Vai : Sex & Religion
Jukez kirjoitti noin 7 vuotta sitten (15 kommenttia)
Ei niin huono olekaan! Täytynee arvottaa sittenkin uudelleen...
...ja ah kitarat raikaa!
Tosin odotusarvot tämän tason soittokunnalle jäävät lunastamatta.
...ja ah kitarat raikaa!
Tosin odotusarvot tämän tason soittokunnalle jäävät lunastamatta.
+/- saldo : 0 | Tweet
Tämähän esiintyi Kulttuuritalolla. VAIn piti olla ihan oikea yhtye, mutta näytti ja kuulosti VAIn kahden miehen egotripiltä.
Bändi taisi hajota levyn valmistuttua, kun Little Stevie Vai otti sessioissa liian tiukan komennon. Kiertuevelvoite suoritettiin Vain ja Townsendin lisäksi nimettömämpien palkollisten avulla.
Josko nämä palkollisetkaan eivät olleet varsinaisesti ns. räpyläkäsiä: basson varressa heilui ex-Zappa maanikko Scott Thunes, ja kiertueen rumpalina aloitti Abraham Laboriel Jr., joka jossain kohtaa vaihtui Toss Panosiin (joka soitti myös Suomessa).
Scott Thunes, siis sama hemmo. joka omalla tavallaan oli osasyyllinen Zappan vihoviimeisen kiertueen noloon kesken jääneeseen mahalaskuun?
Sama kaveri, josko koko muu -88 bändi Keneallya lukuunottamatta kääntyi aika raukkamaisesti Scottia vastaan.
Tiedä raukkamaisuudesta, mutta ilmeisesti taustalla oli Thunesin diktaattorimaisesti hoitama orkesterin johtajuus?
Näinhän väitetään. Keneallyn mukaan Scott kuitenkin harjoitutti tuota kokoonpanoa Frankin ohjeiden mukaisesti, jonka muu bändi kuulemma ihan hyvin tiesi, mutta mikä ei sitten kuitenkaan sopinut kaikkien jäsenten habitukselle. Toki totta on sekin, että Scott osaa olla harvinaisen suorasanainen ja välillä suorastaan pelottava. Joka tapauksessa on hirveä sääli, ettei tuo hieno pumppu jatkanut sen pidempää. Vielä suurempi sääli, että itse tuli missattua se 1988 Helsingin keikka ja sitä myöten myös Frank livenä koskaan. :-I
Luin taannoin kirjan Frankista, jossa jonkin verran avattiin tuota tapahtumasarjaa. Kunnianhimoinenhan tuo koko projekti oli, mutta kun Frankin intohimot olivat jossain muualla kuin oikeassa bändijutussa, irtaantui ekonomistisen lähestymistavan myötä myös jotain, joka kuuluu bändien luonteeseen. Liekkö kaikki soitot myös olleet tarkasti nuotinnettu? Eli vähän niinkuin viihdeorkesteri, jolla seisoo läpyskät telineessä nenän edessä. Frank ei vielä tiettävästi ollut sairastunut? Kitaransoittokin oli jo päässyt väljähtymään synklavier-juttujen myötä....
Paljonhan Frank sitten koosti eri julkaisuja laajasta kiertuerepertuaarista, mutta eipä noihin ole muutaman kuuntelukerran jälkeen ollut tarvetta palailla, mieluummin 70-luvun tatsikkaampaan matskuun ja soitantaan...
Liekkö kaikki soitot myös olleet tarkasti nuotinnettu?
Eiköhän ne tuolla kiertueella olleet, ihan jo pelkästään sen ison puhallinsektion takia.
Eli vähän niinkuin viihdeorkesteri, jolla seisoo läpyskät telineessä nenän edessä.
Viihdeorkesteri helvetistä! :) Omassa mielessäni jo tuon kiertueen nimi, Broadway The Hard Way, tavallaan alleviivasi tuota mainitsemaasi piirrettä. Syy, jonka takia silloin aikoinaan jätin keikalle menemättä, oli itse asiassa se kun näin Hesarissa keikkailmoituksen sekä kiertueen nimen ja ajattelin mielessäni "ai, se on jotain musikaalihommaa... no, seuraavalla kerralla sitten..."
Kitaransoittokin oli jo päässyt väljähtymään synklavier-juttujen myötä....
Ymmärrän kyllä pointtisi, mutta olen silti eri mieltä. :) Different strokes for different folks.
Pitääkin joskus palailla noihin kiertueen levyihin, miltä ne nyt kuulostavat. Tällä hetkellä maistuu Zapalta parhaiten 70-luvun jutut...
Niissäkin on jo ihan helevetisti kuultavaa!
Tähän tyyliin! Black Napkins Palladium 1977. Zapan bändi mielestäni tällöin uskottavimmillaan. Hurja läsnäolo koko poppoolla.
https://www.youtube.com/watch?v=OJo_f95lMPo
Tuo koko Baby Snakes -tallenne on kyllä aivan huikea. Itselleni Zappa on aiheena kokonaisuudessaan niin rakas, että on ihan päivästä kiinni minkä aikakauden jutut kulloinkin putoavat.
Aina aika-ajoittain Zappa kyllä maistuu raikkaan erilaiselta ja maistuvaiselta. Tulisiko tästä Zappa-kevät? Joku portti Vain kautta Zappaan siis onkin olemassa ;)
Oma sananen vielä Vaista, jotta päästään ikäänkuin takaisin aiheeseen. :)
Vaikka olen herran kohtuuharras fani ollut jo teini-ikäisestä lähtien, joskus Alien Love Secretsin jälkeen meinasin minäkin menettää uskoni Vaihin. Fire Garden on esimerkiksi mielestäni ylipitkä teos, jossa on turhamaisen paljon mitäänsanomatonta tyhjäkäyntiä, vaikka tuo levy joidenkin mielestä on Vain uran huippuhetkiä. Omiin korviini kaikki uutta studiomateriaalia sisältävät levyt, alkaen The Ultra Zonesta, sisältävät huomattavasti enemmän vahvempaa sävellysmateriaalia, paikoitellen jopa Frank-vainaan hengessä. Tämähän on tietysti vain oma mielipiteeni, enkä oleta kenenkään arvioimaan miehen musiikkia sitä ensin itse kuulematta. Itse fanitan kuitenkin Vaita edelleen. :)
Ja kun nyt, Jukez, asian otit esille, tämä kevät voi ihan hyvin olla Zappalle omistettu. Niinkuin kaikki tulevat keväätkin. Kevät on hyvä aika. :)
Näin ne mielitiettyydet vaihtelee, ja niinhän se kuuluukin olla! Minä putosin juuri The Ultra Zonen aikaan hieman kärryiltä. Toki pakkomielteenomaisesti miltei kaikki myöhemmätkin levyt on aina tullut hankittua. Nyt kun tuli tuo 25th Anniversary-versio Passion&Warfare-levystä, joka muuten on aika hyvä-ääninen verratessa alkuperäiseen, tuli aika jälleen herätellä Vaivismia, joka taitaakin nyt sitten johtaa Zappaan, mitä en pidä pahana asiana olleskanaan ;)
Hurjasti näyttäisi olevan tullut ja tulossa uutta julkaisua Ahmetin toimesta!!
By the way, samanlainen 'pakkomielle' minulla on ollut myös Joe Satrianiin, jonka viimeisimmät studiolevyt olen valitettavasti omaksi pettymyksekseni kokenut aikalailla huonoiksi... onneksi livelevyillä on ollut vielä jotain, joka pitää mielenkiintoa hiukkasen miehen tekemisiin yllä. Mutta tää onkin jo toinen juttu...