Viimeksi luettu kirja
moka kirjoitti noin 19 vuotta sitten (395 kommenttia)
Saimpa tuossa tyttäreltä tuo Jari Tervon Myyrä.
Muutama sivu on plarattu tuntuu ihan lukemisen arvoiselta teokselta
Muutama sivu on plarattu tuntuu ihan lukemisen arvoiselta teokselta
+/- saldo : 0 | Tweet
Eiks tämä ole jo viimeksi luettu kirja II ?
Luen pikkukirjoja, Alan Clyasonin Beatles sarja pienoiskoossa. Georgen kirjassa tämä kuolee, kun taas kirjan paksummassa versiossa kuolemaa ei ole mukana. Hyvin tutkittu sarja, ei paljon virheitä, joskin paljon arvailuja.
Pöllökirja: Bernd Heinrich, One Man's Owl. Bernd pelastaa pöllön lumimyrsyn jälkeen ja kavattaa sen ja opettaa metsästämään.
kari Hotakainen "Juoksuhaudantie" - ihan Ok stuffia. En ole kirjailijan tuotoksiin aiemmin tutustunut. Tyylistä tulee jotenkin Salama mieleen. Sopivasti mustaa huumoria ja ironiaa mukana.
Michael Burleigh "Kolmas Valtakunta" - Hyvin kirjoitettu (n. 1000 sivua.) kuvaus Natsismin menestymisen syistä ja tavallisen kansalaisen arjesta ideologian otteessa. Ei sorru sensaatiohakuisuuteen, vaan pyrkii melkoisen objektiivisesti kertomaan asiat niinkuin ne silloin 70 vuotta sitten olivat.
Michael Burleigh "Kolmas Valtakunta" - Hyvin kirjoitettu (n. 1000 sivua.) kuvaus Natsismin menestymisen syistä ja tavallisen kansalaisen arjesta ideologian otteessa. Ei sorru sensaatiohakuisuuteen, vaan pyrkii melkoisen objektiivisesti kertomaan asiat niinkuin ne silloin 70 vuotta sitten olivat.
Sain kyseisen kirjan joululahjaksi. Se perusteella mitä olen kerennyt lukea niin vaikutttaa tosiaan asialliselta.
Klaus kinski Tarvitsen rakkautta
SEKOPÄÄ joka raivoaa, nussii ja puhuu pojastaan, hyvää viihdettä.
Viimein sain loppuun jo ajat sitten aloittamani Tony Levinin Bass Clef -kirjan. Loistava teos, jota lukiessani nauroin useaan otteeseen ääneen. Kirja sisältää myös hyviä soittamiseen ym. liittyviä vinkkejä. Lukekaa!!!
Uusintakierroksella luettavana Jussi Raittisen muistelmat "Muistan vielä vuonna 56". Muistinsa puolestahan Raittinen on kiistämätön guru. Ja kirjakin on ihan ok.
Jussin kertomukset ja haastattelut Finnish Graffiti levyjen ohessa ja ilmestyessä olivat mainiot. Jussin olen nähnyt lavalla 2 kertaa, toinen oli Baddingin kanssa.
Ward Peter D. & Brownlee Donald
Planeetta maan elämä ja kuolema
Kirja kertoo miten maa on syntynyt ja miten sille tulee tulevaisuudessa käymään (Ei ole maalla ruusuiset tulevaisuuden kuvat =). Kirja ei sovi heikkohermoisille :D
Tämä kirja meni kyllä minun suosikkeihini, ehdottomasti huikeata luettavaa, jos on kiinnostunut edes jossain määrin luonnontieteistä.
Kingin Pet Sematary oli outo kokemus: Jotain viistoista vuotta sitten kirjaa suomeksi lukiessani en uskaltanut lukea kirjaa kuin keskellä päivää. Nyt olen lukenut englantilaista versiota, ja kirja vaikuttaa ennemminkin surulliselta kuin pelottavalta. Ehkä sitä on muuttunut viidessätoista vuodessa, ja kuoleman teema on muutakin kuin kauhua.
Ian Christe: Pedon Meteli. Metallin vanha ja uusi testamentti. Sain vaimolta synttärilahjaksi. Oli kivaa luettavaa, kun muistui ihan nuoruus mieleen kaikista noista jo unohdetuistakin metalllibändeistä! Turhan paljon kyllä musta keskittyi Metallicaan. Jone Nikulan suomennos toimi paikoitellen, mutta olis sen voinut kyllä oikolukeakin, koska kirjoitusvirheitä on luvattoman paljon, mikä vitutti usein.
Nyt on menossa KISS -kirja Maskin takaa, vaikken ole ikinä mikään KISS -fani ollutkaan... Vaimon kokoelmista.
Charles Bukowski : Siinä sivussa
Ehkä epätyypillisin ja samalla paras Buko.
Mul on noi 6 kirjaa kesken, osa loppusuoralla ja osa alkutekijöissä (paha tapa aloittaa uusi kirja, vaik entinen on viel kesken)
Charles Bukowski : Naisia
Oikein leppoisaa luettavaa Bukowskilta jälleen.
Philip K. Dick : Hämärän vartija
Tämä on ensimmäinen Dickkini (muistelee vanha huora valokuva-albumin äärellä) ja olen onnistunut tippumaan kärryiltä monet kerrat tämän kirjan kanssa, kun kerta olen lueskellut tätä hyvin väsähtäneessä tilassa. Vaatinee uusinta lukaisun jossain vaiheessa.
Hubert Shelby Jr : Odotus
Hauskaa ja jokseenkin inspiroivaa luettavaa.
Re/Search #4/5 : William Burroughs, Brion Gysin, Throbbing Gristle
Sisältää laajahkoja haastatteluita kyseisiltä herroilta yms.
Theodor Roszak : Flicker
Tämä on ollut todella addiktoiva järkäle. Suosittelen kaikille jotka etsivät viihdyttävää kesälukemista.
Chuck Palahniuk : Non-Fiction
Ei ehkä kolkointa Palahniukkia, mutta taattua laatua jokatapauksessa.
Seuraavana vuorossa:
Viktor Jerofejev : Miehet
Theodore Kaczynski : Teollinen yhteiskunta ja sen tulevaisuus (tämä alkoi kiinnostamaan kun joku tästä aiemmin kirjoitti)
G Harrisonin I ME MINE oli alennusmyynnissä. Siinä on noin 70 sivua tarinaa, loput lauluntekstejä ja kuvia. Luettuani viime aikoina Dylanin omakätisen kirjan ja verraten tähän, täytyy sanoa että Dylan vaikuttaa sanoilla kuvaten älykkäämmältä. Georgen lahjat olivat enemmän soitannossa, ei sanoissa. Uskonnosta ja mystiikasta on jonkin verran, mutta ei niin tuputtamalla.
Eiks tämä ole jo viimeksi luettu kirja II ?
Ja samaan aikaan pyörii tuossa "viimeeksi ostetut kirjat"-topic.
Kai se on oltava eri topicci, sillä eihä välttämättä viimeeksi ostettu kirja ole viimeeksi luettu kirja. :roll:
Arthur Golden: Geishan muistelmat
Ihan lukemisen arvoinen kirja.
Luin Vonnegutin Teurastamo 5:n pitkästä aikaa.Jotenkin se kirja jättää aina jälkeensä ihmettelyn. Kevyesti luettava kirja synkästä aiheesta.
Tulipas tänään luettua Lemmy loppuun. Monenlaisia muistelmia Motorheadin pitkältä taipaleelta. Helppolukuista kesälukemista ja paljon tuttuja sivuhahmoja Rock'n'Rollin saralta kirjassa. Ei ehkä mitään suuria paljastuksia kirjassa, mutta rankkaa on ollut Lemmyn meno pikkupojasta lähtien.
Nykyään äijä on jo 60-vuotias, eikä meno osoita hiljenemisen merkkejä. Reilun tuntuinen ukko, jolla yläpää - uskomatonta kyllä - toimii vielä.
Pakkolukemista kaikille moottoripäille.
Vaikken musiikista ole niin kiinnostunut, niin tuo Lemmy kiinnostaisi. Mulla on tällä hetkellä meneillään Philip Rothin: portnoyn tauti. Ihan asiallinen teos.
Mulla on tällä hetkellä meneillään Philip Rothin: portnoyn tauti. Ihan asiallinen teos.
Mike Portnoyn ylisoittamisesta kirja? Oho. :shock:
Kesälomalla tuli neljä kirjaa lainattua Kannonkosken kirjastosta ja luettua limittäin, joten täytyy kirjata ne kaikki.
Dan Brown : Enkeleitä ja demoneja
Vauhdikasta Hollywood-lällyä, jonka kyllä lukee kerran, muttei toista kertaa. Pintaliitoa.
Manil Suri : Vishnun unet
Kerrostaloelämän kuvaus Bombaysta. Teos kasvaa vähitellen hienoksi elämänfilosofian pohdiskeluksi. Ihmiskuvaus on huippuluokkaa, aivan tulee nobelisti John Steinbeckin Ystävyyden talo mieleen!
Anneli Pääkkönen : Rauhotutaan
Mielisairaalakertomus. Henkilöhahmot ovat käsinkosketeltavan todellisen tuntuisia, mutta teoksen kantava teema on kemikalisaation kritiikki.
Jussi Viitala : Vapaasta tahdosta?
Onko vapaata tahtoa olemassa? Mitä sillä tarkoitetaan? Biologin helppolukuinen(?!) selvitys evoluution voimasta niin eläinten kuin ihmisten käyttäytymisen ohjaajana.
Ansiokas teos. Kävin ostamassa oman kappaleen eilen.
Tuo Lemmyn White Line Fever on kyllä ihan kiinnostavaa luettavaa Hawkwind-kuvioineen ym. ym. Jossain vaiheessa meno kyllä muistaakseni meni siihen, että koko ajan tuli vain uusia ja uusia nimiä (jotkut olivat täysiä kusipäitä ja jotkut hyviä tyyppejä), eikä enää tiennyt yhtään, kenestä oli kyse. Suomi mainitaan "ilahduttavan" monta kertaa...
Itse olen ollut nyt kesän klassikkokuurilla, kun joulun jälkeen ei ollut tullut luettua muita kuin pääsykoekirjoja:
John Steinbeck : Vihan hedelmät
George Orwell : Vuonna 1984
Loistaviahan molemmat.
Mulla on tällä hetkellä meneillään Philip Rothin: portnoyn tauti. Ihan asiallinen teos.
Mike Portnoyn ylisoittamisesta kirja? Oho. :shock:
heh joo, kieltämättä mikeen ja runkkaamiseen tuo nimi ensimmäisenä assosisoituu. Mitäköhän muuta kiinnostavaa P. Roth on kirjoittanut...!(?)
Enpä muista mitä oon viimeks tänne ilmoittanut, mutta ainakin nämä on tullut nyt kesällä luettua:
David Eddings : The Treasured One
David Eddings : Crystal Gorge
Paulo Coelho : The Alchemist
Machiavelli : Ruhtinas
Kalevi Kaalasmaa : Sylvi-Kyllikki Kilpi
Nyt on luettavana Brave New World.
Vähän aikaa sitten sain luettua Rimbaudin - Kirjeitä Afrikasta ja runoilijakomeetan kirjeitä
Suhteellisen mielenkiintoinen oli kyseinen opus: vaikeaa kuvitella 16-vuotiaasta kapinarunoilijasta kehkeytyneen vaelteleva matkamies.
Tänään luin loppuun Philip Rothin kirjan "Amerikkalainen Pastoraali". Ja kylla oli pitkäpiimäinen juttu. Tyhjänpäiväistä jaarittelua, asioiden kertausta ja rautalangasta vääntämistä sivu toisensa jälkeen. Ja vielä Pulitzer-palkittu kirja. Helkkari sentään tulin oikein vihaiseksi.
Seuraavana hyllyssä odottaakin "Harry Potter Ja Puoliverinen Prinssi". Tähän asti ainakin Potteriin on voinut luottaa.
Naurakaa vaan, mutta Potter-saaga on erittäin hyvin kirjoitettua ja koukuttavaa kirjallisuutta.
Eilen sain lopultakin luettua loppuun Terry Pratchettin Night Watchin. Vähän heikompi kuin kaksi aiempaa yövartiostosta kertovaa kirjaani, hyvää kamaa silti.
Huomenna bussimatkalla pitäs alotella Robert M. Pirsigin Zen and the Art of Motorcycle Maintenancea. Kovastihan tuota kaikki ovat kehuneet ja mielenkiintoiselta vaikuttaa...
Radzinskin Aleksanteri II. Mielenkiintoinen oppitunti terrorismin synnystä...
Tuomas Vimma: Helsinki 12. En ollut aikeissa tätä lukea, koska kirjailija vaikutti niin kusipäältä, mutta kun vaimo osti mulle Vimman toisen kirjan, pitihän tää eka lukea pois alta. Kyllä tämä yllättävästi imaisi mukaansa.
John Fowles: Daniel Martin
Juhani Syrjä: Perintö
Marx ja Saatana
- Pääoman keräytymiseen kriittisesti suhtautunut Marx eli perinnöillä ja hävitti rahaa osakekaupoissa samalla kun perhe näki nälkää. Varsin sopiva ideologinen esi-isä siis nykyisille sonera-demareille.
Muovikasillinen Siitoimen kirjasia, mm. Miksi juutalainen menestyy I-III.
Johannes Rautakoura (1931): Lähestyykö helakanpunaisen pedon kohtalonhetki - onko Neuvosto-Venäjä Johanneksen ilmestyksessä ennustettu Toinen Peto?
Asiapitoinen kirja, lainaus:
"Jumalalla on myöskin ollut ja on aseensa (Mussolini Italiassa, Horthy Unkarissa, Mannerheim ja Kosola Suomessa, Hoover Yhdysvalloissa jne.) sekä Kansainliitto ja kristilliset kirkot, jotka muodostavat estävän vastavoiman koinruohon tunkeutumiselle kaikkialle maailmaan kaikkiin jokiin." (Koinruoho=kommunismi)
On ollut 5 päivää syyslomaa, ehdin lukea aika paljon (juhlaa):
Hennking Mankell: Den femte kvinnan
Olen lukenut noita Wallander-kirjoja järjestyksessä, tämä oli selvästi huonoin. Juonessa ei sinänsä mitään vikaa mutta jotenkin kerronta on vähemmän mukaansatempaavaa ja yllätyksetöntä. Lisäksi löysin kirjasta joitakin selviä näppäily/kielioppivirheitä, mikä syö uskottavuutta. **/*****
Erlend Loe: Doppler
Supernaiivin jälkeen tietää jo mitä odottaa. Pidän juonesta, päähenkilö kajahtaa/tulee järkiinsä (miten vaan haluaa!) ja irtaantuu nykyisestä maailmanmenosta. Mutta eipä tämä nyt mitään ihmeempää lukuelämystä tuottanut, oivalluskykyä Loella kyllä on. Lyhyt kirja, sen lukee illassa. ***/*****
Kurt Vonnegut: Slakthus 5
Näitä klassikoita taas, sieppaustarina ja aikamatkustelua. Minusta tämä ei ole kovin hauska teos, en pidä Vonnegutin sekavasta esitystavasta, ja mieleen tulee että kirjailijan oma Dresden-kokemus on myynyt tätä teosta enemmän kuin kirjalliset meriitit. Varmaan pyhäinhäväistys joillekuille mutta tässä pisteet: */*****.
Asko Palviainen, Heikki Oja: Maailmankaikkeus 2006 - tähtitieteen vuosikirja
Totuus on tarua ihmeellisempää? Tähtitieteen kohdalla yleissivistyksessäni on ollut (musta) aukko mutta tällaista teosta kelpaa lukea: perusteos tähtitieteen nykytilasta selväkielisenä, en tiedä oliko enemmän aiheen vai kirjan ansiota mutta tämän suorastaan ahmin. Samalla heräsin siihen, miten vähän tähtitiede itse asiassa selittää ja ymmärtää. Upea teos. (Näitä kai tehdään joka vuosi, Maailmankaikkeus 2007 lienee jo ilmestynyt ja siinä on ajankohtaisempi tapahtumakalenteri ym.) *****/*****
Bret Easton Ellis : American Psycho
Meni varmaan lähemmäs puolitoista kuukautta tämän lukemiseen, eikä koskaan tehnyt mieli lukea paria-kolmeakymmentä sivua pidemmälle. Ehkä vasta loppua kohti Ellisin satiiri ja iva juppeja ym. kohtaan alkoi purra tehokkaasti. Tulipahan kuitenkin kahlattua ja onpahan taas yksi virtsanpylväs populäärikulttuuriin perehtyessäni... Genesistä käsiteltiin kivasti, tuon olinkin jo aiemmin kuullut, mutta unohtanut hauskasti. Väärään päähän tuotantoa kyllä syvennyttiin...
John O'Farrell: Här är ditt liv
Pikkukaupungin 35-vuotias nobody huijaa itsensä pikaiseen parrasvaloihin ja kuuluisuuteen. Hauskaa ja helppoa lukemista. Viihdettä. Voisi toimia myös elokuvana. 3/5
Vikan kuukauden saldo:
Ben Elton: High Society. Aika näppärä kuvaus siitä miten mediapeliä nykyaikana Englannissa pitää pelata. Ja modernin yhteiskunnan arvot tietysti saavat tässä kyytiä. Melkein heittäisin 4/5 tai 5/5.
Neil Strauss: The Game. Jos kiinnostaa ihmisten manipulointi seuramielessä niin tätähän kannattaa lukea. Puoleenväliin. Sitten lopahtaa eli on hieman ylipitkä, niinpä tämän lukemiseen on mennyt useampi kuukausi... Itse naisen kanssa asuvana suhtaudun tähän johtamistaidon opuksena :) 3/5
Seymour M. Hersh: Chain Of Command. Nyky-USA:n politiikkaa arvostetun lehtimiehen näkökulmasta, kohteena nykyhallinnon riennot Afghanistanissa ja Irakissa. Aika jyrkkää kritiikkia hyvin kirjoitettuna. 4/5
Kurt Vonnegut: Slakthus 5
Näitä klassikoita taas, sieppaustarina ja aikamatkustelua. Minusta tämä ei ole kovin hauska teos, en pidä Vonnegutin sekavasta esitystavasta, ja mieleen tulee että kirjailijan oma Dresden-kokemus on myynyt tätä teosta enemmän kuin kirjalliset meriitit. Varmaan pyhäinhäväistys joillekuille mutta tässä pisteet: */*****.
Näitä klassikoita taas, sieppaustarina ja aikamatkustelua. Minusta tämä ei ole kovin hauska teos, en pidä Vonnegutin sekavasta esitystavasta, ja mieleen tulee että kirjailijan oma Dresden-kokemus on myynyt tätä teosta enemmän kuin kirjalliset meriitit. Varmaan pyhäinhäväistys joillekuille mutta tässä pisteet: */*****.
Vonnegut kuuluu ehdottomiin suosikkeihini. Olen lukenut niitä suomeksi eikä käännöksissä ole ollut valittamista, ruotsinnoksista en tiedä. Tietty on makuasia pitääkö KV:n tyylistä ylipäänsä vai ei.
Teurastamo 5 on huippu hyvä. American Psycho on loistava myös. Harmi ettei muut Easton Ellisiltä lukemani kirjat ole oikein kolahtaneet.
Vitsi, en ole pariin kuukauteen ehtinyt lukea mitään. Työmatkakin on nyt niin lyhyt, ettei siinä ehtis kuin kirjan avata ja sulkea...
Jack Kerouac: Dharmapummit.
Matkalla jäi aikoinaan kesken, tästä tykkäsin enemmän.
Yrjö Grönhagen: Himmlerin Salaseura. Kansankirja -48.
Harvemmin törmää suomalaiseen kirjaan, joka pistää näin pahasti miettimään että WTF? Katsokaas kun Hitlerin ja Himmlerin touhuilusta ns. okkultismin ja itämaisten uskontojen kanssa on kirjoitettu ties mitä ja valtaosa ihan mielikuvituspohjalta. Esim. Ravencroftin Pyhä keihäs on fiktiota, vaikka kustantajat antavat ymmärtää muuta. Pointti on sellainen, että näitä kirjoja alkoi ilmestyä vasta 70-luvulla, esim. mainittu Holy Spear sekä Satan and Swastika. Himmlerin salaseura on kuitenkin kirjoitettu 40-luvulla, joten nämä myöhemmät satuilut eivät ole voineet vaikuttaa sen sisältöön. Kirjoittaja väittää itse kuuluneensa tähän Himlerin sisäpiirin - asian tekee mielenkiintoiseksi se, että hänen mukaan tuossa piirissä tunnettiin mm. tiibetin buddalaisuutta, mikä on yksi myöhempien enemmän fiktiivisten kirjoittajien pääväittämistä. Tästä seuraa tietenkin kysymys, ovatko Ravencroftin ja muiden kirjoittajien teokset sittenkään niin fiktiivisiä? Kansalliskokoelmassa tämä kirja on luokassa kaunokirjallisuus. Siksi sitä ei ole kuitenkaan tarkoitettu. On todella vaikea päättää, miten kirjan sisältöön pitäisi suhtautua. Himmleristä on toki kirjoitettu paljon puppua. Esim. sellainen suomalainen teos kuin Paholaisen parantaja on yleisesti leimattu mielikuvituksen tuotteeksi (suomalainen kirjoittaja oli Himmlerin hieroja, ja hän väittää puheidensa avulla saaneen Himmlerin säästäämään tonneittain juutalaisia). Oma probleeminsa on se, mikä tämä kustantaja Kansankirja mahtoi olla? Nimen perusteella voisi olettaa kyseessä olevan vasemmistolaisen julkaisijan, mutta kirjan sisältö viittaa ihan muualle. Kuka tietää?
Vonnegut kuuluu ehdottomiin suosikkeihini. Olen lukenut niitä suomeksi eikä käännöksissä ole ollut valittamista, ruotsinnoksista en tiedä. Tietty on makuasia pitääkö KV:n tyylistä ylipäänsä vai ei.
Vonnegutin Slakthus 5 maksaa Adlibris.fi:ssä 4,4 euroa, ja esim. Dostojevskin Krig & Fred maksaa 4,6 euroa, siis ruotsiksi... Kaksikielisen ei hirveästi tarvitse miettiä kummalla kielellä ostaa kirjansa. Vonnegutin voisi tietenkin lukea myös englanniksi. Venäjää en puh. Niin tuosta Vonnegutsta: en vain yksinkertaisesti pitänyt Teurastamo 5:stä, käännöksessä ei ollut mitään vikaa. Luin sitä ja tajusin, että tässä on nyt selvästikin vitsi. Mutta se ei naurattanut minua. Ehken vain tajunnut? :)
Vonnegutin huumori on useimmiten erittäin mustaa ja sarkastista.
Sarkastista mutta ellei aivan valoisaa niin jotenkin lämmintä huumoria on Mrozek. Äskettäin suomennettiin parikin kätevää nidettä ikuisen Elefantin (Esbo: WplusG, 1964) rinnalle.
Eräskin tuon ajan puolueaktiivi kertoo kuinka Pekka Siitoin kerran asetti todella lihavan naisen alastomana pöydälle. Eritteiden tuoksu oli paikallaolijoiden mukaan kamala, mutta siitä piittaamatta Pekka Siitoin pyysi tampuriinisäestystä...
- Nordling, Koskela: Suomen Fuhrer, valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin
No joo, kirjan olisi voinut vaikka oikolukea ennen painamista, terveiset Leskiselle. Kirjassa ei muuten mainita mitään Siitoimen psykiatrisesta historiasta. On merkillistä olla yksityishenkilö - siis lääkärikunnan ulkopuolella - joka tietää siitä yhtä ja toista henkilökohtaisten tuttavuuksien kautta..
Harmaa! Osta se Dostojevskin Krig & Fred sillä 4,6 eurolla. Harvinaisuus. Myöhemmin joku kertoo sinulle, miksi....
Harmaa! Osta se Dostojevskin Krig & Fred sillä 4,6 eurolla. Harvinaisuus. Myöhemmin joku kertoo sinulle, miksi....
Ei saa kiusata. Tarkoitin tietenkin Brott och straff. Meni Tolstoj ja Dostojevski sekaisin. Juu olen sivistymätön urpo - tai ehkä vain testasin teidän huomiokykyänne :) Krig & Fred maksaakin sitten jo 16,80 €, selvästikin joku juppikirja.
Kaksikielisen ei hirveästi tarvitse miettiä kummalla kielellä ostaa kirjansa.
Kummalla kielellä mieluummin luet? Kun katselee näitä viestejä
niin taitaapi olla se yleissivistyneitten kieli. :P
Kummalla kielellä mieluummin luet? [/quote]
Sanotaanko että jos kyse on vaikka sopimuspaperista niin luen mieluiten suomeksi koska se on kuitenkin mulla vahvempi kieli. Mutta muuten luen mieluiten oikeastaan alkukielellä, oli se sitten suomi, ruotsi tai englanti. Viime aikoina olen lukenut poikkeuksellisen paljon ruotsia ja katsellut sveduleffoja (kuten ehkä täältä foorumiltakin on huomannut), ihan tietoisesti olen ottanut "kielikylpyjä" koska olen kirjoittamassa yhtä tutkielmaa på svenska.
[quote]Kun katselee näitä viestejä
niin taitaapi olla se yleissivistyneitten kieli. :P
Sanotaanko että jos kyse on vaikka sopimuspaperista niin luen mieluiten suomeksi koska se on kuitenkin mulla vahvempi kieli. Mutta muuten luen mieluiten oikeastaan alkukielellä, oli se sitten suomi, ruotsi tai englanti. Viime aikoina olen lukenut poikkeuksellisen paljon ruotsia ja katsellut sveduleffoja (kuten ehkä täältä foorumiltakin on huomannut), ihan tietoisesti olen ottanut "kielikylpyjä" koska olen kirjoittamassa yhtä tutkielmaa på svenska.
[quote]Kun katselee näitä viestejä
niin taitaapi olla se yleissivistyneitten kieli. :P
Tätä en ihan tainnut ymmärtää... ?! :oops:
Kun katselee näitä viestejä niin taitaapi olla se yleissivistyneitten kieli. :P
Tätä en ihan tainnut ymmärtää... ?! :oops:
Tää on se klassikko, Enestam kirjoitti 6.12. muutama vuos sitten HS:n mielipidepalstalle että ruotsi kuuluu yleissivistykseen. Herneitä työnnettiin neniin puolin jos toisinkin.
Tää on se klassikko, Enestam kirjoitti 6.12. muutama vuos sitten HS:n mielipidepalstalle että ruotsi kuuluu yleissivistykseen. Herneitä työnnettiin neniin puolin jos toisinkin.
Ah, just joo. Eipä nyt sotketa minun kielitaitoni ja Enestamin kirjoitteluita. Pakollinen ruotsi pitäisi mielestäni poistaa.
Kirjan Wigwamista luin. Nyt on menossa Viljo Vesterisestä.
Tais olla uusintakierros Camus'n Putoamista. Voi moraaliasi, maailmansotien jälkeinen maailma.
Henning Mankell: Steger efter
Tätä edellinen kirja Wallander-sarjassa oli heikkotasoinen, niinpä pelkäsin pahinta myös tämän kohdalla. Mutta turhaan. Juoni on tässä teoksessa poikkeuksellisen mielenkiintoinen (poislukien ehkä Villospår), lisäksi tämä on varmasti väkivallaltaan sairaalloisin Wallander tähän astisista. Viimeiset 150 sivua oli pakko lukea yhteen menoon, vaikka seuraavana aamuna oli aikainen herätys. Tämän sarjan puitteissa 5/5 pistettä.
Knut Hamsun: Nälkä
Tästä minä tykkäsin todella paljon. Suosittelen kaikille luettavaksi.
Kauko Röyhkä: Magneetti
Ihan mielenkiintoista lukea Tornion ja Kemin alueen sodista kun on sielläpäin tullut pyörittyä viime aikoina paljon. Tiedä sitten kuinka paljon tuosta pohjautui faktoihin, mutta toi lisää jännittävyyttä kun näki mielessään niitä paikkoja. Muuten aika peruskauraa. Odotin jotain hienompaa Röyhkältä.
Pekka Gronow & Seppo Bruun: Pop-musiikin vuosisata
Mielenkiintoisen kirjan löysin hyllystäni taas. Tää on painettu 1968, joten se pop-musiikin vuosisata oli jo... Tää siis alkaa jostain arkkiveisuista & kuplettilaulajista ja päättyy 60-luvun rytinöihin. Koto-& ulkomailta. Semmonen asiallinen populaari julkaisu. Paljon hyviä kuvia. Kansikin ihan psykedeelinen. Itte oon tämän löytänyt divarista Jyväskylästä 81....
[quote]Knut Hamsun: Nälkä
Tästä minä tykkäsin todella paljon. Suosittelen kaikille luettavaksi.
Hamsun on kyllä huippu. Omat suosikkini ovat Nälkää romanttisemmat Viktoria ja Mysteerioita. Varsinkin jälkimmäinen on hieno ja nimensä mukainen.
Hamsun olikin järki-ihminen: kansallissosialisti
Viimeksi luettu:
E.K. Bird: Rudolf Hess - Spandaun yksinäinen
"Kuulen nuorten musiikkia vartioiden radiosta. Minusta se ei sovi hyvän musiikin piiriin. Mutta se on eräänlainen protestin muoto. Nykyajan nuoriso protestoi monista syistä, ja se haluaa tulla kuuluksi. Yksi tapa saada kuulioita on musiikki. Pidän kuitenkin Beatles-yhtyeestä; heidän musiikissa on oikea rytmi, ja monella tapaa heidän musiikinsa on hyvää musiikkia."
Olkoon vaikka Kouvolasta, kirjoista on kyse. Mulle on se ja sama mitä tekijä on puuhaillut, jos teosten taiteellinen taso on noin korkea.
Sillä on spekuloitu paljon, miten natsimyönteinen miekkonen todellisuudessa oli. On mm. väitetty, että Hamsunin saksankielen taitoinen vaimo olisi vedättänyt enemmän tai vähemmän miestään. Oli miten oli, näistähän ei koskaan voi päästä täyteen selvyyteen. Eikä se mun mielestä välttämättä ole tarpeenkaan.
Taisit sitten luulla, että termin kansallissosialisti mainitsemiseen liittyi negatiivinen arvovaraus. Jos et ole huomannut, en ole mikään Kominternin edustaja.. :lol:
Niin luulin, enää en luule.
Yks tosi mielenkiintoinen ja laadukas kotimainen nykyprosaisti on Juha Seppälä. Kirkasta ja taidokkaasti rakennettuja novelleja ja romaaneja. Useimmiten aiheena on vieraantuneen mieshenkilön kouristelu arjen paineessa. Ei siis mitään uutta ja mullistavaa, mutta todella upeasti kerrottuja tarinoita. Mihin tahansa miehen teokseen kannattaa tutustua, mutta omia suosikkejani ovat mm. Sydänmaa, Supermarket, Suomen historia, Suuret kertomukset, Routavuosi ja eritoten Mitä sähkö on?
Olen täysin hurahtanut miehen tuotantoon. Sen lukeminen ja uuden Cult of Lunan kuunteleminen ovat parasta mitä ihminen voi tehdä.
Henning Mankell: Brandvägg
Kuten viimeksi katsotut elokuvat -topicista selviää niin näin tämän elokuvana ennen kirjaa. Juoni oli joiltakin, mutta vain joiltakin, osin hieman erilainen. Tämä on hieno dekkari. Jos poisluetaan IT-alueen tekniset kuvaukset, jotka eivät ole realistiset, löysin vain yhden pienen epäjohdonmukaisuuden (en siis mitenkään näitä etsi, tuli vain vastaan): melko lopussa (tässä painoksessa sivulla 428-429) Wallander kuulustelee taksikuskia selvittääkseen pääepäillyn tuntomerkkejä. Kysymyksiä on monta ja lopuksi sanotaan, että näiden jälkeen Wallander ei keksinyt lisää kysyttävää. Kuitenkaan hän ei kysynyt miehen IKÄÄ, joka sentään on aika oleellinen tuntomerkki. No joo...
Henning Mankell: Pyramiden
Sainpa sitten viime yönä tuon Wallander-sarjan viimeisen romaanin luettua. Kai sekin jonkinlainen suositus on, että vapaaehtoisesti lukee kaikki 9 dekkaria. Mikä noissa sitten eniten viehätti? Varmaankin päähenkilön intuitiivinen ongelmanratkaisutapa ja henkilökohtaiset heikkoudet tekivät hahmosta mielenkiintoisen. Ruotsin yhteiskunnallisen 1990-luvun kehityksen peilaaminen yksittäisten rikosten kautta toi lihaa tarinoiden luiden ympärille; suunnilleen samanlainen kun on kehityskulku ollut myös meillä täällä Suomessa. Tuo sarjan päättävä Pyramiden on itse asiassa kolmen novellin kokoelma, ja nämä novellit sijoittuvat ajallisesti aikaan ennen sarjan aloittanutta dekkaria.
John le Carren nimellä kirjottavan häisbyn uutuus "Mission Song" ei ollut yhtään huono. Ei ainakaan sillä tavalla huono kuin Economistin arvostelija tahto uskotella. Siinä seikkailee lojaalisuusongelman lihaistava simultaanitulkki. On helppo jopa samastua.
Mielenkiintoinen julkaisu.. ai miten niin mielenkiintoinen?? Nokun minusta tuon sopan jälkipyykki näkyy vieläkin katukuvassa..
---------
Rentola, Kimmo - Vallankumouksen aave
Uutta tietoa poliittisesta lähihistoriastamme Vallankumouksen aave kummitteli Suomen yllä viimeksi 1970.
Räjähdysaltis seos syntyi, kun suomalaisen yhteiskunnan murros ja lännen nuorison liikehdintä yhdistyivät taas epävarmaan idänsuhteeseen. Kun puoluemies Aleksei Beljakov nimitettiin suurlähettilääksi, alettiin huhuta hänen lietsovan vallankumousta Suomessa. Helmikuussa 1971 suurlähettiläs poistui maasta eikä palannut koskaan. Mitä Beljakov aikoi? Miten se oli tarkoitus toteuttaa? Keiden varaan laskettiin?
Monipuoliseen alkuperäislähteistöön pohjautuvassa teoksessa rakentuu ensi kertaa kokonaiskuva kriisistä, jolla oli kauaskantoisia vaikutuksia Suomen ja Neuvostoliiton suhteisiin, presidentin asemaan ja Suomen poliittiseen elämään. Jotain oli tosiaan tekeillä, joskaan ei ihan sellaista, mitä silloin ja myöhemmin on luultu.
Kimmo Rentola on Helsingin yliopiston poliittisen historian dosentti ja julkaissut aiemmin muun muassa kirjat Kenen joukoissa seisot? ja Niin kylmää että polttaa.
Silmäilin just kirjastossa Jim Morrisonin Lords & New Creaturesin suomennettua versiota. Enpä lainannut. Kotona on alkuperäisellä kielellä. Mut ei tuo käännöskään pahalta noin äkkiseltään vaikuttanu...
<b>Nick Hornby: About a boy
Nick Hornby: How to be good</b>
Molemmat loistavia. Hornbyt on paljon parempia englanniksi, helppolukuisiakin.
<b>Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen</b>
Kyllä hävettää etten ole lukenu aiemmin. Yllätys yllätys, kirja oli erinomainen.
<b>Jostein Gaarder: Sofian maailma</b>
Tuli filosofian perusta ainakin kerrattua. Olisi ehkä ollu parempi joskus nuorempana.
<b>Irvine Welsh: Liima</b>
Härski kieli vaati pitkän totuttelun. Loppujen lopuksi mainio kirja, voinee johtua myös melkein perverssistä mielenkiinnostani Skotlantiin.
<b>Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin</b>
Mielettömän hyvä kirja. Alussa tuli mieleen, josko Tartt vähän brassailisi tiedoillaan, mutta toisaalta se juuri oli yksi seikka miksi kirja oli niin hyvä.
<b>J.D. Salinger: Sieppari ruispellossa</b>
Tästä sanon etten pitänyt yhtään. Jotenkin se vanhentunut (hesan?)slangi kirpaisi liikaa ja kirjasta jäi kummallinen olo. Onneksi se ei ollut liian pitkä.
<b>Herman Hesse: Narkissos ja Kultasuu</b>
Luin miltei yhdeltä istumalta. Jostain syystä tämä vaan iski suoraan suoneen.
<b>J.D. Salinger: Sieppari ruispellossa</b>
Tästä sanon etten pitänyt yhtään. Jotenkin se vanhentunut (hesan?)slangi kirpaisi liikaa ja kirjasta jäi kummallinen olo.
Tästä sanon etten pitänyt yhtään. Jotenkin se vanhentunut (hesan?)slangi kirpaisi liikaa ja kirjasta jäi kummallinen olo.
Ehkä juuri siksi tästä tulikin toissavuonna uusi suomennos.
Olavi Koskela: Pohjoinen rotu - taistele tai kuole.
Ehkä juuri siksi tästä tulikin toissavuonna uusi suomennos.
Jep, näin kuulin ja siksi päätin lukea sen englanniksi.
Perinteisesti olen muutamana vuotena lukenut joulun alla Carl Barksin Hyvä ankka joulun tuopi-kirjaa. Klassisia Aku Ankka-tarinoita. Tästä se joulun aika alkaa...
Voldemar Rumovolt: Nuoruuteni Siperiassa
Unto Parvilahti: Berijan tarhat
Reijo Hinkkanen : Stalinin kauhujen matkat
- näitä kun lukee, joulukin tuntuu ihan siedettävältä olotilalta.. kertokaa, jos osaatte nimetä näitä "ruohonjuuritason" kuvauksia lisää. Venäjän punainen lihamylly on muuten yllättävän hyvä.
No tuohon kun lisäät Arvo Poika Tuomisen Kremlin Kellot ja sitten tietysti Solzenitzinin Vankileirien Saariston, niin eiköhän peruskurssi ole käyty...
..piti tähdentää, että ruohonjuuritasolla tarkoitin Hinkkasen tapaisten maan matosten juttuja; Solzenitzin on oikea kirjailija, jonka tietenkin tiedän.
Hinkkasen kirjassa on myös runoja tyylin "Stalinin leirillä luteekin nälkään kuolee". Ei huono.
Adrian Nicole LeBlanc: Vapauden Vangit - Kotipaikka Bronx
Huumeita, rikollisuutta, murhia, teiniraskauksia, raiskauksia, köyhyyttä, kurjuutta, työttömyyttä, vankilaelämää jne.
Enpä ollut aiemmin ajatellut, minkälaista voisi elämä olla New Yorkin köyhimmissä kaupunginosissa. Tämän kirjan antama kuva amerikan ihmemaasta ei todellakaan ole kovin ruusuinen. Mutta ehdottoman upea opus, joka kannattaa lukea.
Loistavaa henkilökuvausta ja kerrontaa, joka vei meikäläisen mennessään heti ensisivulta lähtien.
Kirjailija eli itse 11 vuotta näiden ihmisten kanssa ja pisti sitten heidän tarinansa kansien väliin. En muista, että olisin missään kirjassa aikaisemmin päässyt näin lähelle päähenkilöitä. Jouluaattoyönä sain kirjan loppuun ja vielä nytkin mietin mitä noille ihmisille tänään kuuluu.
Paras kirja pitkään aikaan. Lukekaa ihmeessä!
Tuossa vähän lisää:
http://www.usatoday.com/life/books/reviews/2003-02-05-family_x.htm
James Graham: Juoppohullut Vallankahvassa Alkoholismin salattu historia... No tämä on sellainen "mutkat suoriksi"-tyylinen amerikkalainen opus, mutta oheislukemistona kun pistelee menemään Venedikt Erofejevin Moskova-Petuski, runoelma-nimisen, aihetta enempi sisältäpäin tarkastelevan opuksen, on keitos just kohdallaan; Alkoholisurrealistinen maailma täydessä loistossaan; Turn on, tune in, drop out!
keitos just kohdallaan; Alkoholisurrealistinen maailma täydessä loistossaan; Turn on, tune in, drop out!
No perkele!!! Sokrussa on joku toinenkin nähnyt valon!!
Reko Lundan, Tiina Lundan : Viikkoja, kuukausia
Aivokasvaimeen kuoleva Reko Lundan kirjoitti vaimonsa kanssa päiväkirjamuotoon tehdyn tilityksen aiheesta, mutta eivät kuitenkaan julkaisseet "oikeita" tekstejä, vaan tämäkin teos on fiktiivinen. Sääli; olisin niin toivonut saavani lukea syöpäpotilaan ja tämän läheisen omimmista tunnoista...
Vaarini ja isäni kuolivat molemmat syöpään.
Lisää valon nähneitä: Käy Folkswagenin sivuilla, rintamakarkuriradiosta kuuntelemassa biisi "Voi Venäjä!" Siinä se on kanssa kaikki mukana. Avainrivi on ...taikuri Pelevin...
Miles: Hippie
Ihan kattava katsaus vastakulttuuriin vuosina 65-71. Musiikista paljon juttua ja paljon hyviä kuvia.
Carlos Ruiz Zafon : Tuulen varjo. Todella upeasti kirjoitettu kaunis tarina, joka sisältää aineksia rakkaudesta, kauhusta ja dekkareista muiden muassa. Tämä kuusi- ja puolisataasivuinen pokkari tuli kyllä lukaistua äkäiseen tahtiin...
Paikallisen Cassa-myymälän halpakorista löytyi Liken pokkareita hintaan 1.99 euroa.
Mukaan jäi John O'Brienin kirja Leaving Las Vegas. Kirjasta on tehty myös elokuva, josta Nicholas Cage pokkasi Oscarin.
Mutta se kirja:
Ben on tullut Las Vegasiin tekemään tietoista itsemurhaa juomalla itsensä hengiltä. Hän rakastuu ja lyöttäytyy kimppaan Sera-nimisen huoran kanssa, joka antaa hyväksyntänsä Benin suunnitelmille. Kirjan edetessä Ben kahlaa hyvin määrätietoisesti kohti tavoitettaan.
Tästä on rakkaus ja romantiikka kaukana.
Kirjailija varmaankin tiesi, mistä kirjoitti, sillä hän itse teki itsemurhan 33-vuotiaana, vain vähän ennen kuin elokuva LLV-elokuva ilmestyi teattereihin.
Tästä kirjasta olisin voinut maksa enemmänkin.
Emily Brontë : Humiseva Harju (toinen painos 1948, suom. Helka Varho)
Kovaa kamaa ja suuria tunteita! Rastaantien Moision ja Humisevan Harjun väki kyräilee toisiaan ja rakastuu. "Ai siitä biisistä on tehty kirjakin?" :) Pelastin kirjan mummin hyllystä, kun asuntoa tyhjennettiin. Taitaa silti olla tätini kirja...
Nyt on työn alla Greg Girard & Ian Lambot : City of Darkness Life in Kowloon Walled City
Tässä kirjassa on runsaasti hienoja kuvia ja asukkaiden haastatteluja. Kowloon City oli vuoteen 1992 asti uskomaton ilmiö Hong Kongissa: Se oli Brittien puolella, mutta kuului Kiinalle. Tuossa korttelissa asui parhaimmillaan 35.000 ihmistä ja silti lait ja kunnallistekniikka puuttuivät lähes täysin koko korttelista.
Elämän valttikortit...
Niccolo Machiavelli: Valtiollisia mietelmiä
Sun Tzu: Sodankäynnin taito
Nietzsche, Friedrich: Hyvän ja pahan tuolla puolen
Pentti Kouri :Suomen omistaja ja elämäni muut roolit
Pentti Kouri :Suomen omistaja ja elämäni muut roolit
Hei miä luin ton kanssa äskettäin! Hyvin mielenkiintoinen kirja.Pentti Kouri :Suomen omistaja ja elämäni muut roolit
Aihe on mielenkiintoinen. Kirja valitettavasti vaan on aivan hanurista. Samoja asioita toistetaan loputtomiin ja kieli on todella kömpelöä. Tapahtumiin ei saada mitään kunnon draamaa vaikka useissa tilanteissa sellaiseen olisi ollut ehdottomasti ainesta jos asialla olisi ollut taitavampi kirjoittaja.
[quote]Pentti Kouri :Suomen omistaja ja elämäni muut roolit
Aihe on mielenkiintoinen. Kirja valitettavasti vaan on aivan hanurista. Samoja asioita toistetaan loputtomiin ja kieli on todella kömpelöä. Tapahtumiin ei saada mitään kunnon draamaa vaikka useissa tilanteissa sellaiseen olisi ollut ehdottomasti ainesta jos asialla olisi ollut taitavampi kirjoittaja.
Täysin samaa mieltä. Kustantaja tai joku olisi tosiaan voinut käydä tekstin ankaralla kädellä läpi ja muokata sen paremmaksi. Sehän näiden omaelämänkertakirjailijoiden taakkana usein on, että kieli on kömpelöä.
Daniel Quinn, Ismael
gorillan kyydillä ihmiskunnan historiasta tulevaisuuteen. Nasevan filosofinen teos.
Mikko Meriläinen: Wigwam
Mielenkiintoinen toki, vähän ihmetytti kuitenkin Pembroke-keskeisyys. Gutsista olisin halunnut lukea enemmänkin.
Claudia Ruschin "Stasi tiskipöydän takana" on viimeksi luettu. Onhan tuo ihan mielenkiintoinen näkökulma DDR:n todellisuuteen. Ehkä tuon artikkelikokoelman sisältö kuitenkin toimisi paremmin vaikka lehden jatko-osasarjana kuin kirjakokonaisuutena.
Eikö kukaan (muu) ole vielä tutustunut Jukka Lindforssin (toim) Pakko Vatkaa-opukseen? Kantzii ehdottomasti!
Tuo Pakko Vatkaa on itsellä nyt luettavana, mutta tähän mennessä olen vasta ehtinyt lukemaan artikkeleita sieltä täältä. Mielenkiintoiselta teokselta toki vaikuttaa...
Hanna Hauru : Tyhjien sielujen saari
Väkevä, raadollinen ja lyhyen ytimekäs ensi romaani nuorehkolta kirjoittajalta (s. 1978).
Haurua täytyykin seurata tarkkaan. Voimallista kirjallisuutta!
Juha Vuorinen: Veljekset Vaselin
Hauskaa lukemista :)
Bulgakov: Himputti saapuu Moskovaan
Hämyisää mutta vaikuttavaa.
Bulgakov: Himputti saapuu Moskovaan
Hämyisää mutta vaikuttavaa.
Hämyisää mutta vaikuttavaa.
Joo, joo, vanha juttu! :P
Pään irrottaminen on jäänyt kirjasta mieleen, vaan enpä muista muuta. Hyllyssä tuo lojuu.
Saul Bellow: Herzog
Sanoisimpa, että hyvinkin mielenkiintoinen kirja. Kohtuu hitaasti luettava, en suosittelisi aloittelevalle lukijalle tai kärsimättömille.
Joe Klein: Woody Guthrie - A Life
Perusteellinen elämäkerta folkin kummisedästä. Mukavaa luettavaa muutamien Dylan-elämäkertojen päälle. Tästä saisi hienon musiikkielokuvan tyyliin Ray tai Walk the Line. Ilmeisesti Woody Guthrien elämästä on jonkunlainen draamaelokuva joskus 70-luvulla tehtykin, onkos kukaan sattunut näkemään?
Kari Kuula : Paavali -kristinuskon ensimmäinen teologi.
- Raamatun tieteelliseen tutkimukseen perustuva yleistajuinen tietoteos varhaiskristillisyyden merkittävämmästä henkilöstä.
Ward Peter D. & Brownlee Donald Planeetta maan elämä ja kuolema
[/quote]
Vaikutti mielenkiintoiselta. Esko Valtaoja kirjoittaa myös "yleisöystävällisesti" (URSA:n
julkaisut), myös 9 kpl:n kirjeenvaihto piispa Pihkalan kanssa on mainio, nimi: Nurkkaan
ajettu jumala.
Theodor Roszak : Flicker
Tämä on ollut todella addiktoiva järkäle. Suosittelen kaikille jotka etsivät viihdyttävää
kesälukemista.
Tämä on ollut todella addiktoiva järkäle. Suosittelen kaikille jotka etsivät viihdyttävää
kesälukemista.
Thedore Roszakin Flickeriä ei voi koskaan kehua liikaa, suosittelut =)
Asko Palviainen, Heikki Oja: Maailmankaikkeus 2006 - tähtitieteen vuosikirja
Kaikki kansantajuisesti kirjoitetut "tietokirjat" kiinnostaa. Kiitän vinkistä!
Yrjö Grönhagen: Himmlerin Salaseura. Kansankirja -48.
Kiitos hyvästä kuvauksesta. Taitaa olla aika vaikea löytää tota? Ja hinta voi olla kans
aika korkea? Löysin vuosi sit Mikkelin ekotorilta pyhän keihään 20 sentillä. Tykkäsin
kovasti. Aihealue oli uusi, joten ei oikein osaa verrata mihinkään. Jossain palstalla
mainittiin, että Ravencroft olisi jälkeenpäin sanonut, että keksi osan (muistaakseni suuren
osan) tekstistä. No enhän toki kaikkea ottanut absoluuttisena totuutena, mutta paljon
kummiskin. Meni vähän fiilikset, kun se ohitettiin huuhaana samaisessa kirjoituksessa.
Jokatapauksessa se oli mainio. Sen jälkeen on kiinnostanut se, mitä osaa okkultismi
näytteli Saksan asioissa 30-40 luvulla.
[quote]
<b>Herman Hesse: Narkissos ja Kultasuu</b>
Luin miltei yhdeltä istumalta. Jostain syystä tämä vaan iski suoraan suoneen.
Yksi parhaista, mitä ikinä olen lukenut. Viimevuonna luin. Ton kirjan tulen lukemaan vielä
monta kertaa. Aivan uusi kirjoitustyyli minulle (vaikka en niistä mitään ymmärrä)..
Ja kiitos muista vinkeistä, Jumalat juhlivat öisin odottaa hetkeän hyllyssä. Ja saatana saapuu Moskovaan pitäis hommata, ja paljon muuta. 8)
Niin se viimeksi luettu oli Orwellin vuonna 1984. Aika rankka oli, suht romuna olin sen jälkeen. Tuskin tarvii kuvailla, minkälainen on =)
Nyt menossa Umberto Econ Ruusun nimi. Puolessavälissä mennään ja hyvä dekkari ollut, myös tietoa paljon 1300-luvun inkvisiittori meiningeistä. Eka herra Econ kirja menossa. Arturo Perez-Reverteä oon lukenut 4-5 kpl:tta (hän Ecoon viitaili monesti) ja saman tyylisiä kyllä olivat Perezin kirjat. Siis hyviä. Kiitz
Niin se viimeksi luettu oli Orwellin vuonna 1984. Aika rankka oli, suht romuna olin sen jälkeen. Tuskin tarvii kuvailla, minkälainen on =)
Tuo 1984 alkaa varmaan jo kuulua kategoriaan "klassikko".
Se on siitä harvinainen teos kyseisessä kategoriassa, että kyseessä on aidosti loistava kirja.
Itse luin sen yhdellä pääsiäislomalla, jolloin kävin autolla tuolla keski-Suomessa. Siinä matkan varrella onkos Kuopion pohjoispuolella on tien varressa niitä harmaita pömpeleitä valvontakameroille.
Isoveli valvoi sitäkin reissua...
^Heh, harmi että en nähnyt sitä dokumentti "isoveli valvoo" mikä tuli TV:stä joku vko sit. Siis just kun olin lukenut ton
Kiitos hyvästä kuvauksesta. Taitaa olla aika vaikea löytää tota? Ja hinta voi olla kans aika korkea? Löysin vuosi sit Mikkelin ekotorilta pyhän keihään 20 sentillä. Tykkäsin kovasti. Aihealue oli uusi, joten ei oikein osaa verrata mihinkään. Jossain palstalla mainittiin, että Ravencroft olisi jälkeenpäin sanonut, että keksi osan (muistaakseni suuren osan) tekstistä. No enhän toki kaikkea ottanut absoluuttisena totuutena, mutta paljon kummiskin. Meni vähän fiilikset, kun se ohitettiin huuhaana samaisessa kirjoituksessa. Jokatapauksessa se oli mainio. Sen jälkeen on kiinnostanut se, mitä osaa okkultismi näytteli Saksan asioissa 30-40 luvulla.
Grönhagenin kirjaan olen törmännyt vuoden aikana kolme kertaa, hinnat 15-38 euroa, joten ei se hirveän harvinainen/arvokas ole. Ravencroft ei ole tietääkseni koskaan tunnustanut tietoisesti sepittäneensä juttuja, mutta kun ottaa huomioon, että hän hankki "tietoja" tapauksista, joissa ei ollut silminnäkijöitä selvänäköisen transsitilan avulla, niin tietenkin siinä menee koko uskottavuus asiasta ja kirja menee automaattisesti fiktio-osastoon. Eräät asiaa koskevat kirjat ovat Yhdysvaltain sotilastiedustelun ns. psykologisen sodankäynnin osaston sepittämiä. Occult Roots of Nazism on ehkä luotettavin alan teos..
^Jep, täytyy alkaa metsästään tota Grönhagenin kirjaa, jos se ei ton kalliimpi ole. Vahinko, että ei englanninkieli taivu ihan kirjanluku tasolle. Tota Occult Roots of Nazism on tuskin suomennettu? Käsittääkseni aihetta on suomennettu vähän nihkeesti. Natsit ja Okkultismi -kirja tulee mieleen. Onkohan hankkimesen arvoinen. Opiskelijana ei viittis tehdä hirveesti "hukkaostoksia".
José Saramago : Jeesuksen Kristuksen evankeliumi
Sanoisin, että mielenkiintoinen on hyvä termi tälle. Pidin kovasti. Tästä ei tiedä onko se rienaava vai onko se vain yksikertaisesti täysin erilainen näkemys evankeliumiin. Toi ideoita kyllä.
Knut Hamsun : Nälkä
Tämäkin kirja toimi. Teki kokoajan kovasti mieli antaa tyypille leipää.
^Jep, täytyy alkaa metsästään tota Grönhagenin kirjaa, jos se ei ton kalliimpi ole. Vahinko, että ei englanninkieli taivu ihan kirjanluku tasolle. Tota Occult Roots of Nazism on tuskin suomennettu? Käsittääkseni aihetta on suomennettu vähän nihkeesti. Natsit ja Okkultismi -kirja tulee mieleen. Onkohan hankkimesen arvoinen. Opiskelijana ei viittis tehdä hirveesti "hukkaostoksia".
Tosin tosta Grönhagenin kirjasta ei välttämättä saa isoja kicksejä ilman taustatietoja - tai siis paremminkin ilman tietoa siitä, missä kohtaa virallisessa historiankirjoituksessa on aukkoja. Esim. K.M Willigut on jäänyt melko hämäräksi hahmoksi yleisesti ottaen; hänenhän ansiosta SS:n käytti tunnuksenaan Sieg-riimua yms. Noh, Grönhagen punkkasi hänen luonaan, ja tietää kertoa kaikenlaista mielenkiintoista Willigutin touhuilusta.. eipä taida maailmasta löytyä toista vastaavaa muistelmateosta.
Occult Roots of.. ei ole suomennettu. Kenen julkaisema ja miltä vuodelta tuo Natsit ja okkultismi on - en ole ikinä kuullutkaan kirjasta..
Sori, nyt taisin sekoittaa tohon keskusteluun, minkä otsikkona on Natsit ja okkultismi. Siinä just teilataan pyhä keihäs. Ja mainitaan siinä näköjään toi Grönhagenin kirjakin.
http://www.elitisti.net/forum/index.php?showtopic=3935
Harmsiada - Anegdot komiksyi iz zizni velikih
Daniil Harmsin kertomuksiin perustuvia sarjakuvia tunnettujen venäläisten klassikkojen elämästä... Pushkin, Dostojevski, Tolstoi, Gogol temmeltävät Harmsin hulvattomalla tyylillä.
Hmm.. jotain monomania makua näissä..
Konrad Lorenz: (Ihmiskunnan) kahdeksan kuolemansyntiä
Konrad Lorenz: Niin sanottu paha
Eero Paloheimo: Maa
Pentti Linkola: Unelmat paremmasta maailmasta
Erkki Pulliainen: Uudempi Maammekirja
Ps. sain siitä Harmaan postaamasta testistä yhden maapallon. Eli jos downgreidaan vielä opiskelijan elintasoon, voin asua vaikka kuussa???????????????? (Auton romuttaminen ja kasvissyönti ehkä auttoi, ehkä myös lentopelko..)
Ps. sain siitä Harmaan postaamasta testistä yhden maapallon.
Olet sitten ensimmäinen tietämäni ihminen jonka elintaso on kestävällä pohjalla.
Olet sitten ensimmäinen tietämäni ihminen jonka elintaso on kestävällä pohjalla.
Testin mittaamalla ecological footprint:illa on suhde elintasoon, mutta se ei ole tietenkään sama asia. Arkiset kulutustottumukseni ovat harmittomia luonnon kannalta, mutta omistan mm. tv:n joka vie virtaa kuin sähkökiuas..
Tietenkin. Lähinnä kai sillä testillä on tarkoitus vähän herätellä ihmisiä.. turha toivo, myönnän.
Ja autoilevat ja matkustelevat tuttuni ovat jostakin syystä saaneet itseäni vähemmän planeettoja joten kai tuossa testissä on jotakin mätää.
Eihän siinä huomioitu edes joukkoliikenteen tyyppiä (diesel-bussi vai sähköjuna).
Hardcore-suuntautuneille, täällä:
http://redefiningprogress.org/programs/sustainabilityindicators/ef/ef_household_0203.xls
on Excel-taulukko jossa on kaikenlaisia yksityiskohtia huomioitu.
En malttanut tutkia ihan tarkkaan, miten perusteellinen tuo on.
Johann Wolfgang von Wright : Nuoren Wertherin kärsimykset
Tämä tuli jostain syystä luettua nopeasti. Oikein mukava, joskin elämää suurempia rakkauksia en ole koskaan ymmärtäny.
George Orwell : Eläinten vallankumous
Tämä tuli luettua vielä nopeammin. Jotenkin hirmuisen hauska, en sitten tiedä johtuiko se niistä possuista vai mistä. Lukisin uudestaankin.
Vaimo taas tämmösen työnsi käteen:
Reko ja Tina Lundán: Viikkoja , kuukausia.
Kertoo melkoisen rehellisen ja realistisen oloisesti kirjailijan perheen valmistautumisesta Rekon aivosyövästä johtuvaan kuolemaan. Täytyy myöntää, että silmät kostuivat monessa kohtaa. Pistää taas ajattelemaan, mikä elämässä (ja kuolemassa) on tärkeää.
Nyt on menossa Pilatuksen evankeliumi, sekin vaimon kirjoja. Tarttis varmaan taas itsekin hoitaa jotain luettavaa...
Viimeksi luettu:
Orwell, George (1903 - 1950) Eläinten vallankumous / Animal farm, 1945
Orwellin käsikirjoitus kiersi kustantajilla 1944; se hylättiin kolmen Orwellille aiemmin suosiollisen kustantajan toimesta. Victor Gollancz ei pitänyt Eläinten vallankumouksesta. Kustantaja teki päätöksensä teknisin perustein; hänellä oli sopimus kokopitkästä romaanista, mitä 30 000 sanan teos ei täyttänyt. Myös Faberin kustannustoimittaja T.S. Eliot hylkäsi teoksen, koska se ei sisältänyt "oikeaa asennetta arvostella nykypäivän poliittista tilannetta". Eliot tulkitsi teoksen trotskilaisuuden suosimiseksi, mikä oli eräs hylkäämisen perusteista. Kustantajista Cape sai esilukijoiltaan hyvät suositukset ja tarjosikin Orwellille sopimusta. Kuitenkin orwellilaiselta kuulostavan Ministry of Informationin neuvosta teos hylättiin, koska se olisi ollut vahingoittava suhteessa Neuvostoliittoon. Erään kolmannen kustantajan vaimo uhkasi puolestaan erota, jos teos painettaisiin.
Neuvostoliitto: Vuonna 1984 ja Eläinten vallankumous kiellettyjä; vapautettu vasta glasnostin kaudella.
------
Siat Napoleon ja Lumipallo taisi olla Stalin ja Trotski? Oli miten oli, niin mainoi satiiri siitä, miten viisaammat (siat) eivät malta olla käyttämättä hyväkseen viisauttaan, elinolojaan kohentaakseen. Ja tietäähän sen, miten siinä käy... Tykkäsin!
Tossa taas nähdään kirjan kieltämisen typeryys. Jos tota kirjaa ei olisi ikinä kielletty, en varmasti olisi löytänyt yhteyksiä 40 -luvun venäjän ideologeihin. Olisin vaan ajatellut, miten viisamman on houkutus teettää työt muilla ja antaa itselleen lisävapauksia ja etuja. Mutta kiitos Neuvostoliiton kirjasensuurille, tuli uusia ulottuvuuksia lukukokemukseen...
[quote]José Saramago : Jeesuksen Kristuksen evankeliumi
Sanoisin, että mielenkiintoinen on hyvä termi tälle. Pidin kovasti. Tästä ei tiedä onko se rienaava vai onko se vain yksikertaisesti täysin erilainen näkemys evankeliumiin. Toi ideoita kyllä.
Saramago on yksi suurimmista suosikeistani. Mielikuvituksellisia, allegorisia kannanottoja maailmaamme. Pidän miehen vanhakantaisesta, kertojavaltaisesta tyylistä, joka harhailee sivupoluille, naurattaa ja latelee viisauksia. Kaiken postmodernin kirjoittelun lomassa virkistävä poikkeus. Suosikkejani mieheltä ovat Kivinen lautta, Kaikkien nimet ja Kertomus sokeudesta. Uusimmat, Luola ja Toinen minä, eksyvät mielestäni liikaa kertojan jaaritteluihin, vaikka aiheiltaan ovatkin mielenkiintoisia. Ehkä mies on tulossa vanhuudenhöppänäksi.
Luettu Tom Brownin kirja Tracker. Tom pitää survival koulua
http://www.trackerschool.com/
http://en.wikipedia.org/wiki/Tom_Brown_(naturalist)
OrWell?in Eläinten vallankumouksen näkökulmaa voipi laajentaa tsekkaamalla Dostojevskin Riivaajat. Se se vasta eläinten vallankumous on... Suosittelen.
Rikoksen ja rangaistuksen oon herralta ainostaan lukenut. Mutta korvantaakse toi Riivaajat. Hyllyssä odottaa monta kirjaa ja huuto.netistä tekis mieli huutaa lisää..
Like-kustannuksen webbikaupassa (like.fi) on puoli-ilmaisia kirjoja.. mm. Roskisdyykkarin käsikirja 3 euroa, Puhakainen: Persoonan kieltäjät 2e, Chomsky, Noam:
Hinnalla millä hyvänsä - Uusliberalismi ja globaali järjestys, 5e ja mitä vielä ostin.. Toisinajattelun tiekartta 5 euroa..
Michal, Wolfgang - Saksa ja seuraava sota
Oiskohan toi mistään kotosin? ainakin halpa...
Hinta: 20.00 € / Tarjoushinta: 3.00 €
Alekirjat: [sivu 16]
www.like.fi/kauppa/index.php?s=1
Orhan Pamuk : Istanbul - Muistot ja kaupunki
Itse pidin, vaikka ne poliittiset sotkut koskien kyseistä kirjaa ovat vähän pimennossa. Ehkä se-ei-niin-valoisa näkemys Istanbulista nakersi? Kuvat olivat komeita.
John Steinbeck : Ystävyyden talo
Todella omaperäisen oloinen kirja. Tämä on varmaan pakko lukea uudestaan, kun jäi sellainen tunne, että siinä on paljon muutakin kuin mitä yhdella lukukerralla voi havaita.
Joe Eszterhas : Hollywood Animal
Eszterhazin tuon, Hollywoodin sleazyimmän ja parhaiten tienanneen käsikirjoittajan (Basic Instincts, Showgirls, Flashdance...), erittäin viihdyttävä ja hyvin kirjoitettu elämäkerta. Eszterhasin oma kehu haisee ja kolleegoita dissataan surutta. Mikäs sen mielenkiintoisempaa etenkin kun mies oikeasti osaa kirjoittaa ja koko hommassa on kuitenkin aika vilpittömän rehellisen oloinen sävy. Eszterhazin elämän tarinaan mahtuu myös aika yllättäviä ja elokuvamaisia käänteitä joten kiinnostavaa asiaa riittää koko yli 700 sivuisen opuksen matkalle vaikkei toistolta aivan kokonaan vältytäkään.
Tilasin tämän luettuani heti äijän toisen kirjan The Devil's Guide To Hollywood.
Sharon Lawrence: Jimi Hendrix - Mies, musiikki ja totuus (Like kustannus)
Sain joululahjaksi olikin mainio lahja. Luin kirjan ja innostuin oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni oikein kunnolla Henkasta. Minulla kun oli penskana aikamoinen pelko "kaikenmaailman tiluttelijoita" kohtaan, nyt aikuisiällä opin kuitenkin, että Henkka ei ollutkaan mikään tiluttelija, vaan ihan täysverinen blues-ukko - joskin terästettynä.
Kirja itsessään on hyvin kirjoitettu, alussa silmiin pistäneiden parin kirjoitusvirheen pelästyttivät, mutta onneksi pelko huonosta käännöksestä osoittautui turhaksi. Lawrence kirjoittaa Henkasta ystävän näkökannalta, varmaan hieman liiankin ruusuisesti, ja kuvailee miestä herkäksi, älykkääksi ja upeaksi (kirjassa paljon viljeltyä adjektiivia käyttäen) tyypiksi, joka jostain käsittämättömästä syystä vaan diggasi hang-aroundeista aivan liikaa. Kirjan ensimmäinen osa käsittelee Henkan elämää ja toinen kuoleman jälkeistä sekoilua oikeuksista. Tätä kirjaa eivät varmasti hyvällä katso Experience Hendrix Ltd., joka omistaa suurimman osan kaverin oikeuksista. Hyvä kirja, kannattaa lukea!
Michal, Wolfgang - Saksa ja seuraava sota
Oiskohan toi mistään kotosin? ainakin halpa...
Oiskohan toi mistään kotosin? ainakin halpa...
Ajattelin jättää ostamatta/lukematta ettei tule verenpaineongelmia. Miten se "valkoinen peto" jaksaisi enää nostaa päätään tuosta sotkusta...
Rikoksen ja rangaistuksen oon herralta ainostaan lukenut. Mutta korvantaakse toi Riivaajat. Hyllyssä odottaa monta kirjaa ja huuto.netistä tekis mieli huutaa lisää..
Huusit sitten ainakin Jungin elämäkerran.. :wink:
Sitä triskele -myyjätunnusta, jolta huusit teosofisen kirjan, kannattaa seurata silmä kovana. Puolituttu mulle ja reilu tyyppi.. tosin kaikki sen myymät kirjat eivät ole niin absoluuttisia harvinaisuuksia kuin mitä väittää.
Kävin taas tarkistamassa mikkelin kirpparit. Ervastin Teosofian sanoma nykyajalle 20 senttiä. Tuli sit tilattua liken alesta vähän kirjoja, ensi kuukausi syödään makaroonia (taas).
Kokaiiniromaani
Toisinajattelun tiekartta
Super-Cannes
Mammutit I & II (3.osa ollu vuosia hyllyssä, sen takia)
Tuomas Kilpi: Futon, Märkää lihaa ja Jälkisanat
Duncan, Glen - Minä, Lucifer 12e
Pirullisen hauska ja viiltävän terävä kertomus pimeyden prinssin vaiheista maan päällä! Lucifer saa mahdollisuuden tutustua aistillisen olemassaolon ihmeisiin sekä kertoa oman versionsa Raamatun ja maailmanhistorian tapahtumista.
Pimeyden prinssi saa Jumalalta viimeisen tilaisuutensa pelastukseen – sillä ehdolla, että pystyy elämään suhteellisen nuhteetonta elämää maan päällä. Vanha kehno suhtautuu tarjoukseen skeptisesti ja neuvottelee itselleen koeajan: kesäloma ihmisruumiissa, bonuksena kaikki lihan ilot. Paholainen inkarnoituu masentuneen ja mitättömän kirjailijaparka Declan Gunnin ruumiiseen ja alkaa tutustua aistillisen olemassaolon ihmeisiin, laajentaa Gunnin uraa elokuvamaailmaan ja järjestää vipinää kirjailijan sotkuisiin naissuhteisiin.
Lucifer päättää myös hyödyntää uutta ruumistaan ja kirjoittaa omaelämäkerran korjatakseen ikiaikaiset väärinkäsitykset kerralla. Luciferin omaelämäkerrallinen tilitys on sarkastisen hauskaa, rienaavan älykästä kommentaaria koko länsimaisesta kulttuurihistoriasta, Raamatun tapahtumista ja paholaisviittauksilla leikittelevästä populaarikulttuurista.
Toi voilla ihan hauska...
Jep, Jungin unia, ajatuksia.. on varmaan seuraava kirja, minkä aloitan. Perskele, nyt huutonetissä ois noita samoja leadbeatereita 1,5e ja 2e. No kai ne oppirahat on maksettava..
Triskele: Bibliofiili joka sydän verta vuotaen joutuu myymään kirjastoaan lapsen sairaistumisesta aiheutuneiden kulujen takia. Omaishoitajan tuki on lähinnä ihmisarvoa loukkaava, sairas vitsi. Kiitos yhteiskunta tuesta, kiitos.
No ole hyvä tuesta! Ei pahalla.. Voimia teille..
Ray Kampf: The Bear Handbook
Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli
McCourtin omaelämäkerrallinen teos lapsuudesta Limerickissä, Irlannissa. Mainio. Englannin kulttuurikurssilla katseltiin tästä tehty elokuvakin.
George Orwell - Vuonna 1984
Uskoisimpa että aika pitkälti kaikki ovat tämän jo lukeneet. Saavuin vain yleissivistyneiden joukkoon.
John Steinbeck - Vihan hedelmät
En ihmettele miksi tämä sai nobelin. Mainio kirja sen enempää kommentoimatta.
Luin vaihteeksi ihmisistä
http://www.amazon.com/Monkeyluv-Other-Essays-Lives-Animals/dp/0743260155
The first (1) is that you will finally understand how genes work. The first third of the book is all about dispelling the nature vs nurture debate. It's their interaction, stupid!
Voi olla jopa kouluenglannilla lukukelpoinen, kirjoitettu lehtijutuiksi alunperin.
Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli
McCourtin omaelämäkerrallinen teos lapsuudesta Limerickissä, Irlannissa. Mainio. Englannin kulttuurikurssilla katseltiin tästä tehty elokuvakin.
George Orwell - Vuonna 1984
Uskoisimpa että aika pitkälti kaikki ovat tämän jo lukeneet. Saavuin vain yleissivistyneiden joukkoon.
John Steinbeck - Vihan hedelmät
En ihmettele miksi tämä sai nobelin. Mainio kirja sen enempää kommentoimatta.
McCourtin omaelämäkerrallinen teos lapsuudesta Limerickissä, Irlannissa. Mainio. Englannin kulttuurikurssilla katseltiin tästä tehty elokuvakin.
George Orwell - Vuonna 1984
Uskoisimpa että aika pitkälti kaikki ovat tämän jo lukeneet. Saavuin vain yleissivistyneiden joukkoon.
John Steinbeck - Vihan hedelmät
En ihmettele miksi tämä sai nobelin. Mainio kirja sen enempää kommentoimatta.
Seitsemännen portaan enkeli on kyllä hyvä. Tykkäsin myös "jatko-osasta" Amerikan ihmemaassa tms. Suosittelen totakin jos pidit edellä mainitusta.
Orwellin 1984 tullut kyllä luettuu. Hyllyyn pitäis vaan saada samoin kuin Eläinten Vallankumous. Orwellin Katalonia, Katalonia on erittäin hyvä kirja myös! Espanjan sisällissodasta, suosittelen!
Steinbeckiä en ole koskaan lukenut, noita klassikkoja...
Dan Simmons - Kalin laulu
C.G. Jung - Unia, ajatuksia, muistikuvia (elämänkerta)
M. Agejev - Kokaiiniromaani
Alexander Trocchi - Nuori Adam
Carlos Castaneda - Toinen todellisuus
Glen Duncan - Minä, Lucifer
Albert Camus - Sivullinen
H.P. Lovecraft - Charles Dexter Wadrin tapaus
Umberto Eco - Ruusun nimi
Hermann Hesse - Alppien poika
Onko kukaan lukenut:
Samjatin, Eugen (= Zamjatin, Jevgeni): Me
Dystopia- eli antiutopiakirjallisuudessa on kolme suurta mestariteosta: Orwellin Vuonna 1984, jonka tuntevat kaikki, Huxleyn Uljas uusi maailma, jonka tuntevat monet, ja Samjatinin Me, jonka tunnettuus lienee melkoisesti pienempi. Olen vuosia kiistellyt erään tuttuni kanssa siitä, kumpi, Orwell vai Huxley, lopultakin kuvasi kammottavampaa yhteiskuntaa (itse olen aina kallistunut Orwellin puoleen, mutta kieltämättä Huxleyn pinnallinen viihdevaihteelle juuttunut maailma on tyly sekin); mutta Samjatinin proosassa on potkua, joka näiltä kahdelta puuttuu.
Lähde: www.tommi.legisign.org/koti/kirja_100.html
P.S. Löytyi 20 sentillä, Gummerus, kovakantinen 1959
Lueppa myös Zamjatinin opus Ihmisten Kalastaja, siinä on lyhyempia juttuja....
Anti-Utopistisia herkkuja on myös esmes Belyin Peterburg ja miksei myös
tavallaan V. Erofejevin Moskova-Petuski tai Olesan Kateus, niissä kerronta tosin
tapahtuu pienemmissä ympyröissä
Joo ja tietysti myös jokunen Pelevinin opus ja Mariengofin Kynikot...
Ja yks rankimmista on myös Andrei Platonovin Tsevenkyr.
Irvine Welsh - Porno
(no lähestyy loppua. Erittäin hauska kirja, kannattaa lukea Trainspotting ja Liima ensiksi, samoja henkilöitä esiintyy ja on pääosissakin)
Seuraavaksi Paska (kerta Welshit alkanu maistuu... Noi on ollu hyllyssä kauankin, mut nyt taas pystynyt romaaneihinkin keskittymään..
Helvi Hämäläinen: Raakileet. (WSOY 2007)
Tää on sellanen pieni mukava poikien kasvukertomus sodanjälkeisestä Hesasta; Helvi-täti
sai tän vuonna 50 takas kustantajalta liian kovana kamana eikä ihme; Säväyttää tarkkuudellaan & suoruudellaan vielä 57 vuotta myöhemminkin.
Doc! Lue tämä. Näin on hitlerit tehty.
Pirjo Hassinen : Isänpäivä
Upeasti svengaavaa, maailman kaikkia teemoja syleilevää voimallista tekstiä! Hassinen kirjoittaa maskuliinisemmin kuin 99 % suomalaisista "mieskirjailijoista". Kuolema, tappaminen, ja jopa seksikohtaukset lomittuvat luontevasti tekstiin ilman keinotekoisuuden häivää. Suosittelen, vaan en heikkohermoisille.
Katso vaihtoehtoinen tulkinta:
http://www.kiiltomato.net/?rcat=Kotimainen+proosa&rid=1282
Richard Dawkins : Jumalharha
Dawkins on aloittanut ristiretken "älykästä suunnittelua", perusteettomia uskonnollisia väitteitä ja yleisesti uskoon perustuvaa vallankäyttöä vastaan. ==>
http://richarddawkins.net/
Leena Lehtolainen : Viimeinen kesäyö
Novellikokoelma, jossa seikkailevat sekä ennestään tutut hahmot että muutama uusi fiktiivinen henkilö. Paikoin Lehtolainen tosin oikaisee matalan aidan kohdalta, mutta hei! kukapa meistä ei joskus syyllistyisi samaan!? Kyllä minä tykkään tällaisesta kesälomalla. Jaa, olen ehkä hieman jäävi tässä asiassa, sillä kirjailija on luokkatoverini vaimo...
http://www.kolumbus.fi/leena.lehtolainen/kesayo.htm
http://www.loistopokkarit.com/index.php?trg=book&id=741
Tiede : Miksi märkä koira haisee
Oivaa huussilukemista!
Richard Dawkins : Jumalharha
Heips Jammo. Mulla on ollut God Delusion hyllyssä sen ilmestymisestä asti, mutta koska kirja on niin tylsä (tai siis oikeastaan ihan hirvittävää paskaa) en ole jaksanut sitä lukea. Osaatko valottaa yhtä asiaa. Jos ja kun Dawkins on darwinisti, miten hän suhtautuu evoluutiopsykologien väitteisiin että uskomuksilla on ihmispopulaatioita muodostava ja säilyttävä funktio. Toisin sanoen uskonnon pitäisi olla evoluutioskeeman kannalta edullinen asia, ei jotain sellaista mikä pitäisi poistaa maailmasta hinnalla millä hyvänsä.
Terkkuja, Doc.
Richard Dawkins : Jumalharha
Heips Jammo. Mulla on ollut God Delusion hyllyssä sen ilmestymisestä asti, mutta koska kirja on niin tylsä (tai siis oikeastaan ihan hirvittävää paskaa) en ole jaksanut sitä lukea. Osaatko valottaa yhtä asiaa. Jos ja kun Dawkins on darwinisti, miten hän suhtautuu evoluutiopsykologien väitteisiin että uskomuksilla on ihmispopulaatioita muodostava ja säilyttävä funktio. Toisin sanoen uskonnon pitäisi olla evoluutioskeeman kannalta edullinen asia, ei jotain sellaista mikä pitäisi poistaa maailmasta hinnalla millä hyvänsä.
Terkkuja, Doc.
Hmm, taitaa olla hyvä ja asiaa puhuva kirja, pistetään muistiin.
Yli puolet (vai oliko se vielä enemmän?) amerikkalaisista ei usko evoluutioteoriaan. Ei ihme, että amerikkalaisia haukutaan tyhmiksi.
By the way: Jumalaa ei ole olemassa. Saati jumalia... Aika painavaa tekstiä tulee tänään.
Heippa Doc! Arvasin että tartut asiaan.
Evoluutio on sokea ja Dawkins kirjoittaa usein TOSI tylsästi. Hyvä että itse jaksoin lukea kirjan loppuun asti.
Ja kyllä, olet aivan oikeassa! Uskonnoilla on vahva selviytymisstrategia! Juuri sen takia ne ovat edelleen olemassa. Dawkins ajaa ns. tieteellistä asennoitumista, mikä tarkoittaa että mitään väitettä EI tule hyväksyä pelkästään sen perusteella että isämme ja esi-isämme ovat niin ajatelleet, vaan jokaisen tulee punnita jokainen maailmaa koskeva väite ITSE ja testattavissa olevat asiat pitää TESTATA.
Mielestäni tämä on kyllä liikaa vaadittu, sillä kaikilla ihmisillä ei ikävä kyllä ole joko tarpeeksi aikaa tai riittäviä valmiuksia tähän.
Missään tapauksessa HYVEEKSI ei pidä nostaa kritiikitöntä uskoa jonkun auktoriteettiasemassa olevan puheisiin.
Luulen että jotain tällaista "paavilliseen erehtymättömyyteen" perustuvaa uskonopetusta vastaan Dawkins erityisesti hyökkää. Ja onhan suorastaan naurettavaa että paavien pitäisi olla jumalan edustajia maapallolla ja siten erehtymättömiä, vaan silti uudempi paavi kumoaa vanhemman väitteitä...
Wired-lehdessä pari kuukautta sitten esitellyn tutkimuksen mukaan vain 40% amerikkalaisista hyväksyy evoluutioteorian. Suomalaisten vastaava prosentti on noin 66%. Mikä sekin on yllättävän vähän. Turkin lukema 28%...
Niin mikä tarkalleen ottaen on tämä uskontojen selviytymisstrategia? Mistä oikeistaan puhutaan, jos sanotaan että jollain ajatusmuodostelmalla on selviytymisstrategia. Eihän ajatuksilla ole sisältöä, mieltä ja päämääriä niitä kannattavien subjektien ulkopuolella. Puhuuko D. edelleen meemeistä?
Luulisi darwinistin ymmärtää, että se mikä on olemassa, on järjellistä ainakin jossain mielessä. Tai jos ei järjellistä niin ainakin funktionaalista. Konrad Lorenz sanoi että hän ei ainakaan uskaltaisi lähteä purkamaan uskontoon perustuvia instituutiota..
Niin mikä tarkalleen ottaen on tämä uskontojen selviytymisstrategia? Mistä oikeistaan puhutaan, jos sanotaan että jollain ajatusmuodostelmalla on selviytymisstrategia. Eihän ajatuksilla ole sisältöä, mieltä ja päämääriä niitä kannattavien subjektien ulkopuolella. Puhuuko D. edelleen meemeistä?
Luulisi darwinistin ymmärtää, että se mikä on olemassa, on järjellistä ainakin jossain mielessä. Tai jos ei järjellistä niin ainakin funktionaalista. Konrad Lorenz sanoi että hän ei ainakaan uskaltaisi lähteä purkamaan uskontoon perustuvia instituutiota..
Luulisi darwinistin ymmärtää, että se mikä on olemassa, on järjellistä ainakin jossain mielessä. Tai jos ei järjellistä niin ainakin funktionaalista. Konrad Lorenz sanoi että hän ei ainakaan uskaltaisi lähteä purkamaan uskontoon perustuvia instituutiota..
Nyt sää esitit aivan liian laajaa vastausta edellyttävän kysymyksen.
Yritän nyt jotain mahdotonta eli vastata tähän virkkeellä tai parilla.
Uskonnot ovat ns. meemikomplekseja eli useamman ajatuskopioitujan yhteenliittymiä eli on hienoa ajatella pääsevänsä ikuiseen elämään taivaaseen kuolemansa jälkeen (kristinusko), pääsen taivaaseen nauttimaan lukuisista neitsyistä kuollessani marttyyrikuoleman (islam), jumala seuraa jokaista tekoani (arvaa ketkä julistavat tätä oppia...) Ad libitum...
Nämä ajatukset TARTTUVAT helposti niille herkkien ihmisten, kuten lapsien mieleen, kun esittäjänä on heille luontainen auktoriteetti; isä, äiti tai opettaja.
Näissä ajatuksissa on se helppo kaava, ettei niitä VOI todistaa vääriksi ja tällä perusteella uskovaiset huudahtavat että siispä ne ovat totta! Joo ja vaaleanpunaiset lehmät lentävät vappuöisin...
Niin.. olisi hyvä ymmärtää, että vaikka D. on tiedemies, uskontojen ja kulttuuriantropologian saralla hän on pelkkä hieman omalaatuinen yksityisajattelija, jonka näkemykset ovat ristiriidassa evoluutiopsykologiaan pohjautuvan antropologian kanssa. Meemiteorian heikkouksista kulttuurifilosofian kannalta en jaksa edes aloittaa.
Jos puhutaan ihmisten kulttuurista, väitteet "jumala on olemassa" ja "lehmät lentävät" eivät ole samanarvoisia. Ne voivat olla samanarvoisia väitteitä positivistisesti käsitetyn tietoteorian kannalta, mutta inhimillinen kulttuuri ja elämä perustuu aivan johonkin toisiin asioihin.
- Tämä keskustelu on parasta pitään niukkana mielenterveydellisistä syistä.
- Tämä keskustelu on parasta pitään niukkana mielenterveydellisistä syistä.
Ehkäpä myös siksi, mutta myös siksi että joku ajattelemaan houkuteltu saattaisi löytää tien totuuteen... ja siitähän ei tule mitään että taas joku mahdollisesti olisi villitsemässä kansaa.
Meemiteorian heikkouksista kulttuurifilosofian kannalta en jaksa edes aloittaa.
- Tämä keskustelu on parasta pitään niukkana mielenterveydellisistä syistä.
- Tämä keskustelu on parasta pitään niukkana mielenterveydellisistä syistä.
Meemi-käsitteestä on aivan liian aikaisin johdettu käsite "meemiteoria". Jotta kyseessä olisi oikea teoria, pitäisi sille luoda yksiselitteinen perusta ja yksimielisyys sille, mitä ylipäätään meemillä tarkoitetaan. Edelleen teorian pitäisi pystyä ennustamaan asioita etukäteen, ja vieläpä oikein. Nyt on osoittautunut hankalaksi rakentaa sellaista "meemiteoriaan" perustuvaa koetta, joka todella voitaisin sitten testata. Harry Potter-tyyppinen hurmos on lähellä memeettistä kopioitumista, mutta miten tutkia ilmiötä kun varsinaisia yleisesti hyväksyttyjä meemiteoreettisia työkaluja ei ole?
Olin kolmisen vuotta mukana memetics discussion listalla, eikä asioista oikein päästy yhteisymmärrykseen.
Meemiteoriasta ei ole muuta hyötyä kuin että se tekee monet moniulotteiset asiat (kuten uskonto) niin yksinkertaisiksi että insinöörikin pystyy niistä keskustelemaan.
Meemit (ajatukset ja uskomukset) eivät leviä JA SÄILY omaehtoisesti, vaan siksi että niistä on jotain etua niiden kannattajalle. Lisäksi uskomukset eivät ole meemien tapaa yksiulotteisia väitelauseita, vaan niihin sisältyy monia ei-verbaalisia kerrostumia ja tulkintaa, joiden välittyminen meemien tapaan on täysin mahdotonta. Siis ihan vakavasti puhuen: jotkin mainosten hokemat voivat levitä meemimäisesti, mutta yleisenä kulttuuriteoriana asia on ihan naurettavaa höpsöilyä. Huolestuttavaa on se, että ihmiset, jotka pitävät itseään rationalisteina pystyttävät postituslistoja moisen sonnan ympärille..
Tällä hetkellä menossa Kurt Vonnegutin Ajanjäristys ja kappas vain, kas kummaa ja herranjumala enpä tiennytkään että heppu kuoli ihan äskettäin.
Evoluutio on sokea[/quote]
En taida ymmärtää tätä, kieltämättä haastavaa/outoa väitettä. Tai siis vasta väitteen esittäminen ei tule kyllä mieleen... Mut oikeesti evoluutio on hyvä tapaus, Sillä on taito saada esille "luonnon" tahto. Myös tällaisia mielipiteitä on esitetty:
Sanoiko kukaan edes, että luonto ja evoluutio ois jotenkin eri yhteisöjä?
Se on Saatanan keksintö, tehdä potentiaalisesta/"kehittävästä" tekstistä tylsää..
Usko on vahva asia. heh.
ns. tieteellinen asennoituminen.. --> jokainen asenne estää/histaa kehitystä/tuhoa..
[quote]Missään tapauksessa HYVEEKSI ei pidä nostaa kritiikitöntä uskoa jonkun auktoriteettiasemassa olevan puheisiin.
Luulen että jotain tällaista "paavilliseen erehtymättömyyteen" perustuvaa uskonopetusta vastaan Dawkins erityisesti hyökkää. Ja onhan suorastaan naurettavaa että paavien pitäisi olla jumalan edustajia maapallolla ja siten erehtymättömiä, vaan silti uudempi paavi kumoaa vanhemman väitteitä...
:twisted:En taida ymmärtää tätä, kieltämättä haastavaa/outoa väitettä. Tai siis vasta väitteen esittäminen ei tule kyllä mieleen... Mut oikeesti evoluutio on hyvä tapaus, Sillä on taito saada esille "luonnon" tahto. Myös tällaisia mielipiteitä on esitetty:
Luonto toimii kylmän systemaattisesti. Se hävittää heikot
maanpäältä, ja jättää vahvat voittajat maanpäälle elämään.
Ja voi sitä, kuka herjaa tuota luonnonlakia.
maanpäältä, ja jättää vahvat voittajat maanpäälle elämään.
Ja voi sitä, kuka herjaa tuota luonnonlakia.
Sanoiko kukaan edes, että luonto ja evoluutio ois jotenkin eri yhteisöjä?
Se on Saatanan keksintö, tehdä potentiaalisesta/"kehittävästä" tekstistä tylsää..
Usko on vahva asia. heh.
ns. tieteellinen asennoituminen.. --> jokainen asenne estää/histaa kehitystä/tuhoa..
Mielestäni tämä on kyllä liikaa vaadittu, sillä kaikilla ihmisillä ei ikävä kyllä ole joko tarpeeksi aikaa tai riittäviä valmiuksia tähän.
[quote]Missään tapauksessa HYVEEKSI ei pidä nostaa kritiikitöntä uskoa jonkun auktoriteettiasemassa olevan puheisiin.
Luulen että jotain tällaista "paavilliseen erehtymättömyyteen" perustuvaa uskonopetusta vastaan Dawkins erityisesti hyökkää. Ja onhan suorastaan naurettavaa että paavien pitäisi olla jumalan edustajia maapallolla ja siten erehtymättömiä, vaan silti uudempi paavi kumoaa vanhemman väitteitä...
Alexander Dumas - Monte-Criston Kreivi
-Mutsi oli pois heittämässä, pyysin luettavaksi. antikvaariissa puhuttiin 20e kirjasta, löysivät hyvän hyllyn. Monttu rise, tokas vanhemmat.. Kirja on kyllä mainio, vaikka moni varmaan pitää teini jännärinä. Aika julmaa menoa, hyvä kirja, tosin aika iso.
Evoluutio ei muuten ole sokea. On vaan vaikea & paljon aikaa vievä prosessi oppia ymmärtämään Pehmeän Koneen kokoisten kokonaisuuksien toimintaa.
Charles Bukowski : Naisia
Ihan mukava kirja, kovasti äijä jutteli naimisesta ja ryyppäämisestä mutta hauskalla tavalla niin ei alkanut juurikaan puuduttamaan. Vois kai tuolta jonku toisenki lukasta, suosituksia?
En ole ikinä lukenut Bukowskia, mutta hyllyssä odottais Hollywood.
-Kirjassa esintyvien henkilöiden nimet on muutettu, mutta tunnistettavissa ovat mm. Norman Mailer ja Timothy Leary.
Stephen Baxter - Mammutit (1/3 kirja)
Ihan okoo, 2 seuraavaa kirjaa odottaa hyllyssä.
Suositus: Hermann Hesse Siddhartha. Just lainasin omani kaverille.
8)
En ole ikinä lukenut Bukowskia, mutta hyllyssä odottais Hollywood.
-Kirjassa esintyvien henkilöiden nimet on muutettu, mutta tunnistettavissa ovat mm. Norman Mailer ja Timothy Leary.
Stephen Baxter - Mammutit (1/3 kirja)
Ihan okoo, 2 seuraavaa kirjaa odottaa hyllyssä.
Suositus: Hermann Hesse Siddhartha. Just lainasin omani kaverille.
8)
-Kirjassa esintyvien henkilöiden nimet on muutettu, mutta tunnistettavissa ovat mm. Norman Mailer ja Timothy Leary.
Stephen Baxter - Mammutit (1/3 kirja)
Ihan okoo, 2 seuraavaa kirjaa odottaa hyllyssä.
Suositus: Hermann Hesse Siddhartha. Just lainasin omani kaverille.
8)
Oon hakenu Siddharthaa, mistähän sais halvalla pokkarimallisena, mieluiten suomenkielisenä? Vois tuon Hollywoodin lueskella kun kerran mr. Learykin seikkailee siinä :)
Off The Ymmärrys
Evoluutio ei muuten ole sokea.[/quote]
Evoluutio on muuten sokea, mutta tunteeton, siis käytännöllinen. :wink:
[quote]On vaan vaikea & paljon aikaa vievä prosessi oppia ymmärtämään Pehmeän Koneen kokoisten kokonaisuuksien toimintaa.
Evoluutio on muuten sokea, mutta tunteeton, siis käytännöllinen. :wink:
[quote]On vaan vaikea & paljon aikaa vievä prosessi oppia ymmärtämään Pehmeän Koneen kokoisten kokonaisuuksien toimintaa.
Aika loogisestihan toi toimii. Jos joku kehittyy muiden "yläpuolelle", niin kyllä evoluutio oikaisee nämä pikku lipsahdukset/mutaatiot, antamalle tälle kyvyn hävittää itse itsensä, niin että homma jatkuu (pienen pysähdyksen/tuhon) edelleen. Silloin, kuin Aurinkomme sammuu, loppuu elämä maapallolla.
En ole ikinä lukenut Bukowskia, mutta hyllyssä odottais Hollywood.
-Kirjassa esintyvien henkilöiden nimet on muutettu, mutta tunnistettavissa ovat mm. Norman Mailer ja Timothy Leary.
Stephen Baxter - Mammutit (1/3 kirja)
Ihan okoo, 2 seuraavaa kirjaa odottaa hyllyssä.
Suositus: Hermann Hesse Siddhartha. Just lainasin omani kaverille.
8)
Bukowskista tulee jano. Joo Siddharta on tavauksen alla.-Kirjassa esintyvien henkilöiden nimet on muutettu, mutta tunnistettavissa ovat mm. Norman Mailer ja Timothy Leary.
Stephen Baxter - Mammutit (1/3 kirja)
Ihan okoo, 2 seuraavaa kirjaa odottaa hyllyssä.
Suositus: Hermann Hesse Siddhartha. Just lainasin omani kaverille.
8)
Huutonetistä ostin ton Siddharthan. Suomeksi! :wink:
Ilman kansipapereita, jotain 7-8€. Sillä kannattaa aloittaa Hesse. Kaunista tekstiä, itämaisia viisauksia. Toi on niitä kirjoja, ennen kuin Hesse "kilahti" ja meni Jungin terapiaan. Sen jälkeen tuli sota ja mm. Arosusi. Minkä tyhmänä luin, ennen kuin olin lukenut Jungin elämänkerran. Eli ei oikein auennut, tai aukes, mutta ei nyt niin paljoa, että ymmärtäisi, miksi kirja on klassikko. Narkissos ja kultasuu on muuten aika samanlainen, kuin Siddhartha, tosin 300 s. Siddharthassa on sata sivua, väljää fonttia.
8)
Lue suraavaksi Viktor Pelevinin "Generation P". On se suomeksi nimestään huolimatta. Siin on uusi Arosusi...
Lue suraavaksi Viktor Pelevinin "Generation P". On se suomeksi nimestään huolimatta. Siin on uusi Arosusi...
Mulla on toi juuri työn alla. Melkoisen mielenkiintoinen.
Haa! Ootko lukenu muut suomennokset?: Omon-Ra, Hyönteiselämää & Kauhukypärä?
^^Tota kirjaa kehuttiin toisellakin foorumilla..
Omon-Ra, Hyönteiselämää & Kauhukypärä
Omon-Ra & Hyönteiselämää, näitä kehuttiin kans. Mennyt täydellisesti ohi. Täytynee korjata asia pikapuoliin.
Siin on uusi Arosusi...
Hmm, Arosuden kulttimaineeseen vaikutti varmaan paljon muutkin asiat, kuin kirjan "hyvyys". (kirjan hyvyyttä väheksymättä). Käsittääkseni kirja oli aika symboolimainen. Oli "muodikasta" lukea Arosusi. Kukas se käveli kamppuksella Arosusi kädessä ja näin edesauttoi kirjan "mystisyyttä".. Joku hippien palvoma "guru". Ja eikös Mansonin farmilla saanut lukea vain Arosutta?
Mikä tosta tekee Arosuteen verrattavan? Onko siinä kans ihmismielen kaksinaisuudesta?
Viktor Pelevin, moderni venäläinen scifi-kirjailija...
Haa! Ootko lukenu muut suomennokset?: Omon-Ra, Hyönteiselämää & Kauhukypärä?
Enpä ole, tämä on eka mitä luen Peleviltä.
Hyönteiselämää oli mun eka lukema Peleviniltä ja ehkä paras... Suosikkini on silti Generation P.
Ihmismielen kaksinaisuudesta? Ei! - Se on ihmismielen moninaisuudesta...
Charles Bukowski : Naisia
Ihan mukava kirja, kovasti äijä jutteli naimisesta ja ryyppäämisestä mutta hauskalla tavalla niin ei alkanut juurikaan puuduttamaan. Vois kai tuolta jonku toisenki lukasta, suosituksia?
Ihan mukava kirja, kovasti äijä jutteli naimisesta ja ryyppäämisestä mutta hauskalla tavalla niin ei alkanut juurikaan puuduttamaan. Vois kai tuolta jonku toisenki lukasta, suosituksia?
Siinä sivussa.
Gerry McAvoy : Riding Shotgun
Gerryhän soitti 20 vuotta bassoa Rory Gallagherin bändissä. Kirja onkin yhtä paljon kuva Rorystä kuin miehestä itsestään. Hän antaa monipuolisen kuvan Rorystä - ei pelkkää suitsutusta ja ylisanoja, samanlaisten ongelmien kanssa ne staratkin tuntuu painivan kuin me taviksetkin.
Mukava on myös lukea tällaisen mukana olleen miehen tarinointia rockmuusikoiden elämästä, ei se nyt niin komeaa ole vielä 70 -luvullakaan ollut vaikka Rory oli silloin iso tähti maailmalla. Paljon hauskoja tarinoita takahuoneista ja kohtaamisista monien muiden muusikoiden kanssa (mm. Ian Andersonia hän pitää melko mulkkuna tyyppinä kun taas Sting saa mukavan miehen maineen ...).
Tarinoilta ajalta, jolloin bändeille oli vielä musiikki tärkeysjärjestyksessä ykkönen, eikä mukana heiluneet kaikenlaiset mediakonsultit ja hampaanvalkaisijat.
TORVI, Kai ; Maahanmuutto Vastauksena Työvoiman Saatavuuteen. Työvoimaministeriö 2/2007.
...asenteellisuus paistaa läpi...?
...muuten vaan mustaa huumoria...?
TORVI, Kai ; Maahanmuutto Vastauksena Työvoiman Saatavuuteen. Työvoimaministeriö 2/2007.
...asenteellisuus paistaa läpi...?
...muuten vaan mustaa huumoria...?
...asenteellisuus paistaa läpi...?
...muuten vaan mustaa huumoria...?
Tekijän nimi paljastaa käytännöllisen pilan.
Charles Nicholl: Leonardo da Vinci - The Hights of the Mind
Nicholl ei onneksi sekoile da Vinci koodi -teorioiden kanssa vaan selvittelee, millainen ihminen da Vinci oikeastaan oli. Samalla kirja antaa mielenkiintoisen kuvan italialaisten renessanssitaiteilijoiden maailmasta. Ällistyttävä opus.
Jope Ruonansuu:Aatteleppa ite oma elämänkerta
Jenni Janatuinen:Miehenkuva tutkimista Kalle Päätalosta
Mika Waltari:Tanssi yli hautojen (on vielä kesken)
Bret Easton Ellis: Paljastajat Ihan hyvä. 80-luvun menoa L.A:ssa. Ihmisvampyyreja, kokaiinia, valiumia, luxuselämää, studioita, orgioita. Amerikan Psyko odottaa hyllyssä. pikku-idiksiä kumpikin.
Carmina Front - Carlos Castanedaa Tapaamassa -Aika turha, löyty kirpputorilta..
Kierkegaard: Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus
Toisen kerran luin tuon läpi ja edelleen olen yhtä myyty kuin ekalla kerralla. Rehellisen subjektiivista olemassaolon tarkastelua parhaimmillaan. Todella syvissä vesissä sukelletaan. Lisäksi Kierkegaardin huumori on omaa luokkaansa. Ei voi kuin ihailla ja ihmetellä tuota neroa. Omalla kohdalla koskettavimpia ajattelijoita koskaan, ellei sitten koskettavin.
Jope Ruonansuu:Aatteleppa ite oma elämänkerta
Jope on hyvä. Tosi CD, heh.
Jopella on painavaa sanottavaa..
Jope Ruonansuu:Aatteleppa ite oma elämänkerta
Jope on hyvä. Tosi CD, heh.
Jopella on painavaa sanottavaa..
^No ei varmaan. Esim. uutisvuodossa kun Jope oli, niin en oo nauranut siinä ohjelmassa ikinä yhtä paljoa. Se on niin tarttuvaa sen nauru. Ei kai se helppo taakka oo olla valtakunnan virallinen narri. Aina odotetaan, että nyt on hauskaa, kun Jope on paikalla. Täytyy lukasta, kun osuu kohdalle. T: Jope Fani
Niin no jos kestää lukea haima tulehruksesta ja kattella sairausajan kuvia,aika tavallinen elämä sinänsä mut viina taitaa olla taiteijoilla yleinen asia.Esim, Masa niemi vainaa viinaa meni aika laillamut sisältä ihan tyhjä,rikkinäinen ihminen.Mut en sano et kaikkia olis vaan se on joillakin oman itsensä "unohtamista" tai tyhjyytensä täyttämistä.
Ostrander & Schroder - Parapsykologiaa Neuvostoliitossa
I Want To Believe
Theodore Roszak - Konetiedon kritiikki
Thomas Harris - Punainen lohikäärme
C.S.Lewis - Paholaisen kirjeopisto
Ronald Hayman - Nietzsche
Arthur Schopenhauer - Kuolema ja kuolemattomuus
Markiisi De Sade - Justine
Dante - Jumalainen näytelmä - Helvetti
Arto Paasilinna : Lentävä Kirvesmies
Dan Brown : Meteoriitti
Theodore Roszak - Konetiedon kritiikki
Thomas Harris - Punainen lohikäärme
C.S.Lewis - Paholaisen kirjeopisto
Ronald Hayman - Nietzsche
Arthur Schopenhauer - Kuolema ja kuolemattomuus
Markiisi De Sade - Justine
Dante - Jumalainen näytelmä - Helvetti
Thomas Harris - Punainen lohikäärme
C.S.Lewis - Paholaisen kirjeopisto
Ronald Hayman - Nietzsche
Arthur Schopenhauer - Kuolema ja kuolemattomuus
Markiisi De Sade - Justine
Dante - Jumalainen näytelmä - Helvetti
siis oletko nuo kaikki lukenut tässä? Ei ole varmaan aikaa muuhun sit jäänytkään :wink:
Onko toi Konetiedon kritiikki, joku Arthousen julkaisema opus?
Roszak ei käsittääkse ole romaaneja kauheasti(?) kirjoitellut, paitsi Flickerin.
Juuri luettu Mary Woronov: Swimming Undergroud -vuoteni Warholin tehtaassa (LIKE). Kiinnostava muistelma, kirjoitettu tajunnanvirtamaisesti/piripäisesti. Päääosissa Warholin ppiripäine seurakunta, Velvet Underground, transsut, nistit jne.. Näyttämönä Max´s Kansas Cityn takahuone, Factory (tietenkin), New York.
Piristävä opus. Suosittelen.
Juu, toi Konetiedon kritiikki on Art House, divarista.
Theodore Roszak: Paholainen ja herra Silverman, Like 2006 on joululahja listalla..
Justine on vielä kesken ja Paholaisen kirjeopistoa ja dantea oon leskellut aina, kun on ollut filosofinen mielentila. Scopenhauer ja Nietzsche on ohuita bumaskoita. Vähälle tässä lukeminen on jääny, kun on tää uusi tuottoisa nettipokeri harrastus.
Juuri luettu Mary Woronov: Swimming Undergroud -vuoteni Warholin tehtaassa (LIKE)
Vois laittaa hankintalistalle. Please kill me:ssä oli vähän tosta Factory menosta..
Tää oli hyvä..
Niemi on hyvä tarinankertoja. Hienosti sanoilla maalailee.
Niemi on hyvä tarinankertoja. Hienosti sanoilla maalailee. Suosittelen Populääri musiikkia vittulanjänkhällä. Lainannut oisin kyllä mutta sekin niinkuin muutkin lainaamani kirjat ovat jääneet sille tielleen.
Mäkin olen muutaman Niemen kirjan lukenut. Viimeeksi luin kyllä John Hersyn Hiroshiman (LIKE). Kertoo dokumentaarisesti ydinpommin jälkeisestä elämästä, miten pommi ja säteily vaikutti elonjääneiden elämään. Aika karua menoa.
Nyt saa kirjakaupoista LIKE on LIKE - Kirjoja vuodesta 1987 -"pokkareita". Hyvä info-pläjäys. 200 sivua. Ei pelkkä katalogi, vaan Liken synnystä ja toiminnasta jne.. Paljon väri(valo)kuvia, tietoa yms..
(s. 113) Vittulanjänkän ylivoima
Ensimmäisen 20 v. ylivoimaisesti myydyin kirja on ollut 2001 ilmestynyt Mikael Niemen Populaarimusiikkia Vittulanjänkältä. Kirja on myynyt kovakantisena yli 40 000 kpl:tta ja pokkarina 12..
8)
Hienoa, että täällä huomioidaan Mikael Niemi. Jumalainen tarinankertoja. Toinen on Veikko Huovinen. LIKE on aina hyvä kirjakauppa! Monta hyvää hetkeä olen siellä viettänyt.
Hienoa, että täällä huomioidaan Mikael Niemi. Jumalainen tarinankertoja. Toinen on Veikko Huovinen. LIKE on aina hyvä kirjakauppa! Monta hyvää hetkeä olen siellä viettänyt.
Matti Nykänen on muuten kirjamessulla. Milloin se on mahtanut kirjan ehtiä lukea? Oliko vankilassa Jallujen vieressä raamattu?
Olen vasta aloittanut, mutta sanon jo tässä vaiheessa, että lukekaa nyt hyvät ihmiset Tom Hodgkinsonin Joutilausuuden ylistys!
H. asuukin lapsineen talossa, jonka seinistä tursuaa hometta. Kunpa saisivat kaikki jonkin keuhkosairauden ja kuolisivat pois. Tämän jälkeen yhteiskunta voisi heittäytyä "joutilaaksi" ja jättää porukan hautaamatta.
Olen vasta aloittanut, mutta sanon jo tässä vaiheessa, että lukekaa nyt hyvät ihmiset Tom Hodgkinsonin Joutilausuuden ylistys!
Hauskoja pätkiä tuossa, luin sen joskus vuosia sitten läpi. Alkuperäiset tekstit, joista nuo on irrotettu, olis kiva joskus lukea. Vaikka sitten joskus eläkkeellä...
Ite oon lueskellu Nag Hammadin gnostilaisia tekstejä kun en muutakaan oo keksiny. Kiinnostavia lisiä Raamatun ohelle, esoteeristä menoa...
H. asuukin lapsineen talossa, jonka seinistä tursuaa hometta. Kunpa saisivat kaikki jonkin keuhkosairauden ja kuolisivat pois. Tämän jälkeen yhteiskunta voisi heittäytyä "joutilaaksi" ja jättää porukan hautaamatta.
Haistapa poju vittu.
Olen vasta aloittanut, mutta sanon jo tässä vaiheessa, että lukekaa nyt hyvät ihmiset Tom Hodgkinsonin Joutilausuuden ylistys!
Joutilaisuus on kaiken psykologian alku. Näin sanoi joku filosofi.
Joutashan ton lukeen, jos ehtii..
Haistapa poju vittu.
Mitäs jos kokeilisit KELA:n kaavakkaiden täyttämisen välissä kirjaa Matthijs van Boxsel: Tyhmyyden ensyklopedia. Se voisi toimia sinulle eräänlaisena elämäntaito-oppaana.
Ps. Veblen: JOUTILAS LUOKKA (1899) on ihan oikeasti älykäs kirja tuosta Acidin mieliaiheesta. H:n kirjojen syvällisyys viittaa siihen, että niiden kohderyhmä ei osaa laittaa sukkia jalkaan.
Minäpä luin viimeeksi Tove-tädin opuksen Muumilaakson Marraskuu poitsolle iltalukemisiksi. Mielenkiintoinen opus, Muukikirja, jossa ei käytännöllisesti katsoen ole muumeja ollenkaan, vain muiden opusten sivuhenkilöitä nyt pääosassa. Mielenkiintoinen uusi ulottuvuus Toven päähän.
Henry Miller - Hiljaiseloa Clichyssä
Taru Oksanen - Suomalainen Progressiivinen rock - Synty je kehitys vuosina 1967-1974
Kivaa matkalukemista, koska on sopivan kokoinen ja kiinnostava kirja. Laittoihan Taru tämän joskus netiinkin luettavaksi muttei sitä ruudulta voi lukea, koska se on niin pitkä. Mielummin maksan kirjakaupassa sen 20e että voin lukea sen kirjana.
Markku Halme - Rumba - 20 vuotta rockin takahuoneessa
Rumbahistoriikki. Mielenkiintoinen aihe. Myöskin sopivan kokoinen matkalukemiseksi esim. lentokoneessa.
Robert Sabbag - Lumeen Vedetty Viiva
Viimein tuli luettua, loistokirja. Alkoi lunta tekemään mieli (vitsi). Vahinko ettei edesmennyt mestariohjaaja Sam Peckinpah saanut leffaa tuosta tehtyä...
Jarkko Laine - Runon Suku, valikoima suomeksi elävää käännöslyriikkaa (Otava 1991)
Tämän korjasin taannoin talteen divarista. Uskomaton kokoelma! Johan tämä kantsii hankkia Ginsbergin Huudon ja Rimbautin Juopuneen purren takia, mutta tästähän löytyy lisäksi suurinpiirtein kaikki muu mahdollinen... Lauri Kenttä oli kova jätkä!
Risto Isomäki : Litium 6
Kahdessa illassa meni alas; vauhdikasta ja jännittävää menoa, jossa taitaa olla ihan vakavaa asiaakin räiskeen seassa?!
Ei herkille ihmisille.
Taustalle voin suositella jotain vaarallista musiikkia. Magmaa tai Dark Ambientiä. Lustmordin Metavoid sopi oikein hyvin kirjan puolivälin tunnelmiin.
Sidney Lumet - Elokuvan tekemisestä (Making Movies)
Mainio teos kyllä. Jos elokuvat kiinnostavat edes hieman normaalia enemmän, on tämä ehdoton luettava! Todella tarkasti kuvattu eri osa-alueita elokuvantekoon liittyen. Tosin jos et ole nähnyt yhtään Lumetin ohjaamaa elokuvaa, saattaa se hieman haitata, mutta ei liiaksi. Itsekin olin nähnyt vain 3-4 elokuvaa, joita kirjassa käsiteltiin. Ainakin 12 Angry Men, Serpico ja Murder on the Orient Express pitäisi nähdä vielä.
[u:468bd38cbe]Off-the-topikki[/u:468bd38cbe]: Taas JKL:n Yliopistolla revitään lattialaudat pois vanhoista taloista, molemmin puolin Kauppakatua remontit.. Ilmeisti, jos yhdellä ihmisellä on oireita (kuka tarkistaa ensin kodin mahdollisilta home- ja kosteusilmiöistä jne..), niin talot auki. Kannattaisikohan ihmisten koteja tarksitaa samalla standardilla..
Viimemeksi:
Mark Twain - Matkakirjeitä maasta
-Mainio, eka Twain, sitten Finnien.. Hyllyssä ois toi Kaksipiippuinen juttu (3 kertomusta), joulun pyhiks.
Menossa:
Bulgakov - Saata saapuu Moskovaan
McCourt - Seitsemännen portaan enkeli
-Kehnoja molemmat..
dekkareita, Tony Hillermanin navajopoliisissarjaa.
dekkareita, Tony Hillermanin navajopoliisissarjaa.
Hei EsaJii! Kerro hieman tarkemmin Hillermanin tyylistä!
Tykkään näet kovasti lueskella poliisisarjoja lomillani.
Näin äkkiseltään luulen Hillermanin jääneen aika varjoon.
No, semmoista mystistä Navajo ja Hopi kulttuuria siinä rikosten lomassa. On aina vaikeata selvittää rikos kun osa ei ymmärrä valtakulttuuria. Muutama päähahmo puhuu navajoa, kukaan ei hopia.
[u:65fdfd633a]Off-the-topikki[/u:65fdfd633a]: Taas JKL:n Yliopistolla revitään lattialaudat pois vanhoista taloista, molemmin puolin Kauppakatua remontit.. Ilmeisti, jos yhdellä ihmisellä on oireita (kuka tarkistaa ensin kodin mahdollisilta home- ja kosteusilmiöistä jne..), niin talot auki. Kannattaisikohan ihmisten koteja tarksitaa samalla standardilla..
Menossa:
Bulgakov - Saata saapuu Moskovaan
McCourt - Seitsemännen portaan enkeli
-Kehnoja molemmat..
Menossa:
Bulgakov - Saata saapuu Moskovaan
McCourt - Seitsemännen portaan enkeli
-Kehnoja molemmat..
Fakta nro: 1 Jkl:n yliopisto EI sijaitse Kauppakadulla vaan Seminaarinkadulla.
Fakta nro: 2 Molemmat kirjat ovat hyviä.
jep, kauppakatuhan loppuu vaasankatuun. Lähinnä harmittaa se puutalo Villa Ranaa vasapäätä. mun mielestä pitäis ensin tutkia home-valittajien päät ja kodit, ennen kuin aletaan purkaa jykylän ekoja taloja.
saatana saapuu moskovaan on ollut paras kirja aikoihin.. 7. portaan enkeli oli suht rankkaa settiä, ei ollu häävi lapsuus katollisessa irlannissa frankillä.. en oo aikoihin lukenut putkeen kahta noin hyvää kirjaa. ilmaisin ironiani kömpelösti. amerikan ihmemaassa taitaa jäädä hyllyyn pölyttymään, hetkeksi..
8)
The Ramones (like), ihan luettava opus.
Ionic Liquids in Synthesis
Työasiaa, uutta teknologiaa synteesikemian alalta. Tilasin kirjan jo tammikuussa, vaan jouduin tyytymään hätäisesti luettuun lainaversioon elokuussa. ei ole kuulunut uutta painosta vieläkään, vaikka jo maaliskuulle luvattiin, perkele!
Jussi Talvi:Ystäviä ja vihollisia
Kertoo jatkosodan ajoista pieneksi kutistuneesta joukkueesta ja saksalaisita ja karjalan kannaksen kylästä ja loppuu vuoteen 1945 lapinsodan päättymiseen,kun saksalaiset häädettiin.
Ilahduttavan löydön tein kellarin kätköistä. Uno Harva Suomalainen muinaisusko. Luulin sen jo lainanneeni jollekkin näistä itsesuojelukyvyttömistä kirjanlainaajista ja kadoittaneeni tämän aarteeni ikihyviksi.
Ilahduttavan löydön tein kellarin kätköistä. Uno Harva Suomalainen muinaisusko. Luulin sen jo lainanneeni jollekkin näistä itsesuojelukyvyttömistä kirjanlainaajista ja kadoittaneeni tämän aarteeni ikihyviksi.
Se onkin hyväkuntoisena arvokas kirja.
Olen kirjastosta löytänyt sellaisen painoksen jossa kirjan lopussa aukaistava Suomen kartta paikoista joissa metsänväen ymym. elinpaikoista merkinnät. Tässä minun kirjassani ei sitä ole alunperinkään ollut. Harmi. Hyödyllinen kartta.
John Steinbeck: Tuntemattomalle jumalalle.
Tullut anoppilassa käydessä lueskeltua muutaman kuukauden sisällä. Ihan jees.
Onneksi on ystäviä jyväkylässä! Heh, i love teitä kaikkia!
P.S.
8)
The Ramones (like), ihan luettava opus.
Ai sä osaat lukee ja valmistuit, onneks olkoon!
Haista Kakka T: Tuua-Maija ja Anssi - Äläkä kysy ketä me ollaan..
Heh, jeti yllättäen jäävää itsensä tilanteesta pois.
Svenille sit tulin... 8)
biiis
Sabbath Bloody Sabbath
-no jaa, pettymys..
Norman Mailer - Amerikkalainen unelma 1. painos / 1965
Pukki toi, vihjaisin sille kirjasta. Hyvä kirja!
Kahdessa päivässä luettu?
Sain sen aatonaattona, tais mennä 2 päivässä, jos ei yhdessä. +200 sivua, suht väljää fonttia..
Näitä sit varmaan seuraavaksi, 8€/kpl Sammakossa..
Kapteeni Alatriste
Kapteeni Alatriste I (Like 2004) 1996
Kapteeni Alatriste II - Vääräuskoisten veri (Like 2005) 1997
Vähän epäillen tuohon sarjaan suhtaudun, mutta eihän sitä koskaan tiedä. On kyseinen Herra muutaman helkatin hyvän kirjan rustannut.
Esko Valtaoja : Avoin tie - kurkistuksia tulevaisuuteen
Yhdeksäs portti Pereziltä puuttuu hyllystä. En oo löytänyt mistään. MarkkuTapio näytti jollain topicilla googlen uuden "löydä kirja" -sovelluksen. Vois sieltä yrittää.. Merikartta ja Alatrister 3 & 4 puuttuu kans, vielä. Eikös tosta Kapteeni Alatristerista ole joku leffa tehty tai tekeillä? Kai noi on aika junnuille suunnattu. 2000 -luvun Monte Criston kreivi?
Esko Valtaoja : Avoin tie - kurkistuksia tulevaisuuteen
Tuon toi pukki vuosi sitten, mainio. Eskolla on optimistinen tulevaisuuden näky, ja Linkolakin saa kuulla kunniansa (ainakin jossain kirjassa). Se uusin Ursan julkaisu pitäis ostaa. Ovat vaan aika kalliita. 9 kpl:n kirjeenvaihto Piispa Pihkalan kanssa on kanssa mainio. Paras kirja Eskolta mun mielestä on se Finlandia palkittukkin Kotona maailmankaikkeudessa.
P.S. Esko leikittelee ajatuksella, että aivot voisi liittää (tieto)koneeseen. Joku viikko sitten, jossain joku kelaili samaa asiaa ja oli sitä mieltä, että se ei ole enään mitään kaukaista ja utopista höpinää.
John Steinbeck: Eedenistä itään
Alotin tuon viime toukokuusa, nyt sain viimein päätökseen, tykkäsin.
John Steinbeck: Eedenistä itään
Alotin tuon viime toukokuusa, nyt sain viimein päätökseen, tykkäsin.
Alotin tuon viime toukokuusa, nyt sain viimein päätökseen, tykkäsin.
Muistatko vielä mitä kirjan alussa tapahtui? :)
Suurinpiirtein. Eikai nyt kaikkia yksityiskohtia tartte muistaa.
Eränkävijä 2007
Nyt menossa Arne Dahlin dekkari. Svedut kirjoitta hyviä dekkareita.
Arturo Perez-Reverte - Kapteeni Alatriste
1600 -luvun Madridissa mennään.. Pyhä ikvisitio palkkaa kapteenin tappamaan kaksi salaperäistä kulkijaa, englantilaisia.
Varmaan suunnattu perheen pienemmille, mutta ihan luettava joka tapauksessa. Miekkailujen oheessa tavataan historiallisia henkilöitä, esim. kaikkien tuntema runoilija Francisco de Quevedo. Hänen runoista voi nauttia seikkailun tiimellyksessä.
Thomas Müller - Ihmispeto (Ajatus kirjat / Gummerus 2006)
Kaveri tekee työkseen samaa, kuin Uhrilampaat elokuvassa FBI-agentti Starling, kelaa. Haastattelee julmimpia sarjamurhaajia. Müller on ansioitunut kriminaalipsykologian saralla ja todennut, että rikollisen mieltä ei voi ymmärtää, mutta henkilön tarpeet ja toiminta on ennakoitavissa, jos päästään [u:3a052fdbce]vertaamaan[/u:3a052fdbce] samanlaisia taustoja kokeneiden ihmisten toimintamalleja, huh, tjs. Oli myös uranuurtaja rikostutkinnassa, lisäsi tiedonkulkua eri "ammattikuntien" välillä: toxilogit, patologit, rikospaikka tutkijat, DNA-jengi, Psykologit jne. Kirjassaan hän myös oikoo profilointiin ja kriminaalipsykologiaan liittyviä harhakäsityksiä, joita Sipilä epilogissa niin lahjakkaasti sotkee..
[u:3a052fdbce]s. 26-27[/u:3a052fdbce]
...olen saanut työssäni havaita, että ihmiset erehtyvät kuvitellessaan pahuuden piileksivän jossain hyvin kaukana. Sudanilainen sananlasku kuuluu: "Etsi vihollistasi majasi varjosta." Kuulostaa ehkä irvokkaalta, mutta useimmat petetyt, raiskatut, huijatut ja tapetut ihmiset pystyisivät nimeämään henkilön, jonka uhriksi ovat joutuneet. Pahin virhe on kuvitella tietävänsä, mitä toiselta voi odottaa ja mitä ei, ja päästää siten ennakkoluulot valloilleen. Rikolliset onnistuvat naamioimaan petollisuutensa juuri niiltä, jotka tämän virheen tekevät...
Kaarlo Merimaa, Kräki-Kalle ja Limperi
Joseph McCaben kirjasia 1920 luvulta
http://en.wikipedia.org/wiki/Joseph_McCabe
Ron Wood: Ronnie - The Autobiography.
Vaimolta taas Rollarikirja joululahjaksi. Ihan viihdyttävää lukemistoa...
Ravenscroft Pyhä Keihäs. Etu ja takaperin ja kirjaimet väärinpäin. Vahvaa fuulaa ja pimeyttä.
Ravenscroft Pyhä Keihäs. Etu ja takaperin ja kirjaimet väärinpäin. Vahvaa fuulaa ja pimeyttä.
Tuntuu olevan suosittu kirja.. :)
http://huuto.net/fi/showitem.php3?itemid=70712927
Halvalla lähtisi tuolta. Uskomatonta! Oma maksoi noin 5 euroa.
Osmo Soininvaara : Vauraus ja aika
Tarvitseeko Suomi lisää vaurautta ja kilpailukykyä? Pitääkö tulotason koko ajan nousta? Tuoko lisäraha myös lisää onnea?
Soininvaaran mielestä vastaus laajassa mielessä kaikkiin kolmeen on selkeä EI:
Lukekaa, jos teema kiinnostaa.
Steve McDermott: How to Be a Complete and Utter Failure in Life, Work & Everything: 44 1/2 Steps to Lasting Underachievement
Erinomaisen hauska kirja menestymisestä ja mitä itse voi tehdä sen eteen. Kannattaa lukea vaikkei pyrkisi johtajaksi tjsp. Hyviä ideoita siitä miten elämänasennettaan ja työskentelytapojaan voi kääntää nurin ja ajatella asioita toisin.
Lem: Solaris
Waltari: Mikael Hakim
Lem: Solaris
Waltari: Mikael Hakim
Nyt näkisin niin et olet M.Waltariin päässy kynnelle. Vetäse ne novellit. Waltari on mielestäni rautaa. Ihme jäbä. Kamulle yrittäny tolkuttaa Waltarin hienoutta.Waltari: Mikael Hakim
Naomi Klein : No Logo... uuden suomennosta odotellessa.
Mika Waltari : Surun ja ilon kaupunki
- Surun kaupunki olisi ollut kuvaavampi nimi... yllättävän ajankohtainen ja nautin uskonnollisista teemoista.
Jeffrey Archer : Prisoner of Birth
On se vain hyvä tarinankertoja tämä Archer. Toki joitakin juonenkäänteitä jotka olivat hitusen verran epäuskottavia, mutta 550 sivua meni parissa päivässä.
Hyvä että Jeffrey oli niin paljon rötösherra joka jäi kiinni ettei hänestä tullut Thatcherin seuraaja. Olisimme menettäneet monet hyvät kirjat.
Voin suositella kaikki hänen kirjansa.
Punk - like- ihan ok, kiinnostuksesta lukas vaikka uk-punk kovin lähellä sydäntää ole. (pokkeus Discharge)
Tämän voi lukea netistäkin. Ahti Nikkosen väitöskirja Ravintolamuusikon ammatin nousu ja tuho
http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/val/sospo/vk/nikkonen/ravintol.pdf
Lem: Solaris
Waltari: Mikael Hakim
Waltari: Mikael Hakim
Waltari on muistaakseni tosi parhautta...
Ahnehdin miehen teoksia joskus parikymmentä vuotta sitten, ja vielä herää mielihyvän muisto noilta ajoilta!
Jeffrey Archer : As the crow flies
Ei mennyt montaa päivää lukea 727 sivua. Loistava tarinankertoja.
Lauri Timonen: Aki Kaurismäen elokuvat
Menee välillä aikalailla hehkutuksen puolelle, mutta kirjaan mahtuu myös paljon teräviä huomioita ja roppakaupalla kivaa knoppitietoa AK:n leffoista. Lisäpisteet kirjalle myös siitä, että innostuin sen perusteella (jälleen kerran) katselemaan ohjaajan lähes koko tuotannon läpi.
Kurt Vonnegut - Äiti yö
(Lähes) Kaikki Vonnegutit on parhautta, muistaakseni!
Toi oli mun eka Vonnegutti. 'Piruparka' ja 'Sähköpiano' olis tuossa hyllyssä. Pidin kyllä Äiti yöstä.
Jeffrey Archer : Kane & Abel
-taas loistava kertomus. 550 sivua piti lukea 3 päivässä.
-ja luin sen kesken Härkäniemen piipunvalinnan Alastalon salissa
-kuinka moni on lukenut Alastalon salissa?
*viittaa* Minä olen lukenut Alastalon salissa. Projekti sekin.
(Lähes) Kaikki Vonnegutit on parhautta, muistaakseni!
Kyllä! On sinulla hyvä muisti!
Lueskelin viimeksi taas vaihteeksi jo ainakin kymmenettä kertaa
Robert Sheckleyn lyhyttarinakokoelmaa " The Robert Sheckley Omnibus".
Tästä ei scifihuumoria ole paremmaksi pistetty! Nerokasta ja riittävän lyhyttä tarinointia.
http://en.wikipedia.org/wiki/Robert_Sheckley
Sivustolla on ainakin yksi virhe :
The Robert Sheckley Omnibus on alkuperäisin vuodelta 1973
(Victor Gollanz): Oma kappaleeni on vuodelta 1975 (Penguin Books)
Vonnegutia tuli nuoruudessa luettua. Titanien seireenit, Teurastamo 5, Kissankehto... Kaikki hyviä. Ja ne Hessetkin kahlasin. Kafkat ja Camut. Jarkko Laineen varhaiset työt olivat hauskoja. Ainakin silloin.
Luvussa nyt Iain Banksin The Wasp Factory. Varmasti yksi maailman häiriintyneimmistä teoksista.
Vonnegutia tuli nuoruudessa luettua.
Vieläköhän nuo kolahtas, näin kypsällä iällä?
Olen monta kertaa miettinyt, pitäisikö noita lukiovuosina luettuja kirjoja koittaa uudelleen lukea. Ajatusmaailma oli niin erilainen silloin enkä varmaankaan edes ymmärtänyt kaikkea lukemaani :)
Uskoisin, että Vonnegut voisi kolahtaa vieläkin, tosin eri tavalla. Sitäpaitsi lukisin nyt Vonnegutit englanniksi.
Vieläköhän sitä jaksaisi opiskella suomentajaksi? Siinä ammatissa olisi haastetta riittämiin.
Olen monta kertaa miettinyt, pitäisikö noita lukiovuosina luettuja kirjoja koittaa uudelleen lukea. Ajatusmaailma oli niin erilainen silloin enkä varmaankaan edes ymmärtänyt kaikkea lukemaani :)
Minäkin tavasin Hessen Arosusi-kirjan ymmärtämättä mitään...
Pettymyksiä on tullut joidenkin kirjojen ja elokuvien suhteen, aika on muovannut pääkopasta erillaisenko teininä.
Siksi olen varovainen noiden revanssien suhteen.
Lueskelin viimeksi taas vaihteeksi jo ainakin kymmenettä kertaa
Robert Sheckleyn lyhyttarinakokoelmaa " The Robert Sheckley Omnibus".
Tästä ei scifihuumoria ole paremmaksi pistetty! Nerokasta ja riittävän lyhyttä tarinointia.
Robert Sheckleyn lyhyttarinakokoelmaa " The Robert Sheckley Omnibus".
Tästä ei scifihuumoria ole paremmaksi pistetty! Nerokasta ja riittävän lyhyttä tarinointia.
Voittaako Stanislaw Lemin lyhyet? Uudehko suomennos "Konekansan satuja ja tarinoita" on ihan mainio, seuraavaksi varmaan Kyberias uusintaan.
Luvussa nyt Iain Banksin The Wasp Factory. Varmasti yksi maailman häiriintyneimmistä teoksista.
Ainakin loppuratkaisu on hyvin mieleenjäävä.
Voittaako Stanislaw Lemin lyhyet?
Olisi se Solariskin voinut olla kolme kertaa pidempi. Jäi vähän torsoksi.
Luvussa nyt Iain Banksin The Wasp Factory. Varmasti yksi maailman häiriintyneimmistä teoksista.
Ainakin loppuratkaisu on hyvin mieleenjäävä.
Totta.
Lueskelin viimeksi taas vaihteeksi jo ainakin kymmenettä kertaa
Robert Sheckleyn lyhyttarinakokoelmaa " The Robert Sheckley Omnibus".
Tästä ei scifihuumoria ole paremmaksi pistetty! Nerokasta ja riittävän lyhyttä tarinointia.
Robert Sheckleyn lyhyttarinakokoelmaa " The Robert Sheckley Omnibus".
Tästä ei scifihuumoria ole paremmaksi pistetty! Nerokasta ja riittävän lyhyttä tarinointia.
Voittaako Stanislaw Lemin lyhyet? Uudehko suomennos "Konekansan satuja ja tarinoita" on ihan mainio, seuraavaksi varmaan Kyberias uusintaan.
Lem on myös herkullinen, mutta huumorihan on temperamentti- ja makuasia, ja Shecley nyt vaan iskee lujemmin minuun.
Kyllä Sheckleyn parhaat novellt pitäisi ehdottomasti saada yksiin kansiin; kovin ovat vanhoja julkaisuja nuo edelliset, jo täysin loppuunmyydyt painotuotteet. Oivin suomenkielinen teos on jo vuodelta 1976, mutta saahan tuon "Matkalippu utopiaan" varmasti luettavakseen monesta kirjastosta.
Parasta ja itselleni läheisintä novellia "Ghost V" (Galaxy Science Fiction, 1957) ei tietääkseni ole suomennettu?!
Rudy Rucker - Software (fan/wsoy/1992)
Alkoi sciffittää. Ihan ok. Sai ensimmäisen Philip K. Dick palkinnon vuonna 1983. Kirpputori löytöjä. Teemana ikuinen elämä, ihmismäisessä robotissa. Nuuskaisu ilmaa vasemmalla sieraimella on sama, kuin huikka rommia. Oikealla sieraimella nuuskaisu vähentää rommiannoksen verran promilleja..
ihan lontooksi? ois mulla toi ja hardware suomeks käännettynä ja luettu on, joskus..
tällä hetkellä ajattelin perehtyä the beast demystified A.Crowleyn ns. elämänkertaan (R.Hutchingson kirjoittanut..?) tiedä, sitten miten "luotettavaa" teksti on...
nelisenkummentä sivua 200 s. tavannut...
F.E. Sillanpää:Hurskas kurjuus
Ihmiset suviyössä
Mika Waltari:Tanssi yli hautojen
Ny o luettu kaikki mun kirjat.Pitää vissiin vaimolle taas vihjata.
Vaihteenvuoksi yritän Bitovin Symmetrian opettajaa....
Vonnegutit kauan sitten.... Muuten, äijän novellit on VIELÄKIN suomentamatta....
Viktor Pelevin...?
Alastalon salissa lukematta, Voltterin opuksista vain Gulliverin matka Fantominian mantereelle luettu...
tällä hetkellä ajattelin perehtyä the beast demystified A.Crowleyn ns. elämänkertaan (R.Hutchingson kirjoittanut..?) tiedä, sitten miten "luotettavaa" teksti on...
nelisenkummentä sivua 200 s. tavannut...
nelisenkummentä sivua 200 s. tavannut...
Haluatko lainata kunhan olet saanut luettua...? :)
Magnus Mills - Taivaanrannan kulkijat ("Three to See the King"), 2001
Minulle putoo tämä Millsin nerokas mustahuumori. Tämä oli paras (ehkä, kunhan nyt sulattelen ensin) näistä kolmesta (Aidantekijät, Ei mitään uutta idän pikajunasta) suomennoksesta.
Magnus Mills (s. 1954) on englantilainen kirjailija
Steven Hall: Haiteksti
Esikoisteos ja uskomatonta jälkeä. Tämmöistä kirjaa en ole lukenut kategoriassa Jännärit. Voiko kirjasta tulla samoja fiiliksiä kuin musasta? Sellasia ihmeellisiä "I´m lost in a universe" -fiiliksiä? Ai hitto, kun olen kateellinen Steven Hallille. Teksti on täydellistä, melkein 3D omaista. Tappokamaa!
^ Brittiläisen esikoiskirjailijan Steven Hallin vauhtijännäri on uskomaton kansainvälinen menestys se oli Lontoon kirjamessujen kuumin puheenaihe 2006, sen oikeudet on myyty 30 maahan, ja siitä on suunnitteilla elokuva. Mestarin ottein kirjoitettu trilleri tuo mieleen unohtumattomia jännärielämyksiä David Lynchistä William Gibsoniin, Matrixiin, Tappajahaihin ja Da Vinci -koodiin.
Joutuu hommaamaan..
Bernard Williams - Platon Filosofian keksiminen (Suuret Filosofit 16) Otava, 1998.
Mainio ohut opus kapakka-filosofeille. On mulla Platonin Valtio, mutta en tiedä tuleeko luettua. Joskus yritin aloittaa..
Mestarin ottein kirjoitettu trilleri tuo mieleen unohtumattomia jännärielämyksiä David Lynchistä William Gibsoniin, Matrixiin, Tappajahaihin ja Da Vinci -koodiin.
Joutuu hommaamaan..
Bernard Williams - Platon Filosofian keksiminen (Suuret Filosofit 16) Otava, 1998.
Mainio ohut opus kapakka-filosofeille. On mulla Platonin Valtio, mutta en tiedä tuleeko luettua. Joskus yritin aloittaa..
Joutuu hommaamaan..
Bernard Williams - Platon Filosofian keksiminen (Suuret Filosofit 16) Otava, 1998.
Mainio ohut opus kapakka-filosofeille. On mulla Platonin Valtio, mutta en tiedä tuleeko luettua. Joskus yritin aloittaa..
Nuo vertaukset on kyllä syvältä. Ei Haitekstiä VOI verrata mihinkään. Se on omanlaisensa ja ainutlaatuinen. Tekisi mieli kysyä tältä Hallilta, mitä ihmettä sun päässäsi on pyörinyt, kun olet tätä tehnyt. Ootko ollut kamoissa? Vai mitä sulle on tapahtunut? Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään hölöhölö ajatusvirtaromaani vaan tiukka, jäsennelty paketti, joka hämmentää lukijan totaalisesti. Ehdottomasti hankintalistalle Yeti.
Ala kahlata vaan sitä Platonin Valtiota. Heh, tuntuu oudolta huomata, miten antiikin filosofia, elämä ja kulttuuri elää niin tiukasti nykyisessä yhteiskunnassamme.
En ole koskaan jaksanut kokonaista filosofian perusteosta. Mulla on kyllä yksi hyvä johdanto jossa on kaikki persuskäsitteet kautta historian. Luin sen töissä viikon aikana ruokatunnilla. Kotona illalla tolaset nukuttaa liikaa.
tällä hetkellä ajattelin perehtyä the beast demystified A.Crowleyn ns. elämänkertaan (R.Hutchingson kirjoittanut..?) tiedä, sitten miten "luotettavaa" teksti on...
nelisenkummentä sivua 200 s. tavannut...
nelisenkummentä sivua 200 s. tavannut...
Haluatko lainata kunhan olet saanut luettua...? :)
Mitähän tähän nyt pitäisi sitten vastata?
Päällekkäin menossa Marianne Faithfull -elämäni rock´n roll, kiintoisa kirja.
Drwin's Dangerous Idea. Daniel Dennett. En lukenut joka kappaletta, on luettavissa osina. Käsittelee faktoja ja yhteiskunann ongelmia niiden kanssa.
No nyt on luetuna se Faithfullin kirja sekä Pink Floydin Odysseija. PF kirja ol loppujen lopuksi aika turhahko. Ei juurikaan tarjonnut kamalasti uutta, mutta ei toi häirinnytkään, luettavaa kamaa. Faithfullin Elämäni Rock´n Roll -opuksesta pidin kyllä erittäin paljon.
Illuminatus! - Pyramidin silmä
"Illuminatus on joko leka otsaan tai tyhjää jaaritusta riippuen täysin siitä, kuinka asiat ottaa, kuinka paljon viitsii vaivata mieltään höyrypäiden hurjilla kuvitelmilla maailmasta tämän meidän maailmamme alla, yllä ja sisällä. Reipas vetäisy Likeltä."
- Portti
Takakannesta:
Shea & Wilson parodioivat esoteerisia opinkappaleita ja salaliittoteorioita niin psykedeelisen ronskisti, että lopputulos muistuttaa happopäisen Monty Python -ryhmän versiota Umberto Econ Foucaultin heiluri:sta..
8)
Your Inner Fish: A Journey into the 3.5-Billion-Year History of the Human Body: Neil Shubin
Melkein tosta innostuu fossiileja kerämään. Otin keväällä kuvan Neilin löytämästä kävlevästä kalasta, sen mallista, kuvan Chicagon museossa. Se oli eka joka keksi kävelemisen. Osaahan nykyisetkin kalat kävellä purosta toiseen, jotkut lajit.
Otin keväällä kuvan Neilin löytämästä kävlevästä kalasta, sen mallista, kuvan Chicagon museossa. Se oli eka joka keksi kävelemisen. Osaahan nykyisetkin kalat kävellä purosta toiseen, jotkut lajit.
Ihan tottako?
Hei, seuraavaksi jokin elukka oppii lukemaan!
Hesarissa on ollu tommonen uutinen v.2002:
"Aasiasta kotoisin oleva käärmeenpääkala pystyy viettämään kolmekin päivää maan päällä liikkuessaan järvestä toiseen purtavaa etsimässä. Yhdysvallat on päättänyt kieltää otuksen maahantuonnin ja myymisen. Jopa 90-senttiseksi kasvavan, suurisuisen ja terävähampaisen kalan pelätään muuttavan ruokaketjua ja syrjäyttävän muita lajeja."
Laskeahan koirat jo osaa, esim. 4+4 = 8 tassun koputusta maahan..
Very smart dog ..mathemathical --> puolivälistä loppuun.
Jotenkin toi video kummiskin löyhkää. Mitä hyötyä on "alistaa" koiraa tekemään tuollaisia temppuja?
Bukowski - Hollywood
Ei ehkä paras kirja aloittaa Bukowskia, mutta kun ei ole muutakaan. Ja kyllähän tuota lukiessa jano tulee..
Suomen marsalkan muistelmat. Mielenkiintoisia sisäpiirijuttuja Suomen sodista vaatimattoman karuun tyyliin sanailtuna, seikkaperäiset sotastrategiaosuudet vähän keulivat yli.
Pääsin hyvään alkuun, täytyy nyt raportoida, kun en saa tälläkään kertaa varmaan loppuun. Nimittäin Täällä pohjantähden alla. Olen jättänyt Jussin suolle monta kertaa. Meinaan nyt lukea vain osan II. Sitten osa III, sitten osa I. Se yhtenä niteenä, maksoi 45mk.
Just osui hieno painos tuosta trilogiasta silmään, antikvarion ikkunassa. Ei taida löytää ikinä minun hyllyyn, tai sitten aikuisena. On kuulemma aika raskasta poljentaa. Sivu kaupalla kuivaillaan esim. kuinka lehti putoaa puusta (hieman karrikoiden).
Just osui hieno painos tuosta trilogiasta silmään, antikvarion ikkunassa. Ei taida löytää ikinä minun hyllyyn, tai sitten aikuisena. On kuulemma aika raskasta poljentaa. Sivu kaupalla kuivaillaan esim. kuinka lehti putoaa puusta (hieman karrikoiden).
Mulla on koko trilogia yhtenä niteenä hyllyssä. Urheasti aloitin vaan kesken jäi. Ehkä jaksan joskus loppuun saakka. Mutta Pohjantähti on kyllä silkkaa actionia verrattuna Alastalon salissa teokseen. Wikipedia tiivistää:
"Kaikkiaan noin kahdeksansataa sivua vaativan kokouksen kuvailun yksi tunnetuimmista jaksoista on piipunvalinta, jossa Härkäniemen isäntä kävelee salin perällä olevalle piippuhyllylle ja valitsee sieltä itselleen soveliaimman piipun. Tämän harkinnan sekä siihen liittyvien ja liittymättömien ajatuskulkujen kuvailuun teoksessa tarvitaan noin seitsemänkymmenen sivun verran tekstiä (3. luku)." JEAH!
Vaan Tuntemattoman sotilaan olen lukenut ainakin viisi kertaa ja yhden kerran englanniksi (surkea käännös). Se on todella hieno teos!
[...]yksi tunnetuimmista jaksoista on piipunvalinta, jossa Härkäniemen isäntä kävelee salin perällä olevalle piippuhyllylle ja valitsee sieltä itselleen soveliaimman piipun. Tämän harkinnan sekä siihen liittyvien ja liittymättömien ajatuskulkujen kuvailuun teoksessa tarvitaan noin seitsemänkymmenen sivun verran tekstiä (3. luku)." JEAH!
Vaan Tuntemattoman sotilaan olen lukenut ainakin viisi kertaa ja yhden kerran englanniksi (surkea käännös). Se on todella hieno teos!
Vaan Tuntemattoman sotilaan olen lukenut ainakin viisi kertaa ja yhden kerran englanniksi (surkea käännös). Se on todella hieno teos!
Juu, ei varmaan tule luettua, kuin vasta eläkkeellä.. Tuntematon sotilas oli hyllyssä, mutta meni lahjaksi (pokkari, uusi). Hävettää myöntää, että se on lukematta!
Joo, itekin kävin keskustelua kyseisestä teoksesta viime viikonloppuna isän ja veljen kanssa. He olivat sen lukeneet, minä en. Ihmettelivät sitä suureen ääneen. Totesin, että pakkohan se on joskus tietenkin lukea, mutta juuri nyt ei kiinnosta juuri tuon "aihepiirin" kirjallisuus. Samalla tietenkin tuo järkälemäisyyskin luo tiettyä kynnystä... (Vetosin myös siihen, että olen lukenut kuitenkin esim. Tuntemattoman, Sinuhen ja Seitsemän veljestä)
Viimeksi luin Emmanuel Carreren Valheen, ihan OK. Nyt menossa E.Paloheimon Tämä on Afrikka; alku todella hauska, mutta pidemmälle mentäessä vähän monotoniseksi muuttuvaa menoa (olen kuitenkin vasta puolessa välissä). Erittäin mielenkiintoista joka tapauksessa.
Yliopistossa sitä tuli perehdyttyä suomalaiseen kirjallisuuteen. Edelleenkin jaksan hämmästyä, miten radikaalia, anarkistista, rajua tekstiä 1800-1900 luvun taitteen kirjailijat kirjoittivat. Mieleen tulevat heti Maria Jotuni ja Juhani Aho. Heitä ennen Aleksis Kivi, jonka Seitsemän veljestä on silkkaa anarkiaa!
Waltarin olen aina jostain syystä ohittanut, mutta Olavi Paavolainen ja muut Tulenkantajat sen sijaan sytyttäneet. Linnan Tuntematon sotilas on taas ihmiskuvauksen kärkeä.
Aina on pakko em. kirjailijoita lukiessa pitää mielessä, milloin he ovat teoksensa kirjoittaneet, millainen oli yhteiskunta silloin. Ihmettelen, miksi Aleksis Kiveä ei passitettu jonnekin mielisairaalaan Seitsemän veljeksen jälkeen! Ja Nummisuutarit on ihan mieletöntä komiikkaa.
Dan Simmons : Endymion
Ei ihan yhtä hyvä kuin sarjan kaks aiempaa osaa(Hyperion ja Hyperionin Tuho) mutta kumminkin huomattavasti parempi mitä keskiverto laserpyssypiupiu-scifikirja. Tuo jossain määrin mieleen Philip K. Dickin tietyt kirjat uskonnollisten teemojensa vuoksi...
Miten olis Konrad Lehtimäki, Miss Lemon? Onko tuttua?
Olavi Paavolaisen Nykyaikaa Etsimässa jaksaa aina ihmetyttää "moderniudellaan"... Sehän on täyttä rocknrollelämää vuodelta 28.....
Antti Tuurin kirjat olen jaksanut lukea. Jos olisin kirjailija, kirjoitaisin samalla insinöörityylillä. Hankin Tuurin Talvisota kirjan englanniksi, saa poika lukea Suomeen tuloa valmistellessaan. (Katso Jämsä ketju). Pohjantädestä ja Seitsemästä veljeksestä on hyviä käännöksiä, tunnen kääntäjän. Tuntemattomaan sotilaaseen hän ei ole tarttunut. On vaikea löytää kustantajaa jos kirja on jo muiden painamana markkinoilla.
Kalevalasta on vain yksi kunnon käännös englanniksi, loppuunmyyty Eino Fribergin (sokea mies, kuoli jo) käännös.
Miten olis Konrad Lehtimäki, Miss Lemon? Onko tuttua?
Olavi Paavolaisen Nykyaikaa Etsimässa jaksaa aina ihmetyttää "moderniudellaan"... Sehän on täyttä rocknrollelämää vuodelta 28.....
Olavi Paavolaisen Nykyaikaa Etsimässa jaksaa aina ihmetyttää "moderniudellaan"... Sehän on täyttä rocknrollelämää vuodelta 28.....
Konrad Lehtimäki ei sanonut ensin mitään, mutta kun wikistä katsoin, heräsi mielenkiinto välittömästi. Kauhutarinoita! Wau! Vaan taitanevat Lehtimäen teokset olla vaikeasti saatavilla :(
Ja Paavolaisen Nykyaikaa etsimässä on just sitä, miten sen kuvailit. Synkkä yksinpuhelu on puolestaan kaunis, surullinen kuvaus siitä, miten Paavolainen koki sodan ja kotiseutunsa tuhon. Hieno, hauska, älykäs mies. Komeakin vielä.
Olen myös Veikko Huovinen -friikki ja kuulun kirjailijan fanikerhoonkin :lol:
No, mitäs Veikolle kuuluu? Onko fan club lehtinen? Pistin siinä 20 vuotiaana ..siis yli 30 vuotta sitten..Huoviselle kirjeen. Kai se niitä saa pari edelleen viikossa, vierailta? En muista mitä sanoin. Osoite oli Veikko Huovinen Sotkamo Finland. Perille meni.
No, mitäs Veikolle kuuluu? Onko fan club lehtinen? Pistin siinä 20 vuotiaana Huviselle kirjeen. Kai se niitä saa pari edelleen viikossa, vierailta? En muista mitä sanoin. Osoite oli Veikko Huovinen Sotkamo Finland. Perille meni.
Liity fanikerhoon http://nimikot.nettisivut.fi/jasenseurat/veikko_huovinen-seura_ry/
Välillä Veikko itse heittää sua sitten aika veikkomaisen sarkastisella kirjeellä. Veikko Rules!
Veikko käveli vastaan Sotkamon puistossa joskus 80-luvun alkupuolella, kun riiustelin erästä saman paikkakunnan neitoa...
Neito herätteli minut hurmiostaan, tökki minua kylkeen ja sanoi että "Veikko Huovinen kävelee tuossa". Katsoin tuota ryhdikkäästi ja arvokkaasti kävelevää miestä. Hetken hänkin vilkaisi meihin, epäselvä tervehdysnyökkäys ja nuorta lempeä ymmärtäväisenä pieni hymynkare kasvoillaan hän jatkoi kävelytyyliään muuttamatta.
Lyhyt, mutta ikimuistoinen kokemus minulle.
Sain päätökseen David Buckleyn kirjoittaman kirjan David Bowiesta.Hieman yli 600 sivuinen järkäle oli paikoin ihan mielenkiintoista luettavaa,mutta yllättävän(ärsyttävän) paljon kirjoittaja viipyi Bowien seksuaaliseen suuntaumiseen liittyvillä alueilla.
Bowiehan itse ei ole antanut siunastaan kirjalle ja on haukkunut sitä mm. rahastukseksi.Mene ja tiedä sitten.
Kirjoittaja on vannoutunut Bowiefani pitkältä aikajaksolta,mikä myös välillä näkyy hieman ärsyttävästi Bowien yli-ihannoimisena.Buckley kyllä yrittää olla kriittinen,mutta ei oikein onnistu siinä.
Nämä rocktähtien elämänkerrat tuppaa olemaan tavattoman tylsiä juuri tuon yli-ihannoinnin takia. Niitä on tullut luettua melkoisesti. Mieleen ovat jääneet Markku Salon Poika varjoisalta kujalta, joka kertoo Remusta (ihan hillitön) ja Boy Georgen, Lemmyn, Jerry Lee Lewisin ja työn puolesta 4 kpl Elviksestä luettua kirjaa. Ja sitten on tietysti Markku Halmeen Rumba-kirja, mutta siitä olen jäävi sanomaan yhtikäs mitään.
Konrad Lehtimäki... Hyvällä tuurilla äijän kirjoja löytää ramukuntoisena divarien 10sentin koreista, ne on niin vnhoja. Äijän novelleissa on helmiä, joskin synkkää kamaa on. Tsekata kantsii myös rompsu Ylös Helvetistä. Se on huonosti kirjoitettu, ei pysy oikein kokonaisuus kasassa, mutta ideat on huimia & huimasti aikaansa edellä (ilmestyi 1916...). Toivon & pelon utopia.
Kirjastojen kellareista vois löytyä esmes äijän kootut, jotka ilmestyi kai joskus 50-luvulla...
Tiibetiläinen kirja elämästä ja kuolemasta
Nyt on lukulampun polttelun syy Ludvig Kososen 1932 Leningradissa julkaistu romsku "Lippulaulu - Kuvaus Suomen kommunistisen nuorisoaktiivin elämästä vuodelta 1929"
Pienenä maistiaisena opuksen tyylistä tässä lainaan "Selityksiä"-osastoa: "Tulenkantajat. Porvarillinen taiteilijaryhmä Suomessa. Syntyi sodanjälkeisen, kapitalismin toisen kauden aikana ja kantoi rationalismin leimaa. Nykyisin kolmannen kauden tyypillinen edustaja kirjallisuudessa ja taiteessa - tulenkantajat ovat nyt aktiivisia fasisteja."
Et sillei. "Historian harrastajia..."
Haluan varoittaa kaikkia paskimasta kirjasta pitkään aikaan.
Patricia Cornwell : The Book Of The Dead
-säälittävää skeidaa, ei päätä eikä häntää. lopettaisi kirjoittamisen
Bukovskin Pulpista just selvisin ja nyt olis vuorossa P.Wells & D.Rushkoff : Stoned Free : How to Get High Without Drugs
Bukowski ällöttää mua. Aloitin Post Office ja Women kirjat ja molemmat jouduin lopettamaan kesken. Aikoinaan pidin Bukowskin kirjoja hyvinä, mutta nyt ne on mulle vaan vanhan juopporunkun käteenvetofantasioita. Oikeasti ei jaksa jonkun housuunsa paskovan alkkiksen unelmia lukea. Pyöriköön haudassa, mokoma luuseri.
Haluan varoittaa kaikkia paskimasta kirjasta pitkään aikaan.
Patricia Cornwell : The Book Of The Dead
-säälittävää skeidaa, ei päätä eikä häntää. lopettaisi kirjoittamisen
Patricia Cornwell : The Book Of The Dead
-säälittävää skeidaa, ei päätä eikä häntää. lopettaisi kirjoittamisen
Olen samaa mieltä. Se eukko on oikeasti seonnut.
Jaha. Ajattelinkin siirtyä Bukosta Cellineen...
...vaikka toisaalta tulee mieleen runoilija Zimmermannin kuolematon säe "No man alive will come to you with another tale to tell..."
Ian Curtisista - Etäisyyden kosketus
ja
Tarantino on Tarantino
ttt: kyllä sun pitäisi päästä katsomaan se Anton Gorbijnin näyttely. Hieno näyttely, ja kuvaaja laittoi itsensä peliin todella hämmentävällä tavalla.
http://www.youtube.com/watch?v=dNqeEtnX8ic
Nyt on lukulampun polttelun syy Ludvig Kososen 1932 Leningradissa julkaistu romsku "Lippulaulu - Kuvaus Suomen kommunistisen nuorisoaktiivin elämästä vuodelta 1929"
Pienenä maistiaisena opuksen tyylistä tässä lainaan "Selityksiä"-osastoa: "Tulenkantajat. Porvarillinen taiteilijaryhmä Suomessa. Syntyi sodanjälkeisen, kapitalismin toisen kauden aikana ja kantoi rationalismin leimaa. Nykyisin kolmannen kauden tyypillinen edustaja kirjallisuudessa ja taiteessa - tulenkantajat ovat nyt aktiivisia fasisteja."
Et sillei. "Historian harrastajia..."
Pienenä maistiaisena opuksen tyylistä tässä lainaan "Selityksiä"-osastoa: "Tulenkantajat. Porvarillinen taiteilijaryhmä Suomessa. Syntyi sodanjälkeisen, kapitalismin toisen kauden aikana ja kantoi rationalismin leimaa. Nykyisin kolmannen kauden tyypillinen edustaja kirjallisuudessa ja taiteessa - tulenkantajat ovat nyt aktiivisia fasisteja."
Et sillei. "Historian harrastajia..."
Itse asiassa Ludvig oli oikeassa määritelmässään. Tulenkantajat, Olavi Paavolainen ja Waltari etunenässä, edustivat fasisteja, mutta eivät siinä merkityksessä, miten me fasismin tunnemme. Pitää löytää tuo kirja jostain.
Oletteko lukenut paljonkin Olavi Paavolaisen tuotantoa, Miss Lemon?
Oletteko lukenut paljonkin Olavi Paavolaisen tuotantoa, Miss Lemon?
Jonkin verran. Olen lukenut kirjat Nykyaikaa etsimässä, Kolmannen valtakunnan vieraana, Risti ja hakaristi, Synkkä yksinpuhelu ja Valtatiet. Sitten Kurjensaaren Loistava Olavi Paavolainen ja jonkun muun muisteloteoksen, en muista minkä. Ja päälle vielä erilaisia esseitä Tulenkantajista opintoihin liittyen.
Mielenkiintoinen mies oli Olavi.
Pari dekkaria, skottilainen maisema ja kylän poliisi joka ratkaisee pikkukylien ihmeellisen määrän murhia.
Claysonin Keith Richards. Mick saa odottaa, sain molemmat 3 dollarin hintaan.
Bukowski ällöttää mua. Aloitin Post Office ja Women kirjat ja molemmat jouduin lopettamaan kesken. Aikoinaan pidin Bukowskin kirjoja hyvinä, mutta nyt ne on mulle vaan vanhan juopporunkun käteenvetofantasioita. Oikeasti ei jaksa jonkun housuunsa paskovan alkkiksen unelmia lukea. Pyöriköön haudassa, mokoma luuseri.
Buko muistaakseni kirjoitti toivovansa, että hänet haudattaisiin raviradan katsomon alle, poikittain maalilinjaan nähden. Toteuttikohan Wanha Taivaallinen Satrappi hänen toiveensa?
Lukemisenarvoinen kirja on myös "Valkoinen valas", näin sanotaan.
Kesällä 2006 pääsin sitä sivulle 212.
Saa nähdä, onko minussa miestä aloittaa se vielä joskus, kolmannen kerran, ja lukea loppuun.
"Sieppari ruispellossa" myös herätti minussa väsymyksen.
Keskeneräiset lukukokemukseni, osa 666: Dostojevski : Keskenkasvuinen. Mikä lie, kun juuri tämä Doston opuksista tökkii?... No tosin Köyhää väkeäkin tökkii... Joyce : Odysseus. Tätä luen aina kun muistan pari sivua... Comte de Lautreamont : Maldororin laulut. Kesken sekä englanniksi että suomeksi.... Myös tuo Moby Dick taitaa olla kesken...
Maakuntakierroksella on tullut luettua sitä mitä isäntätalouksien kirjahyllyt tarjoavat. Viikon aikana ovat menneet Dan Simmonsin Kalin laulu, E. L. Doctorow'n Kuikkajärvi, Yasunari Kawabatan Tuhat kurkea sekä suomennosvalikoima William Wordsworthin runoja. Mielenkiintoinen jatkumo alkanee täydentyä hetken päästä junamatkalla Hannu Salamalla, Minä, Olli ja Orvokki.
Moby Dick tapasi olla high schoolin vakioklassikoita. En joutunut lukemaan, me luettiin kai Billy Bud.
Luin sitten joskus lasten version Moby Dickistä, ei se nyt niin kumma juttu ole. Piinallista lukea koko pitkä versio. Dostojevskia vain Rikos ja rangaistus jossain college tasolla. Helpompi olisi tappaa se akka kuin lopettaa tuo kirja.
Poika lukee Catcher in The Rye juuri nyt, pääsi syksyllä Scarlet Letterin piinasta, ei ole paikalla. Hän on silloin Jämsässä.
Kjell Westö: Missä kuljimme kerran
Ok. Mahtoiko meno olla kuitenkaan ihan tuollaista viime vuosisadan alkupuolen hienostopiireissä, tiedä häntä. Pidin enemmän Leijat Helsingin yllä -teoksesta.
Keith Emerson: Pictures Of An Exhibitionist
Hauska! ELP:n kiertueilta riittää tarinoita. Harmillisesti kirja ikään kuin päättyy 80-luvun taitteeseen ja myöhemmät vaiheet kelataan muutamalla sivulla.
Laura Honkasalo: Sinun lapsesi eivät ole sinun
Kiinnostava kuvaus tytöstä joka kasvoi taistolaisperheessä ja miten ilmapiiri sitten muuttui 80-luvulla.
"Sieppari ruispellossa" myös herätti minussa väsymyksen.
Olen kuullut samaa, tylsä kulttikirja. Ostin sen juuri, mutta en tiedä milloin ehtii lukemaan. Onko toi ollut joskus lukiossa "pakko luettavana" Pakkolukemisesta ja lukiosta tuli mieleen, että löytyi parilla eurolla Camusin 'Maanpako ja valtakunta' (novelleja) + 'Sivullinen', samoissa kansissa, Otava 1963. Toi sivullinenhan oli joskus lukiossa luettavana?
Voi kun olisikin Sivullinen ollut pakkolukemistoa. Pakkolukemistona meikän aikaan oli Seitsemän veljestä ja Kärpästen herra. Jos olisin opettaja, en antaisi luettavaksi Sivullista tai Seitsemää veljestä. Niiden syvällisyys, huumori ja kauneus avautuvat vasta myöhemmin. Vasta parikymmentä vuotta kouluaikojen jälkeen hiffasin, miten hauska, anarkistinen ja hillitön teos Seitsemän veljestä on. Olin myyty!!! Kärpästen herraa olisi itse kunkin syytä lukea silloin tällöin.
Camus ja Hesse puhuttelivat mua kun olin lukiossa, mutta sen jälkeen tämä "herkkyys" ei ole sanonut mitään. Molempien kirjailijoiden teokset silti uskomattomia. Itse pidän nykyään hyvistä tarinankertojista, suosikkeina Huovinen ja Mikael Niemi.
Kaikki kulttikirjat on tylsiä kun tarpeeksi aikaa kuluu.
Jopa Naked Lunch
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Naked_Lunch
Taavi Soininvaara: Ebola Helsinki
Melko ok jännäri.
Samalla olen lukenut Philip K. Dickin Paycheckiä.
Hesse puhuttelee minua eniten tällä hetkellä. Luin tuon Sivullisen joskus vuosi sitten ja mulle ei jäänyt mitään siitä käteen, kai sekin on jotain, jos oikein filosofisesti ajattelee. No luin sen jotenkin hätäisesti ja ilman ajatusta jne (lue: en ymmärtänyt).. eli luen sen kyllä uudestaan piakkoin. Huovisen Havukka-ahon ajattelija oli hauska ja Ilveksen Kuollut kuin lohi (tjs..). Philip K Dickit on aina varma valinta.
Totta. Aina vainoharhaista dickin maailmaa on "kiva" seurata.
Hämärän Vartija pitäisi jostain löytää, samoin Mahdoton Planeetta.
A Scanner Darkly leffa tuli ktsottua vasta. Loistomatskua...
Alaston Hollywood tullut luettua viimeksi, kiintoisa kirja pornoteollisuudesta.
Totta. Aina vainoharhaista dickin maailmaa on "kiva" seurata.
Hämärän Vartija pitäisi jostain löytää, samoin Mahdoton Planeetta.
A Scanner Darkly leffa tuli ktsottua vasta. Loistomatskua...
Alaston Hollywood tullut luettua viimeksi, kiintoisa kirja pornoteollisuudesta.
Hämärän Vartija pitäisi jostain löytää, samoin Mahdoton Planeetta.
A Scanner Darkly leffa tuli ktsottua vasta. Loistomatskua...
Alaston Hollywood tullut luettua viimeksi, kiintoisa kirja pornoteollisuudesta.
Dick rulaa! Mulla on kaikki suomennetut, sääli ettei tunnu nykyään Likeltäkään tippuvan lisää. Kyllähän niitä toki englanniksikin lukee., mutta jostain syystä ne ole englanniksi niin ostanut. Pitäis jahtaa ensipainokset...
Aku Ankka n:o 34. Oho! Jo se eka juttu laivoista oli hyvä, lähinnä piirustustyyli oli upeeta, mutta varsinainen paukku oli se Mikki Hiiri & Taikametsä; WOW!!! Sehän oli aivan psykedeelinen! Voi Pöhin Welho, sano!
Hyvä, Heiskanen!
Tökkii tuo lukeminen melko pahasti kun ei ole riittävästi vapaa-aikaa, raskaammat opukset meinaa olla vaikeita. Tällä hetkellä työn alla Heather Pringlen "The Master Plan" eli miten saksalaiset loivat Ahnenerben ja muutenkin arjalaisen historian.
Välipalana meni eilen Viivi & Wagner-juhla-albumi sekä "The Art of the Band T-shirt" (Easby, Oliver). Jälkimmäinen voisi olla isommalla materiaalimäärällä ihan kiintoisa tutkimus, nyt oli vähän ohutta. Eipä silti, mulla on ollut vaan kaksi kirjan paidoista...
Robert K. Massie - Peter the Great
Paras elämänkerta jonka olen lukenut. Jännittävä ja kiinnostava vaikka tiesi mitä tapahtuman tulee. Kaamea kusipää se Pietari oli toisaalta, mutta hirveän hyvä mies toisaalta. Ja vähemmän kusta päässä kuin Karle XII:llä.
Luin tuon Camusin Sivullisen uudestaan. On se ihan hyvä, mutta ei se nyt niin hyvä ole minun mielestä, kuin annetaan ymmärtää. Ehkä jos kirjan olisi löytänyt itse, siitä mitään ennalta kuulematta, niin olisi ollut ehkä parempi asia.
No kirjaa ei saisi arvostella heti sen luettuaan. Kyllähän tuo vaikutti ja on mielessä pyörinyt koko päivän. Ei sillä ole väliä, sillä ei ole mitään merkitystä. Kaverilla hyvä asenne..
Waltari: Mikael Karvajalka
Tämä on synkimpiä waltareita. Sotaa, noitavainoa, uskonpuhdistusta ja tuhoamista. Ei tee mieli lukea uudestaan.
Sen sijaan jatko-osa Mikael Hakim on vähän valoisampi, huumoria löytyy enempi, ja M:n veli Anttikin on enemmän esillä. o/ Loppuhuipennus ja tarinan kehitys on myös hyvää tasoa.
Antti Tuuri: Taivaanraapijat
Suomalaiset pilvenpiirtäjiä rakentamassa New Yorkissa 1900-luvun alussa. Olisin kyllä kaivannut enemmän syvyyttä henkilöihin ja muutenkaan aiheesta ei saada irti niin paljon kuin olisi kuvitellut. En pitänyt.
Ron Jovanovic: Kate Bush -elämäkerta
Melko suppeassa kirjassa ei ole Katelta saatu mitään panosta. No, saihan tuosta kuitenkin jonkin verran uutta tietoa.
Bill Milkowski: Jaco
Jacon vaiheet perusteellisesti kartoitettuna. Loppua kohden lukukokemus muuttuu aika piinaavaksikin kun kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsineen Jacon toilailuja käydään läpi - myös kohtalokkaat viimeiset tunnit käydään läpi seikkaperäisesti.
Mikko Meriläinen: Wigwam
Tuhti ja hyvin toteutettu paketti. Mukavasti saatu asianosaisia haastateltua.
Megatron Braineater: Kapteeni Shiva osa 1 (Flamongo Sanomat). Suomalaista scifiä, yllättävän hyvä. Mukana myös audio-CD.
Viimeisin loppuunsa luettu (suurin osa jää kesken, kun ovat niin tylsää standardiproosaa) kirja on Sandor Marain "Kynttilät palavat loppuun". Suomennos.
"Tulenkantajat. Porvarillinen taiteilijaryhmä Suomessa. Syntyi sodanjälkeisen, kapitalismin toisen kauden aikana ja kantoi rationalismin leimaa. Nykyisin kolmannen kauden tyypillinen edustaja kirjallisuudessa ja taiteessa - tulenkantajat ovat nyt aktiivisia fasisteja."
Itse asiassa Ludvig oli oikeassa määritelmässään. Tulenkantajat, Olavi Paavolainen ja Waltari etunenässä, edustivat fasisteja, mutta eivät siinä merkityksessä, miten me fasismin tunnemme.
Vaan missä merkityksessä?
Minusta on kyllä jo melkoisen sokeeraavaa nimittää juuri tulenkantajia fasisteiksi. Hehän olivat liberaaleja sivistysporvareita?
Joel McIver: The Bloody Reign of Slayer
Jylhästä nimestä huolimatta aika puiseva opus, kuin mikäkin toimintakertomus. Faktat lienevät kohdillaan mutta hupaisia anekdootteja tien päältä viljellään säästeliäästi. Sääli, koska kyseessä lienee ensimmäinen englanninkielinen Slayer-kirja.
Kirjoittaja on ilmeisesti jonkinmoinen kitara- ja bassoalan journalisti ja on nakutellut tuoreehkot teokset mm Black Sabbathista ja Metallicasta. Teksti taitaa perustua pitkälti lehtijuttuihin.
Joitakin kohokohtia erottui toki kaiken jorinan seasta: Venomin Mantasin järkyttynyt tilitys yhteiseltä amerikankiertueelta, Cronosin ja Tomin tappelu, Gene Hoglanin sinnikäs mutta hedelmätön kärkkyminen rumpalin paikalle...
D.X. Ferris: 33 1/3: Reign in Blood
Erinomainen pikku kirjanen. Bändiä, studioväkeä, kansitaiteilijaa ym. asianosaisia ollaan kuultu tuoreeltaan. Levyn syntyprosessi käydään tarkkaan läpi, "hyviä kohtia" hekumoidaan ankarasti. Jeff Hannemanista saadaan kerrankin jotain irti ja Rick Rubin on tietty paljon äänessä.
Bisnespuoli levyn kohdalla oli verraten "mielenkiintoista": rap-yhtiö Def Jam kauppaa "Angel of Deathilla" starttaavan levyn jakelua isoille juutalaisille levypomoille...
Tämä oli jo vähän yli viideskymmenes 33 1/3 -kirja, sarjassa on käsitelty mm. Piper at the Gates of Dawn. Oliko muita kokemuksia ko. sarjasta?
C.G. Jungin Yliluonnollisen psykologiaa. Hiton Jung, olisi luopunut tuosta tieteellisestä otteestaan ja antanut palaa täydeltä "huuhaa"-laidalta. Tai ehkä mun pitää siirtyä rajatietoon ja fantasiaan.
En oo kyl viime aikoina paljoakaan lukenu, jotenkin mun ymmärrys on surkastunu, kun ei kirjoista nykyään oikeen saa mitään irti.
Tiina Kaila, Bruno. Hieman työläs lukupaketti, ei vienyt kuin 15 vuotta ja 2 kirjaa saada tämäkin tekele pois käsistä. Ei huono eikä ns. mestaristeos, mielestäni.
C.G. Jungin Yliluonnollisen psykologiaa. Hiton Jung, olisi luopunut tuosta tieteellisestä otteestaan ja antanut palaa täydeltä "huuhaa"-laidalta.
Oletko tuon 'Unia, ajatuksia, muistikuvia' -kirjan lukenut, elämänkerta. Mä tykkäsin.
William Gibsonin Mona Lisa Drivea olen yrittänyt lukea englanniksi. En tiedä johtuuko ajan puutteesta, väsymyksestä, keskittymishäiriöstä vai mistä, mutta en oikein ole päässyt sisälle.
Sitten odottelisi yksi William S. Burroughs...
Sama juttu Gibsonin kanssa, Burroughista puhumattakaan...
Kreivi nolla (Gibson) meni aika sujuvasti, vaikka siinäkin piisasi mätkimisen ja räjäyttelyn ohessa jonkinmoista semioottista / mitälie esteettistä kikkailua...
Mulla on työn alla Neuromancer. Tai oikeastaan en ole viel kunnol ehtinyt aloittamaankaan. Luin 4-5 ekaa sivua, ennenkuin tuli paljon muita hoidettavia hommia. Joka tapauksessa olen kiinnostunut tuon kirjan tarinasta.
Neuromancer on aika mainio, eikös se ole kirjoitettu -80-luvun alkupuolella mekaanisella kirjoituskoneella. Toisaalta surffaillaan kolmiuloitteisessa "Internetissä" ja sanomalehdet taas tulevat faxin kautta (?). Viruksetkin ovat pelissä mukana. Lopussa taidettiin taas filosofoida...
Mike Oldfield: Changeling
Oldfield avoimena. Enpä tiennytkään, että hänellä oli noin vaikeaa uransa alkuvuosina. Mielenkiintoisia huumekokemuksia nuoruusvuosilta.
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Brittikysely+Moni+valehtelee+lukemistaan+kirjoista/1135241930429
Ja sit miä oon nyt lukenu.... :)
Totta. Aina vainoharhaista dickin maailmaa on "kiva" seurata.
Hämärän Vartija pitäisi jostain löytää, samoin Mahdoton Planeetta.
A Scanner Darkly leffa tuli ktsottua vasta. Loistomatskua...
Alaston Hollywood tullut luettua viimeksi, kiintoisa kirja pornoteollisuudesta.
Hämärän Vartija pitäisi jostain löytää, samoin Mahdoton Planeetta.
A Scanner Darkly leffa tuli ktsottua vasta. Loistomatskua...
Alaston Hollywood tullut luettua viimeksi, kiintoisa kirja pornoteollisuudesta.
Jos saat jostain käsiisi "Jumalan kahdeksan sormea" niin siinä on kova Dick-kirja. Eye in the Sky on engl. nimi. Ja tietysti Blade Runner-nimiseksi pintasipaisuksi muokattu alkuperäiskirja "Do Androids dream of electric sheep?"
No nyt on vihdoinkin William S. Burroughsin "Hämy" luettu. Ihan ok, mutta eipä toi kummonen ollut. Aikanaan shokeeraavat homoseksuaalipaljastukset tuntui hyvin leppoisilta nykyään. Eikä ollu tarpeeksi edes huume -juttuja... Yagekin jäi löytämättä.
Totta. Aina vainoharhaista dickin maailmaa on "kiva" seurata.
Hämärän Vartija pitäisi jostain löytää, samoin Mahdoton Planeetta.
A Scanner Darkly leffa tuli ktsottua vasta. Loistomatskua...
Alaston Hollywood tullut luettua viimeksi, kiintoisa kirja pornoteollisuudesta.
Hämärän Vartija pitäisi jostain löytää, samoin Mahdoton Planeetta.
A Scanner Darkly leffa tuli ktsottua vasta. Loistomatskua...
Alaston Hollywood tullut luettua viimeksi, kiintoisa kirja pornoteollisuudesta.
Jos saat jostain käsiisi "Jumalan kahdeksan sormea" niin siinä on kova Dick-kirja. Eye in the Sky on engl. nimi. Ja tietysti Blade Runner-nimiseksi pintasipaisuksi muokattu alkuperäiskirja "Do Androids dream of electric sheep?"
Siis joo on toi Eye in the Sky hyllyssä ollut 5-10 vuotta. Ei taida suomennetuista Dickeistä uupua, kuin Palkkionmetsästäjä ja ne kaks kovakantista.
Joo, menossa Mia Farrowin elokerta - Helmikuun Perhonen
Tällä viikolla tuli luettua nämä:
C. S. Lewis: Suuri avioero (1946)
Timo K. Mukka: Kyyhky ja unikko (1970)
Mika Waltari: Jumalaa paossa (1925)
Doctor Ammondt: Herkules! (2003)
Aki Rautala (alias Hannu Salama): Bipappi soittaa bebopia (1996)
Aila Meriluoto: Lauri Viita (1974)
Tällä hetkellä meneillään Timo Harakan Salama-kirja S: Markiisi de Salaman vuodet (1986) ja Väinö Linnan Musta rakkaus (1948).
Siis joo on toi Eye in the Sky hyllyssä ollut 5-10 vuotta. Ei taida suomennetuista Dickeistä uupua, kuin Palkkionmetsästäjä ja ne kaks kovakantista.
Mulla on kaikki suomennetut...
Siis joo on toi Eye in the Sky hyllyssä ollut 5-10 vuotta. Ei taida suomennetuista Dickeistä uupua, kuin Palkkionmetsästäjä ja ne kaks kovakantista.
Mulla on kaikki suomennetut...
Tämä ei nyt niin hirveästi yllättänyt...
Nuo uupuvat täytyis paikantaa, niin olisi rivi ehjä.
Ai hitto, taitaa Palmer Eldritch uupua myös...
Luettu noi joskus on.
EDIT : No perhana, uupuuhan sitä myös "Anna Kyynelten Tulla, Sanoi Poliisi" tms.. Luettu toki sekin on.
Terry Pratchettin ja Neil Gn maailmanloppukirja. Ihan kevyttä lukemista.
........jos näkisin........en kertoisi mitä näen.
Juhani Aho:Kevät ja Takatalvi
Panoraamainen kuvaus 1840 luvun Suomesta,aatteista,ihanteista,herännäisyydestä
Kirjassa seurataan päähenkilöä Antero Hagmania hänen maisteri vihkimisestään vuoden ajan kun hänestä tulee vt pappi kotipitäjäänsä.
Aluksi ei ollut minulla suuria odotuksia kirjaa kohtaan noin 8 vuotta sitten ostin kirjan ja sitten jäi lukematta nyt kun sen vihdoin luin vaikka kirja on fiktiota todellisuudessa näinhän olisi voinut ollakin tai mistä minä tiedän josko jossain suomessa joku laamanni tai pappi olikin vastaan koulu opetuksen tuomista muillekin ihmisille kuten piijoille ja talonpojille luku ja kirjaoitus taitoa pidettiin vain "parempien" ihmisten yksinoikeutena jota muiden ei tarvinnut oppia.
Kerronnaltaan hiukan jähmeää jotkin kohdat olisi ehkä voinut kirjoittaa elävämmin mutta olisiko lopputulos ollut toisenlainen.
Mielstäni kirja on hyvä ja kannattaa lukea,jos fiktiivinen historia tuntuu mielekkäältä.
F.E Sillanpää:Hurskas Kurjuus
Kertoo Nikkilä nimestä talosta ja sen perheestä Benjamin Benjaminpoika ja 3 puoliso Maija
lapset 2 tytärtä Penjamin toisesta liitosta ja poika Johan Aabraham Benjaminpoika. Penjami on viinaan taipuvainen mies ja väkivaltainen talollinen,eletään 1850-lukua,Penjami hakee viinaa Ollilan isännältä joka on Kokemäeltä syntyisin ja luovuttaa talonsa kiinnekortit ja kirjat vastineeksi viinasta ja leivistä Ollilan isännälle ja kun Penjami kuolee on talvi 1860-luku "köyhäaika" talo ulosmitataan maksamattomista veroista ja Ollilan isäntä huutaa talon ja poikansa Anttoo muuttaa tallon asumaan,Maija ja johan joutuvat muuttamaan muualle tuosta talosta,matkalle sukulaistensa luo he näkevät muitakin on matkalla jonnekin ja osa nääntyy ja kuolee matkalle. Tuorila nimiseen taloon jäävät asumaan 2kk Maija etsii piikomis paikkaa palaa kotiin ja kuolee veljensä luo Tuorilaan,Johan on teiniikäinen ja ei voi muuttaa mihinkään talosta ja osakseen huonoa kohtelua,kunnes toinen poika pistää kepposet Johanin syyksi ja Johan (Juha) joutuu lähentemään talosta. Kirja on hyvä kuvaus 1800-luvun Suomesta 1918 vuoteen asti ihmisten kohtaloista ja olosuhteista ja nälästä,raivosta joka torppareiden sisällä kuohuu,kirja päättyy Jussin ampumiseen 1918. 60vuotiaana vapausota hän onli punaisten puolella,sosili temokraatti niin kuin Sillanpää häntä kuvasi. Kannattaa lukea jos ei ole lukenut.
Jari Nenonen : Tattoossa Tarja tapetaan
"ISKU, Isänmaan Kunnia saa uusnatsiseen päähänsä surmata maamme presidentin. Koska loppupeleissä kaikki on presidentin syytä; maahanmuuttajat, niiden hyysääjät, pitkätukat ja sählynpelaajat. Kettutytöt ja luonnonsuojelijat. Ulkomaalaiset! Valitettavasti miltei päivittäin tulee uutisia, jotka ovat muokkaamassa fiktiivistä kirjaa dokumentiksi."
Kyllähän tätä lukiessa sai taas hörötellä, mutta ei tämä yllä pakinakokoelmien ilotulituksen tasolle.
F E Sillanpää: Elämä ja Aurinko
Lähinnä näytelmäksi tarkoitettu teos. Ulkopuolisen näkökulmasta kirjoitettu ikäänkuin henkilö seuraa sivusta mitä muut tekevät ja mitä puhuvat. Kirja on mielestäni hyvin kirjoitettu ehkä hieman liian lyhyt,jäi jotenkin keskeneräiseksi tai idea loppui kesken. Pidin kirjasta ja arvosanksi vois antaa 7
Kannattaa lukea jos ei ole Sillanpään tuotantoon tutustunut.
ikäänkuin henkilö seuraa sivusta mitä muut tekevät ja mitä puhuvat.
Hmm... tuo teos taitaa sopia suurimmalle osaa sokrulaisista.
Ilmari Kianto ja Sillanpää on hyvei.
F E Sillanpää: Kiitos Hetkistä Herra
Kirjassa Sillanpää muistelee omaa elämäänsä ja hetkiään,luontoa,ihmisiä. Lyhyitä kuitenkin muisteloissa huokuu onnellisuutta ja melkein voi nähdä silmissään nuoren parin hakemassa synnytyslaitokselta esikoistaan ja pääskysten lentelevän kirkontornin ympärillä, ukkojen juomassa sahtia puhelemassa itsenäisyydestä ja torpparilain kumoutumisesta. Kirja on hyvä ja helppolukuinen sekä kevyt, arvosana 8
Jahas jos taas kertois/arvostelisin kirjan.
F E Sillanpää:Töllinmäki
Pakina kokoelma,monet pakoinoista on Sillanpään muisteloa omasta elämästään, luonnosta ja ihmisistä, näkymistään saman tyylinen kuin kiitos hetkistä herra joka tosin on kirjoitettu tämän jälkeen, en omistanut tätä vielä silloin kuin luin tuon kiitos hetkistä herra kirjan sain tämän vasta 2vko:a sitten ja 3pv:ssä luin ja arvosanaksi voin antaa 8 helppo lukuista ja kevyttä tekstiä.
Ratakatu 12. Suojelupoliisin historia 1949-2009
Ehkä vähän liiankin seikkaperäistä luettavaa, mutta ihan mielenkiintoisia käänteitä mahtunut tuonkin laitoksen historiaan, kannattaa lukaista jos Suomen (poliittinen) historia yhtään kiinnostaa.
Mika Waltari:Ihmeellinen Joosef eli elämä on seikkailua
vakava ajanviete romaani
kertojana nainen joka kertoo kesästään, kirja on helppo lukuista ja värikästä sekä viihdyttävää luettavaa. tosin omasta mielsestä toistaiseksi paras Waltarin kirja. Kirjassa liikutaan Helsingissä, kappelissa,grandissa, fazerilla. Rikkaan perheen toimeton tytär joka kirjan aikana ihastuu ja lopulta menee kihloihin Joosef Huttusen kanssa maisteri johon neiti ylioppilas sattumalta törmää.
Arvosana 9
Waltareita olen lukenut ehkä kuusi, mutta en tuota. Todella viihdyttävää luettavaa tosiaan.
Mika Waltari: Rakkaus vainoaikaan
Kaunis tarina nuorukaisesta joka talvisodassa haavoittui päähän ja menetti muistinsa ja hänen "hoitajastaan" Marjutista yliopistossa opiskeleva neiti, joka tavattuaan serkkunsa Matin ja tämän seurueen jossa myös oli mukana Aatos päähän haavoittunut nuorimies, Marjut lähtee saattamaan häntä kotiinsa toisellepuolen kaupunkia, josta alkaa keväinen rakkaustarina joka jatkuu kesällä Marjutin kotona maalla kartanossa tavallisissa askareissa kunnes syksy saapuu ja erottaa heidät Aatos jää maalle ja Marjut palaa kaupunkiin ja suorittaa yliopisto opintonsa Saksan ja Ranskan kielissä ja tulee kevät ja he tapaavat jälleen maalla kunnes alkaa jatkosota.
Kirja on jälleen viihdyttävää luettavaa, helpohkoa luettavaa.
Arvosana 9
Kari Hotakainen : Ihmisen osa
Etupäässä sattumalta osui tämä luettavaksi, ei mitenkään mullistava kokemus, paikoitellen lievästi huvittava ja aavistuksen ajatuksiakin herättävä, mutta loppu oli kuin painokoneen jo käydessä kirjoitettu.
Joensuu: Harjunpää ja pahan pappi
7
En oikeen tiedä sarjan kaikkia vaiheita, Harjunpäät. Onks ne poliisi t joskus vähän tyhmiä, eli tällä kertaa Joensuu vetikin sjöwall ja wahlööt?
Sain sen kioskilta rautatieasemalta, kai se oli pakko lukea loppuun. Korkeajännitys oli parempi. Juonikin.
Luin myös 2001 painetun Jerry Cottonin. Se oli ihan paska. Ei ihme että se on kadonnut kioskeista.
Jari Nenonen : Peilipallopää
Noita Nenosen aikaisempia "Hamina-sarjan" kirjoja on tullut lueskeltua naama virneessä, mutta tässä viimeisimässä (viimeisessä?) osassa tuleekin vähän kiusaantunut fiilis että koko sarja ei ehkä olekaan ollut niin fiktiivistä kuin jutuista voisi ensilukemalta ymmärtää vaan kyseessä taitaakin olla enemmän tai vähemmän omaelämänkerrallinen saaga ja tuosta näkökulmasta huumori muuttuukin asteen verran vakavammaksi vireeltään. Mielenkiintoista luettavaa vaikkei itse mikään vanha haminalainen olekaan, ehkä tuo sarja paikallisille avautuu vielä asteen verran paremmin.
Teemu Rinne: Kuvat kertovat Palmu murharyhmä
Kirjan päähenkilönä on Johan Mikael Palmu, setä oli komissario Frans J Palmu jonka hautajaisista alkaa kirjan tapahtumat. Kirja on helppolukuinen Waltarin tyyppille tutummalla tavallta kirjoitettu tarina rönsyilee ja etenee kuin Waltarin Palmukirjat. Kirja on hyvä ensimmäiseksi kirjaksi.
arvosana 8
Antti Arve : Hjallis (1987)
Aika köykäisillä eväillä pallo kierrettiin ensimmäisenä suomalaisena yksinpurjehtijana.
Kenneth & Stefan Gahmberg : Purjehduskilpailu maailman ympäri
Hjalliksen peruskoulu. Ensimmäisen suomalaisen Whitbread-osallistujan, Skopbank of Finlandin sekalaisia kertomuksia matkan varrelta.
Walter Isaacson : Steve Jobs
Kannattaa jokaisen Apple fanboyn lukaista miten maailman parhaat tuotteet syntyvät. Ja muidenkin, voi vaikka ihmetellä tasapainottelua nerouden ja mielisairauden raja-aidalla.
Luettu on. Hieno kirja. Pitäisikö ton nyt sitten muuttaa "fanboyn" asennetta jotenkin tai johonkin suuntaan?
Ei kai, miten niin?
Jotenkin toi termin "fanboy" käyttö toi tohon teksiin fiiliksiä "lukekaa ja parantukaa", hyvä jos näin ei ollut.
Johanna Sinisalo : Enkelten verta
Luin kirjan joulupyhinä kahdella istumallla,sen verran otteessaan kirja piti. Täytyy ihailla Sinisalon taustatyön vaivannäköä, siinä on hieman paljon nähty vaivaa. Suosittelen lämpimästi, vaikka aihe ja tunnelma ovatkin hivenen painavia.
Normand Baillargeon : Älyllisen itsepuolustuksen pikakurssi
Sain tämän kirjan tyttäreltäni joululahjaksi ja lukaisin sen muutamassa päivässä tuttua kun teksti enimmäkseen oli. Pointti kirjassa on siis se että meitä yritetään huijata (ja monesti onnistutaan) yksinkertaisilla esitysteknisillä konsteilla. Tilastokäppyröistä on leikattu alaosa pois, teksti sisältää ns. näätäsanoja (eli esimerkiksi "Olet saattanut voittaa miljoona euroa".) tai muuten vaan heitetään hyvältä kuulostavia/helposti uskottavissa olevia väitteitä : paha kolesterolisi on noussut! Vaikka teos on oikestaan suunnattu lukion opiskelijoille, jotka ovat vasta rakentamassa omaa puolustuslinjaansa, löytää tällainen vanha jäärä/kokenut kettukin kuten minä, muutamia ahaa!-elämyksiä.
Tommi Liimatta: Jeppis
Nostalgista ajankuvaa. Suositellaan 80-luvulla lapsuutensa viettäneille.
Frank Mc Court: Seitsemännen portaan enkeli.
- Jos Punainen viiva ja ryysyranta seka Tuppakkatie ovat kolahtaneet tässä on kuvaus irlannin kurjuudesta.
Haruki Murakami : 1Q84. Positiivinen yllätys!
Matkalukemisena reissussa oli Haruki Murakamin Norwegian Wood. Ihan luettava kirja, mietin just ett seuraavalle matkalle vois ehkä ostaa ton 1Q84:n iPadiin.
Kannattaa ottaa työn alle versio, jossa o n kaikki kolme osaa 1Q84:stä.
Kannattaa ottaa työn alle se versio, josta löytyy kaikki kolme osaa..
Kannattaa ottaa työn alle se versio, jossa on kaikki kolme osaa..
Robert McLiam Wilson : Eureka Street Belfast.
Seppo Brand : Pelastakaa Citroen CX
Seppo Brand : Pelastakaa Citroen CX
Kertooko tuo kirja oikeasti Citroen CX:stä? Miten ne voisi pelastaa, kun ne kaikki mätänivät käsiin?
Hienoja ja persoonallisia autoja omalla tavallaan nuo Citikat, vaikka en henk.kohtaisesti haluaisi omistaa.
Kertoo yhden hylätyn yksilön pelastusprojektista. Ovat persoonallisia autoja ja alustaltaan kuin luotuja Suomen karkeille ja kuoppaisille teille. Et ole ilmeisestikään yksin, kun et tunne autotyyppiä /-merkkiä. Siksipä juuri me suomalaiset ostamme kiimassa kivirekialustaisia saksalaismerkkejä... ;) ... ja mahdollisimman matalaprofiilisilla kumeilla....
Ööh... faijani keräilee ranskalaisia autoja. Tosin Peugeot-merkkisiä. Niitä on kesäpaikkamme tallissa 7 kappaletta. Ajaa C5:llä ja on omistanut XM:n, Xantian jne.
Broidilla on alkuperäiskuntoinen 205 GTI harrasteautona. Itselläni ollut mm. 505 GTi ja 605 SRi. Eli tunnen ranskalaiset erittäin hyvin. Faijan C5 (vm 2009 tms) on ollut kaamea vikapesäke. ;)
Tykkään ranskiksista, mutta en itse haluaisi Citikkaa. C6 tosin erittäin hieno auto... tai vanha DS avo. Pösö 607:ää joskus harkitsin, mutta silloin ostin takavetoisuudesta pitävänä Bemarin. En erityisemmin itsekään tykkää saksalaisista, mutta etuvetoisista vielä vähemmän. Nyt on neliveto-Jaguar alla ja tästä merkistä en taida koskaan vaihtaa pois. ;)
Haruki Murakami : Kafka rannalla
Haruki Murakami : 1Q84. Negatiivinen yllätys!
Hyvinhän se mies kirjoittaa. Mutta tarina kyllä ontuu.. viimeisen osan luin selaamalla läpi. Harmi. Tuo olisi voinut olla hieno kirja.
Pidin kovasti 1 & 2-osista. Hieman scifiä, josta pidän. Taidanpa jättääkin tuon kolomosen lukematta.
Gerald Scarfe:The Making of Pink Floyd The Wall
Kirja oli jo parisen vuotta maannut koskemattomana hyllyssä. Nyt luin parissa päivässä läpi ja kuuntelin samalla The Wallin studiona ja livenä.
Hieno, häiriintynyt kuvitus ja mielenkiintoinen, vaikkakin suurelta osin tuttu tarina.
Jussi Valtonen : He eivät tiedä mitä tekevät
Vuoden 2014 Finlandia palkintokirja, jota kirjailija kirjoitti 6 vuotta. Joululahja tuli luetuksi. Mielenkiintoinen, ja ehkä ymmärrystä lisäävä. Hieman raskasta, pätkissä tuli luettua ja tekstissä on niin paljon asiaa että pomppimalla sitä ei saa irti. Suosittelen silti, ja nyt sitä voi saada aika edullisesti.