Kim Wilde : Select
endbrax kirjoitti noin 8 vuotta sitten (14 kommenttia)
Mulla oli mielikuva, että tällä kuten debyytillä olisi mukana ollut The Enid, mutta enpäs ilmeisimmistä lähteistä tukea sille löytänyt.
+/- saldo : 0 | Tweet
Cambodia on hieno biisi, vaikka muuten en Kimistä välitäkään.
Soundit ovat tuollaiset pimpelis-pompelis tyyppiset, mutta sopivat ihan hyvin musiikkin. Cambodia tosiaan hyvä biisi ja muutenkin tämä taitaa olla kokonaisuutena Kimin paras levy. Hyviä poppeja alusta loppuun.
Kuuntelin Cambodian. Abba tuli mieleen. Abba vaan on paljon parempaa. Wildellä on ihan kiva ääni, mutta biisin musiikillinen anti on aika lähellä nollaa. Mielestäni. :)
No jos tätä levyä (taustoja) mittaa pelkällä musikaalisuudella, noin niinkuin "soitannollisteknisessä" mielessä, niin varmaan näin onkin. Eihän se "musikaalisuus" olekaan tällaisen Europopin juttu. Tämähän on vähän kuin jonkun viihdeohjelman katsominen, eli mukavaa purkkaa.
Cambodiassa on minusta hyvä ja jännä tunnelma, kuten koko levylläkin - ja on omassa kategoriassaan hyvä. Minusta hyvän musiikin ei tarvitse aina välttämättä olla teknisesti korkeatasoista - tai hyvin soitettua. Kunhan biisit toimivat.
Minusta hyvän musiikin ei tarvitse aina välttämättä olla teknisesti korkeatasoista - tai hyvin soitettua. Kunhan biisit toimivat.
Samaa mieltä. Tää ei toiminut.Mulla oli mielikuva, että tällä kuten debyytillä olisi mukana ollut The Enid, mutta enpäs ilmeisimmistä lähteistä tukea sille löytänyt.
Wikipediassa sanotaan ekasta levystä: "...most of the music was played by the then current line-up of the symphonic rock band The Enid".
AllMusic arvostaa näköjään Selectin lähes viiden tähden levyksi.
http://www.allmusic.com/album/select-mw0000845468
Hyvä arvostelu minun mielestäni. Levyllä on tosiaan sellainen "kylmänkalsea fiilis", joka toimii. Eurythmicsin Savage on vähän samantyyppinen (tästä genrestä).
Yhden tähden verran parempi siis kuin Hail To The Thief! (Sai vain neljä tähteä AllMusicissa)
Aika paljon tulee kuunneltua musaa ihan nostalgiasyistä. Eräänlaista aikamatkailua. Joskus tosin voi innostua uudelleen teinivuosien suosikeista. Näin juuri kävi Dalbellon kanssa.
Mä en harrasta nostalgiakuuntelua. Yritin äskettäin lapsuusajan hevisuosikkeja (kuten toisessa ketjussakin kerroin), ei toiminut :)
Taidat olla liian nuori nostalgiajuttuihin. :^)
Taidat olla liian nuori nostalgiajuttuihin. :^)
Niin... missäs iässä sitä yleensä muututaan tuossa mielessä sentimentaalisiksi?Yhden tähden verran parempi siis kuin Hail To The Thief! (Sai vain neljä tähteä AllMusicissa)
Radiohead on aina ollut kriitikoiden lempilapsi ja suosikki. Samalla tavalla kuin Roger Waters on ollut inhokki. Yesinkin monet levyt on mielestäni arvosteltu järjestelmällisesti epäreilusti. Varsinkin ne kasariYesit.Itse en muodosta omaa mielipidettäni levystä lainkaan kriitikoiden mukaan. Päinvastoin. Yleensä tykkään monilta bändeiltä juuri niistä levyistä, jotka ovat vähemmän ylistettyjä. Silti mielenkiintoista lukea joskus noita arvosteluja.
Itse en muodosta omaa mielipidettäni levystä lainkaan kriitikoiden mukaan. Päinvastoin. Yleensä tykkään monilta bändeiltä juuri niistä levyistä, jotka ovat vähemmän ylistettyjä. Silti mielenkiintoista lukea joskus noita arvosteluja.
Mä luen kritiikkejä yleensä vasta sitten kun olen jo kuunnellut levyä ja muodostanut mielipiteeni siitä. Hyvin kirjoitettu arvostelu "avaa" musiikkia entisestään ja auttaa ymmärtämään sitä paremmin.Ennakoivasti toki tulee luettua arvosteluja muutamilta arvostamiltani kriitikoilta (John Kelman, Sid Smith mm.) joiden mielipiteeseen on oppinut luottamaan.