Pentangle
EsaJii kirjoitti noin 21 vuotta sitten (18 kommenttia)
Kuuntelin kirjastosta saamaani Pentanglen kokoelmaa Early Years. Melkoinen muuusikkojen ryhmä! Vaikka se oli folkkia, folk rockia, soittajina ihan progetason taitajia. Pitkiä jamejakin on. Joskus 70 luvun alussa kuuntelin Pink Floydia, Tullia ja Pentanglea samaan aikaan. Biisi joka vei puolet toista puoliskoa levystä oli On Reflection. Basisti soitti nauhabassoa, mutta välillä myös jousella.
John Renbournin soolot oli Tolosen tyyliä, kun taas Bert Jannsch osasi myös laulaa. Taisi olla muutama biisi molliasteikossa sen levyillä, mm. Rosemary Lane albumilla.
Taidokas ryhmä!
John Renbournin soolot oli Tolosen tyyliä, kun taas Bert Jannsch osasi myös laulaa. Taisi olla muutama biisi molliasteikossa sen levyillä, mm. Rosemary Lane albumilla.
Taidokas ryhmä!
+/- saldo : 0 | Tweet
Bassoviulua sahaava tyyppi oli Danny Thompson. Allmusicin arvostelu Reflection albumista:
AMG REVIEW: The Pentangle were always great at creating musical fusions, and on this album, they once again came through. The opening song, "Wedding Dress," is a fabulous meeting of Celtic, country, and, believe it or not, funk. It's one of the few songs of theirs that actually rocks. The rest of the record is classic Pentangle, with Bert Jansch's and John Renbourne's acoustic guitars intermingling so well that it would make even Neil Young and Stephen Stills a little envious. Jacqui McShee, as usual, has some exquisite vocal moments, namely the previously mentioned "Wedding Dress" and an excellent reading of "Will the Circle Be Unbroken." This track shows how the group was further exploring new musical ground, this time with traditional American folk/gospel. The group's rhythm section of Danny Thompson (upright bass/cello) and Terry Cox (percussion) easily one of the most inventive on the planet shines on every cut, creating solid ground for Renbourne, McShee, and Jansch to do their high-wire act on vocals and guitar. One of their finest all-around albums.
Kyllä vain hieno ryhmä. Pentangle menee minun kirjoissani Fairport Conventionin ja jopa Steeleye Spanin edelle. Kolme ensimmäistä levyä muuten julkaistiin jokin aika sitten uudelleen bonusbiiseillä. Jos haluatte bändiin tutustua niin Sweet Child ja Basket of Light ovat hyviä valintoja.
Hyvä on joo. Minäkin kuuntelen mieluummin tätä kuin noita toisia mainittuja. Anttilan alelaarista tarttui joskus muinoin Light Flight niminen 2 cd:n katsaus tuotantoon. Suurin osa biiseistä 68-71. Kauttaaltaan hyvää tavaraa.
Light Flight taitaa sisältää suurimman osan Reflections albumia.
Onhan se liityttävä meikänkin Pentanglen kehujiin. Meikällä on ainaskin 3 eri kokoelmaa ja sit Cruel Sister ja Basket, joista tää viimeinen on paras. Sit tais olla niin, että Salomon´s Seal-nimisestä loistavaksi mainitusta levystä ei ollut löytynyt nauhoja, niin sen cdistyminen on sentakia ollut (on edelleen?) kiven alla... Toi Cruel Sister oli eniten folkkia muistaakseni, ja Anttila myi ennen tuota aiemminmainittua tupla-cd-kokoelmaa myös tupla-vinyyli-kokoelmaa, jolla oli myös eri sisältöä... Ja silti tartten vielä sen kolmannen, aiemman, kun siinä on se muilta puuttuva Dirge kaunistamassa kuulomaisemaa....
Solomon's Sealin masternauhat ovat yllättäen löytyneet ja Castle on sen nyt julkaissut vihdoinkin cd-muodossa.
Kuuntelin kokoelman Early Classics. Olihan siinä jotain, mutta en oikein jaksa koko juttua yhteen pötköön kuunnella.
Renbournilta on useita kokoelmia olemassa, kattaa koko uran.
meikä ei sitte taas niin hirveästi rytvää tosta Pentanglesta; Bert Janschin soololevyt ovat paljon parempia ,mielestäni. Renbournin tyylissä on jotakin joka ei kolahda. Kuuntelen mielummin sekä fairportia (onko joku muu aivan heikkona "fotheringgay"-teokseen?) että steeleyeta.
Danny Thompson sen sijaan on erittäin kiva kontrabasisti, hän soittaa myös Tim "jeffin isä" Buckleyn live levyllä Dream Letter; Thompson kutsuttiin päivän varoitusajalla keikalle, josta äänitettiin live-taltiointi. Myöhemmin Danny siirtyi jazz linjoille, ja on tehnyt erinomaisia levyjä Whatever-yhtyeensä kanssa. Yksi parhaita kundin tekeleitä on mielestäni kuitenkin yhteisproduktio Fairportin Richard Thompsonin (eivät sukua) kanssa 90-luvulla nimeltä "Industry", jolla on mukana myös Dannyn yhtyeen kundit. Se on teemalevy teollistumisesta ja teollisuuden hiipumisesta, Dannyn sävellykset ovat insturmentaali musaa, joissa keltti/britti kansanmusan lisäksi reilusti jazz vaikutteita, ne on kovia biisejä; ja sitte Richardin teokset on no.... richardmaisia. Mutta tosi hyviä, joo joo. Dannyhan soitti myös richardin kahdella viimeisimmällä levyllä (mock tudor ja the old kit bag), joista Mock on mielestäni hyvä ja kit bagilläkin on hetkensä. Mut all in all hankkikaa Industry, ette varmasti pety, väkevä levy, mielestäni yksi 90-luvun parhaita.
--aloc
Fairportin levyjä rasittavat satunnaiset “humppanumerot”, Pentanglella niitä ei juurikaan ole. Danny on hieno soittaja, on soittanut myös Nick Draken ja John Martynin levyillä.
Kuuntelin juuri ensimmäistä kertaa Pentanglea, ja Cruel Sister levy vaikutti aika tavalla. Pitäisi varmaan yrittää kuunnella yhtyettä lisää.
Onko joku kuunnellut/ hankkinut tuon Bert Janschin uusiman tuotoksen "Black Swan"? Mun mielestä se on todella hyvä ja menee Bertin parhaiden joukkoon. Menossa mukana myös mm. Beth Orton ja Devandra Banhart.
Jossain netin uumenissa oli Pentanglen livejuttujakin muistaakseni.
Suositelkaas jotain Janschin soololevyjä ja jos jaksaa vielä kuvailla minkälainen levy on kyseessä, niin plussaa siitä
Rosemary Lane
Bert laulaa sillä omalla tyylillään, tais olla joku pari instrumentaaliakin.
Itse suosittelisin Bertin ekaa (1965), Birthday Blues -levyä (1969) sekä tätä uusinta Black Swan -albumia (2006).
Itselläni on WIkipediassa mainitsematon Sanachie merkin The Best Of bert Jansch, siihen sisältyy parhaat biisit Rosemary Lanelta
http://www.amazon.co.uk/Best-Bert-Jansch/dp/B000000E9S
suosittelen
muut
http://en.wikipedia.org/wiki/Bert_Jansch#Compilations
Pimennossa ollut aina Pentangle. Nyt niitä vanhoja kuunneltu. Kyllä on loistava bändi.
Onko tuo kokoelmaboxi edustava.
Pentanglen musikaaliset ansiot ovat kyllä reilusti ylitse muiden parhaimmillaan, mutta kantsii tsekata myös esim. Pihasoittajien Kontaten Kotia, kyllä nää osaa kotimaisetkin, ja sitten vaikka Mark Fry : Dreaming with Alice, ja vaikka Pearls Before Swinen albumit, jos niitä vielä on saatavilla... Niin ja tietysti The Trees! Etenkin Garden of Jane Delawney on loistava. Ja sit se Roy Harperin Stormcock taas.....