Dream Theater "Octavarium"
CosmicJazz kirjoitti noin 19 vuotta sitten (71 kommenttia)
mikeportnoy.com:
Dream Theater have completed work on their 8th full length studio album entitled "OCTAVARIUM" which is tentatively set for release through Atlantic Records on June 7th 2005.
The track listing is as follows:
1. The Root Of All Evil
2. The Answer Lies Within
3. These Walls
4. I Walk Beside You
5. Panic Attack
6. Never Enough
7. Sacrificed Sons
8. Octavarium
Dream Theater's 2005/2006 World Tour will kick off on June 10th in Sweden with a leg of European Festivals and select headlining shows which will then be followed by a North American leg throughout July/August as part of a "package" tour with several other bands TBA very soon.....
--
Biisien nimet kuulostavat heviltä vaikka huhu on että levy olisi taas progempi. :)
Dream Theater have completed work on their 8th full length studio album entitled "OCTAVARIUM" which is tentatively set for release through Atlantic Records on June 7th 2005.
The track listing is as follows:
1. The Root Of All Evil
2. The Answer Lies Within
3. These Walls
4. I Walk Beside You
5. Panic Attack
6. Never Enough
7. Sacrificed Sons
8. Octavarium
Dream Theater's 2005/2006 World Tour will kick off on June 10th in Sweden with a leg of European Festivals and select headlining shows which will then be followed by a North American leg throughout July/August as part of a "package" tour with several other bands TBA very soon.....
--
Biisien nimet kuulostavat heviltä vaikka huhu on että levy olisi taas progempi. :)
+/- saldo : 0 | Tweet
Vai että Octavarium. No levyllä näyttää olevan kahdeksan kappaletta, ja itse Octavarium se kahdeksas. Kappaleetkin varmaan kestävät á 8 minuuttia...
Olivat muuten viimeinen yhtye, joka äänitti Hit Factory studiolla.
Ainakin mielenkiintoinen nimi on levyllä...
Ainakin mielenkiintoinen nimi on levyllä...
Muuta ei sitten löydykkään :lol:
Oot varmaan jo kuullut levyn? :)
Oot varmaan jo kuullut levyn? :)
En tietystikään, toi oli vaan oletusarvio.
Jokainen true pr0g1 m0nst3r tietysti pitää DT:tä paskana bändinä. Images & Words on kyllä edelleen pirun kova levy, eikä tietysti Awakekaan huono ole.
eikös ne suunnilleen tehny sen kerralla studiossa, ettei biisejä suunniteltu..
Images & Words ainakin oli varsin pitkään muhinut teos, Portnoyn mukaan sitä sävellettiin viitisen vuotta ja instrumentaalilevyksi, koska kelpoa laulajaa ei oltu löydetty. LaBrie löydettiin muutama viikko ennen levyn valmistumista ja laulut tehtiin ns. "viime tingassa" ennen julkaisua.
Images & Words ainakin oli varsin pitkään muhinut teos, Portnoyn mukaan sitä sävellettiin viitisen vuotta ja instrumentaalilevyksi, koska kelpoa laulajaa ei oltu löydetty. LaBrie löydettiin muutama viikko ennen levyn valmistumista ja laulut tehtiin ns. "viime tingassa" ennen julkaisua.[/quote]
Juuri tuohon tapaan se oikeastaan tapahtui. I&W:n materiaali oli käytännössä täysin tuttua "suurelle" yleisölle jo ennen levyn julkaisua. Mielestäni jotain sanoituksia oli tehty jo pitkään ennen LaBrietä. Jostain olen lukenut, että keikoilla yleisö hoilotti vokaalit, koska bändillä sitä laulajaa ei ollut.
[quote]eikös ne suunnilleen tehny sen kerralla studiossa, ettei biisejä suunniteltu..
Juuri tuohon tapaan se oikeastaan tapahtui. I&W:n materiaali oli käytännössä täysin tuttua "suurelle" yleisölle jo ennen levyn julkaisua. Mielestäni jotain sanoituksia oli tehty jo pitkään ennen LaBrietä. Jostain olen lukenut, että keikoilla yleisö hoilotti vokaalit, koska bändillä sitä laulajaa ei ollut.
[quote]eikös ne suunnilleen tehny sen kerralla studiossa, ettei biisejä suunniteltu..
Eli studioon mentäessä kaikki oli jo valmiina.
Change of Seasonshan sävellettiin suunnilleen jo 1987.
Images And Word on ihan hyvä levy, ja verrattuna myöhempiin imitoijiin kuten Symphony X jopa loistava. Ostin sen '93 Guitar Worldin arvostelun perusteella. Vahinko vaan että bändin taso tippui heti sen jälkeen. Uudemmista levyistä Metropolis Part 2 : Scenes From A Menory on kuunneltava, mutta ei edes hankinnan arvoinen. Kaveri houkuteli '94 keikalle mutta Awake kuulosti jo niin kakalta että en lähtenyt, eikä harmita.
[offtopic]Eikö DT:stä voi koskaan puhua ilman I&W:n hehkutusta? 13 vuotta vanha levyhän sekin on. Näitä "ne on ihan paskoja kun eivät tee uutta I&W:tä" -tyyppejä tuntuu olevan joka threadissa. Se on vaan hyvä, että orkesteri muuttuu johonkin suuntaan. Musiikki on raikasta ja löytyy vähän jokaiselle mielialalle sopiva levynen. Eihän aina tarvitse tietty uusiutua, mutta kun ei Dream Theater rajoitu pelkkään I&W:hen ja Awakeen vaikka tällaisen kuvan jotkut näyttävät omaavan heidän tuotannostaan. Ei se uudempi tuotanto mitään roskaa ole, vaikka se onkin erilaista eikä siinä joidenkin jumalhahmo Moorea enää olekaan. Tehkööt mistä tykkäävät, ei minua ainakaan haitannut myöskään TOT:n rap-pätkät, joiden takia osa oli jo huutamassa armoa. En minä rap-musiikkiin ole ollenkaan syventynyt enkä ymmärrä sen hienoudesta mitään, mutta ei se minua häirinnyt, kun se osattiin tehdä tyylikkäästi.
[/offtopic]
Kyllä Octavariumia odotan innolla ja tulee hankittua varmaankin riippumatta siitä, mihin suuntaan ovat TOT:sta lähteneet. Tässä odottelen postisetää, jolla on tulossa Live at Budokan -dvd. Siitä saa varmasti lisättyä Octavarium-kuumetta 8)
Train Of Thought on Dream Theaterin paras levy Falling Into Infinityn ohella. Kevin Moore on tehnyt parhaat juttunsa ulkona DT:stä.
en kyllä tottia julistaisi parhaaksi
tylsää ku pitää kertoa. eihän nyt jaksa odottaa julkaisemista. toisaalta hauskemi sitten ostaa, ja sittenpä ainakin osta, vaikka muuten en ostele
Train Of Thought on Dream Theaterin paras levy Falling Into Infinityn ohella.
Eka levy When Dream and Day Unite on ihan mielenkiintoinen mutta mä tykkäänkin melkein aina ekoista levyistä. Images & Words on myös hyvä ja Awake täyttä rautaa. Sen jälkeisiä ei viitsi kuunnella. Varsinkaan noita mainitsemiasi.
Octavariumin kansitaide on, sanoisinko, melko neo-progahtavaa.
www.dreamtheaer.net/...octavarium
Missään ei tainnut vielä olla mainintaa, että Dream Theater on tulossa Suomeen 27.9. Helsingin jäähalliin pitämään "An Evening With..." tyylisen keikan eli kaksi eri settiä, eikä lämppäreitä. Portnoy omalla laudallaan asiaa mainosti... 8)
http://www.mikeportnoy.com/forum/tm.aspx?m=863745
Kyllähän se tossa uutis-skrollissa pyörii. En kyllä taida uskaltautua keikalla viimekertaisen jälkeen.
Ai kato, sokea taidan olla. :)
No eikai tuo niin nuukaa, scrollissa ei oikein synny keskustelua ja sen idea onkin lähinnä että jos ei jaksa URLin ympärille kynäillä yhtikäs mitään niin voi nopsaan pasteta uutisen ja jakaa informaatiohippuset muiden lukijoiden kanssa.
En kyllä taida uskaltautua keikalla viimekertaisen jälkeen.
Mitäs vikaa edellisessä keikassa oli vai oliko edellinen näkemäsi keikka mahdollisesti Falling Into Infinity kiertueella? :)
Mitäs vikaa edellisessä keikassa oli vai oliko edellinen näkemäsi keikka mahdollisesti Falling Into Infinity kiertueella? :)
Ei kyllä kyseessä oli Scenes From Memoryn aikainen kiertue. Falling Into Infinity kiertue olisikin voinut olla miellyttävämpi kokemus. Ongelma minun kohdallani on lähinnä se, että Dream Theateria kyllä kuuntelee silloin tällöin levyllisen, mutta keikalla kolme tuntia tiluttelua päätä pyörittävien hevareiden keskellä on minulle kyllä aivan liikaa. :wink:
No tuo FiI kiertueen keikka oli kyllä tylsyydessään aivan omaa luokkaansa, joka jamppa taisi vetää 10-15 min soolon, ihme ettei teknikoita ja roudareitakin marssitettu lavalla pilittämään tai kilisyttämään jotain mitääänsanomatonta. No, taisivathan hekin kivuta lavalle encoreissa jos en vallan väärin muista.
Että sillä mä sitä kysyin.
Jos löytyy jotain kyytiä ja yöpaikkaa niin voisi ehkä harkitakin. Menee opiskelijakortti vanhaksi jo tuossa vaiheessa niin en oo kyl junalla ainaska menossa. Kallista :(
Minä olin Helsingin jäähallissa Scenes from a Memoryn jälkeisellä keikalla, ja oli kyllä todella puuduttava keikka. Äijät varmasti tiluttivat hyvin, mutta minkäänlaista fiilistä ei ollut, eikä varsinkaan kontaktia yleisöön. Ei tarvitse harkita, menenkö toisen kerran bändin konserttiin.
Olin DT:tä katsomassa jäähallissa mutta se oli kai niin repaleista aikaa etten muista edes vuotta, oliko 1999 tai 2000. Onko kellään tietosanakirjaa, milloin DT on konsertoinut Helsingin jäähallissa?
Ei se nyt mikään ihmeellinen kokemus ollut mutta minä kuulunkin niihin joiden mielestä Awake oli viimeinen hyvä levy bändiltä. Se ja sitä edeltävät molemmat studiolevyt ovat kyllä hienoja.
EDIT: Tämä se oli: http://lits.shine1.com/dtnettourography.asp?tour=36
eli vuosi oli 2000. Updated!
Minä näin DT:n Kulttiksella Falling into Infinity -kiertueella, olikos se nyt 1998, ja siellä ainakin toimi aivan pirun hienosti! Tänä vuonna menen kyllä katsomaan, vaikka onkin siellä kolkossa Jäähallissa ilmeisestikin. Korvatulpat vaan päähän niin kyllä se siitä...
En voinut olla kommentoimatta - minun mielestäni Awake on taasen ihan kökköä, kun taas Falling... ja Scenes... ovat oikein hyviä Images & Wordsin lisäksi. Toivottavasti uusi levy tarjoaa jotain muuta kuin Train of Thoughtin grungemetallia...
Itse näin uniteatterin viimeksi Provinssissa 2002 jotenkin torsoksi jääneellä keikalla. Niin kauan oli mukavaa kun soittoa riitti. Ehdottomasti olen menossa tulevalle keikalle. Eiköhän se uusi levyä tarjoa jotain muutakin kuin sitä grungemetallia.
Minä en pysty nostamaan mitään levyä ylitse muiden. I&W iski joskus todella lujaa, mutta jokaisella levyllä on huippuhetkensä. Scenes on ehkä tasaisin, niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. Heikoimmat hetket löytyvät FiT:ltä ja ToT:lta, mutta molemmilta löytyy myös aivan loistavaa materiaalia.
Lippuset tulee Lippupalvelun kautta myyntiin 30.5. klo 09:00. Hintaa näyttää olevan 45 euroa.
se on sellanen että metallipiireissäkin tykätään ja jotenkin ällöttävääkin
Pientä vihjailua uuden levyn luonteesta.
http://www.dreamtheater.net/info_biography.php
Vaikuttaa mielenkiintoiselta.
Joo, kyllä näin tuntuisi olevan! Jynkytysmetallia kun tulee joka pirun tuutista niin tällaiset uutiset piristävät kyllä kovasti! ToT kun oli minulle ainakin sangen epäonnistunut levy. Jäähalli, täältä tullaan! Ö/
:P
Mielenkiinnollahan tuota uutta levyä odottaa varsinkin tuon artikkelin luettua. Ja keikalle pitää tietty liput hommata, aikaisemmin ei ole tullut bändiä nähtyä.
Sattuiko joku olemaan DT:n ja Fates Warningin yhteiskeikalla Tavastialla vuonna xxx? Itse missasin tuon tapahtuman typerän ruotsin risteilyn takia.
Huvittavan arvostelun tuosta keikasta muistan lukeneeni eräästä rock-lehdestä jossa sanottiin osapuilleen että koko konsertin aikana tehtiin vähemmän virheitä kun mitä on yhdessä punk bändin biisissä.
Joka tapauksessa tuleva keikka ja (ehkä) levy yksi vuoden merkkitapauksia.
Taisin jossain jo mainostaa että tuota Tavastian DT keikkaa tuli ihmeteltyä parven eturivistä aitiopaikalta. Ei tuosta keikasta juuri mitään enää muista, muistaakseni kuitenkin viihdyttävä kokonaisuus. Oliko nuilla vielä joku kolmaskin bändi supportina, muistelen että lava oli varsin täynnä backlineä, mutta Tavastian lavan täyttämiseen riittänee jo pelkästään Portnoyn rumpukoroke, jonka mammuttimaisuus toi ikävällä tavalla mieleen Spinal Tapin.
Oliko nuilla vielä joku kolmaskin bändi supportina
Ei ollut muita kuin Fates Warning. Eturivistä tuli todistettua, edelleen kaikkien aikojen paras koskaan näkemäni keikka. :D
Syyskuun lippuja voi muuten jo etukäteisvarata/tilata Menolipusta... http://www.menolippu.fi/index.html
tekeekös ne virheitä soitossaan
Ei varmaan. Nehän on kaikki sitäpaitsi aivan sairaan nopeita. :D
Kysymys taisi olla jo hieman provosoiva, mutta kyllä tekevät. Suht. paljonkin, joskin kaikkia ei huomaa, jos ei soita musiikkia itse. Petrucci mokailee muutaman kerran ainaski tuolla Live at Budokan -dvd:llä ja taitaa laulaa vääriä lyriikoita Metropolis-liven Through her eyesissä ja ilmeisesti myös Silent Manissa, tosin Silent Man on dubattu jälkikäteen. LaBrie tiputtaa mikin Metropoliksen loppuvaiheilla :roll:
Petrucci mokailee muutaman kerran ainaski tuolla Live at Budokan -dvd:llä
Eli ei soita sooloa nuotilleen niinku levyllä?
ja portnoylta tippuu kapula jossain fillissä... joskaan eipä tuo soittosuoritukseen kauhiasti vaikuttanu... :P
Huomenna onkin Octavariumin Suomen julkaisupäivä. Pitää juosta levykauppaan... :)
"Octavarium" on kyllä parempi kuin uskalsin odottaa. Se on taas kunnon Dream Theateria, Train of Thought-pettymyksen jälkeen.
Biiseissä on kunnon melodioita. Hyvät soundit ja hyviä sovituksia. Jopa Rudessilla on ihan ok soundit ja LaBrie laulaa taas paremmin. Enemmän kaikenlaista kivaa vaihtelua biiseissä kuin bändillä on pitkään aikaan ollut, ja vähän yllätyksiäkin. Noin ylipäätänsä levyllä on yksinkertaisesti hyviä biisejä.
Olen vielä kuullut levyn vain kerran, mutta olen nyt jo aika varma siitä, että tämä on paras Scenes from a Memoryn jälkeisistä levyistä.
Thumbs up! Nyt odotan syksyn keikkaa paljon enemmän innolla.
Juu kyllä oli ainaskii ToT:tä parempi, tykkäsin itte varsinkii tästä 'Octavarium' piisistä. Tosin sen alku oli kyllä aika tylsä... Muutenkin kuulosti levy vähän siltä ettei se jaksa kauaa kiinnostaa, ei ollut mitään kovin erikoista matskuu. Mut ihan OK. Ja minäkin menossa syyskuun keikalle :)
Ei yltänyt meikäläiselle ihan ennakko-odotusten tasolle tuo Octavarium. Odotin hieman enemmän tuoreutta, mutta kitaroiden alaviremöyryntä ja varsinkin LaBrien yllättävän heikot laulumelodiat muistuttavat tosiaan hieman liikaa kahdesta edellisestä levystä ja niiden heikkouksista.
Parhaat kappaleet ovat nimibiisi Octavarium, Panic Attack sekä Sacrified sons. Root of all evil (jonka alku on kyllä tosin hieno aloitus levylle!) sekä I walk beside you ovat sellaisia "menettelee" -kappaleita.
Never enough, These walls ja The answer lies within ovat kyllä melko turhia ja värittömiä kappaleita, jotka eivät paljon pisteitä minulta saa.
Jos "progemaisuutta" tavoitellaan jousiorkesterin avuin, on se minusta ainakin hieman kyseenalainen metodi 2000-luvulla - olisi toiminut ilmankin. Octavariumissa erikoista (ja ihan positiiivista) oli huomata se miten bändi muuttaa kesken biisin soundiaan aina alun Pink Floyd-maalailusta 70-lukulaisen Kansas-iloittelun kautta takaisin perinteiseen Dream Theater -ilmaisuun.
Nostaisin korkeimmalle Portnoyn ja Rudessin suoritukset - niin soitto- kuin soundipuolellakin. Myungin tekoset eivät tule esille ja Petruccilla on ehkä hieman enemmän miinusta kuin plussaa osuuksissaan. LaBrie on tosiaan hännänhuippuna - kovin vaisua ja mielikuvituksetonta on miehen anti edelleen.
Levylle antaisin arvosanaksi *** - järjestyksessä tämä putoaa sinne neljännelle tilalle Scenes... / Falling into infinity / Images & Words jälkeen.
DPRP:n Round Table Review Octavariumista.
Täytyy kyllä todeta, että nimibiisi Octavarium on aivan loistava teos. Harvoista kappaleista voi sanoa, että 24 minuuttia ei tunnu lainkaan pitkältä ajalta. Valitettavasti samanlaisia kehuja ei voi sanoa kaikista levyn biiseistä lähellekään. Kuitenkin arvosana koko levystä kipuaa sinne lähemmäs ****, mutta ei aivan ihan.
Maltan tuskin odottaa, miltä tuo kipale kuulostaa livenä! Toivottavasti soittavat. Toinen vastaavanlainen rykäisy löytyy sitten vasta Scenes... -levyltä. Sen kuuleminen livenä saisi myös jalat maitohapoille vaikka istumapaikoilla ollaankin... :wink:
Nostaisin korkeimmalle Portnoyn ja Rudessin suoritukset - niin soitto- kuin soundipuolellakin. Myungin tekoset eivät tule esille ja Petruccilla on ehkä hieman enemmän miinusta kuin plussaa osuuksissaan. LaBrie on tosiaan hännänhuippuna - kovin vaisua ja mielikuvituksetonta on miehen anti edelleen.
[/quote]
LaBrie on aina ollut se heikoin lenkki yhtyeessä (varsinkin livenä), mutta tällä levyllä hän yltää hyvään suoritukseen. Muut liikkuvat sillä tasolla kuin ennenkin, eikä heiltä tietenkään vähempää voinut odottaakaan.
[quote]
Täytyy kyllä todeta, että nimibiisi Octavarium on aivan loistava teos. Harvoista kappaleista voi sanoa, että 24 minuuttia ei tunnu lainkaan pitkältä ajalta. Valitettavasti samanlaisia kehuja ei voi sanoa kaikista levyn biiseistä lähellekään. Kuitenkin arvosana koko levystä kipuaa sinne lähemmäs ****, mutta ei aivan ihan.
[/quote]
LaBrie on aina ollut se heikoin lenkki yhtyeessä (varsinkin livenä), mutta tällä levyllä hän yltää hyvään suoritukseen. Muut liikkuvat sillä tasolla kuin ennenkin, eikä heiltä tietenkään vähempää voinut odottaakaan.
[quote]
Täytyy kyllä todeta, että nimibiisi Octavarium on aivan loistava teos. Harvoista kappaleista voi sanoa, että 24 minuuttia ei tunnu lainkaan pitkältä ajalta. Valitettavasti samanlaisia kehuja ei voi sanoa kaikista levyn biiseistä lähellekään. Kuitenkin arvosana koko levystä kipuaa sinne lähemmäs ****, mutta ei aivan ihan.
No melkein ollaan jo samaa mieltä :D. Octavarium on todellakin aivan loistava teos. Loppu materiaali onkin sitten melko epätasaista ja jää pahasti nimibiisin varjoon. Muutaman kappaleen olisi voinut jättää pois. Yhtyeellä tuntuu olevan vain pakonomainen tarve taloudelliseen ajatteluun...
Bonuksena ProgressiveWorldin arvio.
Pöh, aika laimean levyn tekivät DT:n ukot. En lähtisi puhumaan pettymyksestä koska en ole tottunut bändiltä kovin suuria odottamaankaan. Etenkin pitkässä juoksussa erittäin päräyttäväksi ja orkesterin parhaaksi levyksi osoittautuneen Train Of Thoughtin jälkeen tämä on kuitenkin melko heppoinen levy. Tämä on vähän tällainen best of levy. On raskaita biisejä, pop-biisejä ja progebiisejä. Parhaat biisit levyllä ovat mielestäni The Root Of All Evil (kiva päätös Portnoyn alkoholi-trilogialle) ja Panic Attack jotka ovat edustavatlevyn raskainta antia. Raskaampi kama onkin sitä Dream Theaterin ominta antia. Nuo kappaleet eivät varsinaisesti tuo mitään uutta bändin ilmaisuun, mutta ovat kuitenkin sitä mitä Dream Theater tekee parhaiten. Aina kun bändi lähtee kunnolla progeilemaan lopputulos kuulostaa hieman teennäiseltä tai joltain toiselta bändiltä suoraan lainatulta. 24 minuuttisessa eepoksessa jota on täällä yllättäen kehuttu on juuri kaikki tyypilliset DT progebiisin ongelmat. Biisi kuulostaa lähinnä jonkinlaiselta pastissilta monista vanhoista progeklassikoista. Suoraan ei lainata, mutta ah niin lähellä käydään. Transatlanticin eepokset tulee vahvasti mieleen. Biisissä on paljon hienojakin kohtia, mutta kokonaisvaikutelma vaan on aika valju.
Octavariumin heikointa antia ovat kuitenkin levyn balladit jotka ovat puuduttavan tylsiä. I Walk Beside You on masentava yritys tehdä mahtaileva U2 tyyppinen balladi. Ja yrityksessä onnistutaan. Valitettavasti, en kyllä oikein tajua miksi kukaan haluaisi Dream Theaterin kuulostavan U2:lta. No jos tuollaisesta musiikista pitää niin I Walk You Beside voi kolahtaa kovaakin. Answer Lies Within- biisistä ei jää oikein mitään käteen. Turha ja tylsä kappale. These Wallsissa on ihan kohtuullinen yhdistelmä hieman rankempia juttuja ja popimpaa ilmaisua. Biisin outro on mainio ja yksi harvoja tuoreen kuuluisia juttuja levyllä.
Positiivisia seikkoja levyllä on se että Jordan Rudessin kosketinsoitin soundit ovat parempia kuin aikaisemmin, mikä onkin hyvä juttu koska kiipparit ovat aika keskeisessä roolissa. James LaBrien laulu on myös jotenkin tavanomaista miellyttävämpää kuultavaa. Ehkä tässä ei ole niin haastavia juttuja. Ei tarvitse kiekua niin paljoa. Petruccin tiluttelu on myös rauhoittunut. Mies suorastaan jää hieman Rudessin jalkoihin tässä levyllä.
Kaiken kaikkiaan aika keskinkertainen Dream Theater levy. Semmoista ehkä hieman vajaan kolmen tähden luokkaa.
Aina kun bändi lähtee kunnolla progeilemaan lopputulos kuulostaa hieman teennäiseltä tai joltain toiselta bändiltä suoraan lainatulta. 24 minuuttisessa eepoksessa jota on täällä yllättäen kehuttu on juuri kaikki tyypilliset DT progebiisin ongelmat. Biisi kuulostaa lähinnä jonkinlaiselta pastissilta monista vanhoista progeklassikoista. Suoraan ei lainata, mutta ah niin lähellä käydään.
Kappale kuitenkin kuulostaa Dream Theaterilta huolimatta niistä lukuisista vaikutteista. Jos ToT oli tribuutti bändin raskaille esikuville, niin Octavarium-kappale on sitä vastaaville proge-bändeille.
Alkuun biisi vaikutti minustakin kovin väkinäiseltä juuri näiden elementtien takia. Mutta biisi osoittautuikin todella toimivaksi. Kaikki osat nivoutuvat hienosti yhteen ja kliimakseja löytyy. Kappale ei kuulosta väkisin väännetyltä, eikä sitä ole tehty "lainauksien" ehdoilla. Itselläni halu kuunnella kappale uudestaan ja uudestaan kasvaa jatkuvasti.
Ko. levyn nimikkobiisistä:
Sailing on the seven seize the day tripper Diem's ready
Jack the Ripper Owen Wilson Phillips and my Supper's ready
Lucy in the Sky with diamond Dave's not here I've come to save the Day for nightmare Cinema show Me the way to Get back home again
Spinning round and round
Scream without a sound
Stumbling all around
Find I've come full circle
Flying Off the Hand With careful with that axe Eugene Gene the dance machine messiah Light my Fire gabba, gabba
Hey, hey my my Generations home again
Jack the Ripper Owen Wilson Phillips and my Supper's ready
Lucy in the Sky with diamond Dave's not here I've come to save the Day for nightmare Cinema show Me the way to Get back home again
Spinning round and round
Scream without a sound
Stumbling all around
Find I've come full circle
Flying Off the Hand With careful with that axe Eugene Gene the dance machine messiah Light my Fire gabba, gabba
Hey, hey my my Generations home again
Kuinka monta viittausta bongaatte? ;)
These walls näyttää kohonneen meikäläisen suosikkibiisiksi tältä levyltä. Tuttua DT laatua ilman suuria yllätyksiä, tarttuvia osioita ilman liiallista soitannollista akrobatiaa.
Nimibiisin kokonaisuus vielä pientä hahmotusta vailla. Alun "Shine on you crazy diamond" fiiliksestä toivuttuani viihdyn kovasti riemukkaassa kiipparisoolo-osuudessa, tulee niin mukavasti mieleen Marillion parhaina päivinä.
Hemmetin hyvin ovat veivanneet kaikki nuo vaikuttimet Octavariumin sisään! Seuraavia itse ainakin olen noteerannut (jopa sangen spesifisiä kohtia):
-Pink Floyd (alku)
-Yes (monessakin kohdassa)
-Marillion: This strange engine (lähinnä tuli mieleen...)
-Kansas: Magnum Opus (tiedätte kyllä missä)
-Rush: A farewell to kings (sama juttu)
-Dream Theater (ja ihan itse!)
Genesistä en osannut hahmottaa mutta sitäkin lienee varmaankin lirahtanut sekaan?
Minkälaisia mielleyhtymiä muilla?
Silti, tuo biisi on todella onnistunut ja jokaisen minuuttinsa arvoinen. Sangen mainiota tosiaan!
:wink:
Panic Attack ja Never Enough ovat uutukaisen helmiä. Root of all evil/Octavarium yhdistelmäbiisi ei sekään hassumpi... Mutta ei tämä DT:n tuotannon kärkeen nouse, ei sitten millään.
Oma DT top 5 lista:
1. Falling into Infinity
2. Scenes from Memories: Metropolis part II
3. Train of Thought
4. Change of Seasons
5. Octavarium
Yleensä kuitenkin pistän mieluummin jonkun bändin liveDVD:stä pyörimään, kuin yhtäkään cd -levyä. DT:n livedvd:t kertakaikkiaan loistavia kaikki!!
Tulipa vaan tuossa mieleen Octavariumia kuunnellessa että kuunneelkaapa Thresholdin viimevuoden puolella ilmestynyt Subsurface-lätty. Jotain Thresholdimaista on Octavariumillekin eksynyt, tosin mielestäni Subsurface on selvästi parempi levy kuin tuo DT:n uus. Kaiken kukkuraksi voisi vielä todeta että Thresholdin lätyillä on aina ollut loistavia melodioita ja sanoituksia toisin kuin on DT: laita. :!:
Itse olen keskiluokkainen DI savosta. Proge iski Rush ja Pink Floyd yhtyeiden myötä joskus -80 luvun lopulla. Lähes koko -90 luvun en sitten progea juurikaan kuunnellut ja "Counterparts" -levyn jälkeen esim. Rush ei ole mitään saanut aikaiseksi (paitsi mukiinmenevän DVD:n). Dream Theaterin "Six Degrees of Inner Turbulence" -levyn myötä usko neoprogeen palasi pikkuhiljaa. Train of Thougt oli mainio! Octavarium ei ole DT asteikolla mestariteos. Esim. Porcupine Tree -yhtyteen "Deadwing" on mestariteos Oktavaariin verrattuna.
Ostin Octavariumin hetken mielijohteesta ja sitä on tullut aika paljon kuunneltua. Täytyy sanoa, että se on yksi parhaimmista DT-lätyistä heti I&W:n jälkeen.
Vielä viikko ja Hki jäähalli ovet aukeaa DT keikalle! Onneksi on lippu permannolle, niin saa fiilistellä kunnolla!!
Tarviiko kukaan kyytiä Jyväskylästä etelään ja yöllä kait takaisin?
Joku latinosivusto (paradisemetal tai joku) väitti, että tuo on octavarium -tourin settilista ainakin kiertueen alussa ollut.
1. The Root Of All Evil
2. A Fortune In Lies
3. Under A Glass Moon
4. Never Enough
5. Endless Sacrifice
6. Rudess szóló
7. Through My Words
8. Fatal Tragedy
9. Panic Attack
10. Pull Me Under
11. As I Am
12. The Mirror
13. Lie
14. Just Let Me Breathe
15. Sacrificed Sons
16. The Spirit Carries On
17. In The Name Of God
18. Metropolis Pt.1.
Eli mielestäni kiitettävästi huippulevyjen Metropolis part II sekä ToT biisejä mukana!
Setlist (Linz, 13.06.2005)
1. The Root of All Evil
2. A Fortune In Lies
3. Under A Glass Moon
4. Panic Attack
5. Endless Sacrifice
6. Jordan Solo Spot
7. Through My Words
8. Fatal Tragedy
9. In The Name of God
-- Pause --
10. About To Crash
11. Learning To Live
12. Never Enough
13. Sacrificed Sons
14. The Spirit Carries On
15. Solitary Shell
16. About To Crash (reprise)
17. Losing Time/Grand Finale
-- Zugaben --
18. As I Am
19. Pull Me Under
Eli mielestäni kiitettävästi huippulevyjen Metropolis part II sekä ToT biisejä mukana!
Ja näyttäisi mukaan mahtuvan sellaisia helmiä kuin A Fortune in Lies, Under a Glass Moon ja Learning to Live.
DPRP:n uutisissa huhua Åkerfeldtin, Portnoyn ja Wilsonin projektista.
Ja loppukevennys tähän viestiin:
Portnoy ja LaBrie olivat kuulemma viihtyneet Opethin keikalla.
Mieluusti kuulisin itsensä Octavariumin, sekä Falling into Infinityn ja Scenes From a Memoryn sekä 6 Degreesin parhaat palat. Pull me under ja Metropolis lienevät aika "must" -osastoa jo pitkän aikaa olleet. ToT:lta ja Awakelta en biisejä settilistaan kaipaa...
DT keikka oli kertakaikkiaan hieno ja loistava!! Tässä on soinut keikan jälkeen SDoIT parjattu ensimmäinen levy. Kyllä sitä on turha kriitikoita uskoa, hieno on tämä tuplaCD myöskin ensimmäisen levyn suhteen.
Itse sanoisin että 6DoITin ykköslevy on parasta ja kakkoslevy huonointa mitä DT on Rudessin kanssa saanut aikaiseksi.
mielestäni sittenkin 6degr on melkeinpä paras kuulemani levy dtlt, sitten ehkä scenesrfmr, sitte imags&wdr, sitte tot. fallin into tinto enkä chang of s o kuulu. oktavaarium on koneella muten oo hirveesti kuunnellu, jotenki se on ehkä tylsempi kuunnella niin. eikä nyt äänet ees toimi. mutta aika ränkytystä ja tyhmää hempeilyä. en nyt muista, mutta esim. sacrified dongs, onko se kertosäe vai mikä, mutta kuitenkin ku se laulaa sen ni ihan tylsä. mutten mee sanomaan. aattelin ostaa sen nyt synttärilahjakseni, mut ehk ostanki vanhempii
ainii onhan awake, mutta se on totin kaa samoil linjoill. jotenkin päälangaton. totti on tylsää metallia - toisaalta siinä on myös muutamia parhaita kohti niinku myös hereillässä. ehkä olisi helpompi ottaa hyvät ja huonot ylös minuutilleen tai sekunnilleen ni ei tarvii muistella tai selitellä.
jotenki se vaa on niin, että ne kaikista hulluimmat kohdat puree. siis ei pelkkä monotoninen tykitys, vaan juuri yleensä vaihdossiirrokset biisin osissa. no..
on muuten DT kortilla kirjastoissa. pakko alkaa ostelemaan kun kaikki on kirjastosta kuunneltu. mutta siihenkin tarvitaan paljon rahaa ellei aio odottaa kirjastossa palautettavaa aineistoa, jos ei halua varata fiftycentill
Haku ei antanut varsinaista DT-ketjua, joten bumppasin tämän.
Kaveri soitti jotain DT:n livelevyä, jonka loppuosalta löytyi covereita mm. Pink Floydilta, Queenilta, Journeyltä, Genesikseltä ja Zeppeliniltä.
Soittavatko ne aina noin paljon covereita keikoillaan? Itse omistan kolme DT:n albumia, mutta en ole koskaan oikein täysillä paneutunut bändiin. Ajattelin kuitenkin tuonne Jäähallin keikalle lähteä ja tutustua DT:n musiikkiin paremmin.
Eivät soita. Levy jota kuulit on A Change of Seasons, joka sisältää samannimisen kappaleen ja sitten näitä live-covereita joltain vähän spesiaalimmalta keikalta. Muuten kyllä tapana on muutama pieni cover-pätkä ympätä sinne tänne: Mm. Once in a Livetime -levyllä Peruvian Skiesin sekaan on sotkettu pätkä Have a Cigaria ja Enter Sandmania. Viimeksi kun bändi esiintyi Suomessa, samaisessa kappaleessa kuultiin muistaakseni Wish You Were Hereä ja Wherever I May Roamia.
Jep. Onneksi eivät soita mitään ikäloppuja covereita. Sellaisesta en minä ainakaan lipun hintaa maksaisi.
Avaanpa ketjun tuolle uudelle levylle.