Top of Genesis
Jammo kirjoitti noin 19 vuotta sitten (68 kommenttia)
Palasokeri on kätevä
* leivontaan (3)
* kahvin kanssa (13)
* totaaliportaali (14)
* ei missään (8)
* ei kiinnosta (4)
* tsippa (1)
Sarja jatkuu:
Mitkähän ovat Genesis-orkesterin parhaat levyt.
Pohjaksi tämänhetkisen kuuntelulistan kahdeksan ensimmäistä:
1. Genesis : Selling England by the Pound (76 kuuntelukertaa)
2. Genesis : Foxtrot (66 kuuntelukertaa)
3. Genesis : The Lamb Lies Down On Broadway (57 kuuntelukertaa)
4. Genesis : Nursery Cryme (56 kuuntelukertaa)
5. Genesis : A Trick of the Tail (45 kuuntelukertaa)
6. Genesis : Trespass (30 kuuntelukertaa)
7. Genesis : Wind & Wuthering (29 kuuntelukertaa)
8. Genesis : ...And Then There Were Three... (24 kuuntelukertaa
+/- saldo : 0 | Tweet
Onkohan näissä äänestyksissä mitään järkeä?
Genesis on aika valju bändi, omistan ainoastaan 3 levyä, joista mikään ei ole suuremmin sytyttänyt:
Selling England...
Nursery Cryme
Foxtrot
Kaikissa on tietenkin hetkensä, mutta mieluisin on ehkä Nursery Cryme, mutta ei sekään niin kovin mieluinen.
Onkohan näissä äänestyksissä mitään järkeä?
Syö särkeä, se kasvattaa järkeä! 8)
Nämä äänestykset ovat kyllä ihan viihdyttäviä.
Äänestin Lambia, siinä riittää kuuntelemista ja mietittävää. Loistavia ovat myös pop-klassikko 'genesis' ja uskomaton Abacab... ja niitähän ei tietenkään ole listattu tuohon.
Äänestin Foxtrotia, mutta yhtä hyvin ääni olisi voinut mennä loistavalle Lambille. Selling oli vuosia sitten suosikkini, mutta jostain syystä se ei oikein enää sytytä.
Lamb ei petä.
Itse annoin ääneni Selling England by the Poundille, koska siinä on vain loistavia biisejä (Kyllä, jopa More Fool Me) ja hieno levy joka ei petä. Tykkään muistakin Gabrielin aikaisista Genesiksen levyistä, mutta selling toimii parhaiten
Genesis on aika valju bändi, omistan ainoastaan 3 levyä, joista mikään ei ole suuremmin sytyttänyt:
Mitämitä, 70-luvun Genesishän on aikakautensa parhaita bändejä jättäen taakseen tylsähköt loppuunpalaneet Crimsonit ja jopa vanhan Floydin. Pelkästään keikoilla nähty teatraalinen esiintyminen ja hassut hatut nostavat bändin yhdeksi kaikkien aikojen parhaista kokoonpanoista. Roolipeliprogea parhaimmillaan..
Mitämitä, 70-luvun Genesishän on aikakautensa parhaita bändejä jättäen taakseen tylsähköt loppuunpalaneet Crimsonit ja jopa vanhan Floydin.
Missä mielessä Crimson loppuunpaloi?
Missä mielessä Crimson loppuunpaloi?
Henkilökohtainenhan tämä mielipide ainoastaan on mutta Islandin jälkeinen tuotanto pohjautuu ainoastaan Frippin ja Wettonin kanssakäymiseen ja musiikista alkoi puuttumaan se oleellinen tarinan kerronta. Tunnelma on mennyt minimalistisempaan suuntaan ja noita alkuaikojen levyjä on tullut kuunneltua aivan liian monta tuntia. Kenties viiden vuoden päästä uskaltaa seuraavan kerran kaivaa esimerkiksi Redin pölyttymästä ja toivoa että taas iskisi positiivisessä mielessä.
Missä mielessä Crimson loppuunpaloi?
Henkilökohtainenhan tämä mielipide ainoastaan on mutta Islandin jälkeinen tuotanto pohjautuu ainoastaan Frippin ja Wettonin kanssakäymiseen ja musiikista alkoi puuttumaan se oleellinen tarinan kerronta.
No tämä on vähän jännää kun King Crimson on sentään tehnyt Wettonin poistuttua bändistä 6 studiolevyä. Tuo oli faktaa, sitten henkilökohtaisen mielipiteen osuus. Edellämainittujen studiolevyjen lisäksi on vielä tietenkin suuri määrä livelevyjä joilla Crimson tulkitsee katalogiaan tuoreemmin ja luovemmin (ja jopa luo livetilanteessa uutta täysin musiikkia) kuin mikään muu progebändi.
Mun mielestä Genesis on suurista progebändeistä se, jolta puuttui munat. Ei vaan oikein iske. Eikä se kukkaseksi naamioituminen lavalla oikein edesauta asiaa.
...ja missä on from genesis to revelation?
Lamb on järkälein.
Onkohan näissä äänestyksissä mitään järkeä?.
älä narise.Mitämitä, 70-luvun Genesishän on aikakautensa parhaita bändejä jättäen taakseen tylsähköt loppuunpalaneet Crimsonit ja jopa vanhan Floydin.
Missä mielessä Crimson loppuunpaloi?
Ei se palanutkaan, kuihtui vaan.
Ei se palanutkaan, kuihtui vaan.
Housussas kuihtui. :lol:
Onkohan näissä äänestyksissä mitään järkeä?.
Mä mitään narise, kunhan kummastelen. Rauhoitu iso ihminen.
Osta vaikka jotain hyvää hiphoppia seuraavaks...
[quote]Onkohan näissä äänestyksissä mitään järkeä?.
Mä mitään narise, kunhan kummastelen. Rauhoitu iso ihminen.
Osta vaikka jotain hyvää hiphoppia seuraavaks...
Juuri tällainen kalabaliikin luominen on äänestysten tärkein tehtävä! :wink:
Osta vaikka jotain hyvää hiphoppia seuraavaks...
Kiitos, tämä kruunasi absurdin ja vähän krapulaisen työpäiväni. :shock:
Äänestin The Lamb Lies Down on Broadwaytä, sillä siinä viehättää yhä musiikillinen monipuolisuus ja kokeiluvuus. Puutteistaan huolimatta se on itselle yhä hieman vahvempi kuin sinänsä yhtenäisemmät ja hiotummat Foxtrot ja A Trick of the Tail. Periaattessa tuosta kolmikosta voisi valita minkä tahansa. Toisaalta Genesis ei tehnyt uransa aikana yhtään studiolevyä, josta en olisi pitänyt edes jonkin verran, olkoonkin, että 80-luvun edetessä valjuus ja kaavamaisuus saivat melkein yliotteen yhtyeen musiikissa.
Selling Englandille meni ääni. Eka genesis jonka pystyin suodattamaan. Meni aikaa, että jaksoi kuunnella collinsin ääntä.
Oon samoilla linjoilla kuin didja. Genesikseltä puuttuu se jokin. Tasapaksua huttua. Äänestin kuitenkin Nursery Crymeä. Kyllähän Genesistä kuuntelee jos ei parempaa ole tarjolla. Ja Gabrielin ääni on helvetin ärsyttävä, etenkin kun laulaa korkealta.
Muistelmia aiheesta... Tasaisin oli From Genesis to Revelation. Nättejä lauluja. Siitä ylöspäin epätasaisempia, tai siis multa niiden hankita loppui Lambiin, se oli liian kallis silloin, ja mitä siitä kuuli, ei kolannut. Collinsin johtamia ei oo yhtään, syy on pärstäkerroin... no, vois nyt jo jotain ekoja kokeillakin... Mutta siis, noilla Gabrielinaikaisilla oli aina muutama helvetin hieno/hyvä/loistava biisi, mutta myös mälsää seassa... Selling Englandia kuuntelin taannoin, siinähän on oikein tylsyyden aavikoita!
...tai voihan olla, että ne kohdat on liian progea mulle...?
mutta myös mälsää seassa... Selling Englandia kuuntelin taannoin, siinähän on oikein tylsyyden aavikoita!
...tai voihan olla, että ne kohdat on liian progea mulle...?
...tai voihan olla, että ne kohdat on liian progea mulle...?
Onkohan mulla korvissa vikaa? "Selling" toimii ihan messevästi, etten sanoisi 100%'sti.
mutta myös mälsää seassa... Selling Englandia kuuntelin taannoin, siinähän on oikein tylsyyden aavikoita!
...tai voihan olla, että ne kohdat on liian progea mulle...?
...tai voihan olla, että ne kohdat on liian progea mulle...?
Onkohan mulla korvissa vikaa? "Selling" toimii ihan messevästi, etten sanoisi 100%'sti.
Kyllä näin on! Selling England on progemusan eräs huipputeoksista! :D
Toisaalta... tietyssä mielentilassa saatan olla jopa didjan kanssa samaa mieltä bändin jonkinasteisesta munattomuudesta, ainakin jos vertaa esim. King Crimsonin, Jethro Tullin tai Gentle Giantin tyyliin ja tuotantoon. 8)
Gabriel-aikainen Genesis on huipputasoista musiikkia yhä edelleen... Ääneni laitoin Lambille mutta olisi se voinut olla myös England.
Supper's Ready! Elikkä Foxtrot.
Selling Englannille ääni. Kyllä se on progelevyjen ykkönen. Parempaa en ole kuullut - ainakaan vielä!
Omat suosikkini:
Wind and Wuthering
Selling England by the Pound
And then there were three
Lamb
ja tottakai hieno livelevy Seconds Out. Hauskin on ehdottomasti ensimmäinen: From Genesis to Revolution vai mikä se nyt olikaan... Eipä tule enää juuri Genesistä kuunneltua, vaikka se joskus olikin ihan suosikkibändejäni. Wind & Wuthering on kyllä paras...
Mun lemppari levy taitaapi olla tuo Selling England, just siks et se toimii vaan niin helvetin hyvin, vaikkapa Dancing With The Moonlit Knight. Lamb Lies:llakin on kyl hienoi biisei melko paljon (Lamia), mut tuplalevyyn ei ehkä aineksia kumminkaan ois ollu (oma mielipide)
Trespass. On vaan kova levy.
Selling ehdottomasti tasapainoisin koknaisuus ja parhaat instrumentaalijaksot ! Tietysti mielestäni !!
On mulla korvissa vikaa (=en ole musikaalinen) sekä myös korvien välissä... Pidän enemmän punkista joka genressä, kuin viimeisenpäälle siististä virtuositeetistä....
On mulla korvissa vikaa (=en ole musikaalinen) sekä myös korvien välissä... Pidän enemmän punkista joka genressä, kuin viimeisenpäälle siististä virtuositeetistä....
Voisiko kyseessä olla sisäkorvan tulehdus? :lol:
On mulla korvissa vikaa (=en ole musikaalinen) sekä myös korvien välissä... Pidän enemmän punkista joka genressä, kuin viimeisenpäälle siististä virtuositeetistä....
Rokken rollin piti olla vaarallista. Progia voi kuunnella Volvossa.
Jos Selling England by the Pound päättyisi kolmen ensimmäisen kappaleen jälkeen, se olisi loistava levy (tai oikeammin EP). Valitettavasti levyn B-puolella mielestäni vain "After the Ordeal" toimii täysipainoisesti. "Battle of the Epping Forest" toimii enemmän sanojen kuin musiikin ehdoilla, ja B-C-R:n improvisoima revittely "Cineman Show'n" lopussa on kyllä hieno ja paljon kopioitu, mutta muu kappale laahaa välillä pahasti. "Aisle of Plenty" nyt vain on lyhyt kokoava loppukaneetti, varmaankin jäänne alkuperäisestä suunnitelmasta yhdistää "Dancing with the Moonlit Knight" ja "Cinema Show" yhdeksi minieepokseksi. Näin Selling jää itselle muotopuoleksi, niin hienoa musiikkia kuin se sisältääkin.
Annoin ääneni Windille, kun ei kerta Genesiksen Genesistä saa äänestää. Se proggahtava pop klassikko on kuitenkin paras noista.
Pitkän nettihiljaisuuden vuoksi missasin Rush-äänestyksen, mutta merkittäköön tässä yhteydessä Power Windowsille yksi jälkiääni vaikkei se voittoon maailman parasta levyä viekään.
Annoin myöskin ääneni W&W:lle, koska se on mielestäni kokonaisuutena paras Genesis-levy. Muilta levyiltä löytyy toki parempia yksittäisiä biisejä, mutta vain W&W soi miellyttävän tasapainoisesti alusta loppuun.
Mielenkiintoista, miten yleisesti W&W:tä parempana pidetty A Trick of the Tail on tässä äänestyksessä jäänyt täysin ilman ääniä.
Mää sanon että Foxtrot. Selling England tulee hyvänä kakkosena, sitten The Lamb :)
Mielenkiintoista, miten yleisesti W&W:tä parempana pidetty A Trick of the Tail on tässä äänestyksessä jäänyt täysin ilman ääniä.
Mitenköhän mahtaisi käydä mikäli äänestettäisiin Gabrielin lähdön jälkeisiä levyjä?
Minulle W&W on 70-luvun Genesis levyistä debyytin jälkeen vähiten mieluisa. On siinä muutama mainio biisi, mutta kokonaisuus jää aika valjuksi. Saattaa pitkälti johtua että ainakin tässä alkuperäisessä cd:ssä on aika masentavat soundit. Ylidiskanttista ja kylmää kolinaa. Onko remasteri yhtään parempi?
Minulle W&W on 70-luvun Genesis levyistä debyytin jälkeen vähiten mieluisa. On siinä muutama mainio biisi, mutta kokonaisuus jää aika valjuksi. Saattaa pitkälti johtua että ainakin tässä alkuperäisessä cd:ssä on aika masentavat soundit. Ylidiskanttista ja kylmää kolinaa. Onko remasteri yhtään parempi?
Jos haluat W&W:n kuulostavan korvia mielyttävältä, suosittelisin hommaamaan orig.vinyylipainoksen.Sitten joutuisi tyytymään vain kansien ihailuun.
:shock:
Onko remasteri yhtään parempi?
Ilmeisesti on, vaikka en tuota alkuperäistä cd:tä olekaan kuullut. Remasteri soi kauniisti. Tosin, olen aina ollut sitä mieltä, että jos musiikkia kuunnellessa on aikaa kiinnittää huomiota äänentoiston ongelmiin, niin silloin itse musiikissa täytyy olla jotain vikaa. Hyvä musiikki kuulostaa hyvältä heikommallakin äänentoistolla. Ehkäpä W&W ei vain ole sinua varten.
Ehkäpä W&W ei vain ole sinua varten.
Mahdollista tuokin.
Genesis on yksi parhaimmista esimerkeistä sellaisista yhtyeistä, jotka on pystyneet laittamaan systeemin aika ajoin pitkälti uusiksi ja tekemään jälleen pitkälti erilaisista lähtökohdista kerrassaan loistavaa musiikkia. Selling england on ylettömän hieno, the Lamb Lies Down On Broadwayllä soundit ja sen sellainen puoli alkoi kehittyä hienojen progeiluitten lisäksi, Trick of the Tail -levyllä bändillä oli taas aivan uusi draivi ja tarve näyttää olevansa entistä ehompi yhtye. Ja ajatelkaapa todennäköisyyttä...miten voi samasta yhtyeestä löytyä kaksi vähintäänkin maailman kärkikastiin kuuluvaa laulajaa!!! Salama ei iske kahdesti samaan paikaan, juu ei.
Itse asiassa itsekään en Wind & Wutheringista erityisesti pidä. Ostin joskus, kun sitä mainostettiin hyväks Genesiksen levyks (mulla oli siis pari levyä sitä ennen jo kuitenkin), mutta ei siinä hyviä biisejä loppujen lopuks montaa ole.
Selling sai ääneni.
"Duke" on muuten paras Collins-levy. 8)
Ja ajatelkaapa todennäköisyyttä...miten voi samasta yhtyeestä löytyä kaksi vähintäänkin maailman kärkikastiin kuuluvaa laulajaa!!! Salama ei iske kahdesti samaan paikaan, juu ei.
Genesis on hieno bändi, mutta ei kai kukaan tosissaan voi väittää Phil Collinsia "maailman kärkikastin laulajaksi"?
Niin tai no... makunsa kullakin...
Ainoat sysipaskat Genesis-levyt ovat mielestäni Abacab ja Duke. Mitä kykyjen tuhlausta. Jopa Invisible Touch nousee popklassikoksi näiden yläpuolelle.
Abacab ja etenkin Duke ovat ihan kelvollisia levyjä. Invisible Touch ja We Can't Dance sen sijaan ovat aivan hyödyttömiä levyjä. Calling All Stations oli ehkä hieman noita kahta vahvempi.
Genesis on hieno bändi, mutta ei kai kukaan tosissaan voi väittää Phil Collinsia "maailman kärkikastin laulajaksi"?
Jos puhtaasti laulutekniikkaa katsotaan, ei Collins eikä Gabriel kuulu "kärkikastiin". Teknisesti Collins on Gabrielia parempi. Sen on myös Gabriel itsekin aikoinaan eräissäkin 70-luvun haastatteluissa myöntänyt. Kumman tavasta tulkita biisejä pitää, on sitten niitä makuasioita. Itselleni kelpaa kummatkin.
Gabriel myös aikoinaan ennusti, että Collins ei lauluhommissa pitkään viihdy. :lol:
Calling All Stations oli ehkä hieman noita kahta vahvempi.
No eipä ihan taida olla.Mitä osaatte tarkemmin sanoa studiolevyistä Duke, And Then There Were Three ja Calling All Stations? Noita en ole vielä kuullut, ja kiinnostaisi, että ovatko hankkimisen arvoisia?? Veikkaisin ensiksi mainitun olevan tyyliltään aika lähellä Abacabia... Livelevyistä suositeltavin mahtanee olla Seconds Out?
Tärkein levy itselleni on ehdottomasti SEbtP, joskaan en ymmärrä, miksi hirveä rallatus More Fool Me on ympätty mukaan...Skippaan sen aina. Firth of Fifth on ehkä yhtyeen paras kappale. Kaksi seuraavaa omalla asteikolla ovat ehkä TLLDoB ja ATotT, joista löytyvät mahtibiisit In the Cage ja Dance on a Volcano. ATotT:llä Collins laulajana ei häiritse, mieshän kuulostaa lähes täsmälleen samalta kuin Gabriel...
Kyllähän tuo Selling England By The Pound on ehdottomasti se hienoin Genesis pitkäsoitto.Aloitusraidasta loppuun asti aivan uskomattoman hienoja kappaleita ja Gabrielin ääni on kohdillaan.
Duke on ihan ok.Varsinkin Behind the lines kuullostaa edelleen hienolta.Tuo Hackettin jälkeinen And Then There Were Three ei ainkaan minulle pahemmin kolahda.Jäänyt todella pienelle kuuntelemiselle.Vika studiolevy eli Calling all stations sisältää muutamia ihan mallikkaita biisejä muttei kokonaisuutena mikään kummoinen ole,tosin kuitenkin esim. And Then There Were Three albumia mielenkiintoisempi.
Selling...:stä olen täsmälleen samaa mieltä kuin Kai. Kyllä se aikansa kesti, mutta melko horjuva kokonaisuus - Firth of Fifthistä ja Moonlit Knightistä huolimatta. Lamb väsyttää In the Cagen jälkeen, Foxtrotilla on hetkensä, mutta...
Paras on henkilökohtaisesti Nursery Cryme. Nolla huonoa, miljoona selkäpiitä kutittelevaa hetkeä, soittamisen iloa ja ehkä myös sitä ns. "munaa"kin. Kokonaisuudesta vielä erikseen plussana Genesiksen ehdottomasti aliarvostetuin biisi: Seven Stones, jossa lopussa hukutaan mellotroniin. Puhumattakaan Fountain of Salmaciksesta...
Sylvan and Bonamici ovat tehneet muutaman hienon Genesisjutun taannoin... Koittaa tosta:
http://www.artistlaunch.com/artist.asp?artistid=7535
Pakko mainita omaksi suosikiksi Abacab. Syykin on helppo perustella: Kyseinen albumi teki syvän vaikutuksen, oli sen jälkeen pakko tutustua muuhunkin tuotantoon. Ei ole huonompi tuttavuus ollut!
Trick Of the Tail ja Lamb Lies Down...
Trespass on paras. Pidän hemmetisti Genesiksen folkimmasta suunnasta, joka harmillisesti kuihtuu tuon levyn jälkeen. Trespass on sen lisäksi ehkä kaihoisin Genesis-tuotos, jota olen kuullut. Hieno tunnelma ja hienoja sävellyksiä. Paketin kruunaa sysipaska The Knife, josta kehkeytyi keikkasuosikki bändin alkutaipaleella.
Paketin kruunaa sysipaska The Knife, josta kehkeytyi keikkasuosikki bändin alkutaipaleella.
?
minun mielestä The Knife on tuon levyn parasta antia
Veitsi kruunaa Tresspassin vähän samalla lailla kuin puukotus huipensi mäkikotkan uran. Tosin edellisessä sitä komeeta liitoa kestää tuohon asti. Hyvinhän siinä tulkinnassa tietty on eläydytty aiheeseen, mutta kun ei osaa nauttia niistä fiiliksistä: varo, autuas :twisted:. Kitarasoolo kyllä kylmii selkäpiitä, sen verran kipeeltä kuulostaa :shock: :?
Mun mielestä Genesiksen parhaat on ne, missä on se alkuperäinen laulaja (Phil Collins) laulamassa, ja sit varsinkin ne videot, missä se on niin hyvä...
Trespass on paras. Pidän hemmetisti Genesiksen folkimmasta suunnasta, joka harmillisesti kuihtuu tuon levyn jälkeen. Trespass on sen lisäksi ehkä kaihoisin Genesis-tuotos, jota olen kuullut. Hieno tunnelma ja hienoja sävellyksiä. Paketin kruunaa sysipaska The Knife, josta kehkeytyi keikkasuosikki bändin alkutaipaleella.
Adjektiivi "sysipaska" ei kyllä sovi muuhun kommenttiisi lainkaan. Jos tuohon on yritetty piilottaa ironiaa yms., niin en kyllä tajua sitä...
Adjektiivi "sysipaska" ei kyllä sovi muuhun kommenttiisi lainkaan. Jos tuohon on yritetty piilottaa ironiaa yms., niin en kyllä tajua sitä...
Sisältyyhän siihen ironiaa: "kruunaa". Pahoittelen sekaannusta. Trespass siis on todellakin minusta Genesiksen hienoin levy.
Mun mielestä Genesiksen parhaat on ne, missä on se alkuperäinen laulaja (Phil Collins) laulamassa, ja sit varsinkin ne videot, missä se on niin hyvä...
Huumorimiehiä tai -naisia!
"Selling England" tylsä?!!!!
No, makunsa kullakin. Mielestäni kuitenkin aivan mahtava levy. Parasta Genesistä.
"Selling England" tylsä?!!!!
No, makunsa kullakin. Mielestäni kuitenkin aivan mahtava levy. Parasta Genesistä.
No, makunsa kullakin. Mielestäni kuitenkin aivan mahtava levy. Parasta Genesistä.
Ja aivan ehdottomasti samaa mieltä Jiipeen kanssa.Myös Tresspass on hyvä,kuten kaikki Gabrielin aikaiset levyt.Sitten rupesi vähän tahti hiipumaan vaikka kyllä siellä hyviä hetkiä on monella levyllä jälkeen Gabrielinkin.Täytyy muistaa,että Genesis soundin iskä on Tony Banks,eikä Gabriel tai Collins.