Jammo kirjoitti noin 10 vuotta sitten (2 kommenttia)

Donovanin jazz-into pilkahtelee tällä levyllä ajoittain. Lopetusraita Pamela Jo on jaskaa enmmän kuin poppia. Kokonaisuutena levy on sekava kokoelma monenlaista tunnelmaa ja tyylilajia. Monta upeaa popraitaa löytyy toki levyltä. Nimiraita ja Superlungs My Sopergirl kuuluvat selvästi 60-luvulle. Moni varmaan toivoo että ne pysyisivätkin siellä ;-) Onhan tällä levyllä yksi aivan skeidabiisi : I Love My Shirt ei voi olla tosissaan tehtyä kamaa!
Happiness Runs on kaanoni, jossa laulavat Donovanin lisäksi
Graham Nash, Mike McCartney ja Leslie Duncan. Biisi on selvästi ajan “gurun” Maharishi Mahesh Yogin vaikutusta. Noo, ei kaikki TM ole huiputusta...
Naisvokalistit biisin To Susan On The West Coast Waiting kertosäkeessä olivat kolme päiväkausia studiolla hengaillutta miehen fania, jotka Donovan kutsui äänittämään laulun kertosäettä. Miehen maine ystävällisenä heppuna ei ainakaan vähentynyt.
Tätä albumia ei julkaistu 60-luvulla Brittein saarilla sopimusriitojen takia, kuten ei paria edellistäkään. Remasteroidussa CD-uusintapainoksessa on peräti 13 bonusbiisiä!

Hezzu kirjoitti noin 10 vuotta sitten+/- saldo : 0
Mulla oli tämä joskus, nimibiisi ja Atlantis ainaski oli ihan hyviä, mutta aika hajanainen levy. Vähä sama juttu kuin sen ainoan Joan Baezin levyn kansssa mitä oon omistanu, eli biisi tai pari tosi hyvää, mutta muuten ei oikein karisma riitä tai biisit ei oo tarpeeksi hyviä.


Jammo kirjoitti noin 10 vuotta sitten+/- saldo : 0
En minäkään tällaista kuraa hankkisi omaan kokoelmaani, kun en aio levyä paljon tulevaisuudessa kuunnella. Onneksi tutkija voi käyttää kirjaston palveluja, Spotifytä tai YOuTubea.