Vaikea valinta
Jammo kirjoitti noin 18 vuotta sitten (61 kommenttia)
Palasokeri on kätevä
* leivontaan (3)
* kahvin kanssa (13)
* totaaliportaali (14)
* ei missään (8)
* ei kiinnosta (4)
* tsippa (1)
Joudut lähtemään kuukaudeksi autiolle saarelle, jossa toimii vain vanha grammari ja saat ottaa vain jommankumman vinyylilevyn viihdykkeeksi. Kumman valitset?
+/- saldo : 0 | Tweet
Sama se, kumpikin vinyyli hajoaa yhdellä haulikonlaukauksella.
Sama se, kumpikin vinyyli hajoaa yhdellä haulikonlaukauksella.
Oikea vastaus! Olet voittanut matkan Soisalon saarelle ja mukaasi saat haulikon, 30 panosta ja äänestystuloksen mukaisen määrän ko. vinyylejä.
Oikea vastaus on tietenkin jees
No kylläpä tuo Yesin puolelle painottui. En kyllä ottais luultavasti kumpaakaan jos saisin ite valita autiolle saarelle levyjä mukaan...
Oikeasti vaikea, jess..
Vaikeapa on. CttE:n eka puoli on hemmetin puiseva, ja Red vaikuttaa yhtä suureksi osaksi jämistä kasaan rääpityltä.
kummatkin ihan jees levyjä, mutta kuukauden pituisen tehokuuntelun jälkeen voisi jäädä lopullisesti levyhyllyyn pölyttymään. Tosin ovat kyllä molemmat pölyttyneet jo muutenkin aika pitkään.
Redistä kyllä tykkään enemmän kuin close to the edgestä.
YES :!:
Vaikeapa on. CttE:n eka puoli on hemmetin puiseva, ja Red vaikuttaa yhtä suureksi osaksi jämistä kasaan rääpityltä.
:lol:
Tiesin että darshaniin voi luottaa!
"Puiseva" ja "jämistä kasattu" Loistavaa!
"Ensiksi ammutaaan kaikki vanhat dinosaurukset!"
Kohtalainen vastaus tai ainakin hyväksyttävä on :
"Red tietysti, CttE:n olen justiinsa kuunnellut, eikä se kummoinen ollut!" :wink:
En kumpaakaan. Kuuntelen lintujen lauluja. Noista kahdesta omistan vain yhden, ja soitan harvoin, tosin siitä on parhaat raidat toisella, kokoelma CDllä.
^^^ Minäkin kuuntelen lintujen laulua, CTTE:ltä :D
CTTE puiseva? No, maailmaan mahtuu tietysti kaikenlaisia mielipiteitä. :lol:
Aika helppo vastaus tähän. Red on parhaita levyjä ikinä, ja Close to the Edge on sellanen 3.5/5-levy. Eipä muuta.
Red
Myönnän, että jostain käsittömästä syystä Red on jäänyt ostamatta ja lähes myös kuulematta, eli ehdottomasti se. Mut kyl ton Yesinkin kanssa pari viikkoa hurahtais...
Eipä tarvitse paljon miettiä, Red ehdottomasti.
Red on kolmen parhaan levyn joukossa. Silti ehdottomasti Close To The Edge. Täydellinen levy.
Vaikea valinta koska kumpaakaan en ole kuullut. Pitääpä korjata tilanne joskus. 8)
Vaikea valinta koska kumpaakaan en ole kuullut. Pitääpä korjata tilanne joskus. 8)
Mitäpä tuossa on kiirettä. Tunnen monta ihmistä, jotka eivät ole koskaan kuulleet ko.levyjä, eikä se ole heidän elämäänsä haitannut... :lol:
Vaikea valinta koska kumpaakaan en ole kuullut. Pitääpä korjata tilanne joskus. 8)
Kiitoksia Leppari, tuo oli todella tärkeä tieto!
Mutta jos mämmillä uhattaisiin niin pakko kai sitä olisi jompi kumpi valita ja tietty se olisi CttE, sillä se liittyy läheisesti meikäläisen "progressiiviseen heräämiseen".
:wink:
Vaikea valinta koska kumpaakaan en ole kuullut. Pitääpä korjata tilanne joskus. 8)
Kiitoksia Leppari, tuo oli todella tärkeä tieto!
Kiitos, olen iloinen jos ilmoitukseni merkitsi sinulle noin paljon. Tietoa ei koskaan voi olla liikaa.
Crimsonia on pari levyä hyllyssä joten valitsen muuten tuon Redin. Varma on aina varmaa.
[quote]Vaikea valinta koska kumpaakaan en ole kuullut. Pitääpä korjata tilanne joskus. 8)
Kiitoksia Leppari, tuo oli todella tärkeä tieto!
[/quote]
Kiitos, olen iloinen jos ilmoitukseni merkitsi sinulle noin paljon. Tietoa ei koskaan voi olla liikaa.
C
Joo, muistathan jatkossakin mainita aina ne levyt joita et ole kuullut, (niitä tuskin on kovin montaa)se tieto todellakin merkitsee meille muille vähintään yhtä paljon kuin itsellesikin.
[quote][quote]Vaikea valinta koska kumpaakaan en ole kuullut. Pitääpä korjata tilanne joskus. 8)
Kiitoksia Leppari, tuo oli todella tärkeä tieto!
[/quote]
Kiitos, olen iloinen jos ilmoitukseni merkitsi sinulle noin paljon. Tietoa ei koskaan voi olla liikaa.
C[/quote]
Joo, muistathan jatkossakin mainita aina ne levyt joita et ole kuullut, (niitä tuskin on kovin montaa)se tieto todellakin merkitsee meille muille vähintään yhtä paljon kuin itsellesikin.
...ainakaan muille kuin sinulle? Menikö mämmi väärään kurkkuun vai tykkäätkö muutenkin ottaa asiat noin vakavasti? :twisted:
Tässä...no ainakin peehoolle liian kevytmielisessä kommentissa oli myös totuuden siemen, simppeli vastaus siihen että en osaa sanoa kumpi on parempi ja kommentin loppu-osassa lupaus ottaa selvää näistä, hyvin luultavasti erinomaisista teoksista.
Ja varmastikaan ei ollut muuta tekemistä kuin sarkastisesti kommentoida suhteellisen tyhjänpäiväistä kommenttia. Itse olisin mielummin vaikka katsonut ostos tv:tä.
En edelleenkään syö mämmiä..
Mutta noi " En tiiä", "Emmosaasanoa", "En oo koskaan kuullu" - tyyliset kommentit on aika tyhjän kanssa. Jos itse kuittaisin aina tietämättömyyteni niin olisin taatusti läsnä joka paikassa..
Punainen vain sen takia, että Jon Andersonin laulua ei kuuntele edes autiolla
saarella tekemisen puutteeseen..
En edelleenkään syö mämmiä..
Mutta noi " En tiiä", "Emmosaasanoa", "En oo koskaan kuullu" - tyyliset kommentit on aika tyhjän kanssa. Jos itse kuittaisin aina tietämättömyyteni niin olisin taatusti läsnä joka paikassa..
Mutta noi " En tiiä", "Emmosaasanoa", "En oo koskaan kuullu" - tyyliset kommentit on aika tyhjän kanssa. Jos itse kuittaisin aina tietämättömyyteni niin olisin taatusti läsnä joka paikassa..
Jees. Aika tyhjän kanssa oli tuo sinunkin kommenttisi mutta eiköhän tämä nyt ollut tässä tällä kertaa.
En edelleenkään syö mämmiä..
Mutta noi " En tiiä", "Emmosaasanoa", "En oo koskaan kuullu" - tyyliset kommentit on aika tyhjän kanssa. Jos itse kuittaisin aina tietämättömyyteni niin olisin taatusti läsnä joka paikassa..
Mutta noi " En tiiä", "Emmosaasanoa", "En oo koskaan kuullu" - tyyliset kommentit on aika tyhjän kanssa. Jos itse kuittaisin aina tietämättömyyteni niin olisin taatusti läsnä joka paikassa..
Kyllä PeeHoo on osittain oikealla asialla.
Tyhjää on turha kirjoittaa ellei sitten halua kirjoittaa turhaa. :wink:
RED. Yes on niin hiton tylsä bändinäkin
En edelleenkään syö mämmiä..
Mutta noi " En tiiä", "Emmosaasanoa", "En oo koskaan kuullu" - tyyliset kommentit on aika tyhjän kanssa. Jos itse kuittaisin aina tietämättömyyteni niin olisin taatusti läsnä joka paikassa..
Mutta noi " En tiiä", "Emmosaasanoa", "En oo koskaan kuullu" - tyyliset kommentit on aika tyhjän kanssa. Jos itse kuittaisin aina tietämättömyyteni niin olisin taatusti läsnä joka paikassa..
Kyllä PeeHoo on osittain oikealla asialla.
Tyhjää on turha kirjoittaa ellei sitten halua kirjoittaa turhaa. :wink:
Kyllä minusta ihminen saa olla turha jos niin haluaa. :wink:
Mutta jospa taas asiaan... 8)
:wink:
Mutta jospa taas asiaan... 8)
Asiaan, eli nyt hommaat Redin ja Close To The Edgen kuunteluun mahdollisimman pian.
:wink:
Mutta jospa taas asiaan... 8)
Mutta jospa taas asiaan... 8)
Asiaan, eli nyt hommaat Redin ja Close To The Edgen kuunteluun mahdollisimman pian.
Sitähän minä ekassa viestissä jo yritin ehdottaa. 8)
[quote]
:wink:
Mutta jospa taas asiaan... 8)
:wink:
Mutta jospa taas asiaan... 8)
Asiaan, eli nyt hommaat Redin ja Close To The Edgen kuunteluun mahdollisimman pian.[/quote]
Sitähän minä ekassa viestissä jo yritin ehdottaa. 8)
Tuleppas käymään kotona, niin saat molemmat matkaasi :wink:
Tuleppas käymään kotona, niin saat molemmat matkaasi :wink:
..kävisit sinäkin joskus kotona... :P No tämäkin ongelma saatiin ratkaistua. 8)
Saako ottaa ison läjän Red levyjä kun Starless kuitenkin soitetaan rikki moneen kerta. Erityisesti jos saa myös ottaa viinaa mukaan. Sitten salakuljetan Yesin viinakassissa!
Hö, ihan helppo valinta. RED tietysti! 8)
Kävin kirjastossa. Samalla päätin vilkaista että olisko Red ja CttE hyllyssä ja kappas, siellähän ne. Ei kun messiin ja soittimeen.
Nyt olen kuunnellut molemmat kerran läpi. Crimsonia on jo hyllyssä joten osasin suunnilleen odottaa mitä oli luvassa. Yesiä en ole koskaan aikaisemmin kuullut, tai en tiedä onko isukki sitä kotona soitellut, olen aina luullut että se olisi jotain CCR:ää, hassua.
Noh, Red oli juuri sitä mitä odotin, psykedeelistä avant garde jazzia, tai jotain sinne päin. Soundi oli aika elektroninen, sanoisin että moderni. Ja kylmä, muutenkin meinasi olla aika tukkoista enkä ainakaan heti saanut paljoakaan tarttumapintaa. Vaatii ehdottomasti enemmän aikaa. En ole koskaan oikein tykännyt saksofonista.
CttE oli taas orgaanisempi ja ehkäpä enemmän aikaansa sidottu, perinteisempää progea? Lämpimämpi kuin Red, johtuu ehkä siitä että tässä lauletaan paljon enemmän, tiedä häntä. Helpommin lähestyttävä ainakin. Brian Wilson goes proge? "I get up I get down":n urkusoolo oli kauhea. Eikä tämä muutenkaan oikein napannut. Jos olisin ilkeä niin sanoisin ettei aina riitä meriitiksi se että levy on tehty -72 [edit] ja se on progea. :roll:
Eli valinta oli aika helppo: Red.
Vaikka edelleen SE Crimson albumi minulle on The Power to Believe. CttE (ja Yes muutenkin?) oli pettymys, tylsee. Mielummin kuuntelen Thick as a Brickia.
Oikein sydämestä ottaa kun joku tuomitsee nuo mestariteokset yhden(?) kuuntelun jälkeen.
Oikein sydämestä ottaa kun joku tuomitsee nuo mestariteokset yhden(?) kuuntelun jälkeen.
Heh, tiedossa kyllä on että nämä (ainakin Red) vaatisi sen "kuukauden autiosaari" -session ennen kuin noista pitäisi mainita yhtään mitään. Mutta painotankin sanaa "ensituntemus" tai jotain. Red on paljon mielenkiintoisemman oloinen. Ja tuskinpa mielipiteeni CttE:hen muuttuu vaikka kuinka sitä kuuntelisin. Ja mestariteos? Aika heppoisen oloisesti on arvosana annettu, liekö aika kullannut tarpeeksi tätäkin levyä sitten...
Mutta palaan asiaan sitten kun olen kumpaakin kuunnellut sen 50 kertaa. Riittääkö se? :wink:
"I get up I get down":n urkusoolo oli kauhea.
Rick Wakeman onkin ihan turha jätkä.Aivan amatööri koskettimissa :wink: :wink: :wink:
"I get up I get down":n urkusoolo oli kauhea.
Rick Wakeman onkin ihan turha jätkä.Aivan amatööri koskettimissa :wink: :wink: :wink:
No ainakin tässä oli. 8)
Aika heppoisen oloisesti on arvosana annettu, liekö aika kullannut tarpeeksi tätäkin levyä sitten...
Heppoisesti? Ai kuinka niin?
Itse olen levyä kuunnellut vuodesta 93 asti eli ei ainakaan minun tapauksessa ole kyse mistään "ajan kultaamisesta". Aika ylimielisen oloista kommentointia.
CTTE oli mun valinta koska se on yksi kaikkien aikojen levyistä mulle.Mutta kun tuota punaista on niin hekutettu niin pitäisi varmaan hankkia se uudelleen.Hävitin sen nimittäin joskus yhden kuuntelukerran jälkeen.
Onko Red siis King Crimsonille sama kuin CTTE Yessille?
Aika heppoisen oloisesti on arvosana annettu, liekö aika kullannut tarpeeksi tätäkin levyä sitten...
Heppoisesti? Ai kuinka niin?
Itse olen levyä kuunnellut vuodesta 93 asti eli ei ainakaan minun tapauksessa ole kyse mistään "ajan kultaamisesta". Aika ylimielisen oloista kommentointia.
Ensinnäkin tiesin että kommenttini olivat aikamoisia "sohisimia muurahaispesään" mutta ei missään nimessä ylimielisiä. Vaikka ee..tietoisuuteni -70 luvun musiikista on korkeintaakin heikkoa niin olen silti kuullut monta paljon parempaa levyä kuin tämä CttE. Ja sanon tämän silläkin uhalla että vain kerran olen kuunnellut levyn läpi. Ehkäpä useampi kerta saattaa "kolauttaa" ja silloin tietenkin tarkistan mielipidettäni. :wink:
Oikein sydämestä ottaa kun joku tuomitsee nuo mestariteokset yhden(?) kuuntelun jälkeen.
Niin ottaa, ja päästäkin... :?
Mutta samaa sanoi omakin poikani (21 v) näistä levyistä.
Minkäs sille voi, toisaalta voi olla iloinen että jälkikasvu sentään ymmärtää biljoona kertaa enemmän hyvästä musiikista kuin ikäisensä keskimäärin, vai mitä sanoo Atomi-Antti? :D
Close To The Edge.
Eipä tuosta ole kukaan paremmaksi pistänyt. (Paitsi ehkä Sieges Even vuonna -91 :lol: )
Close To The Edge, selkeästi. Sitä paitsi Red ei minulle edusta parasta Crimsonia. Aution saaren progeni on kuitenkin The Lamb Lies Down On Broadway.
Haluan vielä korostaa että YHDEN kuuntelukerran perusteella ottaisin Redin messiin sille saarelle. Teillä muilla kun on jonkin verran etumatkaa näiden levyjen osalta. :mrgreen:
Haluan vielä korostaa että YHDEN kuuntelukerran perusteella ottaisin Redin messiin sille saarelle. Teillä muilla kun on jonkin verran etumatkaa näiden levyjen osalta. :mrgreen:
Mitäs muuta etua meillä vanhoilla on iästämme teihin nuoriin nähden ? Kuulo heikkenee ja näkö hämärtyy :roll:
Muistan, kun kuulin ekan kerran biisin Rediltä: se oli joku progeyö ja biisi muistaakseni One More Red Nightmare. Olin aika kauhuissani, kun silloinen KC -tietämykseni rajoittui In the Courtiin. Eroahan on hieman. Kun sitten lainasin levyn kirjastosta, ja kuulin biisit Fallen Angel ja Starless, niin heti kolahti.
Close to the Edgen ekaa kuulemista en muista, mutta Jon Anderson on aina aiheuttanut minulle pahoinvointia, ensiksi lauluäänensä vuoksi, myöhemmin muutenkin. Hyvää musiikkia levyllä toki on.
En kyllä ottaisi kumpaakaan mikäli joskus pääsisin saarelta pois ja haluaisin säilyttää nykyisen seksuaalisen suuntaukseni. Mieluummin vaikka Kate Bushia sitten.
En kyllä ottaisi kumpaakaan mikäli joskus pääsisin saarelta pois ja haluaisin säilyttää nykyisen seksuaalisen suuntaukseni. Mieluummin vaikka Kate Bushia sitten.
Hieman perusteluita kiitos. Mihin suuntaan seksuaalinen suuntautumisesi näiden levyjen kuuntelun johdosta muuttuisi ja miksi?
Näiden levyjen takia saattaa päätyä patologiseksi runkkariksi.
Toisaalta, jos on yksin autiolla saarella, niin sama kohtalo lienee edessä ilman levyjäkin.
[quote]Aika heppoisen oloisesti on arvosana annettu, liekö aika kullannut tarpeeksi tätäkin levyä sitten...
Heppoisesti? Ai kuinka niin?
Itse olen levyä kuunnellut vuodesta 93 asti eli ei ainakaan minun tapauksessa ole kyse mistään "ajan kultaamisesta". Aika ylimielisen oloista kommentointia.[/quote]
Ensinnäkin tiesin että kommenttini olivat aikamoisia "sohisimia muurahaispesään" mutta ei missään nimessä ylimielisiä. :
Eikö olekin välillä turhauttavaa olla mieliksi meille sokrulaisille? Aina tulee lunta tupaan.. :lol: Mutta nostan hattua sille, että tosiaan tutustuit ko. teoksiin!
Kun sanoit luulleesi Yes'in olevan jotain CCR:n tyylistä niin itse aikoinaan luulin että Jethro Tull on heviä. ..Liekö äijien habituksella jotain osuutta asiaan.. :wink:
Kun sanoit luulleesi Yes'in olevan jotain CCR:n tyylistä niin itse aikoinaan luulin että Jethro Tull on heviä. ..Liekö äijien habituksella jotain osuutta asiaan.. :wink:
Luulin joskus aivain samaa Tullista. Nimi kuulostaa heviltä. Ainakin jos ei tiedä kuka oli J. Tull.
Mutta mistä on voinut saada sellaisen käsityksen että Jepskukkuu on CCR:n kaltaista? :)
Punainen vain sen takia, että Jon Andersonin laulua ei kuuntele edes autiolla
saarella tekemisen puutteeseen..
saarella tekemisen puutteeseen..
Yesissä lauluääni herätti ensimmäisiä kertoja 'budhha soikoon' -reaktiota, mutta kaikkeen tottuu. Taisin luulla naiseksi, mutta en sentään Robert Plantia kuten eräs serkkuni. Laulaahan Anderson sentään myös KC:n parhaalla levyllä, Lizardilla. ;)
En kyllä ottaisi kumpaakaan mikäli joskus pääsisin saarelta pois ja haluaisin säilyttää nykyisen seksuaalisen suuntaukseni. Mieluummin vaikka Kate Bushia sitten.
Hieman perusteluita kiitos. Mihin suuntaan seksuaalinen suuntautumisesi näiden levyjen kuuntelun johdosta muuttuisi ja miksi?
Liikaa vankilasarjoja seuranneena tuntuu vaan siltä että jos tuota miehistä pätemistä kuuntelee päivittäisten suolavesihörppyjen tahdittamana toistolla tarpeeksi niin muutaman vuoden päästä on ehdollistunut jo ajattelemaan että se on ainoa olemassa oleva sukupuoli. Mieluummin kuuntelisin vastakkaisen sukupuolen ääntä tai sitten täysin instrumentaalia matskua.
Eikös Jon Andersonin ääni olisi jonkinlainen kompromissi?
"I get up I get down":n urkusoolo oli kauhea. Eikä tämä muutenkaan oikein napannut. Jos olisin ilkeä niin sanoisin ettei aina riitä meriitiksi se että levy on tehty -72 [edit] ja se on progea. :roll:
Heheh, se urkusoolo tuntuu olevan varsin monen mielestä tämän kappaleen kohokohta -itse en edes "kuullut" sitä parilla ensimmäisellä kerralla kun CTTE:ä kuuntelin!! :o :oops: :lol: Pidän edelleenkin siitä vähän myöhemmin kehiin tulevasta kosketinsoitinsoolosta paljon enemmän...
Mitä tulee tuohon toiseen kommenttiisi, olet ihan oikeassa, mutta väärää levyä kyllä haukut tässä tapauksessa. Oikeampi osoite vois olla esimerkiksi Foxtrot... :P
"I get up I get down":n urkusoolo oli kauhea. Eikä tämä muutenkaan oikein napannut. Jos olisin ilkeä niin sanoisin ettei aina riitä meriitiksi se että levy on tehty -72 [edit] ja se on progea. :roll:
Heheh, se urkusoolo tuntuu olevan varsin monen mielestä tämän kappaleen kohokohta -itse en edes "kuullut" sitä parilla ensimmäisellä kerralla kun CTTE:ä kuuntelin!! :o :oops: :lol: Pidän edelleenkin siitä vähän myöhemmin kehiin tulevasta kosketinsoitinsoolosta paljon enemmän...
Mitä tulee tuohon toiseen kommenttiisi, olet ihan oikeassa, mutta väärää levyä kyllä haukut tässä tapauksessa. Oikeampi osoite vois olla esimerkiksi Foxtrot... :P
Saattaapi olla, kyllä se "And You and I" akustinen hölkkä on oikein kiva. =)
Muistanpa elävästi, että Starless oli ensimmäinen progebiisi jonka yläasteikäisenä kuulin. Teki suuren vaikutuksen, ja ihmetyttää vieläkin mistä hevarikaverini sen löysi. Kiitos kuitenkin. Selkeästi Red.
Close to the Edgestä tulee mieleen seuraava tapaus: olin pari vuotta sitten kirjastossa töissä, ja innostukseni progeen oli jo kadonnut psykedeelisen/folkin tilalta. Koitin palauttaa progemieltä soittamalla Yesin saatanallisen isoa kokoelmaboksia koko aamun töissä kun työkaveri tuli töihin ja tokaisi "mitä vitun paskaa tämä on" hyvin tietäen mikä yhtye oli kyseessä.
Tuolloin jotenkin tajusin, että paskaahan se on. Ei kai se johdu pelkästään siitä että olisin herkkä ulkopuolisille vaikutteille, vaan että joskus se on kuultava ulkopuolisen suusta. Kuten alkoholisti joka ei itse tajua tilaansa ;) Fragile löytyy yhä hyllysyä, CttE lentäisi nyt roskiin jos se käsissäni pyörisi.
Minun valintani olisi ehkä tuo CttE. Red on kyllä pirun hieno levy också mutta jotenkin ehkä autiolle saarelle turhan rankka ja raskas... Melankoliaa olisi varmaan muutenkin enemmän kuin tarpeeksi tuollaisissa olosuhteissa.
Yllättävää kyllä kuinka paljon varsinkin tuo CttE herättää tunteita, mielestäni todella hieno levy ja aina mukava kuunnella. On oma Yes-suosikkini.