Kertokaas tosi `urbaanilegenda´ ...
-rh kirjoitti noin 16 vuotta sitten (62 kommenttia)
Itse tunnen kaverin, joka on niin katkera Suomen kepulaisille, että itselleen roudaa Virosta kaikki jauhot ja sen sellaiset maataloustuotteet, ettei tule vain tukeneeksi mitenkään kotomaan maajusseja.
+/- saldo : 0 | Tweet
Jos meet peilin eteen ja sanot kolme kertaa "candyman" niin ...
niin?
Eh... yritin olla vitsikäs.... no aivan sama: http://imdb.com/title/tt0103919/plotsummary
... sitäpaitsi se oliki viis kertaa...
Muusikko käveli baarin ohi.
Tuo oli hyvä!
(ei uskoisi, mutta on mahdollista)
Olipa kerran mies, joka arvosti naistaan...
Olipa kerran mies, joka arvosti naistaan...
Hei, älähän nyt! Ei tuo nyt ihan urbaanilegenda ole...
Nimim. Yleistykset sucks
Olisikohan tuo Ravenscroftin Pyhän keihään stoori oikeen iso sellainen? Oliskohan? Mene ja tiedä. Luvun ja ihmettelyn alla.
Se Ravenscroftin kertomus vaikuttaa siltä, syntyy lukijalle tuo tuntemus "näin sen on täytynyt olla" - ja osin se niin onkin; tuon aikakauden perusjännitteet olivat tätä kaliiberia. Teksti kuitenkin sisältää runsaasti faktavirheitä ja -epätarkkuuksia, joista löytyy vertailevia tutkielmia "Hitler ei ollut kirjassa mainittuna aika siellä, vaan täällä .." -tyyliin.
Mutta tämä Spear of Destiny onkin kaunokirjallisuuden alaan kuuluva teos, tosi pohja dramatisoitu romaaniksi. mutta hyväksyisin kategoriaan: tosi `urbaanilegenda´ ...
(kirjallisuus on mielenkiintoinen alue tästä näkökulmasta, myös mm. Antti Tuurin Muukalaiset, (2003) ja sitä ennen Ullan Kirja sekä Eerikin Pojat ovat tosia tarinoita, paitsi, että lihaa on pantu luiden ympärille. ..Tjaa, näin myös tietysti Tuurin Wallenberg - tuo lasimestari, viimeinen 1700-luvun lopussa Suomessa uskonsa takia kuolemaan tuomittu)
Työkaveri kävi viikonloppuna Helsingissä ihan turistireissulla. Kovana Boys -diggarina kehui myös käyneensä Hämeentiellä ( 38 ) katsomassa Raittisten veljesten vanhaa kotitaloa.
Kun kysyin miltä se nyt sitten näytti niin äijä sanoi, että sehän oli vähän niinkuin köyhän miehen Graceland
Stressiliha aiheuttaa ihmisissä agressiivisuutta.
Asustelen wanhassa omakotitalossa sub-urbaanissa kaupunginosassa, olohuoneeni ikkunan takana on 5 tien risteys. Äitienpäivän aamuna joskus siinä klo 5 aikaan tuossa risteyksessä otti aamuaurinkoa 2 nuorta hirveä.
Tapahtui työharjoittelijoille makkaratehtaassa 80-luvun puolessa välissä.
-Ottakaas morat ja tulkaas tänne, pojat. Näistä lenkkimakkaroista tässä vaunussa otetaan muovikuori pois ja makkarat heitetään tähän toiseen vaunuun.
-Miksi näiden makkaroiden päät on ihan vihreät?
-No, ne seisoivat vähän liian kauan lämpimässä ja ovat homeessa.
-Miksi nämä pitää kuoria? Minne makkarat menevät?
-Ne menee takaisin makkaramassaan. Näistä ei sitten kannata huudella, pojat.
Ehdin Palasokerissa editoimaan viestiäni, ennen kuin joku postas uuden viestin.
Minä olen nähnyt vaimokkeen kanssa keijun, metsänneidon tai mikä maahinen se olikaan. Tämä tapahtui viimevuonna kesäkuussa keskellä aurinkoista päivää. Seisoimme katselemassa Suomen karjaa (=lehmiä) peltotiellä, joka päättyy metsän reunaan noin 100-200 metrin päähän. Äkkiä vaimoke jäi tuijottamaa metsän reunaan ja katsoin mitä nyt tapahtuu: metsästä tuli noin 15-vuotiaan näköinen tyttö, jolla oli pitkät valkeat hiukset. Kasvonpiirteitä ei noin kaukaa nähnyt. Kummallista oli seuraavat asiat: jos hahmon vaateusta olisi pitänyt luonnehtia, niin sitä ei ollut, vaan se oli ikään kuin kääritty valkoisten harsojen sisään, jotka heiluivat tuulessa. Olento liikkui metsän reunaa, kädet tiukasti kyljissä kiinni, ilman että ne heiluivat kuten ihmisillä on tapana kävellessä tehdä. Koska pellon pientareella kasvoi korkea pujoa, jalkoja ei näkynyt kunnolla, mutta nekään eivät näyttäneet liikkuvan,
vaan vaikutelma oli kuin olento olisi leijunut ilmassa eteenpäin. Matkattuaan noin 50 metriä metsän reunaa pitin hitaasti se jokin kääntyi takaisin metsään ja hävisi sinne. Emme käytä kumpikaan huumausaineita.
Emme käytä kumpikaan huumausaineita.
Pitäisiköhän harkita aloittamista..? :wink:
Ei vaines, mullakin on ollut kolme vastaavanlaista. täysin selittämätöntä kokemusta. Ja kaikki vielä samalla alueella Porkkalassa. Ei vaan kukaan tahdo uskoa paitsi yksi, joka oli osallisena siinä ehkäpä pelottavimmassa tapauksessa, joka sittemmin vaan näytti pahemmalta kuin olikaan.. (huh)
Et jaksaisi kertoa lisää; olen kiinnostunut jo sen takia, että mulla on valmiina pitkät sivuainetopinnot folkloristiiikasta eli (karkeasti ilmaistuna) kansanturinoiden tutkimuksesta. Sehän siis käsittelee uskomusaineistoa, yliluonnollisia kokemuksia yms.
Bonuksena tässä mun jutussa on se, että alueella on käyty Suomi-Ruotsi -sodan aikana erittäin kova kahina, ja joidenkin lähteiden mukaan siellä kummittelee joku neito hakemassa kaatunutta sulhoaan. Kuulin tästä vasta kokemuksen jälkeen, kun vähän kyselin.
Tottahan toki voin kertoa. On vaan vapauttavaa puhua näistä ilman että nauretaan päin naamaa. (koskee myös sitten oikeastaan kaikkia muita Sokrulaisia) :)
Eka kokemus oli, kun olin noin 15v ja vanhempieni kanssa oltiin heinäkuussa viikko (vuokra!)mökillä siellä Porkkalassa. Jo tämä tukee tarinaa siitä, että olin selvinpäin. Nukuin mökin parvella ja aamuyöstä heräsin kaameaan kusihätään. Siitä sitten lähdin konttaamaan rappusia kohti kun rappusten yläpäässä näin hahmon, josta näkyi vain ylävartalo. Pysähdyin ja katselin sitä tovin kun "unenpöpperössä" (toivottavasti ymmärrätte) luulin, että se on meidän mutsi. Sanoinkin huomenta sun muuta ja hieroin silmiäni siinä mutta hetken päästä hahmo olikin tullut metrin verran portaista minua kohti. Ja edelleen siitä näkyi ainoastaan se ylävartalo. Noh, konttailin edelleenkin rappusia kohti ja itseasiassa konttasin sen apparation läpi. Siinä vaiheessa tuli tunne, että nyt on päästävä pois sieltä parvelta ja pian. Tulin ne jyrkät rappuset suunnilleen persmäkeä alas ja kun pääsin alas tuvan puolelle, lysähdin maahan ja en oikeastaan voinut muuta kuin itkeä tihrustaa ja laskea muutaman tipan housuun. No siitä sitten hoitamaan alkuperäiset asiat, kalsarit vaihtoon ja takaisin nukkumaan. Jännintä mun mielestä oli se, että ei pelottanut mennä takaisin sinne parvelle... (liekö ollut märkä uni... )
Toinen tapaus samasta paikasta tapahtui vuonna 1994 syyskuun viimeisellä viikolla. Olin seuraavalla viikolla lähdössä inttiin (pikemminkin liittymässä Suomen Kuninkaalliseen Laivastoon ;) ) ja vietin viikon siellä ihan yksinäni, jotta sain rauhoittua. Takana oli ylioppilaskirjoitukset, kesäduuni ja aivan älytön bilekesä. Noh, kalastelin siellä ja yleisesti koko viikon oli kylmää, vesisadetta ja tuulta. Mutta sinä yhtenä iltana oli aivan tyyni ja kirkas taivas. Aloin lämmittää rantasaunaa ja avasin siinä samalla ensimmäisen oluen. Siihen aikaan en juurikaan juonut kun olin urheilullinen ja salskea nuori (nykyään vain ja.) Sain kiukaan päälle ja menin laiturin päähän katselemaan täysin tyyntä merta. Yht´äkkiä huomasin muutaman aallon, jotka tuli kohti, mikä sinänsä oli järjenvastaista kun aallot kulki lounaaseen ja oli kylmä pohjoistuuli. Ne kuitenkin tuli laituria kohti ja osui sen nokkaan ja samalla hetkellä tunsin kuin jotain olisi mennyt mun koko kehon läpi. Se itseasiassa tuntui lämpimältä, melkein kuin orgasmilta mutta ilman tärinöitä ja kalsaripyykkiä. ;) (orgasmihan on kaikille omankaltainen kokemus mutta mulle se tuntui liki siltä.) Mitään muuta mä en nähnyt kuin ne aallot ja koin sen tuntemuksen mutta koko loppuillan ja oikeastaan koko loppuajan mitä siellä olin, mulla oli todella mukava ja ennenkaikkea turvallinen olo...
Kolmas tarina onkin sitten ihan oma lukunsa ja mun tarvitsee kysyä copyrighteja saanko edes kertoa sitä, kun itse en varsinaisesti ollut se päähenkilö...
Että semmosta asiaa mulla.
Joku "isäntä" tuli sieltä vedestä ja kulki ohitsesi tai lävitsesi. Tiedän tasan tarkkaan miltä se tuntuu, koska olen viettänyt eräänkin yön rautakautisilla hautapaikoilla ja muilla palvontapaikoilla. Joskus se tuntuu kun joku nousisi selkärankaa pitkin ylös ja teksi mieli oksentaa. Mielenkiintoista, että liität mukaan seksuaalista kuvastoa. Meedioilla on istuntojen aikana taipumus saada kohtauksia, jotka muistuttavat ainakin ulkoisesti orgasmia. Mutta tätä tästä, ei näistä kannatta kertoilla täällä enenpää, kun keskimääräisen lukijan mielestä koko maailma on pelkkää "puhuntaa" ja "yhteiskunnallista diskurssia".
Tämä nyt ei tapahtunut millään hautapaikalla tai vastaavalla vaan vanhassa helsinkiläisessä rakennuksessa. Heräsin pari kertaa yöllä siihen, että joku kosketti kasvojani. Tunne oli erittäin selkeä ja olin asunnossa yksin. Kysyin edellisiltä asukkailta, olivatko he kokeneet mitään outoa ko. kämpässä. He kertoivat, että eräänä päivänä he huomasivat taulun tippuneen seinältä ja se löytyi lattialta maton alta toiselta puolelta huonetta :roll: Jotkut asunnossa vierailleet väittivät, että heille tulee siellä outo olo.
...
Vuonna 2000 Naantalissa koin jännän tilanteen. En ole viitsinyt tästä kenellekkään puhua, koska asiassa ei välttämättä ole mitään ihmeellistä, koin sen vaan hyvin vahvasti. Asuin kesän vanhassa talossa, isolla sisäpihalla. Kummisetäni naisystävänsä kanssa asui pihan päärakennuksessa, n. 50 m päässä. Se on ollut saluuna joskus aikoinaan. Ne on varmaan Suomen vanhimpia taloja. Menin jostain syystä keskellä yötä tupakalle (ainoa kerta koko kesänä). Istuskelin pihan perällä rappusilla tupakalla, kun vilkaisin päärakennuksen suuntaan. Eteisessä seisoi kummisedän naisystävä (he olivat kahdestaan siinä isossa talossa) valkoisessa yöpuvussa aivan liikkumatta ja katsoi minuun päin. Hän ei moikannu eikä tehnyt elettään osoittaaksen, että huomasi minut. En jalkoja nähnyt, koska kuistin ovi oli edessä. Koin että olin nähnyt enkelin, heh. Jotenkin asu loisti tjs. En huomannut, kun se tuli tai poistui. harmittaa, kun en nähnyt millainen yöpaita naisella oli käytössä (muina öinä). Ihmettelin, kun nainen ei maininnut tästä mitään, kun hän puhui muuten niin paljon, että tuon olisi pitänyt ylittää puhekynnys häneltä. Huomattavaa oli, että hahmo seisoi aivan paikallaan hievahtamatta ja tuijotti minuun. En nähnyt sen saapumista, enkä poistumista. Ihmettelin vaan, että olikohan se kauankin katsellut tupakointiani. Kun tumppasin tupakan ja vielä vilkaisin, niin ketään ei näkynyt. Nyt harmittaa, kun en kysynyt, oliko hän käynyt 3-4 aikaa yöllä kuistilla.
En muista, oliko kyseessä sama ilta, mutta ainakin sama viikko tai kuukausi, kun sama nainen kysyi, että kävinkö yöllä siinä päärakennuksessa. Minulla oli avain sinne. Sanoin että en käynyt. Hän "väitti" kovasti vastaan ja ehdotti, jos en muista jne.. vannotin, että en käynyt ja että toki kertoisin jos olisin käynyt, esim. ruokaa hakemssa tjs. Hän oli varma, että talossa oli joku liikkunut sinä yönä ja oli kuullut askelia pitkän aikaa talossa ja etenkin ylös vievissä rapuissa. Kummisetä korjasi tilanteen hyvin nopeasti, että näissä vanhoissa asunnoissa puurappuset välillä "elää" ja narisee ja posteljooni pitää omaa ääntään.
Mutta minulle jäi tämä vaalean hahmon jähmettynyt paikallaan oleminen mieleen, keskellä yötä. Sen olisin ymmärtänyt, jos se olisi liikkunut, ollut menossa tai tulossa kuistille. En keksi tosin mitään järvää syytä, miksi hän olisi käynyt kuistilla 3-4 aikaan yöllä. Aamulla ja seuraavina päivinä hän (ja minä) oltiin, niin kuin ei oltais nähty toisiaan sinä yönä. Hänet tuntien hänen olisi pitänyt mainita ohimennen, että etkö saanut unta tjs. kun kävin tupakalla niin outoon aikaan. Kiinnostaisi tietää, mitä talossa on joskus sata vuotta sitten tapahtunut. Mannerheiminkatu 10 on se asunto, vanha baari, siis todella kauan aikaa sitten ollut.
Olin kerran yhdessä Koitereen saaressa, joka on metsähallituksen suojelukohde.
Se on semmoinen aarnio-alue, jossa ei pykälien mukaan voi ihmiskäsi astua.
No, menin kyykkypaskalle ja potkin sammalia ensin alta pois, ajattelin nääs piilottaa sen
jätökseni sammaleen alle.
Ja, niinkuin tarinaan kuuluu, sammaleen alla oli jo jonkun tekemä tuore paska.
Kyseinen tarina on mielestäni opettava, ja olen pohtinutkin sitä melko paljon.
Tulokset ovat kyllä rehellisyyden nimissä olleet kohtalaisen laihoja.
Mulla on ainoastaan muutama friikki kokemus, ja kaikki samalta illalta. Joskus nuorena poikana, kun tuli vielä tehtyä tyhmyyksiä, oltiin polteltu yhden kaverin kanssa vähän "höpöheinää". Aika mukavassa tötterössä oltiin, ja kaverin keittiössä oli valtavan iso palapeli joka oli tehty valmiiksi pelkästään reunoilta. Olisko se ollut jotain 500-1000 palaa tai jotain... miten paljon niissä isoissa palapeleissä nyt on... helvetisti.
No... minä otin pienen tutkimisen jälkeen yhden palan pöydältä ja asensin sen suoraan täsmälleen oikeaan paikkaan palapelin reunamilla. Kaveri friikkasi ja ihmetteli, miten helvetissä sen tein. No... se otti itse toisen palan ja laittoi sen myös oikeaan paikkaan. Edelleenkään en ymmärrä, miten se ikinä onnistui.
Samana iltana tapahtui pari muutakin todella friikkiä juttua, lähinnä telepatiaan liittyviä, joista ei nyt jaksa tässä... No, siinäpä ne mun "yliluonnolliset" kokemukset sitten onkin. Ei ole kukaan toistaiseksi kummitellut.
No onhan se "höpöheinäkin" jonkin sortin psykoaktiivi...
Mielenkiintoinen urbaanilegenda koskee singer/songwriter Harry Nilssonia, josta muistaakseni Nico väitti että ruumishuoneella arkussa olleet miehen maalliset jäännökset olisivat kadonneet Los Angelesin maanjäristyksen synnyttäneeseen halkeamaan maan uumeniin. Näin miestä ei olisi tarvinnut sen kummenmmin haudata. Nico voi tietysti muistaa vaikka väärinkin...
Hirvi söi mun lippalakin. Laitan valokuvatodisteita, kun jaksan purkaa kännykkäkameran.
Hirvi söi mun lippalakin. Laitan valokuvatodisteita, kun jaksan purkaa kännykkäkameran.
Jos se oli punainen lippis niin kyseessä oli varmaankin kosto.
Silloin 70- luvun puolivälissä jukurttia mainosti ratsastava kasakka.
Yksi kaveri tykkäsi jukurtista hullun lailla, mutta se ei sen jälkeen enää voinut sitä suuhunsa laittaa kun se on venäläisten keksintö.
Budarosin kylässä Unkarissa, muutama viikko sitten, kaikki 15 poliisia erosivat hommista voitettuaan lotossa porukalla vajaat 10 miljoonaa euroa. Varamiehiä töihin on tuotu muilta paikkakunnilta kunnes virat saadaan taas täyteen.
(lainaus Tohtori.fi -sivustoilta)
Miesten kannattaa tuijotella naisten rintoja - se pidentää ikää
Aika usein miesten katseet saattavat harhautua naisten kaulan ja navan välimaastoon. Mutta ei se mitään. Se on terveellistä, nimittäin tuoreen saksalaisen gerontologi Karen Weatherbyn tekemän tutkimuksen mukaan hyvinvarusteltujen naisten rintojen tuijottelu on terveellistä ja lähes yhtä fyysisesti rasittavaa kuin liikunnan harrastaminen, ja voi kaiken lisäksi lisätä jopa viisi vuotta eliniänodotteeseen.
(...ja edelleen toiselta Tohtori.fi -sivustolta)
Oikaisu: uutinen tissien tuijottelusta onkin urbaani legenda
Saimme Markkinointi ja Mainonta-lehden Mattias Erkkilän avulla tietoomme, että aiemmin Terve Median sivustoilla (Tohtori.fi ja Huoltamo.com) julkaistu uutinen on perätön.
Uutinen koski naisten rintojen tuijottelemisen miesten terveydelle suotuisia vaikutuksia.
Juttua varten tutkimuksesta haettiin tietoa monilta eri kansainvälisiltä terveys- ja hyvinvointisivuilta kuten lähdeviittauksistakin selviää - koska siitä ei löytynyt tietoja New England Journal of Medicine lehdestä, jossa tutkimus alkuperäisen tiedon mukaan olisi julkaistu. New England Journal of Medicine ei kuitenkaan ole koskaan kyseistä tutkimusta julkaissut, ja tutkimuksen tekijäksi mainittua tohtori Karen Weatherbya ei ole olemassa.
Markkinointi ja Mainonta -lehden mukaan uutisen on keksinyt Weekly World News-huumorilehti jo vuonna 1997 ja se on jatkanut elämistään siitä saakka. Aiemmin samaan uutisankkaan on Suomessakin haksahtanut muun muassa Iltalehti ja Aamulehti.
Pahoittelemme virhettämme ja otamme asiasta opiksemme.
Kiitos Markkinointi ja Mainonta -lehdelle väärän tiedon osoittamisesta. Poistamme jutut sivuiltamme välittömästi.
Kaveri kuka keksi sen käärön kahdelle palasokerille, niin teki itsemurhan, kun näki kahvilassa ihmisten repivän kääröt auki, kun se pitäisi avata sillein painamalla.
Tämä liittyy enenpi Markkutapion juttuun, kun Yetin kommentiin, joka meni itseltä ohi..
Tiede-instituutio on ihana asia. Jokainen Skepsis Ry:n jäsen "tietää", että täyskuu ei vaikuta ihmisten käyttäytymiseen mitenkään. Jos väität vastaan, saat kuulla mölötystä "kansainvälisen tiedeyhteisön mielipiteeestä" (joka on muuten yhtä todellinen asia kuin joulupukin paja). Jos taas esität väitteen jollekkin sairaalan yöhoitajalle, saat vastaukseksi vaivaantunutta hymyilyä: he tietävät, että edes verhojen kiinnipitäminen ei rauhoita tiettyjä potilaita.
Noh, nyt on sitten tullut Englannista tutkimustuloksia, joiden mukaan täysikuu ei pelkästään tee ihmisistä rauhattomia, vaan se lisää häiriintyneiden ihmisten halua purea ja raapia. Se se siitä väitteestä, että ihmissusimyytti ei perustuisi mihinkään.
Katselin maanantaina 'Poliisit' -sarjaa neloselta, niin siinä ennen vuoroa poliisit tokaisivat toisilleen, että jaahas, se olis taas täysikuu. Illan olisi pitänyt olla rauhallinen. Syksy, arkipäivä ja kylmää. No ei ollut rauhallinen ilta, vaan tavallista vilkkaampi. Puukotuksia yms. He olivat sitä mieltä, että täysikuu laittaa jos jonkinlaista hörhöä liikenteeseen. Levottomaksi illaksi he sitä kutsuivat ja sanoivat, että aina täydenkuun aikana ihmiset ovat levottomia ja se näkyy heidän työssään.
Minä en meinaa saada nukuttua täydenkuun aikana. Useasti, kun olen kieriskellyt sängyssä tunti tolkulla, niin aamulla olen sitten katsonut almanakasta ja todennut, että täysikuuhan se siellä. Olen selittänyt itselleni tämän ilmiön niin, että kun meitä aikoinaan jahtasi savannilla sapelihammaskissa, niin täydenkuun valaistessa ei ollut varaa nukkua sikeästi.
Joo hieman epäselvästi selitin tuota palasokeri-myyttiä. Sellaisen urbaanin legendan olen kuullut, että sokeripalojen kääreen (kuva/linkki) keksijä olisi kahvilassa nähnyt, kuinka ihmiset repivät sen kääreen auki ja tämän seurauksesta turhautunut ja päättänyt päivänsä. Se kuuluisi avata sillein peukaloilla painamalla ja levittämällä. Se aukeaa sillein siisti ja vaivattomasti, eikä sitä tarvitse repiä auki (kuten kuvassa). Kaikki aina avaavat noi sokeripalat repimällä, vaikka se kääre on nimenomaan suunniteltu avattavaksi (epäselvästi) kuvaamallani tavalla.
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/2/2c/Sokeripalat.png
Monet kerrat on tullut mielessä kiroiltua baareissa kun niistä sokeripalapapereista ei saa kunnolla repäisyotetta. Jos ne olisi tarkoitettu avattavaksi painamalla niin olisi niihin varmaankin painettu avaamisohje.
Täydenkuun ajan nukkumisessa on mullakin ollut vaikeuksia. Olen kuullut että silloin kannattaisi kokeilla nukkumista eri suunnassa... en nyt muista pitikö nukkua pohjois-eteläsuunnassa vai missä... kokeilemallahan tuo selviää.
sokeripalapaketin aukaisuun on olemassa oikea konsti. hieman hanka sitä on selittää näin netin kautta, mutta yritetään. jos ei onnistu, niin kunhan saan kameran, niin teen siitä videon, heh.
palasta otetaan kiinni molemmilla käsillä, sormet nyrkissä ja ranteet yhdessä. pala laitetaan peukaloiden ja etusormien väliin. peukaloilla painetaan kuvan pallojen kohdalta alaspäin viistosti, samalla alapinnalla olevat etusormet nostavat palaa. hyvin pienellä liikkeellä paketti aukeaa nätisti. tämän jälkeen paketin voi laittaa pöydälle ja sokeripalat ovat helposti otettavissa paketista. sen paketin paperi pysyy ehjänä, se ei repeä mistään kohdasta, vaan aukeaa sauman kohdalta siististi.
kokeilehan markku, jos ymmärsit yhtään tuota kuvausta. jos ei homma ala luistamaan, niin otan 2-3 still-kuvaa, vaihe vaiheelta. nyt on korkea aika alkaa aukaisemaan sokeripalat oikein taittamalla/vääntämällä, ei repimällä.
:wink:
Ymmärsin kyllä, ei tarvii kuvia. Siis peukalot yläsaumojen päätysyvennyksiin ja etusormet alasaumojen päätysyvennyksiin ja sitten vääntömomenttia kehiin.
Palasokerin foorumissa keskustellaan sokeripalapaketin oikeaoppisesta avaamisesta. Vihdoinkin päästiin itse asiaan! :lol:
Eiköhän laiteta pillit pussiin ja purkki kiinni. Tulevaisuuden nettiantropologit saavat sitten keksiä naurettavia "mitä tapahtui" -teorioita.
Ulla-Maria Tsuku-Pökäle 2099. Pro-seminaarityö.
Yhteiskunta- ja muiden paskatieteiden laitos.
Palasokeri-yhteisön äkillinen katoaminen. Sokeri-koodi kollektiivisen virtuaali-itsemurhan representaationa.
Tämä asia on tärkeä, kun ajatellaan foorumin identiteettiä. Niin moni (99%) ihmisistä avaa sokeripalat repimällä. Muutos lähteköön liikkeelle Palasokeri.com:sta. Mä siis aina avaan tuon paketin "oikein", eli en ole tässä nyt liikenteessä kuulopuheiden tai arvailujen pohjalta.
Tuota ei mihinkään päätysyvennyksiin kosketa, vaan kuvan osoittamien pallojen kohdilta. 1. kuvassa sauma on oikeasti alapinnalla näkymättömissä, joten musta viiva olkoon siinä sauma.
Laitahan Markku raporttia, kuinka palasokerit aukeavat.
- mun isoisä aukaisi ensimmäisen folioon pakatun kahvipaketin kirveellä.
Sori, vaadin ja pyydän että jatkatte palasokeri-diskurssia, eikun puhuntaa, ettekä anna offtopic-mölötykseni keskeyttää ajatuksenjuoksua.
Jos tämä ongelma saadaan vihdoinkin ratkaistua niin pitääkö Jaken sulkea koko saitti tarpeettomana!? :shock:
Kaikki muuhan täällä onkin ollut off-topicia.
Ei vaan nyt Palasokeri on itsetietoinen subjekti, joka keskustelelee itsestään ja me kaikki itsetärkeät höpisijät olemme paljastuneet pelkiksi olkiukoiksi, joilla ei ole ollut hajuakaan omien kirjoitusten perimmäisestä tarkoituksesta.
Eräs tosi urbaanilegenda on että eräs kaveri piti koulussa (tekussa) tunnin esitelmän tulitikusta.
Joten kai meillä nyt ainakin yksi sivu saadaan täyteen palasokeripaperin aukaisemisesta?
Näköjään olin väärillä jäljillä aukaisutekniikasta, mutta nuo kuvat selvensi asian. Mulla kyllä tuli jo mieleen parannusehdotus... ei väännettäisikään vaan käyttäisi pyöräytystekniikkaa... siis molempia paloja pyöräyttäisi eri suuntiin, pitää kokeilla joskus.
Näköjään olin väärillä jäljillä aukaisutekniikasta, mutta nuo kuvat selvensi asian. Mulla kyllä tuli jo mieleen parannusehdotus... ei väännettäisikään vaan käyttäisi pyöräytystekniikkaa... siis molempia paloja pyöräyttäisi eri suuntiin, pitää kokeilla joskus.
Palasokereista voisi tehdä rubikin kuution.
Entäs sitten me oikeauskoiset, jotka emme käytä kahvissa sokeria? Ainoa palasokeri, jota käytetään, on Palasokeri? Olemmeko täten keskustelutaidottomia?
Teekin kun on parempaa hunajalla makeutettuna...
Olemmeko täten keskustelutaidottomia?
Ei ne jutut sokerin käyttämättömyydestä kiinni ole, päinvastoin eipähän mene sitten jutut liian imeliksi. Naiset saisivat kyllä kirjoitella sokruun hunajaisia juttuja.
Olemmeko täten keskustelutaidottomia?
Ei ne jutut sokerin käyttämättömyydestä kiinni ole, päinvastoin eipähän mene sitten jutut liian imeliksi. Naiset saisivat kyllä kirjoitella sokruun hunajaisia juttuja.
Vai hunajaisia juttuja pitäis kirjoitella? Just. Mää sulle hunajaiset jutut näytän! Minkälaisia ne muuten olisi?
Vai hunajaisia juttuja pitäis kirjoitella? Just. Mää sulle hunajaiset jutut näytän! Minkälaisia ne muuten olisi?
No että tuota noin, jotta kun, siis äh :roll: ... meinaa sitä että kun naisia on sokrun palstoilla niin vähän, niin naisen kirjoittama juttu on aina hunajaa sokrulle.
Vai hunajaisia juttuja pitäis kirjoitella? Just. Mää sulle hunajaiset jutut näytän! Minkälaisia ne muuten olisi?
No että tuota noin, jotta kun, siis äh :roll: ... meinaa sitä että kun naisia on sokrun palstoilla niin vähän, niin naisen kirjoittama juttu on aina hunajaa sokrulle.
Täällä on kovin vähän naisia kiinnostavaa aiheistoa. Muoti, meikkivinkit ja käsityöt puuttuu kokonaan, samoin lasten kasvatus ja parisuhdeongelmat. Ruuanlaitto on sentään välillä ihan mukavasti esillä. Ja aina naisilta kirpoaa sana jos toinenkin, kun naisia aletaan haukkua ja jutut menee sovinistipossuilun puolelle. Mut ehkä ei nyt kannata mennä provokaatiolinjalle.
Vaan ei noilla muillakaan musa-aiheisilla keskustelupalstoilla tai musalehdissä naisväkeä suuremmin näy. Kumma kyllä... No ehkäpä lohtua tuo Rytmi-lehden uusi, übersexy päätoimittaja :D
Hyvä että tällä porukalla on vähemmän juttua noista käsitöistä.
Siis onhan niitä ollut kun on esitelty Handy Hand ja Fleshlight.
Täällä on kovin vähän naisia kiinnostavaa aiheistoa.
Onhan naisia kosiskeltu mm. palasokerikarjulla (Hunk a day).
Tästähän on ennenkin puhuttu.
Yleisesti ottaen naisia ei proge kiinnosta, kun progen soittajat ovat aina rumia miehiä. Pitäisi perustaa sellainen erityisesti naisille räätälöity progebändi, jossa on joku meikattu, värjätty ja pyntätty metroseksuaali laulamassa.
Tämä on ollut tähän asti tosi urbaanilegenda... Hyvät Naiset & Herrat : M.A.Numminen & Jenkka Ulkosynnyttimistä!
http://www.youtube.com/watch?v=XwLDEnJm6y4
...ja koskettimissa pikkuserkku, kaupungissa pilalle mennyt karjalaispoika, Hietanen. Onneksi isoäitini ei ole kuulemassa tuota..
Täällä on kovin vähän naisia kiinnostavaa aiheistoa. Muoti, meikkivinkit ja käsityöt puuttuu kokonaan, samoin lasten kasvatus ja parisuhdeongelmat. Ruuanlaitto on sentään välillä ihan mukavasti esillä. Ja aina naisilta kirpoaa sana jos toinenkin, kun naisia aletaan haukkua ja jutut menee sovinistipossuilun puolelle. Mut ehkä ei nyt kannata mennä provokaatiolinjalle...
Mitäs jos kokeilisit avata tommosista aihepiireistä topicceja ja katsottaisiin miten käy.
Täällä on kovin vähän naisia kiinnostavaa aiheistoa. Muoti, meikkivinkit ja käsityöt puuttuu kokonaan, samoin lasten kasvatus ja parisuhdeongelmat. Ruuanlaitto on sentään välillä ihan mukavasti esillä. Ja aina naisilta kirpoaa sana jos toinenkin, kun naisia aletaan haukkua ja jutut menee sovinistipossuilun puolelle. Mut ehkä ei nyt kannata mennä provokaatiolinjalle...
Mitäs jos kokeilisit avata tommosista aihepiireistä topicceja ja katsottaisiin miten käy.
Mä en ehkä ole ihan oikea henkilö ko. aiheista topicceja avaamaan. En ole kovin kiinnostunut muodista, meikkaan todella harvoin, käsitöissä (= ompelu, neulominen, kutominen, huovuttaminen ja mitä niitä nyt on) olen nolla, lapseni olen kasvattanut jo 15-vuotiaaksi (paljon onneaaa vaan suloinen lapseni, jolla on syndärit tänään!) eikä parisuhdepuolellakaan ole ongelmia. Mutta ainahan sitä voi jotain naisia sivuavaa aihetta tänne laittaa...
Ihan turhaan ihmiset rääkkää itseään parisuhteiden ongelmilla. Jossei homma pelaa, vaihdetaan paria.
Lasten hankintaa on paras siirtää pari vuotta jossei heti näytä toimivan.
Mutta en oikein tiedä missä ihmiset noita juttuja vatvoo. Kenties chateisssä, jossa ei tartte niin varjella mitä nettiin jää näkyville.
Monet kerrat on tullut mielessä kiroiltua baareissa kun niistä sokeripalapapereista ei saa kunnolla repäisyotetta. Jos ne olisi tarkoitettu avattavaksi painamalla niin olisi niihin varmaankin painettu avaamisohje.
http://www.youtube.com/watch?v=ixU6NBVCZzc
Minullahan on kamera tuossa läppärissä. Ei tullut aikaisemmin mieleen. Videosta huomaa, että on hieman epävarmat otteet, kun en itse käytä sokeria kahvissa.
:D
http://www.youtube.com/watch?v=ixU6NBVCZzc
Minullahan on kamera tuossa läppärissä. Ei tullut aikaisemmin mieleen. Videosta huomaa, että on hieman epävarmat otteet, kun en itse käytä sokeria kahvissa. :D
Nuo videossa olevat sokeripalat oli varmaan viritettyjä... meinaan että pääsin vihdoin kokeilemaan tuota, mutta ei se kovin helposti auennut. Kokeilin sitten aiemmin ehdottamaani parannusta, eli sitä pyöräytystekniikkaa ja sillähän aukesi helposti.
Tänään tv:ssa Akuutti-ohjelmassa lääkäri taas vastasi katsojien kysymyksiin. Eräs katsojan kysymys nauratti minua kovasti ja se kysymyshän käy hyvin myös urbaanilegendaksi.
Kysymys kuului seuraavasti:
"Voi vaikuttaa saippuasarjalta, mutta on ikävä kyllä totisinta totta. Pystyykö isyyden selvittämään mikäli isäkanditaatit ovat identtisiä kaksosia?"