Matthew Parmenter : Horror Express
Kcrimso kirjoitti noin 16 vuotta sitten (3 kommenttia)
Loistava levy. Ostakee, ostakee! :D
+/- saldo : 0 | Tweet
Mestariteos. Yksi 2000-luvun parhaista progelevyistä. Parmenter on edelleen jossain määrin tunnistettavissa Peter Hammillin opetuslapseksi, mutta kyllä tällä levyllä lopullisesti on löytynyt myös täysin omaperäinen tyyli. Kuten levyn nimikin antaa ymmärtää tässä liikutaan varsin synkissä tunnelmissa ja levyn tunnelma tuokin usein mieleen vanhat kauhuelokuvat. Musiikki on dramaattista, tummaa ja sinfonista. Sinfonisuus tosin syntyy enemmänkin hitaasti kasvavista biisikaarista kuin suuresta ja räiskyvästä soinnista mikä on ehkä normaalimpi proge-reitti "sinfonisuuteen". Parmenter on vokalistina levyllä aivan huikeassa vedossa. Tulkinta on paitsi taidokasta niin mikä tärkeintä erittäin sielukasta. Levy on tyylillisesti hieman hajanainen, mutta ei ikävällä tavalla. Esimerkkinä toimikoon neljä ensimmäistä aivan loistavaa kappaletta. Eka biisi In The Dark on 10 minuuttinen varsin orkestraalinen hieman Disciplinen mieleentuova proge-eepos. Tämän jälkeen siirrytään lyhyeeseen varsin kummalliseen tunnelmapalaan jossa Parmenterin virtoosimainen laulu on pääosassa. Kolmas, erittäin tarttuvan kertosäkeen tuova kappale taas tuo mieleen 80-luvun synkkäsävyisimmät syntsapop-yhtyeet. Neljäs kappale (ja ensimmäinen levyn kolmesta instrumentaalikappaleesta) taas on kuin kuolinmessu jostain keskimääräistä tyylikkäämmästä kauhu elokuvasta haikeine viuluineen ja mellotroneineen. Nämä neljä ensimmäistä kappaletta ovat kaikki todella mestarillista musiikkia omalla tavallaan. Tämän alun jälkeen levyn taso lähes väkisinkin tippuu, mutta mihin tahansa muuhun materiaalin verrattuna niitäkin olisi helppo ylistää loistavina. Parmenteri soittaa kaikki instrumentit itse ja erityisesti 1880 vuoden Steinway flyygeli kuulostaa upealta hänen soittamanaan. Miinusta täytyy antaa kohtalaisen tyylittömästä levynkannesta ja levyn hieman latteasta soundimaailmasta. Arvosana: 10
Eikö kukaan muu ole vieläkään tutustunut tähän levyyn? Hävetkää! :D
Kuten levyn nimikin antaa ymmärtää tässä liikutaan varsin synkissä tunnelmissa ja levyn tunnelma tuokin usein mieleen vanhat kauhuelokuvat. Musiikki on dramaattista, tummaa ja sinfonista.
Minulle kauhuelokuvat ei tule mieleen kun en sellaisia juurikaan ole katsonut. Nautinnollista musiikkia kuitenkin ja kuten sanoit, mestariteos. (P.S. nauttisinkohan minä niistä kauhuelokuvistakin kun meni nautinnoksi tämä "kauhumusiikki"?)
Ja kiitos Palasokerin "Mitähän kuuntelisi?"-osastolle että löysin tämän kuunteluun.