Popol Vuh : Affenstunde
Jammo kirjoitti noin 10 vuotta sitten (3 kommenttia)
Näinä päivinä Affenstunde kuulostaa vanhentuneelta, tylsältä ja jotenkin ponnettomalta äänitteeltä. Ymmärtääkseni toisin oli vuonna 1970, kun levy ilmestyi levykauppoihin. Fricke oli yksi harvoista Eurooppalaisista - toinen Saksan maalla - Moog-syntetisaattorin omistajista ja hän pyrki kartoittamaan mihin kaikkeen tämä uusi musiikkilelu pystyy. Pioneerit harvoin pystyvät tuottamaan optimaalisimman tuotteen, näin kävi myös Affenstundelle. Muutamassa vuodessa elektronisen musiikin alalla syntyi lukuisia verevämpiä tuotoksia, eikä saa unohtaa tätä edeltäviä levytyksiä, joista erityisesti Silver Apples on syytä mainita vaikka tyylillisesti edustaakin aivan toisenlaista suuntausta. Popol Vuh tuotti vielä toisen alan merkkiteoksen - In der Gärten Pharaohs - minkä jälkeen Fricke myi Mooginsa Klaus Schulzelle ja muutti tyyliä totaalisesti, musiikinystävien iloksi!
+/- saldo : 0 | Tweet
Mä kuuntelin aikoinaan todella paljon saksalaista elektronista musiikkia. Tangerine Dream, Klaus Schulze, Kraftwerk, Can, Robert Schroeder, Conrad Schnizler ym. ym. Popol Vuhiin en koskaan isommin tykästynyt- Hyllyssä tosin on edelleen In Der Gärten ja Hosianna Mantra, muut hävitin. Nykyään en juurikaan jaksa paljoa tämän genren musaa soitella. TD:tä ja Schulzea harvakseen.
Aika aikaa kutakin. Itselleni Popol Vuh on ollut jo vuosia erityisen rakasta musiikkia, älä kysy selitystä! Mutta oletko tsekannut harvinaisempaa Krauttia? Dzyanin Electric Silence tai Brainticketin Voyage on viime aikoina soinut itselläni useasti. On hyödyllistä hypätä välillä minkä tahansa genren valtavirrasta ulos!
By the way, youtubella on muutama mielenkiintoinen pätkä Popol Vuhia; Se Italiankeikka Fricken loppuajoilta ja varhempi Tibet-elokuva. Myös löytyi melko huonotasoinen bootzialbumi, jossa oli Renate Knaup laulamassa...