The Enid : Aerie Faerie Nonsense
Kcrimso kirjoitti noin 10 vuotta sitten (7 kommenttia)
Melko kammottavaa pseudosinfonista muzakia. Kiusaan näköjään itseäni tänään kehnoilla proge-levyillä. :D
+/- saldo : 0 | Tweet
Joskus on hyvä kuunnella keskinkertaisia tai suorastaan heikkoja tekeleitä, jotta osaisi riittävästi arvostaa hyviä ja erinomaisia. Kovaa työtä se kyllä on, monesti hiki kihoaa otsalle kehnoja levytyksiä soittaessa enkä juurikaan niitä loppuun asti pyöritä...
Joo toi on ihan hyvä pointti.
Höh. The Enid on yksi suurista rakkauksistani progen saralla ja olenpa pari kertaa nähnyt ne livenäkin. Levy ei ehkä ole Enidin parhaimmistoa mutta huonokin enid on loistavaa.
Erityisesti pitkä kipale Fand on monimuotoiduudessaan ja kuitenkin yksinkertaisuudessaan hieno teos. Enidin musiikki on maalailevaa ja joskus jopa naivistisuuteen asti yksinkertaista mutta ah, niin kaunista.
Toisaalta joku tykkää tyttärestä joku taas ei... (vai miten se sanonta meni)
Huomaa, kaapo, etten ottanut kantaa nimenomaan Enidiin enkä tähän levytykseen. Lakimiesten kanssa touhutessa oppii...
Robert John Godfreyllä on todettu hiljattain alzheimer ja hän etsii bändiin tilalleen korvaajaa.
Aerie Faerie Nonsensea en omista, mutta oon kyllä kuullu, on mielestäni paljon heikompi kuin eka levy In The Region Of The Summer Stars tai kaksi seuraavaa (Touch Me ja Six Pieces). Myös 1985 tehty The Spell on mielestäni parempi (cd-painoksella on muuten boonuksena v. 1979 äänitetty The Song Of Fandin liveversio).
Äskettäin ostin Final Noise! (1989) -liven, mutta se kärsii ohuista ja kireistä soundeista (levy oli tosin piraatti, mutta tuskin sillä on vaikutusta soundeihin).
Itse pidän tästä siinä missä muistakin Enidin 70-luvun levyistä.
Mä inhoan tätä yhtä paljon kuin muitakin Enidin 70-luvun levyjä.