Fruupp : Future legends
Jammo kirjoitti noin 10 vuotta sitten (3 kommenttia)
Fruuppin debyytti on aika mojovaa menoa, tosin vahvasti perinteessä pitäytyvää. Jätkät aloittavat levyn lyhyellä nimikappaleella (Future Legends 1.31), ah niin kauniilla jousisektiolla että miltei kyynel tulee silmäkulmaan.
Decision-biisi (6.25) käynnistetään tiukalla koko bändin herkullisella riffilla, tuttuun proge-tyyliin eli näytetään että me pojat osaamme! Kappaleen jatko heiluu löysän laulelun ja tiukan kitarariffittelyn välillä. Hienoja jaksoja on useita ja tämä on yksi levyn monista hyvistä biiseistä.
As the Day Breaks (5.01) on ehkä oma suosikkini maukkaan oboen käytön takia. Biiisi on jäntevä, rytmikimarat ja tunnelmat vaihtelevat upeasti.
Liki skitsofreeninen Graveyard Epistle (6.15) harhautuu pariin otteeseen löysäilyyn , vaikka erilaisia (proge)elementtejä on kuin Gentle Giantilla konsanaan. Tylsiä jaksoja on onneksi vain alussa ja loppupuolella.
Lord of the Incubus (6.25) kuulostaa suuresti suomalaiselta progelta, Tabula Rasa nyt tulee ensin mieleen, no bändit ovat toimineet likimain samaan aikaan.
Pojat ovat ympänneet biisiin puolen tusinaa hienoa progekikkaa, jotka kaikki eivät ehkä ole ihan omaa keksintöä.
Old Tyme Future (5.36) alkaa viehkolla kitaraintrolla ja biisi on levyn tunnelmapala keinuvalla tempollaan. Loppupuoli biisistä on täydellistä 70-luvun alun progea tunnelmaa nostattavine hoilailuineen.
Song for a Thought, levyn pisin kappale (7.31) alkaa tyypillisellä tiukalla riffillä, josta siirrytään lauleluun. Rumputausta on ajoittain karmean tavanomainen, tuntuu että se on kuultu ainakin ziljoona kertaa. Vokaalipuoli tökkii myös näin jälkiviisaan kommentoimana. Oboesoolo on biisin parasta antia. Pitkään kestoon mahtuu toki monta reipasta jaksoa. Sekavin biisi.
Albumin päättää nimikappale (0.54) pateettisena vokaaliesityksenä.
Kaiken kaikkiaan Fruupp on onnistunut tekemään varsin onnistuneen debyytin. Hintana lienee ollut se että parhaat ideat käytettiin eikä niitä sitten enää ollut niin paljon seuraaviin levyihin ammentaa.
Arvosana 8 .
Decision-biisi (6.25) käynnistetään tiukalla koko bändin herkullisella riffilla, tuttuun proge-tyyliin eli näytetään että me pojat osaamme! Kappaleen jatko heiluu löysän laulelun ja tiukan kitarariffittelyn välillä. Hienoja jaksoja on useita ja tämä on yksi levyn monista hyvistä biiseistä.
As the Day Breaks (5.01) on ehkä oma suosikkini maukkaan oboen käytön takia. Biiisi on jäntevä, rytmikimarat ja tunnelmat vaihtelevat upeasti.
Liki skitsofreeninen Graveyard Epistle (6.15) harhautuu pariin otteeseen löysäilyyn , vaikka erilaisia (proge)elementtejä on kuin Gentle Giantilla konsanaan. Tylsiä jaksoja on onneksi vain alussa ja loppupuolella.
Lord of the Incubus (6.25) kuulostaa suuresti suomalaiselta progelta, Tabula Rasa nyt tulee ensin mieleen, no bändit ovat toimineet likimain samaan aikaan.
Pojat ovat ympänneet biisiin puolen tusinaa hienoa progekikkaa, jotka kaikki eivät ehkä ole ihan omaa keksintöä.
Old Tyme Future (5.36) alkaa viehkolla kitaraintrolla ja biisi on levyn tunnelmapala keinuvalla tempollaan. Loppupuoli biisistä on täydellistä 70-luvun alun progea tunnelmaa nostattavine hoilailuineen.
Song for a Thought, levyn pisin kappale (7.31) alkaa tyypillisellä tiukalla riffillä, josta siirrytään lauleluun. Rumputausta on ajoittain karmean tavanomainen, tuntuu että se on kuultu ainakin ziljoona kertaa. Vokaalipuoli tökkii myös näin jälkiviisaan kommentoimana. Oboesoolo on biisin parasta antia. Pitkään kestoon mahtuu toki monta reipasta jaksoa. Sekavin biisi.
Albumin päättää nimikappale (0.54) pateettisena vokaaliesityksenä.
Kaiken kaikkiaan Fruupp on onnistunut tekemään varsin onnistuneen debyytin. Hintana lienee ollut se että parhaat ideat käytettiin eikä niitä sitten enää ollut niin paljon seuraaviin levyihin ammentaa.
Arvosana 8 .
+/- saldo : 0 | Tweet
On tämä vaan ponteva pläjäys, nousee selkeästi vähintään Camelin tai Genesiksen debyyttien tasolle tai jopa ylikin. Jokaisen perusprogen ystävän kannattaa tsekata Fruupp!
Siis Genesiksen debyyttihän oli "From Genesis to Revelation", joka oli sellaista Beatles-laulelmaa. Tarkoitat varmaan Trespassia, joka oli ensimmäinen ns. kunnon levy. ;)
Aivan! Kiitos tarkennuksesta, JiiPee! On tämä Sokru vaan hieno paikka, saa rauhassa mokailla, kun kaverit korjaavat pahimmat mokat ;-)