The Sensational Alex Harvey Band : The Last Of The Teenage Idols
Jukez kirjoitti noin 8 vuotta sitten (3 kommenttia)
14 cdn boksi,jossa haetaan sitä aina epäonnistuvaa slogania: definitiivinen. Boksi pitää sisällään monia kaivattuja harvinaisuuksia mm Rock Drillin päätösraidaksi alunperin hahmotellun No Complaints Department-biisin. Ensimmäiset kuusi levyä esittävät kattavasti Alexin taistelun omaan juttuun bluesin kautta. Veli Leslie kitarassa monilla näistä. Äänenlaatu ei ole ensimmäisissä kummoinen. Alexin uran alku oli näin historiikkinäkökulmasta hapuilua ja oikeiden tuottajien ja soittajien etsimistä. Studiojutut ovat miltei kaikki tavalla tai toisella aika mielenkiinnottomia musiikillisesti. Alexin laulutapa ja kiero huumori alkoi kiteytyä 60- luvun lopulla, josta hyvänä esimerkkinä ja ensimmäisenä studio-onnistumisena voisi nimetä Roman Wall Bluesin. Tästä eteenpäin studiotuotoksissa edettiin vääjäämättömästi kohti napakymppiä eli yhteistyötä kymmenkunta vuotta konkaria nuorempien Tear Gas-soittajien kanssa.
Suurin mielenkiinto tietenkin kohdistuu SAHB-tuotantoon ja mitä herkkuja sinne on löydetty. Ennen julkaisemattomia liveheittoja on ripoteltu studiolevyjen lisukkeiksi kyseisten levyjen kiertueilta. Joitakin hienoja ylijäämäbiisejä ja versioita on löytynyt myös studiosta.
Mukana seuraa mielenkiintoisesti kirjoitettu aikalaisten kommentein täydennetty kirjavihko, joka avaa hienosti koko Alexin uran alusta ennen aikaiseen loppuunsa.
Muutama ylläri sieltäkin löytyy mm että muuan teini Mike Oldfield soitti kahteen otteeseen Alexin kokoonpanokokeiluissa.
Ted McKennan ja Chris Glennin kivijalkamainen rytmiryhmä on arvossa arvaamattomassa heti SAHBin ensilevystä alkaen. Tällaista groovea on aina ilo kuunnella. Mieletön on nuorten soittajien anti vanhan kieroilijan ulosannin taustalla.
Kaiken kaikkiaan kauan odotettu julkaisu, joka tulee antamaan paaaljon hienoja kuunteluhetkiä.
Definitiivisyyteen ei valitettavasti aivan päästä. Toki jos kaikki livet olisi tähän liitetty olisi levymäärä noussut aivan kohtuuttomaksi. Ehkä eniten jäin kaipaamaan 1977 julkaistua SAHB without Alex levyä.
Suurin mielenkiinto tietenkin kohdistuu SAHB-tuotantoon ja mitä herkkuja sinne on löydetty. Ennen julkaisemattomia liveheittoja on ripoteltu studiolevyjen lisukkeiksi kyseisten levyjen kiertueilta. Joitakin hienoja ylijäämäbiisejä ja versioita on löytynyt myös studiosta.
Mukana seuraa mielenkiintoisesti kirjoitettu aikalaisten kommentein täydennetty kirjavihko, joka avaa hienosti koko Alexin uran alusta ennen aikaiseen loppuunsa.
Muutama ylläri sieltäkin löytyy mm että muuan teini Mike Oldfield soitti kahteen otteeseen Alexin kokoonpanokokeiluissa.
Ted McKennan ja Chris Glennin kivijalkamainen rytmiryhmä on arvossa arvaamattomassa heti SAHBin ensilevystä alkaen. Tällaista groovea on aina ilo kuunnella. Mieletön on nuorten soittajien anti vanhan kieroilijan ulosannin taustalla.
Kaiken kaikkiaan kauan odotettu julkaisu, joka tulee antamaan paaaljon hienoja kuunteluhetkiä.
Definitiivisyyteen ei valitettavasti aivan päästä. Toki jos kaikki livet olisi tähän liitetty olisi levymäärä noussut aivan kohtuuttomaksi. Ehkä eniten jäin kaipaamaan 1977 julkaistua SAHB without Alex levyä.
+/- saldo : 0 | Tweet
Äänenlaatu?
Alexin 60-luvun äänitteet aina Roman Wall Bluesiin saakka ovat ilmeisestikin alkuperäisnauhojen tai -äänitysten osalta halpatuotantokamaa. SAHBin levyistä en vielä osaa sanoa, kun olen käyttänyt perhevolyymeja. Bonukset ovat hienoja!..en tarkoita äänenlaatua. Jotain siellä on tehty, liekkö remasterointia vai peräti jotain ekvalisointia..ainakin Cleminsonin kitara on jotenkin vieläkin purevampi kuin ennen...
SAHB on minulle poikkeuksellinen bändi, jonka kaikki levyt ovat rakkaita. Viikonlopun massiivikuuntelujakso tätä seikkaa vain vahvisti.
Ehkä ainoita bändejä, jotka ovat saaneet näin eriskummallisen musiikillisen sillisalaattinsa toimimaan.