OldfieldOlli kirjoitti noin 10 vuotta sitten (5 kommenttia)

Jaahas. Mitähän tästä pitäisi sanoa?! Olisi hauska tietää, että mitä mieltä klassisen musiikin specialistimme Jarmo-setä tästä tykkää. Itse en (ainakaan vielä) ole mikään klassisen musiikin suuri ystävä. Puhdasta klassistahan tämä ei ole, vaan mukana on myös rokkielementtejä ja tietysti Gillan ja vierailevat artistit laulamassa. Eniten pidän kyllä Purpendicularin biisistä Sometimes I Feel Like Screaming, jolla Morsen kitara soi varsin maukkaasti.

Jammo kirjoitti noin 10 vuotta sitten+/- saldo : 0
Kun noin suoraan kysytään, täytynee ilmeiseisesti ko.levy jossain vaiheessa kuunnella. Vaikutelmä siitä että olisin jotenkin klassisen musikin spesialisti lienee hieman kuvitteellinen vaikka olenkin tuota genreä aikoinaan aika lailla kuunnellut ja hurahdan siihen aika ajoin vieläkin.
Palaan asiaan sitten myöhemmin.


Markkutapio kirjoitti noin 10 vuotta sitten+/- saldo : 0
Jos Jake muuttaisi otsakkeeseen levyn nimeksi "In Consert With the Lso", niin saataisiin tähän myös Spotin linkki.


Jammo kirjoitti noin 10 vuotta sitten+/- saldo : 0
Jarmo-sedän analyysi :

1. Pictured Within: Kohtuuhyvä avaus. Piano vaeltelee kivasti. Hieman liikaa siirappia omaan makuuni. Melodiakulut ovat ehkä jo pari kertaa aiemminkin käytettyjä.
2. Wait a While : Nyt menee jo yliyrittämisen puolelle. Imelää. Kääk! Sopisi ehkä paremmin Euroviisuihin. Tällaisessa musiikissa sinfoniaorkesteri menee ns. hukkaan.
3. Sitting in a Dream : Apua! Onneksi tätä ei tarvitse toista kertaa kuunnella. Tällainen sovittaminen on luonut klassiselle musiikille surkean ja tylsän maineen, aiheetta.
4. Love is All : Kamalaa suurelle yleisölle kohdennettua ?laula yhdessä?-humppaa; Vaihtaskohan Renessaincen versioon ?!
5. Via Miami : Svengiä ilman orkesteriä, nyt toimii edellisiä paremmin, hivenen. Hauskaa lällätystä, Deepurplest Brothers!
6. That's Why God Is Singing The Blues : Saksofoniduo, yeah!, käynnistää biisin näppärästi ja biisi on muutenkin soljuva ja näpäyttää lempeästi meitä ihmisiä omasta heikkoudestammme. Asiaa!
7. Take It Off The Top: Dixie Dregsien ?What If?-albumilta peräisin oleva fuusiobiisi, monimutkaisuutta saatiin vihdoin tähänkin levyyn, tyyli muuttui kertaheitolla; sopii huonosti yhteen edellisten biisien kanssa
Myöhemmissä painoksissa on ollut ensin Night Meets Light-biisi, sen olisin halunnut kuulla, vaan tässä Spotify-versiossa sitä ei ole?
8. Wring That Neck : big band-meininkiä, hohhoijaa, ei ole minun musiikkiani, tylsää
9. Pictures Of Home : vanha klassikko alkaa lällysti, mutta rockbändin osuus pelastaa sentään jotain, ei paha.


10. Concerto For Group And Orchestra ? Movement I: Aloitus on tyypillistä sinfoniamusiikkia, hieman tulee oma Sibelius-veikkomme mieleen. Riffejä heitellään niin jousilla kuin vaskillakin. Tuttuja alan kikkoja käytetään aika maukkaasti. Vaskien voimakas osuus ja muutamat nousevat teemat paljastavat Lordin kuunnelleen Sibeliusta aika lailla. Seitsemännellä minuutilla rokkipojat tulevat mukaan, ja tyylilaji vaihtuu. Morse heittää pitkäkaarista melodiaa, kyllä minulle soitto sinänsä kelpaa. Rockryhmä ja orkesteriosuudet nivoutuvat melko hyvin yhteen. Loppupuolen saksofonisoolo on näppärä. Osa I on oikeaoppisesti rakennettu, alun teemaa varioidaan ja siitä tehdään lopussa yhteenveto, tosin loppu on aika ovelasti koostettu useasta tunnetusta teoksesta. Hyvä biisi kaikenkaikkiaan. Jon Lord on selvästi paneutunut sinfoniaorkesterin nuotinnuksen saloihin. Ei tällaista aloittelija pysty säveltämään. Itse asiassa Lord olisi voinut olla elokuvamusiikin tekijä, sen verran hienoja ja emotionaalisia biisejä hän kuulojaan saa aikaiseksi. Ei liikaa omaperäisyyttä, mutta hyvin kasassa pysyvää alan hallintaa ottaen huomioon että ensiesitys oli jo 1969 eli Lordin ollessa 28-vuotias.

11. Concerto For Group And Orchestra - Movement II. Pianissimossa aloitetaan ? Sibeliaanisesti - hiljaisella puhallinsoitin-osuudella, jousten näppäilyllä ja huilusoololla. Viiden minuutin kohdalla laulu tulee mukaan ja orkesteri jää taustatekijäksi. Hieman päämäärätöntä vaeltelua ja samalla pompöösiä. Jotenkin tuntuu että hitaan osan vaatimukset olivat hieman liikaa nuorelle säveltäjälle. Lopetus menee kuin oppikirjasta, ja sieltä Lord sen on varmaan ottanutkin.
12. Concerto For Group And Orchestra - Movement III : Oppikirjamainen fanfaarialoitus käynnistää nopean kolmannen osan. Eläväistä sinfoniorkesterin käyttöä, kaikkia instrumentteja pidetään ainakin hetki äänessä. Kitaran mukaantulo (2.33) on tyylikäs. Ja jatkon tilutus palvelee kokonaisuutta. Musiikki on enimmäkseen soljuvaa ja idea on koko ajan mukana.

13. Ted The Mechanic : KIvan raskasta menoa.
14. Watching The Sky : tavanomainen
15. Sometimes I Feel Like Screaming : KItarakuvio on kaunis. Muutoin aika tavanomainen, siis Morselle. Tavalliselle soittajalle tämä olisi jo huippua.
16. Smoke On The Water : No joo vanha hitti. Olisihan tätä voinut olla paikalla kuuntelemassa, muuten ei vanhaan biisin ole mitään uutta saatu aikaan.







OldfieldOlli kirjoitti noin 10 vuotta sitten+/- saldo : 0
Kiitokset hyvästä analyysista. Olen samaa mieltä kanssasi monesta kappaleesta. Lordin sinfoniaan minulla ei ole sanoa muuta kuin, että pidänkö vai en, koska kuuntelen niin vähän tämäntyyppistä musaa, että on vähän vaikea vertailla. Sujuvasti tulee tuo kuunneltua =)


Markkutapio kirjoitti noin 10 vuotta sitten+/- saldo : 0
Lord'han laittoi uusiksi Movementit...

http://www.palasokeri.com/levyt/100636