eivät kauheen tasokkaita. uusin mistä tykkään kovasti on tuo stanley clarken vertu. siinähän soittaa tuo kitaravirtuoosi richie kotzen ja rummuissa lekentaarinen lenny white.
pakkaan kun lisätään vielä kovat viulisti karen briggs ja kosketin soittaja rachel z niin homma on aika sujuvaa.
sitten onhan noita muitakin kovia.
ite tykkään greg howen tuotannosta vaikka kaikki ei siellä olekaan ihan fuusio-osastoa mutta pari levyä kuitenkin.
tottakai kannattaa tsekata myös universumin paras kitapisti imo: the one and only allan holdsworth...
ei tule nyt kyllä muita mieleen...onhan noita vaikka kuinka mutta ei muista.
kitaristina minua suunnattomasti kiinnostaa fuusiojaska kitaristit että jos joku titää oikein näppäriä äijiä niin kehiin vaan...
anonyymin itseni lisäykseksi... tuota vertua muuten voi kädä kuuntelemassa osoitteessa:
www.vertumusic.com
Scott Hendersonin ja Gary Willisin Tribal Tech levy (1991) mulla olikin kerran mutta möin sen. Oli siinä ehkä noin puolet sellaista mistä pidinkin, mutta eipä tuota oikein tullut kuunneltua. Sitten muistuu mieleen sellainen bassohirmu nimeltä Stuart Hamm. Hänen sillisalaatinomaiset levynsä olivat lähinnä soittotaitojen esittelyä ilman sen kummempaa visiota tai punaista lankaa.
Eric Johnson tuntuu olevan aika kehuttua. Tuttua?
Scott Hendersonin ja Gary Willisin Tribal Tech levy (1991) mulla olikin kerran mutta möin sen. Oli siinä ehkä noin puolet sellaista mistä pidinkin, mutta eipä tuota oikein tullut kuunneltua.
Tuo taisi olla vanhan Tribal Techin viimeinen levy. Bändi muuttui rankemmaksi, kun Scott Kinsey ja Kirk Covington tulivat koskettimiin ja rumpuihin. Varsinkin pari viimeistä levyä (Thick, Rocket Science) ovat varsin vapaamuotoista jamirypistelyä.
Eric Johnson tuntuu olevan aika kehuttua. Tuttua?
Eric Johnson on hieno kitaristi, mutta miehen studiolevyjä vaivaa täydellisyyden tavoittelun aikaansaama kliinisyys. Minulla on pari keikkaa videolla ja niissä hänen soitossaan on enemmän ns. munaa. Johnsonin levyistä suosittelen Electromagnets-yhtyeen ainokaista, joka on mahavishnuorchestraakieliposkessafuusiota.
joo..johnsson on tuttu kyllä minullekin mutta kun en jotenkin ole sille lämmennyt...ei mulla ole kuin yksi levy siltä niin enhän toisaalta voi kovinkaan kokemuksella puhua..
toisaalta taasen esim. ruottalainen matias ia eklund saa täydet pisteet minulta...aijai..seon vasta poika soittamaan...
vaikka enemmän se menee semmoselle vai-osastolle mutta onse näppärä ja kuulostaa hyvältä:)
Italialainen D.F.A.: Duty Free Area CD on pyörinyt ainakin mulla useasti, jonkunlaista fuusioprogea, sanoisin. Bändin live (Work in ProgressLive) on kuulema vieläkin parempi.
Larry Coryell, Tom Coster & Steve Smith: Cause and Effect toimii, myös muita ko. tyyppien levyjä kannattaa kokeilla.
Bruford, Levin: Upper Extremites vuodelta 1998 kannattaa tsekata kanssa.
Larry Coryell, Tom Coster & Steve Smith: Cause and Effect toimii, myös muita ko. tyyppien levyjä kannattaa kokeilla.
Tom Costerin soololevyjen kanssa kannattaa olla varovainen, sillä suurin osa niistä on aika lailla pullamössöfuzakkia. Pari hyvääkin on joukossa, mutta en tähän hätään muista nimiä.
Tämmöinen kuin Steve Coleman and Five Elements. Hyvän
kuuloista fuusiota pienin proge-vivahtein. Kitarassa taitaa vaikuttaa
itse Dave Gilmour, varmaankin sama herra kuin jossain toisessakin
bändissä;). Levyn nimi on The Ascension To Light.
Eri kepittäjähän se tietysti oli, vähän kumma yhteensattumahan
se olisikin ollut. Ei se mitään, hyvä levy silti.
Kitarassa taitaa vaikuttaa itse Dave Gilmour, varmaankin sama herra kuin jossain toisessakinbändissä.
Five Elements kitaristin sukunimi kirjoitetaan Gilmore ja hänestä tuli mieleen mainio fuusiobändi Lost Tribe. jonka omannimistä debyyttiä voin suositella.
Nostetaanpa vanha aihe esiin...
Viime päivinä on tullut kuunneltua paljon Live365.comin nettiradioita ja varsinkin sieltä löytyvää FusionGroovin asemaa.
http://www.live365.com/stations/fusiongroovin
FusionGroovin soittaa paljon hyvää, modernia fuusiomusaa. Parissa päivässä on omalle ostoslistalleni kertynyt useita minulle ennestään tuntemattomia artisteja ja bändejä.
Live365:n popup-mainokset ärsyttävät hieman, mutta niistä pääsee eroon rahalla. FusionGroovinissa on hyvä äänenlaatu. Aseman linja on varsin lavea. Juuri nyt soi Rushin La Villa Strangiato.\n[Muokattu 4/5/2003 / Jimi]
CDON myy australialaisen Sonic Fiction -yhtyeen ainokaista nimeltä Changing with the Times hintaan 5,95 euroa. Jos hyvä fuusiomusa kiinnostaa, niin kannattaa käyttää tarjous hyväksi.
Itse törmäsin levyyn puolivahingossa surffaillessani netissä, etsien tietoa Chad Wackermanin Scream-levyllä soittaneesta kitaristi James Mullerista. All About Jazzin sivuilta löytyy arvio:
http://www.allaboutjazz.com/reviews/r0799_36.htm
Kitaristi Jon Herington tarjoaa kotisivullaan kokonaisia biisejä The Complete Rhyming Dictionary -levyltään hyvälaatuisina mp3-tiedostoina:
http://www.jonherington.com/crd.html
En tiedä, onko tuossa koko levy, mutta jos yli 40 minuuttia rentoa fuusiointia kovan bändin (Jim Beard, Victor Bailey, Peter Erskine...) kanssa kiinnostaa, niin kannattaa imuroida.
Laitetaan nyt vaikka tähän ketjuun kysymys 70-luvun saksalaisesta bändistä Passport. Vaikuttaisi lukemani perusteella ihan kiinnostavalta, mitä levyä suosittelette?
Ainoa minkä olen kuullut on ehkä bändin tunnetuin levy "Cross-Collateral". Energistä, komeaa rumpu- ja fonityöskentelyä ja pahimmat kliseet vältetään. Jotkut Cobhamin ensimmäiset jutut tulevat välillä mieleen.
Pitänee hommata pari vanhempaakin.
Looking Thru on ainakin suositeltava levy. Kevyen kivaa fuusiota.
EER-Music.com'in "radio" on jonkin aikaa pyörittänyt miltei nelituntista Allan Holdsworth -spesiaalia. Tänään viimeistä päivää.
http://eer-music.com/WEER/Fusion_Rock_Radio.html
Kannattaa käydä kuuntelemassa ainakin ensimmäinen biisi, joka on Tempest -yhtyeen BBC-äänitys vuodelta 1973. Kitarassa Holdsworthin lisäksi Ollie Halsall. Toivottavasti tuo 55 minuuttia pitkä keikka julkaistaan joskus cd:nä, ehkäpä vaikka Hux Recordsin toimesta.
EER-Music.com'in "radio" on jonkin aikaa pyörittänyt miltei nelituntista Allan Holdsworth -spesiaalia. Tänään viimeistä päivää.
http://eer-music.com/WEER/Fusion_Rock_Radio.html
http://eer-music.com/WEER/Fusion_Rock_Radio.html
Kiitoksia linkistä.
Mites toi Alphonse Mouzonin levy Mind Transplant? Lähinnä kiinnostaa Tommy Bolinin takia, mutta vähän muutenkin.
Mind Transplantia verrataan ymmärrettävistä syistä Cobhamin Spectrumiin, eikä se minun mielestäni häviä vertailussa. Itse pidän Mind Transplantia kokonaisuutena jopa hieman parempana levynä, vaikka Spectrumilla muutamat biisit ovatkin klassikkoja. Jos Spectrum miellyttää, tuskin Mouzonin levy tuottaa pettymystä. Alusta loppuun tiukasti soitettu Mind Transplant kuuluu jokaiseen vakavasti otettavaan fuusiokokoelmaan.
Mind Transplantista on kaksi eri cd-versiota, joista toisessa (vanhempi versio) on yksi pitkä bonusbiisi. Tuota en ole vielä onnistunut löytämään. On käsittääkseni OOP.
Kerropa Jimi (toki muutkin voi) vielä David Sanciousin levystä Transformation (The Speed Of Love). Vastikään taidettiin julkaista Sonyn toimesta uudestaan ja alkoi kiinnostaa.
Levyä kannattaa hakea sitten cdon:lta haulla "David Sanchez & Tone"...;)
Transformation kuuluu mielestäni olennaisten 70-luvun fuusiolevyjen joukkoon. Levyltä löytyy Mahavishnu Orchestramaista revittelyä (Sky Church Hymn #9), kaunista pianon ja akustisen kitaran (molemmat by Sancious!) duetointia (The Play and Display of the Heart) ja hieman progempi, 18 minuuttinen nimikappale. Soittopuoli on kunnossa, olematta jatkuvaa soittotaidon esittelyä. Kaiken kaikkiaan must-ostos, jos 70-luvun fuusio kiinnostaa.
Mielenkiintoista, että Sony julkaisi levyn nyt uudestaan, kun juuri viime vuonna se ilmestyi Wounded Bird Recordsin katalogiin.
Kiitos, laitanpa tilaukseen. Onneksi Sony julkaisi, Wounded Birdiä on kuitenkin vaikeampi saada Suomesta.
Tulipa ostettua, enkä pettynyt. Jotenkin raikkaan kuuloista, ei ole oikein tyypillinen jenkkifuusiolätty (onneksi).
Mites Jimi, onko kokemuksia miehen ekasta levystä Forest Of Feeling? Ainakin Amazonilla on vielä saatavilla ja kokoonpanokin olis sama.
Tuota levyä en uskalla lähteä kehumaan (tai haukkumaan). Omistan sen vinyylinä, mutta viimeisestä kuuntelusta on varsin paljon aikaa. Tässä kun mennään jo kolmatta vuotta ilman vinyylisoitinta!
(Mikäs se Doc'in tarkempi osoite olikaan ja koskas sitä ei olla kotona?)
Myyppä miulle se sitten!;)
Jos tarkoitat tuota levyä, niin kyllä se pitää ensin kuulla, ennenkuin sitä uskaltaa pois myydä. Jos taas Doc'in levaria, niin taidan pitää sen itse. :D
Tilasin vihdoinkin Passportin Cross-Collateralin. Oikein hyvältä vaikuttaa. Monipuolista fuusiota, paikoitellen melkeinpä progea. Levyn tähti on rumpali Curt Cress. Täytyy seuraavaksi laittaa Looking Thru tilaukseen.
Onkos kukaan törmännyt tähän heppuun nettiä selaillessa: http://www.hughferguson.net/home.shtml
aika kivaa vääntöä varsinkin tuolla "300 Miles"-lätyllä. Fuusiolevyjä olisi kyllä kiva hankkia, mutta tarjonta taitaa olla aika rajoitettua.
Ferguson on kyllä tuttu, vaikka en levyjä omistakaan. Joskus aiemmin hänellä oli kokonaisia livebiisejä tarjolla kotisivullaan, mutta ei taida olla enää. Amerikoista löytyy paljon maailmalla tuntemattomia (mutta silti laadukkaita) fuusiobändejä ja -artisteja, mutta levyjä ei tahdo saada kuin luottokortilla.
"Nuorempana soitin turhankin monimutkaisia juttuja, kun yritti vähän näyttää. Fuusiojazzia on hauska soittaa, mutta sietämätön kuunnella."
-- Pekka Pohjola, Nyt-liite 2/2005
Heh, minäkin putoilin tuolle Pohjolan kommentille. Soittotaidottomana en voi sanoa soittamisesta mitään, mutta kuunnellessa tuo pitää paikkansa hyvin usein. Todella harva fuusiolätty jaksaa enää innostaa, vaikka niitä hyllystä aika paljon löytyykin. Synkkä fuusiomenneisyys, hyi...;)
Minulla oli välillä sellainen vaihe, ettei fuusiota juuri viitsinyt kuunnella, mutta nyt taas maistuu paremmin.
On se vähän turhanpäiväistä kikkailua ja kaahausta usein. "paskajazz" on hyvä termi ;)
Fuusio vaikuttaa työläältä genreltä, kun siihen näyttää liittyvän pakko osata ulkoa hirveesti studiomuusikoiden nimiä.
Fuusio taitaa olla kaikkein muusikkokeskeisintä musiikkia. Esim. fuusiolevyllä olevien biisien nimet eivät juurikaan kiinnosta. Paljon olennaisempaa on, ketä levyllä soittaa.
Fuusio vaikuttaa työläältä genreltä, kun siihen näyttää liittyvän pakko osata ulkoa hirveesti studiomuusikoiden nimiä.
Hmm... Mutta eihän nää fuusio hirmut kuten Holdsworth, DiMeola, Pat Metheny, Dennis Chambers jne. ole mitään studiomuusikoita. Ymmärrän studiomuusikkona esim. Michael Landaun sekä Steve Lukatherin aikoinaan. :roll:
Hmm... Mutta eihän nää fuusio hirmut kuten Holdsworth, DiMeola, Pat Metheny, Dennis Chambers jne. ole mitään studiomuusikoita.
Ei ole ei, se oli vaan pieni trollaus..
Fuusiota soittava nettiradio:
http://www.2weg.nl/jazzradio2.html
Säästyit Jimi David Sanciousin vinyylin myymiseltä, sain tänään itselleni kyseisen lätyn. Vai olitko kenties myynyt omasi Black & Whiteen? :o ;)
Hyvältä vaikuttaa. Mites ne myöhemmät "Tone" tuotokset? Laulua on ainakin otettu mukaan, onko se sitten hyvä asia?
Suomalaista fuusiota löytyy osoitteesta www.mistseason.com, mikäli jotakuta kiinnostaa. Ääninäytteitä osoitteessa
http://www.mistseason.com/Mist%20Season%20CD.html
Pyydän anteeksi mainostamista
Kannattaa käydä kuuntelemassa ainakin ensimmäinen biisi, joka on Tempest -yhtyeen BBC-äänitys vuodelta 1973. Kitarassa Holdsworthin lisäksi Ollie Halsall. Toivottavasti tuo 55 minuuttia pitkä keikka julkaistaan joskus cd:nä, ehkäpä vaikka Hux Recordsin toimesta.
Nuo BBC-äänitykset ovat vihdoin ilmestyneet virallisesti ja löytyvät Under The Blossom - The Anthology -levyltä. Levyllä on myös Tempestin kaksi studiolevyä.
http://www.cdon.com/main.phtml?prod=516229&nav=4183&navroot=905&page=product
Hyvältä vaikuttaa. Mites ne myöhemmät "Tone" tuotokset? Laulua on ainakin otettu mukaan, onko se sitten hyvä asia?
Muita Tone-levyjä en ole kuullut. Vinyylihyllystä löytyy 80-luvulla ilmestynyt The Bridge, joka sisältää lähinnä piano-improvisaatioita, ja -76 ilmestynyt David Sancious, jonka sisällöstä en sano mitään, kun en ole sitä kuullut vuosiin.
-76 ilmestynyt David Sancious, jonka sisällöstä en sano mitään, kun en ole sitä kuullut vuosiin.
Eikös tuo ollut jonkun yhtiön ilman lupaa julkaisema kokoelma Davidin demoista?
Enpä osaa sanoa. Levy on Chelsea Recordsin julkaisema, mutta ei tämä näytä mitenkään epäviralliselta julkaisulta. Takakannessa on kyllä aika niukasti tietoa:
http://personal.inet.fi/surf/city/ps/sancious.jpg
Owner Nick Colleran lets David record for free when studio is not being used. Colleran's partner, Wes Farrel, wrote and produced many Partridge Family songs during this era. David records demos along with "Boom" Carter and Gary Tallent. To "cover costs", Colleran sells these demos to Farrel who eventually releases them on the album, DAVID SANCIOUS without David's consent on Farrel's Chelsea Records [b] in 1976. Note that David was only 17 while these tracks were recorded. They were never intended for release.
http://home.sprynet.com/~winds/history.html
Eipä tuohon voi vastaankaan väittää. :roll:
Timo Pratskinin viimevuotinen "Update" tuli perjantaina vastaan KJS:n käytetyissä. Muistin levyä kehutun jossain, joten tartuin täkyyn.
Ehdin kotimatkalla jo hiukan katua ostopäätöstäni, mutta mitä vielä! Viime aikoina on tullut veivattua sen verran vähän fuusiota, että tämä kuulostaa oikein mainiolta. Ei levy mikään täysosuma ole, mutta toisaalta Fission "I'mpossiblesta" ei ihan kauheasti jäädä jälkeen.
P.S. - Terveisiä Yawnille. ;)
Timo Pratskinin viimevuotinen "Update" tuli perjantaina vastaan KJS:n käytetyissä. Muistin levyä kehutun jossain, joten tartuin täkyyn.
Ehdin kotimatkalla jo hiukan katua ostopäätöstäni, mutta mitä vielä! Viime aikoina on tullut veivattua sen verran vähän fuusiota, että tämä kuulostaa oikein mainiolta. Ei levy mikään täysosuma ole, mutta toisaalta Fission "I'mpossiblesta" ei ihan kauheasti jäädä jälkeen.
P.S. - Terveisiä Yawnille. ;)
Ehdin kotimatkalla jo hiukan katua ostopäätöstäni, mutta mitä vielä! Viime aikoina on tullut veivattua sen verran vähän fuusiota, että tämä kuulostaa oikein mainiolta. Ei levy mikään täysosuma ole, mutta toisaalta Fission "I'mpossiblesta" ei ihan kauheasti jäädä jälkeen.
P.S. - Terveisiä Yawnille. ;)
Kiitos, kiitos! :)
En itsekään aina allekirjoita ihan kaikkia Timon sävellyksellisiä ratkaisuja, mutta pääsääntöisesti on kyllä aivan mahtavaa soittaa näiden kaverien kera. Ovat ihmisinäkin selkeästi sitä kuuluisaa "a-ryhmää", vertaus sallittaessa.
Toivottavasti levy aukenee vielä laajemmin tulevassa kuuntelussa, waka/jawaka. Ei kun luurit päähän ja Behind The Door mäikäämään... ;)
Wounded Bird Records on julkaissut Steve Smithin Vital Information -yhtyeen kaksi ensimmäistä levyä, Vital Information ja Orion, cd:nä. CDON myy, jos jotakuta kiinnostaa.
Onkos Jimillä tai muilla tietoa Mingo Lewisin soololevystä "Flight Never Ending" vuodelta 1976? Kiinnostaisi kuulla, mutta eipä taida olla cd:nä saatavilla tätäkään.
Onkos Jimillä tai muilla tietoa Mingo Lewisin soololevystä "Flight Never Ending" vuodelta 1976? Kiinnostaisi kuulla, mutta eipä taida olla cd:nä saatavilla tätäkään.
No niin, triplaa pukkas. Pahoittelut.
Piti ihan käydä hyllyllä ku ei tuo muisti pelitä...
Tässä muutamiaviimeaikoina kuuntelemiani, eivät tosin aivan uusinta uutta..
The Trey Gunn : The Joy Of Molybdenum
Simon Phillips : Out Of The Blue
Simon Phillips : Symbiosis
Uncle Moe's Space Ranch : -:-
Los Lobotomys : The Official Bootleg
Nää kaikki ehkä aika samantyyppisiä
paitii tuo Treyn Bändin tekele ! errittäin suositeltava !
Onkos Jimillä tai muilla tietoa Mingo Lewisin soololevystä "Flight Never Ending" vuodelta 1976? Kiinnostaisi kuulla, mutta eipä taida olla cd:nä saatavilla tätäkään.
Enpä voi kehua tuntevani.
Ainakaan tuon mukaan ei olisi cd:nä:
http://sudo.3.pro.tok2.com/Quest/cards/M/MingoLewis/FlightNeverEnding_x.html
Tuli laitettua cdon:lta tilaukseen Eddie Hendersonin "Anthology 2" mikä sisältää miehen kaksi Capricornille tehtyä levyä "Realization" ja "Inside Out". Samaa porukkaa kuin Hancockin Mwandishi -yhtyeen levyillä ja ilmeisesti saman tyylistä utuiluakin. Tiedän, turha täristä kun levy on jo postissa, mutta voipa joku mielipiteitään tästäkin kirjoittaa jos on tuttuja levyjä.
Olen pitkään himoinnut noita levyjä, mutta yksittäisinä cd-julkaisuina niitä ei taada saada. Eli kiitos vinkistä!
Garaj Mahal on tutustumisen arvoinen yhtye.
http://www.garajmahal.net/
Archive.org -sivustolta löytyy useita keikkoja. Tuossa yksi parhaista:
http://www.archive.org/audio/etree-details-db.php?id=24270
Joo ja Umphrey´s McGee! Sitä on kanssa siellä arkistonetissä. Fuusiota enempi tai vähempi, riippuu illasta... Kantsii tutustua! Tosi hyvää kamaa.
Uutta McLaughlinia:
http://www.abstractlogix.com/xcart/product.php?productid=21320
...ja lisää mannaa osoitteesta http://www.johnmclaughlin.com
"1979 as part of a State Department Cultural Presentation in Cuba, Tony Williams, Jaco Pastorius and John form the Trio of Doom.
This once in a lifetime get together will be shortly released by Sony Legacy and will include the subsequent recordings made several weeks after in the CBS studios in NY."
Pakko saada.
Tuli hommattua Passportin molemmat "Doldinger Jubilee" -kiekot ja helvetin hyviä molemmat. Toinen äänitetty '73 ja toinen pari vuotta myöhemmin. Yhdistävinä tekijöinä ovat rumpali Pete York (Spencer Davis Group, Hardin & York), tenorifonisti Johnny Griffin ja tietysti Passportin tuon aikainen klassinen kokoonpano Doldinger/Cress/Schultze/Schmidt. Vanhemmalla ovat vierailijoina Brian Auger (urut ja piano), Volker Kriegel (kitara) ja Alexis Korner (kitara ja laulu). Levyn kohokohtia on hieno versio "Freedom Jazz Dancesta".
'75:lla ovat mukana Les McCann (Rhodes ja laulu), Buddy Guy (kitara ja laulu) ja Philip Catherine (kitara). Ensimmäisenä jäi mieleen agressiivinen versio biisistä "Jadoo" ja Catherinen hieno "Angel Wings".
Tässä vanhemman levyn kokoonpano:
http://www.youtube.com/watch?v=HkXl0yI_RcA
Tuli hommattua Passportin molemmat "Doldinger Jubilee" -kiekot ja helvetin hyviä molemmat. Toinen äänitetty '73 ja toinen pari vuotta myöhemmin. Yhdistävinä tekijöinä ovat rumpali Pete York (Spencer Davis Group, Hardin & York), tenorifonisti Johnny Griffin ja tietysti Passportin tuon aikainen klassinen kokoonpano Doldinger/Cress/Schultze/Schmidt. Vanhemmalla ovat vierailijoina Brian Auger (urut ja piano), Volker Kriegel (kitara) ja Alexis Korner (kitara ja laulu). Levyn kohokohtia on hieno versio "Freedom Jazz Dancesta".
'75:lla ovat mukana Les McCann (Rhodes ja laulu), Buddy Guy (kitara ja laulu) ja Philip Catherine (kitara). Ensimmäisenä jäi mieleen agressiivinen versio biisistä "Jadoo" ja Catherinen hieno "Angel Wings".
Tässä vanhemman levyn kokoonpano:
http://www.youtube.com/watch?v=HkXl0yI_RcA
'75:lla ovat mukana Les McCann (Rhodes ja laulu), Buddy Guy (kitara ja laulu) ja Philip Catherine (kitara). Ensimmäisenä jäi mieleen agressiivinen versio biisistä "Jadoo" ja Catherinen hieno "Angel Wings".
Tässä vanhemman levyn kokoonpano:
http://www.youtube.com/watch?v=HkXl0yI_RcA
Hommasitko Warnerin vai Wounded Birdin painokset? Wounded Bird ei taida paljoakaan satsata masterointiin saati pakkaukseen.
Hommasitko Warnerin vai Wounded Birdin painokset? Wounded Bird ei taida paljoakaan satsata masterointiin saati pakkaukseen.
Vanhat saksalaiset Warnerin painokset. Wounded Birdit on sen verran kalliimpia ja samat masterit on mitä luultavimmin olleet käytössä. Eipä noissakaan ole paketointiin satsattu todellakaan yhtään, mutta soundit ovat ihan hyvät ja hinta cdonissa edulliin eli 8,95 kappale.
Kolme ekaa pitäis vielä ostaa ja kahden ekan kohdalla pitää ilmeisesti tyytyä Japsipainoksiin, eli kalliiksi tulee. "Handmade" tais olla Wounded Birdin kataloogissakin ja miksei myös Saksan Warnerinkin, ei vaan cdonista löytynyt. "Infinity Machine" myös, sen saa tuohon halpaan hintaan edellämainitusta firmasta.
Sain vihdoin käsiini puuttuvat David Sancious -äänitteet, eli "True Stories" (1978) ja "Just As I Thought" (1979). Jälkimmäinen on lähes kokonaan instrumentaali ja musiikilliselta anniltaan välillä kuin UK:n ensimmäisen sisaräänite, esim. Sanciousin kitarointi kuulostaa hämmästyttävän paljon Holdsworthilta. "True Stories" sisältää sitten paljon enempi laulua, mutta muten liikutaan aika paljon samalla osastolla ja kyllä näitä melkein enempi proge- kuin fuusiolevyinä pitäisin.
Levyt ovat ikävä kyllä vain CD-R -kopioita ja voinkin ne lahjoittaa jollekin halukkaalle, kunhan saan alkuperäiset painokset hankittua.
Moi Pekka !
Onko kukkaan varannu saatavilla oleviasi ceedeeärriä?
Jos ei, minä voisin ilimottautua !!!
Eipä ole, joten varaan ne siulle. Ilmoittelen sitten, kun originaalit on hankittu.
Mingo Lewisin keikka vuodelta 1974 kuunneltavissa:
http://concerts.wolfgangsvault.com/ConcertDetail.aspx?id=20052651|3737035
Pat Thrall kitarassa ja Chuck Burgi rummuissa. Latin/fuusio -meininkiä, aika samanmoista kuin Lewisin "Flight Never Ending" -lätyllä vuodelta 1976.
Tässä laatimani Confusion? Fusion! -soittolista, jos jotakuta kiinnostaa ko. genre:
https://play.spotify.com/user/progfusion/playlist/2SBRuHZHr2L6s8iAtU3Mqg
Noin yksi per artisti.
Oho, kestossa ainakin löytyy! Yksi minulle kolahtanut "uudempi" fuusiolevy on tällainen Jonas Hellborgin, Shawn Lanen ja Jeff Sipen livelevy Personae vuodelta 2002. Liekö livetilanteella osuutensa asiaan, mutta ei lipsu ainakaan liian kliiniseksi.
Personae on tuon kolmikon tuotannosta oma suosikkini.
Seurasin listaa, pitääpä kuunnella kun seuraavan kerran fuusiottaa.
Hyviä fuusiojazz/jazzrock -levyjä viime vuosina ovat julkaisseet mm. nämä artistit: Naked Truth, Jaga Jazzist, Grand General, Elephant9 ja Trilok Gurtu.
Tuo GG on hyvä, kuten myös Gurtun Simon Phillipsin kanssa tekemä levy. Molemmat ovat loputtoman pitkällä hankintalistallani. Täytyy tutustua noihin muihin.
Joo Gurtun ja Phillipsin yhteinen levy on aivan huikea.
Simon Phillipsistä tuli mieleen Hiromi. Nykyfuusiojazzin aatelia ehdottomasti. Näin livenäkin pari vuotta sitten April Jazzissa.
En ole Phillipsin jazzjuttuihin tutustunut, mutta todellakin mahtava ja aliarvostettu rumpali. Oli The Who:n Join Together-kiertueella 1989 huippuvedossa.
En aliarvostetusta tiedä. Aika ylistetty rumpalihan hän on. Ehkä ei jazz-piireissä ole saanut ansaitsemaansa kunnioitusta. Vaikka melko rokisti hän jazz-puolen jutuissa soittaakin. Toimii kuitenkin!
Simon Phillips on SE rumpali, jolla soitetaan aina ensimmäisenä, kun tarvitaan tuuraavaa rumpalia. Aika hyvä arvostuksen mittari.