Nurkostam
nestori kirjoitti noin 16 vuotta sitten (33 kommenttia)
Myspacessa voi kuunnella Nurkostamin tulevan levyn "III of Dreamers" biisejä. Levyn julkaiseminen on viivästynyt paljon levyn orkesteriteoksen tuotannollisten ongelmien takia. Julkaisuajankohta on näillä näkymin kesä 2008.
"Ulrich" on levyn avaava alkusoitto, jossa esitellään keskeisiä teemoja. "The Camel Song" jatkaa levyn mystistä tunnelmaa Pink Floyd -tyylisessä maalailussa. "Dike" ('oikeudenmukaisuus') nostaa vaatimustasoa niin, että lopulta levyn päättävä "Anon" tuottaa maailman ilmoille puhtaan progressiivisen äänielämyksen.
www.myspace.com/nurkostam
Lisätietoja bändistä: www.nurkostam.com
"Ulrich" on levyn avaava alkusoitto, jossa esitellään keskeisiä teemoja. "The Camel Song" jatkaa levyn mystistä tunnelmaa Pink Floyd -tyylisessä maalailussa. "Dike" ('oikeudenmukaisuus') nostaa vaatimustasoa niin, että lopulta levyn päättävä "Anon" tuottaa maailman ilmoille puhtaan progressiivisen äänielämyksen.
www.myspace.com/nurkostam
Lisätietoja bändistä: www.nurkostam.com
+/- saldo : 0 | Tweet
Uutta levyämme odotellessa tässä välipalaksi Nurkostam-yhtyeen säveltämää elokuvamusiikkia. Kaikki lyhytelokuvat ovat Tapani Hiedanniemen ohjaustöitä:
Alpo Ruuthin "Viha"
http://youtube.com/watch?v=Wq93xfbUI5k
Lyhytelokuva "Muffin'"
http://youtube.com/watch?v=0Ae0TXXKoig
Lyhytelokuva "Katalyytti"
http://youtube.com/watch?v=Jp4nmEG4aMU
III of Dreamers -albumimme julkaistiin toukokuussa 2009. Oheisesta linkistä voitte lukea kaksi arvostelua levystä:
http://progolforum.com/viewtopic.php?t=1905
Desibeli.net:n Ilkka Valpasvuon arvio III of Dreamers -levystä:
http://desibeli.net/arvostelu/4215
Imperiumi.net:n Esko Juholan arvio levystä nimeltä XIII:
http://www.imperiumi.net/index.php?act=albums&id=9576
Imperiumi.net:n Esko Juholan arvio levystä nimeltä III of Dreamers:
http://www.imperiumi.net/index.php?act=albums&id=9577
Suonna Kononen arvosteli III of Dreamers -albumin sanomalehti Karjalaisessa:
http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Kulttuuri/progressiivinen_rock_el%C3%A4%C3%A4_ja_voi_paksusti_2000luvun_h%C3%A4rm%C3%A4ss%C3%A4_5659171.html
Sea of Tranquility arvosteli XIII-levymme:
http://www.seaoftranquility.org/reviews.php?op=showcontent&id=8509
Noise.fi arvosteli aikanaan XIII-levyn:
http://www.noise.fi/levyarvostelut/?id=5759
Sea of Tranquility arvosteli III of Dreamers -levyn:
http://www.seaoftranquility.org/reviews.php?op=showcontent&id=8720
Colossus-lehden Phil Jackson arvosteli aikanaan (nro 28, 3/2005) XIII-levyn:
Mikä lienee Skandinavian (ja viime aikoina Suomen erityisesti) säässä ja kulttuurissa, joka tuottaa niin monia hyviä progressiivisia rock-bändejä. Kaverit näyttävät uskomattoman nuorilta tuottaakseen niin syvällistä musiikkia! Ja vaikkakin "Dome" ja "Alone" ovat lähinnä lauluja ihmisten suhteista ja heikkouksista, ovat ne musiikillisesti ja laulusuorituksiltaan ällistyttäviä soittajien iät huomioiden. Olin kiinnostunut kuulemaan, mitä bändi soittaisi kahdella pisimmällä raidalla (n. 7 min). "Between" on hitaasti nouseva, alkaa pitkällä urkuintrolla, kunnes päästään itse teemaan (jonka sanoista jokseenkin mahdotonta ottaa selvää). Van der Graaf -fiilikset jatkuvat lyhyellä "Madness":llä (VDGG-fanina olen innoissani!), kun taas lopetusbiisi "Archie" on taas jotain muuta, hidas balladi - jäät odottamaan lupaavaa teemaa kehitettäväksi edelleen, mutta tikittävä kello ja kellopelit häivyttävät sen - pieni antikliimaksi, pelkäänpä! Bändi listaa esikuvikseen Genesiksen, King Crimsonin, Pink Floydin ja Yesin ja uudempia kuten Dream Theater, Spock's Beard ja Transatlantic. "XIII" on n. 30 min minialbumi ja yhtyeen www-sivut www.nurkostam.com sisältää kiinnostavan päiväkirjan yksityiskohdin usein niin kiduttavasta matkasta musiikin saamiseksi levylle. Olen todella onnellinen, että nämä kaverit saivat sen ulos. Levyllä on toki viimeistelemättömiä siveltimenvetoja, mutta sitäkin enemmän aavistusta tulevasta. Erittäin lupaavaa - tsekatkaa itse!
Stalkermusic:n Markus Rask:n arvio III of Dreamers -albumista:
http://www.stalkermusic.com/?call=review&id=945
Iisalmen Sanomien Juha Seitz arvosteli Nurkostam:n kolmannen albumin nimeltä C.
Tamperelainen kunnianhimoisen rockin ryhmittymä Nurkostam uusiutui kolmannelle C-albumilleen. Vankilatarinaa kertova levy hekumoi Radiohead-tyylin ilmaisulla, josta osin heilahdetaan funkin (tanakasti potkiva The Pearl Song) ja Pekka Pohjola -vaikutteisen progen (jylhä Darkmoor) puolelle. Vetävät melodiat sekä mellotronin eli viulukoneen kohtalokas kohina täydentävät tasokkaan pitkäsoiton.
Imperiumi.net:n Esko Juhola arvosteli preC-singlen 16.11.2009:
http://www.imperiumi.net/index.php?act=demos&id=2252
DPRP arvosteli XIII- ja III of Dreamers -albumit:
http://www.dprp.net/reviews/201007.php#nurkostam1
Sea of Tranquility (Jon Neudorf) arvosteli C-levyn:
http://www.seaoftranquility.org/reviews.php?op=showcontent&id=8867
Nurkostam esittää Beatlesin Sgt. Pepper -albumin kokonaisuudessaan Uforock-tapahtumassa Tampereen Telakalla 24.4. Tapahtuman kotisivut:
http://www.arzrecords.com/klaus/uforock/
Aamulehti teki ison jutun Nurkostam-yhtyeen Sgt. Pepper -esityksestä:
http://nurkostam.com/Nurkostam-Sgt.Pepper-Aamulehti.pdf
Dokumentissa lapset kertovat ajatuksiaan onnellisuudesta:
Pieniä päivänsäteitä, osa 1/2
http://www.youtube.com/watch?v=BHHG7r8yaWY
Pieniä päivänsäteitä, osa 2/2
http://www.youtube.com/watch?v=LPNmb0nG2IM
Videotuotanto: Taiteen ja viestinnän oppilaitos, Tampere
Musiikki: Nurkostam
Hifimaailma-lehden (02/2010) Pirkka Ruishalmeen arvio Nurkostam-yhtyeen levystä nimeltä C:
C on musiikillinen essee Slo Leestä ja Darkmoorin vankilasta. Ulkoisesti se on epätavallinen levy. Kansi on punaista pehmeähköä muovia. Itse levy lienee psp aihioon tehty ja kiinni nipsuilla kotelossa. Levyn kesto on vain puolisen tuntia. Kyseessä siis EP, mutta sisällöltään eheä teemalevy. Johtuuko materiaalin vähyys siitä että Nurkostam teki edellisen levyn vasta viime vuonna.
Ja sitten itse musiikkiin. Funkkaava basso tärähtää ilmoille kuin tykin suusta. Pian se saa seurakseen eteerisen laulun, kaikuisan urun, mietiskelevän pianon, aggressiivinen moogin seuraa balladi, akustisella kitaralla nostatettua rockia, lisää tykyttävää funkia, mietiskelevää progea ja lopuksi eeppisesti kehittyvä Darkmoor. Tällaista on hyvä suomalainen nykyproge: vaihtelevia kappaleita, kiehtovia melodioita ja jänteikästä soittoa. Olkoonkin levy lyhyt mutta jos materiaali on näin mielenkiintoista sen voi toki soittaa kaksi kertaa. Ja mikä parasta, äänenlaatu on dynaamisen tunnokasta ja vahvan läsnäolevaa.
Musiikki : ****
Ääni: *****
Nurkostam-yhtyeen Sgt. Pepper -tribuuttiesityksen jälkeisiä tunnelmia myyntipuheella varustettuna:
http://www.nurkostam.com/iNKT/Nurkostam/Pepper-promootio.html
Sanomalehti Karjalaisen Suonna Kononen arvosteli Nurkostam-yhtyeen levyn nimeltä C:
http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Kulttuuri/paluu_takapihoilta_6250136.html
DPRP arvosteli C-albumin:
http://www.dprp.net/reviews/201031.php#nurkostam
Colossus-lehden (01/2010) Otso Pakarinen arvosteli C-levyn:
Tamperelaisen Nurkostamin kolmas julkaisu sisältää kahteen edelliseen verrattuna varsin helposti lähestyttävää, melodista progepoppia. Runsas ohjelmoitujen rytmien käyttö vie jopa paikoitellen lähelle ns. konemusaa, vaikkei tanssijytkeestä toki ole silloinkaan kyse, pikemminkin vaikutteita on haettu Radioheadin Kid A/Amnesiac-aikojen kokeiluista. Akustiset kitarat ja Mellotron pehmentävät mukavasti äänimaailmaa. Bändissä on hyviä lauluntekijöitä, dynamiikkaakin käytetään taitavasti. Jostain syystä vertailukohtaa haeskellessa mieleen tulevat Rupert Hinen soololevyt (muistaako kukaan? Vertigo, Waving Not Drowning?ai ei? No sanotaan sitten vaihtariksi vaikka Wigwam.) Tuotannollisesti levyllä olisi vielä vähän parantamisen varaa, mutta bändin webbisaitin mukaan asia on tiedostettu ja levystä tullaan jossain vaiheessa miksaamaan monikanavaversio. Ja kyllähän nämä biisit ansaitsevat niin hyvät soundit kuin mahdollista!
Merlinprog-sivusto arvosteli XIII-levyn. Alkuperäinen norjankielinen arvostelu löytyy osoitteesta: http://www.merlinprog.com/norden.htm
Ohessa arvostelu suomeksi käännettynä:
Nämä nuoret muusikot ovat tehneet pirteän musiikkiväläyksen, joka sisältää istuvaa ja kovaa spacerockia monilla psykedeelisillä efekteillä varustettuna. Bändin molemmat jalat ovat turvallisesti asetettuna 70-luvun musiikkiin. Tällä debyyttilevyllä vuodelta 2005 on paljon viittauksia suuruuksiin kuten King Crimson ja Pink Floyd, erityisesti kitarasoundissa. Joitain yhteyksiä Radioheadiin ja Beatlesiin löytää myös, jos kuuntelee tarkasti, mutta bändillä on oma selkeä soundi. Koskettimet ovat kohtuullisen keskeisessä asemassa äänimaailmassa ja saamme myös makupaloja Hammond-uruista. Soundi on usein ihanan ?space?-tyylinen. Nurkostam esittää asiansa lyhyesti. Kuusi kappaletta kestää vain vähän yli puoli tuntia. Mutta lyhyt levy pelkillä hyvillä biiseillä on parempi kuin pitkä, jolle olisi laitettu pari puolihyvää biisiä lisäksi. Tällä levyllä on siis kuusi kappaletta, jotka kaikki ovat laatutavaraa. Pääosin uruilla soitettu ?Between? on unelmoiva ja hieno kappale, jossa on vaimennettua laulua ja tunnelmallisia kitaralinjoja. Lisää vauhtia tarjoaa ?Madness? sekä ?I Scream?, jotka osoittavat että Nurkostam osaa rokata ja sillä on runsaasti energiaa. ?I Screamissa? on paljon hyvää spacerockia. Hieno yhteistyö ja hyvä meininki ovat kappaleen tunnusmerkkejä. Aki Tulikarin laulu on mahtavaa läpi ?Domen? ja lopussa on myös fantastinen kitarasoolo. Kappale on melko kitaraorientoitunut ja rauhallisempi kuin edellinen, mutta hyvin laadittu ja monet muutkin, kuin vain me, tulevat varmasti pitämään siitä. Levyn balladi on nimeltään ?Alone? ja osoittaa taidokkuutta sovituksissa. Se on hurmaava kappale, jossa on paljon rhodes-pianoa. Kitaran käyttö tässä voi itse asiassa muistuttaa nuoren George Harrisonin esityksiä. Viimeinen kappale ?Archie? on kokeilullisempi ja epätavallisempi kuin muu tarjonta levyllä, ja onkin tästä syystä hieno siirtymä sekä maistiainen bändin seuraavasta levystä ?III Of Dreamers?. Tämä on levy, jonka otamme pian tarkkailun kohteeksi. Mutta takaisin levyyn XIII, joka on hienosti varioiva levy sisältäen muutaman karkeamman kappaleen, joille vastapainoa tekevät rauhallisemmat biisit. Tuotanto ei ole ehkä maailman parasta luokkaa, mutta sen kanssa joudumme vain elämään koska nuorilla muusikoilla ei yleensä ole varaa kalliiseen tuotantoon. Levyn eduksi on laskettava myös hyvät ja originaalit sävellykset sekä bändin halu soittaa musiikkia muille ja olla esillä. Tällaista antaumusta arvostamme aina ja koska mukana on lahjakkaita muusikoita, jotka tekevät asian hyvin, emme voi olla muuta kuin tyytyväisiä tähän debyyttiin.
Merlinprog-sivusto arvosteli III of Dreamers -levyn. Alkuperäinen norjankielinen arvostelu löytyy osoitteesta: http://www.merlinprog.com/norden.htm
Ohessa arvostelu suomeksi käännettynä:
Näiden suomalaisten muusikoiden toinen levy on paljon epätavallisempi ja kokeilevampi kuin debyytti. Edelleen löytyy elementtejä King Crimsonista ja Pink Floydista bändin space-vaikutteisemmalta kaudelta, joka oli tärkeä tienviitta. Tästä huolimatta Nurkostam on bändi, jolla on omanlainen ja luova biisienkirjoitustapa. Se seisoo omillaan vuorenvarmasti, vaikkakin hitusen nostalgisilla jaloillaan. On pakko mainita, että tämä musikaalinen yhtye on ankkuroituna kultaiselle 70-luvulle. Tämä on meille ok, niin kauan kuin se esitetään näin hyvällä maulla ja herkullisesti. Osa tyylikkyydestä tulee akustisen ja sähkökitaran hienosta balanssista, ja kuin bonuksena on näiden instrumenttien käyttö toteutettu äärimmäisen tyylikkäästi. Bändin taipumus sekä suuri usko koskettimiin ja erilaiseen elektroniikkaan luo ilmavan ja hienon soundin. Hyvä kappaleidenkirjoitus sekä innokas bändi tekevät yhdessä levystä kuuntelemisen arvoisen. ?Almost famous? -kappaleessa on mahtavaa vaihtelua nais- ja mies-vokalistin välillä. Tässä on myös hienoja analogisia syntikkalinjoja, sekä avaus, jonka notkea akustinen kitarasoolo vaikuttaa läpi koko täyteläisen ja hienon biisin. ?Overturen? ääni on kompaktimpi. Täyteläiset keyboardit ja rankat kitaralinjat tuottavat meille kappaleen, joka sopisi hyvin vanhan ajan spacerock-miljööseen, mutta joka kuitenkin on maustettu Nurkostamin puumerkillä. Viekkaudesta ja melankolisuudesta on sekoitettu rauhallinen ?The camel song?, jolla on aika-ajoin minimalistinen taipumus; vain säästäväistä kitaran ja rumpujen käyttöä. Kappale asettaa epäilemättä vaatimuksia postrockin estetiikalle ja on upea melankolinen tapaus maustettu paljolla kivulla ja tuskalla, joka on musikaaliselta kannalta hyvin suoritettu. Täyteläisempi orkestrointi tulee vähitellen mukaan luodakseen vastakohtaa riisutulle äänimaailmalle. ?Dikessa? tulevat sähkökitarat esille vaikka kappale kokonaisuudessaan ei ole rajuimpia. Sen vahvuus on enneminkin hienovaraisuudessa ja alla piilevissä virtauksissa ja ilmapiirissä. Virtaukset sisältävät jotain vähän uhkaavaa ja ilkeää ja antavat kappaleelle paljon luonnetta ja olemusta. Kuuntele vaikka viimeisen lauletun kertosäkeen kaikua tai tunnelmallisia ?spoken words? -osuuksia, jotka tulevat vielä mielenkiintoisimmiksi, koska ovat suomeksi. Nais- ja miesvokalistin vuorottelu on tässäkin kappaleessa tehty tyylillä ja on hyvin onnistunut. Kosketinlinjat antavat kappaleelle hienon spacerock-kosketuksen. ?III Of Dreamers? on hieno tuotos, joka saa veden kielelle kaikilla, jotka pitävät space-vaikutteisesta musasta, jossa on paljon 70-luvun vaikutusta. Tämän lisäksi kappaleet ovat läpityöstettyjä ja viisaasti muotoiltuja sekä vakuuttavasti esitetty. Musiikilla on paljon ominaisuuksia ja omaleimaisuutta. Tästä syystä tämän levyn pitäisi tehdä vaikutus tavalliseen progressiivisen rockin ystävään sekä progressiivisuudellaan että monimutkaisilla ja teknisillä yksityiskohdillaan. Mutta myös, koska tämä levy vain yksinkertaisesti on hyvin kiinnostava ja jännittävä.
Merlinprog-sivusto arvosteli III of Dreamers -levyn. Alkuperäinen norjankielinen arvostelu löytyy osoitteesta: http://www.merlinprog.com/norden.htm
Ohessa arvostelu suomeksi käännettynä:
Näiden suomalaisten muusikoiden toinen levy on paljon epätavallisempi ja kokeilevampi kuin debyytti. Edelleen löytyy elementtejä King Crimsonista ja Pink Floydista bändin space-vaikutteisemmalta kaudelta, joka oli tärkeä tienviitta. Tästä huolimatta Nurkostam on bändi, jolla on omanlainen ja luova biisienkirjoitustapa. Se seisoo omillaan vuorenvarmasti, vaikkakin hitusen nostalgisilla jaloillaan. On pakko mainita, että tämä musikaalinen yhtye on ankkuroituna kultaiselle 70-luvulle. Tämä on meille ok, niin kauan kuin se esitetään näin hyvällä maulla ja herkullisesti. Osa tyylikkyydestä tulee akustisen ja sähkökitaran hienosta balanssista, ja kuin bonuksena on näiden instrumenttien käyttö toteutettu äärimmäisen tyylikkäästi. Bändin taipumus sekä suuri usko koskettimiin ja erilaiseen elektroniikkaan luo ilmavan ja hienon soundin. Hyvä kappaleidenkirjoitus sekä innokas bändi tekevät yhdessä levystä kuuntelemisen arvoisen. ?Almost famous? -kappaleessa on mahtavaa vaihtelua nais- ja mies-vokalistin välillä. Tässä on myös hienoja analogisia syntikkalinjoja, sekä avaus, jonka notkea akustinen kitarasoolo vaikuttaa läpi koko täyteläisen ja hienon biisin. ?Overturen? ääni on kompaktimpi. Täyteläiset keyboardit ja rankat kitaralinjat tuottavat meille kappaleen, joka sopisi hyvin vanhan ajan spacerock-miljööseen, mutta joka kuitenkin on maustettu Nurkostamin puumerkillä. Viekkaudesta ja melankolisuudesta on sekoitettu rauhallinen ?The camel song?, jolla on aika-ajoin minimalistinen taipumus; vain säästäväistä kitaran ja rumpujen käyttöä. Kappale asettaa epäilemättä vaatimuksia postrockin estetiikalle ja on upea melankolinen tapaus maustettu paljolla kivulla ja tuskalla, joka on musikaaliselta kannalta hyvin suoritettu. Täyteläisempi orkestrointi tulee vähitellen mukaan luodakseen vastakohtaa riisutulle äänimaailmalle. ?Dikessa? tulevat sähkökitarat esille vaikka kappale kokonaisuudessaan ei ole rajuimpia. Sen vahvuus on enneminkin hienovaraisuudessa ja alla piilevissä virtauksissa ja ilmapiirissä. Virtaukset sisältävät jotain vähän uhkaavaa ja ilkeää ja antavat kappaleelle paljon luonnetta ja olemusta. Kuuntele vaikka viimeisen lauletun kertosäkeen kaikua tai tunnelmallisia ?spoken words? -osuuksia, jotka tulevat vielä mielenkiintoisimmiksi, koska ovat suomeksi. Nais- ja miesvokalistin vuorottelu on tässäkin kappaleessa tehty tyylillä ja on hyvin onnistunut. Kosketinlinjat antavat kappaleelle hienon spacerock-kosketuksen. ?III Of Dreamers? on hieno tuotos, joka saa veden kielelle kaikilla, jotka pitävät space-vaikutteisesta musasta, jossa on paljon 70-luvun vaikutusta. Tämän lisäksi kappaleet ovat läpityöstettyjä ja viisaasti muotoiltuja sekä vakuuttavasti esitetty. Musiikilla on paljon ominaisuuksia ja omaleimaisuutta. Tästä syystä tämän levyn pitäisi tehdä vaikutus tavalliseen progressiivisen rockin ystävään sekä progressiivisuudellaan että monimutkaisilla ja teknisillä yksityiskohdillaan. Mutta myös, koska tämä levy vain yksinkertaisesti on hyvin kiinnostava ja jännittävä.
Merlinprog-sivusto arvosteli C-levyn. Alkuperäinen norjankielinen arvostelu löytyy osoitteesta: http://www.merlinprog.com/norden.htm
Ohessa arvostelu suomeksi käännettynä:
Tämä on bändiltä itse asiassa toinen levyistä, joka on vuodelta 2009. Levy ei ehkä ole yhtä kunnianhimoinen kuin ?III Of Dreamers? mutta se ei välttämättä tarkoita sitä, että levy olisi huomompi kuin ?III?. Bändin juuret ovat 70-luvun suurissa progeyhtyeissä samalla lailla kuin molemmissa edeltäneissäkin levyissä. Voimme ohimennen mainita yhtyeet kuten King Crimson, Wigwam, Yes, Pink Floyd sekä Genesis, jotka ovat kaikki vaikuttaneet Nurkostamiin, mutta eivät ole silti millään lailla rajoittaneet bändiä. Suomalaisten musiikki ja soundi on uniikkia. Ilmapiiri levyllä, joka kantaa yksinkertaista nimeä ?C? on myös hyvin uniikki. Suuri osa tästä omaleimaisuudesta tulee bändin musikaalisuudesta ja hyvien biisien vainusta. Myös kosketinsoittimien suuri käyttö vaikuttaa tähän. Yleensä, jos progissa käytetään näin paljon syntikkaa, urkuja etc kuulostaa äänimaailma siltä kuin niistä muodostuisi liioiteltu seinämä. Nurkostamilla on eri päämäärä ja bändi onnistuu luomaan monia maagisia tunnelmia sekä erilaisten värikkäiden ilmapiirien tulvan ?C?-levyllään. Lyhyesti sanottuna on kysymys koskettimien täydestä hyödyntämisestä ja siitä, että luo musiikkia, joka menee eteenpäin sisältäen jotain eikä siitä, että koskettimet rajoittaisivat lähestymistä. Nurkostam on tällä levyllä käyttänyt enemmän elektroniikkaa kuin aikaisemmillaan ja on sen vuoksi nykyaikaisempi. Studion käyttäminen ?ekstrasoittimena? voi usein olla mahdollisuus musiikin elävöittämiseen mutta sillä on myös täysin mahdollista tuhota muuten hyvä musiikki. ?C?-levyllä tätä keinoa on onneksi käytetty usein hyvällä tavalla ja bändi esittää edelleen hyvin omaleimaista musiikkia. Tuoreet akustiset rytmit ja mahtava eleganssi löytyvät kappaleesta ?Crawlin? Nation?, jossa on suvereeneja atmosfäärisiä maisemia. Syntikat, joilla on vähän enemmän ?space?-sisältö, pitävät huolta hienosta kontrastista herkullisessa kappaleessa. Tosi makea on myös ?Darkmoor?, joka oikeastaan on kevyemmin vanhanaikainen pienellä viittauksella Cameliin. Nurkostamin hengen mukaisesti kappale kääntyilee ja vääntyilee ja käväisee maastossa, jossa dramaturgia on enemmän esille tuleva. Kokonaisuudesta tulee vaikuttava, melankolinen ja hitusen pelottava. Ärtyisät kitaralinjat sitovat tunnelman yhteen yhdessä loistavan keyboard-stuntin kanssa. Biisi, jossa on käytetty eniten studiota soittimena on varmastikin ?The Pearl Song?, joka eroaa eniten levyn yhdeksästä raidasta. Elektroniikka täydentää myös pianolinjoja, tukevaa ja funkya bassoa sekä luovaa syntikan käyttöä. Melankolia on todella läsnä oleva kappaleessa ?Gone?, jossa on myös mahtava laulu sekä kompakti kerros mahtavia ja mielenkiintoisia syntetisaattoreita. Myös basso on hyvin kuultavissa sekä läsnä oleva. Levyn kesto on vain puolisen tuntia ja se on meistä hitusen liian lyhyt. Musiikki tältä bändiltä on aina omaleimaista ja henkilökohtaista. Tuotanto on valmis ja hyvä ja kaikki kappaleet elävät omaa itsenäistä elämäänsä. Biisit ovat täynnä monipuolisia musiikillisia liikkeitä ja huomionarvoista on se, ettei seuraava kappale saa koskaan kuulostaa samalta kuin edellinen. Inspiroivaa, tuoretta sekä korkealaatuista tavaraa läpi levyn. Tämän pitäisi olla levy kaikille asiaan omistautuneille progefaneille.
DVD nimeltä 1908 julkaistiin 17.7.2010. Ensimmäiseksi DVD:n kerkesi arvostelemaan Iisalmen Sanomien Juha Seitz:
Progressiivisen ja kokeellisen rockin trio Nurkostam sai elokuvaohjaaja Tapani Hiedanniemeltä pyynnön tehdä musiikki 1970-luvun lopulla valmistuneeseen kaitafilmiin, joka kuvaa palomiehen työtä monessa eri tilanteessa. Tampereen pääpaloaseman valmistumisvuodesta 1908 nimensä napannut dvd-teos sykähdyttää seesteisen monipuolisella näkemyksellään. Kitarat sekä kosketinsoittimet soivat kautta linjan dynaamisesti, hakien vaikutteita mm. Pink Floydin ja Piirpaukkeen tuotannosta. Etenkin dramaattisissa tulipalokohtauksissa kuvan ja äänen symbioosi kehittyy todella vaikuttavaksi. 1908 on jälleen yksi näyte Nurkostamin ehtymättömästä kunnianhimosta.
Merlinprog-sivusto arvosteli DVD-julkaisun nimeltä 1908. Alkuperäinen norjankielinen arvostelu löytyy osoitteesta: http://www.merlinprog.com/norden.htm
Ohessa arvostelu suomeksi käännettynä:
Tämä DVD sisältää harvinaisia otoksia Tampereen paloasemalta 1970-luvulta. Pekka Palomäen tallenteet tuovat esiin muun muassa palomiesten tärkeän panoksen paikallisessa yhteisössä. Tämän dokumenttifilmin ääniraita tuhoutui vuosien kuluessa ja tästä syystä filmistä tehtiin uusi versio vuonna 2010 ohjaaja Tapani Hiedanniemen toimesta. Hän pyysi Nurkostamia säveltämään täysin uuden ?soundtrackin? filmiin. Koska Nurkostam koostuu esiintyvistä, etsivistä ja äärimmäisen luovista taiteilijoista, niin he ottivat haasteen vastaan. DVD sisältää dokumenttifilmin ja sen ääniraidan ilman kertojaääntä. Voimme keskittyä pelkästään musiikkiin, joka on täysin instrumentaalista, ilman yhtään ylimääräistä säveltä. Kaikki on rakennettu hienovaraisesti ja musiikki, jonka Nurkostam tarjoaa, sopii 70-lukulaisen dokumenttifilmin kohtauksiin. Myös vaatteet ja hiukset ovat todisteena tästä (70-luvusta), mutta myös nuoret ihmiset, jotka ovat välillä vähän epävarmoja, ujoja ja kömpelöitä, ovat ajalle tyypillisiä. Me, jotka olimme nuoria 70-luvulla, voimme helposti nyökkäillä tunnistavasti kohtauksille. Filmissä on jotain vähän nostalgista ja surullista ? tätä tunnelmaa vahvistaa filmin alkuosuuden ?1908?-sekvenssit. Niin kuin voimme loogisesti päätellä, aika on kelattu takaisin vuoteen 1908. Sekvenssikuvissa esiintyy paljon uljaita ja hyvin ylpeitä palomiehiä. Kelatessamme takaisin 70-luvulle filmissä näytetään palomiesten panos/osuus paikallisessa yhteisössä. He opettavat sairaanhoitajia ja muuta terveydenhoitohenkilökuntaa sammuttamaan paloja turvallisesti vaahtosammuttimilla. Kuollut hevonen vedetään vedestä, samoin kuin maahan syöksynyt Cessna. Palomiehet pelaavat lentopalloa ja tulet palavat usein. Kaikki nämä vaikutelmat vahvistuvat hienon musiikin ansiosta, jossa yksikään säkeistö ei vaikuta tarpeettomalta. Nurkostam on luonut monia hienoja äänimaailmoja, joihin voi sukeltaa ja nauttia niistä. Musiikin tekeminen elokuvaan vaatii paljon säveltäjiltä ja muusikoilta. Olemme sitä mieltä, että Nurkostam on valinnut hyvän lähestymistavan vangitsemalla paljon ajan henkeä musiikkiin. Tunnelmat ovat todella vaihtelevia. Välillä musiikkia, joka varoittaa siitä, että jotain pelottavaa on tapahtumassa ? välillä taas tunteilla ladattua musiikkia, joka kuvastaa erilaisten kohtausten maisemia. Musiikki ei ole suoranaisesti vangitsevaa, mutta siinä on särmää ja kuulija alkaa pohtia, mitä seuraavassa kohtauksessa tapahtuu (musiikillisesti). Dokumentti ?1908? on epäilemättä saanut todella arvoisensa ja mahtavan musiikin ja olemme sitä mieltä, että Nurkostam on taas kerran tehnyt korkeatasoisia sävellyksiä.
Nurkostam on vihdoin lisätty ProgArchives:n tietokantaan. Samaan hengenvetoon sivusto arvosteli albumit "XIII" ja "III of Dreamers".
http://www.progarchives.com/artist.asp?id=6125
Sea of Tranquility -sivuston arvostelu DVD:stä nimeltä "1908". http://www.seaoftranquility.org/reviews.php?op=showcontent&id=10771
ProgArchivesista löytyy uusia levyarvosteluja. Viisi tähteä on vielä saavuttamatta, mutta kaikki muut tähtimäärät on jo saavutettu :) Linkki Nurkostam-yhtyeen ProgArchives-sivulle:
http://www.progarchives.com/artist.asp?id=6125
Sivulla näkyy vain 10 viimeisintä levyarvostelua. Klikkaamalla albumeiden linkkejä saa näkyviin kaikki levyarviot.
Aimo Laitamo arvosteli C-levyn blogissaan:
http://a1momusic.blogspot.com/