Kcrimso kirjoitti noin 10 vuotta sitten (14 kommenttia)

Musiikki on kohtuu laadukasta, mutta kyllä tälläinen soolobiisien kokoelma oli, bändiltä joka oli vielä hetkeä aiemmin voimiensa huipulla (mikä mahdollisti tälläisen egoilun) ,todella älyvapaa ratkaisu. Tästä alkoi ELP:n jyrkkä alamäki josta bändi ei ikinä toipunut. 7/10

Janus kirjoitti noin 9 vuotta sitten+/- saldo : 0
Varmaankin olivat seuranneet miten Yes-jäsenten soolot kävivät kaupaksi ja siitä päätös julkaista materiaali bändilevynä.


Hezzu kirjoitti noin 9 vuotta sitten+/- saldo : 0
Ehkä kuitenkin parempi näin kuin, että jokainen ois tehny soololevyn, niistä ois varmaan tullu aika sekavia, puoli-lp:tä per naama riitti :)


Kcrimso kirjoitti noin 9 vuotta sitten+/- saldo : 0
Carl Palmerin, alunperin Works Volume 1:lle tarkoitettu, yli 22 minuuttinen Concerto For Percussion: http://open.spotify.com/track/6zu3x1duYeilEvL6D5Mlpr



Hezzu kirjoitti noin 9 vuotta sitten+/- saldo : 0
Laken osuus on kauhean lällyä, Hallowed Be Thy Name on hyvä ja C'est La Vie toimii myös, mutta nuo muut oijoi.


Kcrimso kirjoitti noin 9 vuotta sitten+/- saldo : 0
Hallowed By Thy Name on tosiaan mainio ralli. Oispa Lake saanut enemmän tuollaista matskua aikaiseksi.


Hezzu kirjoitti noin 9 vuotta sitten+/- saldo : 0
Palmerin osuus menee suurimmaksi osaksi huumoripuolelle, mutta ei oo tarpeeksi hauskaa, että ois kivaa. Toimisivat ehkä jossain action-elokuvassa.


Kcrimso kirjoitti noin 9 vuotta sitten+/- saldo : 0
Palmerin biiseistä The Enemy God Dances With the Black Spirits (Sergei Prokojevin sävellys) on hieno ja L.A. Nights alkaa kiinnostavasti, mutta loppupuoli ei toimi yhtä hyvin.


Hezzu kirjoitti noin 9 vuotta sitten+/- saldo : 1
En oo varma tuosta Fanfare For The Common Manistakaan... hmmm... heleposti ois mahtunu yhelle lp:lle kaikki kiinnostavat jutut.


Hezzu kirjoitti noin 9 vuotta sitten+/- saldo : 0
Mulla oli jotenki positiivisempi mielikuva tästä levystä kuin miltä tämä nyt tuntuu, voi voi :)


Jammo kirjoitti noin 9 vuotta sitten+/- saldo : 0
Joo, sokkokuunteluna moni voisi todeta tämän jäävän viimoseksi...


Kcrimso kirjoitti noin 9 vuotta sitten+/- saldo : 0
Pirates on sujuvuudessaan (eri osioiden saumat ei paista) poikkeuksellisen taitava 13 minuuttinen sävellys, mutta valitettavasti siitä puuttuu energiaa ja vaaran tuntua joka tekee parhaat ELP:n kappaleet niin elähdyttäviksi. Sanoitukset myös pettävät, Sinfieldin ja Laken yksinkertaisessa seikkailutarinassa ei ole oikein mitään kiinnostavaa.


Kcrimso kirjoitti noin 8 vuotta sitten+/- saldo : 1
Kuuntelinpa Worksin ja kirjoitin siitä samalla muutaman sanasen.

Works Volume 1

Works on konseptuaalisesti aivan älytön levy. ELP oli 1973-1974 yksi maailman suurimmista bändeistä. Sillä oli plakkarissaan menestysalbumien putki joka huipentui bändin ehkäpä ylistetyimpään levyyn Brain Salad Surgery. Tuon albumin jälkeen bändi suuntasi melkein kaksi vuotta kestäneelle maailmankiertueelle jolla se esiintyi suuremmille yleisöille kuin koskaan aiemmin (ja maailmassa ei ollut montaa yhtyettä joka olisi soittanut suuremmille yleisöille). Bändi toki ansaitsi tauon kaiken tuon jälkeen, mutta tauko venähti lopulta lähes kolme vuotta pitkäksi joka oli 70-luvulla ikuisuus rockbändiltä olla poissa kuvioista. Etenkään kun bändin jäsenet eivät juurikaan julkaisseet tuona ajanjaksona musiikkia omilla nimilläänkään muutamaa kappaletta enempää. No mitä bändi tekee lopulta palatessaan. Julkaisee tupla-albumin joka sisältää bändin jäsenten omat puoliskot ja vain kaksi kappaletta jossa koko bändi soittaa yhdessä. Ja millaista on tämän tuplalevyn musiikki maailman suurimpiin kuuluvalta rockbändiltä. Pianokonsertto, balladeja jotka eivät ole oikein rokkia eikä poppia, big band musiikkia, jazz-rockia, Bachia perkussiosovituksina. Ja hyvin vähän sitä mitä bändiltä olisi odottanut. Kieltämättä rohkeaa! Rohkeaa, mutta myös melko tyhmää. Works ei kuitenkaan ole varsinainen fiasko koska se sisältää paljon varsin laadukastakin musiikkia. Musiikki vaan ei ole ELP-musiikkia. Alkuperäinen suunnitelma oli että jokainen jäsen olisi tehnyt soololevyn, mutta ilmeisesti kävi niin että tauon venyessä ja venyessä lopulta ELP-organisaatiossa alkoi huoli ja paniikki kasvamaan niin että brändin oli saatava joku tuote ulos. Works ei kaatanut bändiä, mutta kylvi lopun siemenet.

A-PUOLI (Keith Emerson)
Emersonin puolisko sisältää vain hänen 18 minuuttia kestävän Piano Concerto no. 1:sen. Tämä täysin akustinen ja orkestraalinen teos on ihan miellyttävää kuunneltavaa, mutta kalpenee kyllä totaalisesti todellisten taidemusiikin mestarisäveltäjien töiden rinnalla. Kunnioitan silti Emersonin kunnianhimoa ja onhan tämä pop-musiikoiden suunnalta ehdottomasti sieltä vakuutttavimmista päästä tälläisiä sävellyksiä. Harmittaa kuitenkin että Emerson nojasi niin vahvasti tyylillisesti sävellyksessään vanhemman taidemusiikin suuntaan. Hän oli kuitenkin coveroinut ELP:n rockbiiseissä modernimpia säveltäjiä (Mussorgski, Bartok ja etenkin Ginastera) ja olisi ollut paljon kiinnostavampaa kuulla mitä Emerson olisi saanut tällä saralla aikaiseksi. Keith Emerson Band esittti muuten paljon myöhemmin rock-versiota Piano Concertosta (tai pääosin sen kolmannesta osasta) ja se toimi varsin hyvin. Siinä on energiaa jota ei oikein tähän orkesteriversioon saatu. Täydellisessä maailmassa ELP olisikin mielestäni soittanut rock-version konsertosta Works-levylle ja Emerson olisi voinut julkaista orkesteriversion omalla soololevyllään (jolle olisi voinutl laittaa myös samaan aikaan äänitetyn orkesterisovituksen Abbadons Bolerosta). Kaiken kaikkiaan Piano Concerto on kiinnostava kokeilu, mutta kaukana täysosumasta.

B-PUOLI (Greg Lake)
Greg Lake tuntuu haluavan omalla puoliskollaan 70-luvun Elvikseksi Las Vegasiin. Imelää, sentimentaalista ja paisuttelustaan huolimatta varsin valjua. Selkein poikkeus on Hallowed By Thy Name joka on oikein hieno kokeellinen rock-biisi jonka piano-osuudet tuovat hieman mieleen Keith Tippettin ja kappaleesa kokonaisuudessaan on jopa jotain peterhammilmaista. Hieno biisi, ehkäpä paras mitä Lake on yksinään (biisin mainion orkestroinnin teki Godfrey Salmon) säveltänyt. C?est la vie on ihan viihdyttävä ja taitavasti rakennettu kabaree-balladi, mutta kyllä tässäkin ollaan NIIN kaukana siitä joka ELP:stä tekee minulle kiinnostavan bändin. Loput kolme Laken puolisko kappaleista ovat joko mitään sanomattomia tai suorastaan kehnoja (Nobody Loves You Like I Do? ugh).

C-PUOLI (Carl Palmer)
Palmerin puoliskon avaa mainio sovitus Prokofievin Scyntihan Suiten toisesta osasta The Enemy God Dances With Black Spirits. Kaikista Worksin biiseistä tässä on eniten sitä ELP:mäistä energiaa ja yltiöpäisyyttä jota rakastan (vaikkei kappaleessa sinfoniaorkesterin lisäksi soitakaan kuin Palmer). Toinen biisi L.A. Nights alkaa kiinnostavasti jazz-rockina jossa Ian McDonald soittaa varsin raivokkaasti saksofonilla, valitettavasti loppua kohden musiikki muuttuu aika yhdentekeväksi funkrokiksi. Kappaleessa soittaa myös Emerson ja tuleva Eagles-kitaristi Joe Walsh. Kolmas biisi New Orleans on melko tyhjänpäiväinen myös hieman funkahtava biisi joka perustuu pitkälti blues-riffiin joka tuplataan vocoder-ääniefektillä. Ärsyttävän kuuloista lähinnä. Two-Part Invention in D minor on melko tylsä Bach-sovitus jossa Palmer soittaa vibrafonia ja marimbaa yhdessä opettajansa James Bladen (London?s Royal Academy of Music) kanssa. Food For Thought on nopeatempoista bigband jazzrockia joka kuulostaa hieman 70-luvun tv-sarjojen/leffojen takaa-ajomusiikilta. Rumpusoolokin kuullaan. Biisi on ihan ok veto, rumpusoolo ei tee kovin suurta vaikutusta. Vaikka onhan se Carl sairaan nopee ;) Palmerin puoliskon päättää big band -orkestroitu versio Palmerin ja Emersonin debyyttilevylle säveltämästä Tankista. Kohtuullinen veto, mutta voimaa ja energiaa jää jotenkin uupumaan. Sovitus on Emersonin ja Harry Southin. Palmerin puolisko on muuten se jossa tapahtuu eniten yhteistyötä bändin jäsenien kesken. Emerson oli säveltämässä sekä L.A. Nightsia että Tankia ja soittaa molemmissa. Lakea ei kuulla Palmerin puoliskolla, mutta hän sentään oli co-producer kappaleessa Food For Your Soulissa.

Carl Palmer sävelsi yhdessä Joseph Horowitzin kanssa 23 minuuttisen perkussiokonserton Concerto For Percussion Worksia varten mutta valitettavasti se ei lopulta päätynyt levylle. Se julkaisiin vasta 2001 kokoelma levyllä Do You Wanna Play, Carl eikä se yhtään hassumpi teos olekaan. Palmerin teos jäi pois koska bändi katsoi että kaksi mittavaa orkesteriteosta olis ollut liian uhkarohkea veto. Tavallaan harmi koska Palmer näki paljon vaivaa konsertonsa eteen (treenasi puoli vuotta pelkästään orkesterilyömäsoittimia) ja lopputulos on sen verran vahva että konsertto olisi tehnyt Works kokonaisuudesta hieman koherentimman. Rock-yleisölle epäystävällisemmän kyllä. (Spotify: https://open.spotify.com/track/6zu3x1duYeilEvL6D5Mlpr
)

D-PUOLI (ELP)
Bändin yhteisellä levynpuolella kuullaan vain kaksi kappaletta. Emersonin sovitus Aaron Coplandin (joka suhtautui ELP:n tulkintaan myönteiseti) Fanfare For The Common Manista. Coplandin kolmiminuuttinen kappale on paisunut ELP:n käsittelyssä yhdeksän minuuttiseksi. Pidentynyt kesto selittyy pitkälti keskivaiheen moniminuuttisesta blues-jamittelusta joka tuo hieman mieleen meiningin jota kuultiin The Nicen ja myös ELP:n soittamassa Rondossa. Eikä pelkästään positiivisessa mielessä. Palmer ja Lake jäävät aika statisteiksi kappaleessa soittaen melko yksinkertaista komppia kun Emerson sooloilee päälle uudella superkalliilla (1976 50000 dollaria joka olisi nykyrahassa yli kaksisataatonnia?) Yamaha GX-1 syntetisaattorillaan. Kappaleen kasvaessa kliimaksiinsa se kieltämättä kuulostaa Emersonin revittelyineen ja patarumpuineen varsin hienolta, mutta matka huipulle on hetkittäin hieman tylsä.

Siinä missä Fanfare oli lähinnä Emersonin show on koko levyn päättävä 13 minuuttinen Pirates tasapainoisempi esitys bändin kannalta. Piratesissa tosin kuullaan trion lisäksi sinfoniaorkesteria joka on sovitettu mukaan varsin taidokkaasti. Itseasiassa se on yksi onnistuneimmista rock-bändin ja sinfoniaorkesterin fuusioista. Emerson sävelsi kappaleen alunperin Dogs Of War -elokuvaa varten, mutta tuon projektin kaatuessa musiikki päätyi ELP:lle ja Lake kirjoitti yhdessä Peter Sinfieldin kanssa merirosvoaiheiset sanoitukset siihen. Emersonin sävellys on todella taidokas. Harvoin kuulee yli kymmenen minuuttista sinfonistarock-eeposta joka on samalla tavalla saumaton kokonaisuus. Kappale etenee loogisen oloisesti ja Emerson varioi sävellyksen teemoja monipuolisesti ja taitavasti. Valitettavasti energiatasolla kappale ei pärjää ELP:n kataloogin hienoimmille hetkille, kappaleessa on jotain hieman liian hillittyä (ei ELP saa olla hillittyä!). Miinuspuolelle on myös pakko laittaa kappaleen sanoitukset jotka eivät ole kovinkaan kiinnostavat. Ne jäävät ontolle fantasiaeskapismin tasolle. Lake tosin laulaa ne innostuneen oloisesti ja taitavasti. Pirates on hieno päätös Works levylle ja samalla myös viimeinen todella onnistunut uusi (Works Volume 2:lla on hetkensä, mutta musiikki ei ollut enää uutta tuossa vaiheessa) kappale jonka ELP teki.

Worksin jälkeen ELP aloitti uuden hullunrohkean hankkeen ja lähti kiertämään sinfoniaorkesterin kanssa. Tuo hanke tuli lopulta kalliiksi paitsi bändin kukkaroille niin mutta vahingoitti bändin sisäisiä välejä lopullisesti niin pahasti että siitä ei täysin toivuttu koskaan.



retrou kirjoitti noin 8 vuotta sitten+/- saldo : 0
Huh, oletpa nähnyt vaivaa Kcrimso. En tunne levyä, joten analyysit menevät hieman ohi, mutta arvostan kyllä perehtymistäsi.


Kcrimso kirjoitti noin 8 vuotta sitten+/- saldo : 0
Tänks. Tämä on levy joka on aina kiehtonut minua enemmän älyttömyydellään ja rohkeudellaan kuin varsinaisella laadullaan :)