Jukka Tolonen
CosmicJazz kirjoitti noin 19 vuotta sitten (35 kommenttia)
Minä olen viime aikoina taas innostunut enemmän Jukka Tolosesta, ja olen huomannut että muutama muukin täällä on kuunnellut herran levyjä ahkerasti. Minulla on vain neljä ensimmäistä, ja haluaisin tietää enemmän myöhemmistä teoksista. Minkälaisia ne "vinyl only" 80-luvun levyt ovat? Entäs ne uudet, se Cool Train/Coltrane-live ja se akustinen? Mitkä ovat muuten teidän mielestänne parhaat levyt ja miksi?
Olen yrittänyt etsiä mielepiteitä Tolosesta Palasokerin arkistosta, mutta ei löytynyt kovin helposti.
Voin tässä lyhyesti itse kommentoida neljä ensimmäistä levyä:
Tolonen!
Tosi nuori Tolonen oli tällä, mutta silti osasi shreddata hurjalla tavalla "Ramblin'"-biisillä. Hyvää energiaa muutenkin. Silti minä en oikein ymmärrä, miksi juuri tämä aina mainitaan Tolosen mestariteoksena. Ei biisit ihan niin erikoisia sävellyksiä ole. Mutta tosi hyvä levyhän se tietenkin on.
Summer Games
Enemmän akustista tunnelmointia, itämaisia vaikutteita, ja noin yleensä pehmeämpi. Kiva levy, mutta biisit eivät ole oikein jääneet mieleen. Ehkä olen vain kuunnellut sitä liian vähän.
Minulla on muuten nämä kaksi ensimmäistä sillä vanhalla yhteisellä cd:llä. Kannattaako hankkia remasterit?
The Hook
Tämän ostin remasterina muutama viikko sitten, ja tämän takia minä innostuin uudelleen Tolosesta. Erilainen tyylisuunta - paljon enemmän pianoa ja vähemmän kitaraa, ja lähempänä jazzia ja progea kuin rockia. Aivan loistavia biisejä ja vahva paketti. Soundit ovat myös ihan eri luokkaa kuin vanhemmilla levyillä. Minä veikkaan, että tämä on oikeasti Tolosen mestariteos.
Hysterica
Kun "The Hook" oli noin hyvä oli tietenkin pakko hankkia seuraava. Tämähän on taas enemmän rokkia ja kitarointia, tyylisuunta muistuttaa debyyttiä. Eka biisi, 10-minuuttinen "Jimi", ei ole kovin mielenkiintoinen minun mielestäni, aika tavallista ja yksinkertaista jamittelua. Mutta muut biisit ovat sitten parempia, ja hyvää groovea niissä on. Olin kuullut, että se viimeinen biisi "Windermere Avenue" olisi jotenkin Tolosen parhaita, mutta en taaskaan ole oikein samaa mieltä... Ihan kiva ja kaunis se on, mutta tällä levyllä esim. "Django" ja "Tiger" ovat enemmän minun makuuni. No, hyvä levy tämäkin.
Mitä muuta kannattaisi hankkia?
Olen yrittänyt etsiä mielepiteitä Tolosesta Palasokerin arkistosta, mutta ei löytynyt kovin helposti.
Voin tässä lyhyesti itse kommentoida neljä ensimmäistä levyä:
Tolonen!
Tosi nuori Tolonen oli tällä, mutta silti osasi shreddata hurjalla tavalla "Ramblin'"-biisillä. Hyvää energiaa muutenkin. Silti minä en oikein ymmärrä, miksi juuri tämä aina mainitaan Tolosen mestariteoksena. Ei biisit ihan niin erikoisia sävellyksiä ole. Mutta tosi hyvä levyhän se tietenkin on.
Summer Games
Enemmän akustista tunnelmointia, itämaisia vaikutteita, ja noin yleensä pehmeämpi. Kiva levy, mutta biisit eivät ole oikein jääneet mieleen. Ehkä olen vain kuunnellut sitä liian vähän.
Minulla on muuten nämä kaksi ensimmäistä sillä vanhalla yhteisellä cd:llä. Kannattaako hankkia remasterit?
The Hook
Tämän ostin remasterina muutama viikko sitten, ja tämän takia minä innostuin uudelleen Tolosesta. Erilainen tyylisuunta - paljon enemmän pianoa ja vähemmän kitaraa, ja lähempänä jazzia ja progea kuin rockia. Aivan loistavia biisejä ja vahva paketti. Soundit ovat myös ihan eri luokkaa kuin vanhemmilla levyillä. Minä veikkaan, että tämä on oikeasti Tolosen mestariteos.
Hysterica
Kun "The Hook" oli noin hyvä oli tietenkin pakko hankkia seuraava. Tämähän on taas enemmän rokkia ja kitarointia, tyylisuunta muistuttaa debyyttiä. Eka biisi, 10-minuuttinen "Jimi", ei ole kovin mielenkiintoinen minun mielestäni, aika tavallista ja yksinkertaista jamittelua. Mutta muut biisit ovat sitten parempia, ja hyvää groovea niissä on. Olin kuullut, että se viimeinen biisi "Windermere Avenue" olisi jotenkin Tolosen parhaita, mutta en taaskaan ole oikein samaa mieltä... Ihan kiva ja kaunis se on, mutta tällä levyllä esim. "Django" ja "Tiger" ovat enemmän minun makuuni. No, hyvä levy tämäkin.
Mitä muuta kannattaisi hankkia?
+/- saldo : 0 | Tweet
Olen perehtynyt tosi huonosti Tolosen soololevyihin. Viime viikolla hommasin Hysterican remasterin ja yllätyin kyllä oikein positiivisesti. Etenkin Tiger on hieno kipale. Pitänee hommata The Hook seuraavaksi.
Jukka Tolonen Bandin Montreux Boogie -levyä uskallan suositella, vaikka viimeisestä kuuntelukerrasta onkin vuosia. Tuota vinyyliä tuli kuitenkin 70-80-luvuilla sorvattua useasti. Kyseessä on liveäänitys Montreux Jazz -festivaaleilta 70-luvun lopulta. Hyvää kotimaista jazz-rockia. Pitäisi löytyä myös cd:nä.
Kaippa sitä A Passanger To Paramariboaki tohtii suositella. Akustinen Mountain Streamkin on julkastu cd:nä.
Kaks ekaa on omasta mielestä ne parhaat, mutta kyllä Hook ja Hystericakin on hyviä. Myöhemmistä oon kuullut Passanger to Paramaroa (tai Paramoriboa tai jotain vastaavaa), joka on aika kivaa fuusiovaikutteista menevää rockia. Levyltä toki myös löytyy Tolosen akustista osaamista.
Joskus lainasin kokoelman, mutta ei ne 80-luvun blues-levyt oikein iskeneet.
Summer Games rules.
Radio Romancea ei tohi suositella.
Hmm, eli kaikki 70-luvun levyt voi ilmeisesti vielä hankkia...
Onko kaikki 80-luvun luvut tosiaan bluesia? Myös ne Costa Apetrean kanssa tehdyt? Minulle oli ihan shokki katsoa Tolosen diskografiaa, kun siinä on niin monta tuntematonta levyä. Ja vain kannen perusteella arvasin, että "Radio Romance" on Tolosen huonoimpia. :) Näyttää 80's popilta...
In A This Year Time on hyvä reggaelevy. Dum's Have More Fun on vähä sellanen... ööh... no ei kauheen suositeltava, mutta ei huono...
Tarttis kaks ekaa saada CDnä, on vain kokoelma CD.
Kuulin On the rocky road - kokoelman ilmestymisen aikoihin Hystericalta löytyvän Tiger-biisin Jazzofreniassa ja olen sen jälkeen ollut myyty mies Tolosen viiden ensimmäisen soolon suhteen. Luultavasti luopuisin noista viimeisenä. Henkilökohtaisesti pidän The Hookia parhaimpana.
Yhden JTB:n levyn 80-luvulta olen kuullut, mutta en tietyistä suomalaiskansallisista syistä muista siitä oikein mitään. Hauskaa kuitenkin oli 8). Tarkoituksena olisi uusia tuo kuuntelu joskus..
Uusista levyistä omistan Coltrane-levyn. Sekin on erittäin hyvä ja saattaa jopa yltää noiden viiden edellä mainitun tasolle,kunhan ehdin syventyä siihen tarpeeksi. En ole mikään suuri Coltranen musiikin tuntija, mutta käsittääkseni tuolla levyllä on pyritty kuulostamaan mahdollisimman autenttiselta lukuunottamatta tietenkin sitä,että Tolonen soittaa Coltranen osuudent kitaralla. M
Tuota toista uutta levyä eli Guitarras Del Nortea en ole kuullut, mutta näin kyseisen kokoonpanon livenä Pori Jazzissa viime kesänä ja siitä sanottakoon, että jos pitää akustisesta kitaroinnista,niin tuota paremmaksi ei kai voi ainakaan kovin paljoa tulla. Rytmissä tuota levyä muistaakseni hehkutettiin aika paljonkin..
Tolonen oli ja on edelleenkin kovan luokan kitaristi, ja sävelsipä herra muutaman tosi hyvän biisinkin niin omille kuin pressankin levyille. Paras ja laadultaan tasaisin on mielestäni The Hook, jonka aloitusraita Aurora Borealis on ehdottomasti Tolosen huipputyö.
Koska en ole varsinainen kitarafriikki, on Hysterica ja myöhemmät levyt jääneet tosi vähäiselle huomiolle ja mielestäni Summer Games kärsii lievästä aneemisuudesta; Impressions of India on ainoa biisi, joka minulle jää tuosta levystä mieleen.
Uusinta Coltrane-levyä jaksoin kahdesti kuunnella...
Mutta kitaramusiikin ystäville Tolonen on tietysti must!
Mulla on vaan Jukan eka soolo alkup. vinyylinä. Kiva oli kyllä äijän kanssa jammailla meidän treeniksellä viime vuonna!
Minulle Summer Games avautui kunnolla vasta remasterin myötä. Ei välttämättä sen takia että soundit olisivat olennaisesti puhjenneet kukkaan, vaan yksinkertaisesti siitä syystä että nyt sitä on tullut kuunneltua oikeasti. Aikaisemmin se vaan jäi aina taustalle soimaan sen jälkeen kun olin kuunnellut debyytin.
See You (Missing My Crazy Baby) on ihan törkeän komea miniatyyri.
Oma, ehdottoman puolueellinen mielipiteeni on, että Summer Games on Tolosen paras ja ehkä ainoa kokonaisuutena todella hyvä julkaisu. Hienoja melodioita ja varsinkin puhallinsovituksia, ja yleensäkin erinomaisen tasapainoinen kokonaisuus - kyllä tätä mieluummin kuuntelee kuin Lambertlandia. Tolonen! on myös suurimmaksi osaksi erittäin hyvä, mutta pari kertaa tylsä tiluttelu rikkoo sen lumouksen. The Hook on ehjempi ja paikoin erittäin kekseliäs mutta Summer Gamesiin verrattuna jotenkin kliinisempi ja vähemmän sykähdyttävä. Hystericasta eteenpäin useimmat levyt ovat kuulemani mukaan kovin innottomia. Onhan siellä hyviä biisejä aina silloin tällöin, mutta minun makuuni liikaa aika tavallista jazz-rockia ja, varsinkin noilla Jukka Tolonen Trion kahdella levyllä, vielä tavallisempaa bluespohjaista rockia, mikä ei kuin oikeastaan haukotuta.
Tolosen myöhempi tuotanto tuntuukin olevan parhaimmillaan akustisempana. Mountain Stream ainakin erottuu selvästi edukseen miehen saman ajan yhtyelevytyksistä, ja Guitarras del Norte tuntuu miehen raikkaimmalta julkaisulta vuosikymmeneen. Coste Apetrean kanssa tehdyissä levyissä oli kuulemani mukaan myös samaa kipinää.
Olen kuullut Tolosen! ja Summer Gamesin remasterit, mutta olen toistaiseksi tyytynyt vanhaan CD:hen. Muistaakseni äänessä oli kyllä parannusta, sillä vanha CD:hän kuulostaa siltä, että se olisi masteroitu vinyyliltä.
Tolonen! ja Summer Games ovat suosikkini. Hook on kuulematta. Ja todellakin, kyllähän nämä pesee Raittisen ajan Pressan mennen tullen.
Raittisen aikaista pressaa on vähän tyhmä käyttää yhtenä, koska siinä missä Milky Way Moses on huono levy, niin Lambertland on yksi parhaimpia levyjä mitä ikinä on tehty. Mielestäni Lambertlandilla Tolonen ylittää parhaimmillaan jopa Summer Gamesin, vaikka osa kunnia lankeaakin Pressan soittajille myös.
Milky Way Moses taas, nimibiisiä lukuunottamatta, on aika sanoinkuvaattoman tylsä.
Ihan vain omasta puolestani sanoisin, että Lambertland ja Milky Way Moses ovat aika samaa luokkaa, eli paikoin hyviä, usein mieleenjäämättömiä. Summer Gamesin vahvuus onkin siinä, että Tolonen onnistuu tuottamaan koko albumin verran mielenkiintoista materiaalia eikä romahda samalla tavoin tiluttelun pauloihin kuin noilla kahdella levyllä.
Tolosen kaksi ekaa lumosivat aikanaan, ja hienolta tuntui Lambertlandkin, vaikka bändi Wigwamin varjoon mulla jäikin. Näitä kuuntelisi kyllä taas mielellään, pitänee naapureilta kysellä. Hook on vinyylinä hyllyssä ja on hyvä levy, muttei säväytä mua niin kuin nuo ekat. Guitarras del Norten olen ajatellut jopa hankkia, vaikka täyteen hintaan. Harkinta näissä saattaa kyllä kestää niin, että tulee ostettua sitten kun törmää alennushyllyssä.
Ja vastikään kuultu Ruotsissa äänitetty Pressan kakkoslevy oli iloinen yllätys. Miten sitä aikoineaan ei moisesta muista edes kuulleensa...
Ihan vain omasta puolestani sanoisin, että Lambertland ja Milky Way Moses ovat aika samaa luokkaa, eli paikoin hyviä, usein mieleenjäämättömiä.
Olen samaa mieltä. Eli toisin sanoen Lambertland on rankasti yliarvostettu kun taas Milky Way Moses on turhaan väheksytty. Tosin jos noita kahta levyä vertailtava keskenään niin kyllä Lambertland voittaa niukasti.
Tolosesta on juttu Hesarin kuukausiliitteessä.
Milky Way Moses on aika omalaatuinen, mutta pelkkänä musiikkina siitä ei saa niin paljon kuin Lambertlandista.
Minä olen viime aikoina taas innostunut enemmän Jukka Tolosesta, ja olen huomannut että muutama muukin täällä on kuunnellut herran levyjä ahkerasti. Minulla on vain neljä ensimmäistä, ja haluaisin tietää enemmän myöhemmistä teoksista. Minkälaisia ne "vinyl only" 80-luvun levyt ovat? Entäs ne uudet, se Cool Train/Coltrane-live ja se akustinen? Mitkä ovat muuten teidän mielestänne parhaat levyt ja miksi?
No se, Jukka Tolonen/Coste Apetrea - Touch Wood, vinyyli, v. 1981. (monissa lähteissä väärä tuo valmistumisvuosi, mutta minä sen voin varmista originaalista vaikka joka päivä)
Milky Way Moses on aika omalaatuinen, mutta pelkkänä musiikkina siitä ei saa niin paljon kuin Lambertlandista.
Olen samaa mieltä. Lambertland tulee olemaan Pressan huippuhetki.
Ja Dance levyn paras biisi.
Olen viitsinyt taas kuunnella Lambertlandiakin.
Pressan/Wigwamin guestbookissa
Uudessa Soundissa muuten uutinen Jukka Tolosesta, on vapautunut vankilasta viime vuoden lokakuussa, tullut uskoon, soittelee pianoa, koska käsivamma estää kitaransoiton ja suunnittelee virsilevyä.
Lisäksi samassa uutisessa oli, että Tolosen Passanger to Parmaribo ja Pressan Lambertland ja Milky Way Moses saisivat uusintajulkaisut/masteroinnit.
Olen viitsinyt taas kuunnella Lambertlandiakin.
Pressan/Wigwamin guestbookissa
Pressan/Wigwamin guestbookissa
Uudessa Soundissa muuten uutinen Jukka Tolosesta, on vapautunut vankilasta viime vuoden lokakuussa, tullut uskoon, soittelee pianoa, koska käsivamma estää kitaransoiton ja suunnittelee virsilevyä.
Lisäksi samassa uutisessa oli, että Tolosen Passanger to Parmaribo ja Pressan Lambertland ja Milky Way Moses saisivat uusintajulkaisut/masteroinnit.
Lisäksi samassa uutisessa oli, että Tolosen Passanger to Parmaribo ja Pressan Lambertland ja Milky Way Moses saisivat uusintajulkaisut/masteroinnit.
No voi hellanjettas...
Paras Pressa = Lambertland
Parhaita Tolosia Summer Games, Hysterica, Mountain Stream. Uudemmista pidän varsinkin Last Mohicanista.
Löysin hiljattain Lars Graugaardin (tanskalainen huilisti) levyn Smile, jolla Tolonen soittaa kitaraa kaikilla biiseillä. Soolonkin jokaisella biisillä. Tätä ei tahdo löytyä Tolonen-diskografioista eikä muualtakaan.
Tolonen soittaa tanskalaisen basistin Lars Demantin "Zest"-levyllä pari sooloa (diskografioiden ulkopuolella). Tämä ja Smile ovat 80-luvun fuusiota.
Muita tanskalaisia ovat diskografioistakin löytyvät sambakitaristi Christian Sievertin kanssa tehdyt "After Three Days" ja "Still Friends". Niiden katsoisin olevan Tolosen tuotannon heikommasta päästä.
Odottelen innolla Tolosen virsilevyä!
Hysterica ja biisi Windemere Avenue herkistää aina.
Paras Pressa = Lambertland
Parhaita Tolosia Summer Games, Hysterica, Mountain Stream. Uudemmista pidän varsinkin Last Mohicanista.
Löysin hiljattain Lars Graugaardin (tanskalainen huilisti) levyn Smile, jolla Tolonen soittaa kitaraa kaikilla biiseillä. Soolonkin jokaisella biisillä. Tätä ei tahdo löytyä Tolonen-diskografioista eikä muualtakaan.
Tolonen soittaa tanskalaisen basistin Lars Demantin "Zest"-levyllä pari sooloa (diskografioiden ulkopuolella). Tämä ja Smile ovat 80-luvun fuusiota.
Muita tanskalaisia ovat diskografioistakin löytyvät sambakitaristi Christian Sievertin kanssa tehdyt "After Three Days" ja "Still Friends". Niiden katsoisin olevan Tolosen tuotannon heikommasta päästä.
Odottelen innolla Tolosen virsilevyä!
Parhaita Tolosia Summer Games, Hysterica, Mountain Stream. Uudemmista pidän varsinkin Last Mohicanista.
Löysin hiljattain Lars Graugaardin (tanskalainen huilisti) levyn Smile, jolla Tolonen soittaa kitaraa kaikilla biiseillä. Soolonkin jokaisella biisillä. Tätä ei tahdo löytyä Tolonen-diskografioista eikä muualtakaan.
Tolonen soittaa tanskalaisen basistin Lars Demantin "Zest"-levyllä pari sooloa (diskografioiden ulkopuolella). Tämä ja Smile ovat 80-luvun fuusiota.
Muita tanskalaisia ovat diskografioistakin löytyvät sambakitaristi Christian Sievertin kanssa tehdyt "After Three Days" ja "Still Friends". Niiden katsoisin olevan Tolosen tuotannon heikommasta päästä.
Odottelen innolla Tolosen virsilevyä!
Se on ollu Tanskassa(kin) niin paukuissa, ettei ole jälkeen päin muistanut yhtään millään levyillä soittaneensakaan...
Akustinen Mountain Streamkin on julkastu cd:nä.
Olisikohan kenelläkään myydä tätä kyseistä levyä ja siis nimenomaan cd-versiota?Tolonen-dokumentti tänään YLE Teemalla klo 21:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/03/27/tolonen
Olipa masentava dokkari. Keskittyi lähinnä, tosin, Jukan toipumiseen ja katastrofin jälkeiseen elämään.
Onko Tolosesta tehty dokua, joka keskittyy enempi musiikkiin ja kitarointiin???
En masentunut vaan tuli suru miehen kohtuuttomasta kohtalosta lisäaineviidakon pauloissa. Tulihan siellä esillekin, että tanskalainen levyfirma? ruokki Tolosen alkuaikoina artistejaan lisäaineilla ja -seuralla. Lähtikö siitä addiktio aineisiin??
Minusta ei ollut masentava, en ainakaan masentunut yhtään. Ihan hyvä kuva vaatimattomasta ihmisestä J Tolonen. Kitarointia kuuntelen levyltä. Mutta makuasioita...
Minäkin tykkäsin dokumentista.
https://www.youtube.com/watch?v=NgJwzqarmak
Carnival kesäisissä tunnelmissa. Ai että soittaa molemmat kitaristit siis Coste Apetreakin upeasti. Täytynee kaivella vanhat JTB-levyt naftaliinista!
https://www.youtube.com/watch?v=jddH63Z_2lA
Jukka kertoo itte.
Aurora Borealis on päätynyt sämpläyksen kohteeksi ainakin kolmeen otteeseen. Tässä yksi.
https://youtu.be/VqipVZ-5fm0