Rush : Presto
JiiPee kirjoitti noin 16 vuotta sitten (14 kommenttia)
Mielestäni Rushin nerokkain studiolevy. Näennäisen yksinkertainen ja "popahtava", mutta kuitenkin loppujen lopuksi hitaasti avautuva albumi. Loistava sekoitus poppia, jazzia, hard rockia ja jopa funkkia. Suuresti mielipiteet jakava albumi, jopa Rush-fanien keskuudessa. Täydellinen levy, lyriikat ja musiikki ovat puhdasta neroutta! Ehkä jopa kaikkien aikojen suosikkilevyni. Kymppi.
+/- saldo : 0 | Tweet
Presto tosiaan jakaa mielipiteet, ehkäpä rajummin kuin mikään muu Rush-levy. Itse kuulun niihin, jotka eivät levystä paljoa perusta. Rush-levyissä on tärkeää tietynlainen rokkaavuus, vaikka progevaihde olisikin päällä. Tästä en oikein aisti sellaista. Kuulostaa siltä kuin kitarasoundeja olisi välillä rakennettu kuin Iisakin kirkkoa. Soundit ovat aika ohkaiset ja kalseat.
En ala kiistelemään, kun Presto on tunnetusti ristiriitoja herättävä albumi. Minusta levyllä on ehkä parhaat lyriikat, mitä Peart on koskaan kirjoittanut. Tää unohtui mainita tuosta alkuperäisestä arvostelustani. Kaikki biisithän Prestolla ovat yhtä juhlaa, ja biisien erottaminen toisistaan on vaikeaa... ne toimivat kaikki yhdessä. Mutta siitä huolimatta Red Tide nousee esiin aivan huikeana kappaleena. Lyriikat, rumputyöskentely, jazzahtava teemanvaihto biisin sisällä ja tietyllä tavalla "tukahdutettu" mutta silti erittäin voimakkaasti toimiva loppukliimaksi... laittakaa volumet kympille ja KUUNNELKAA! :)
Aivan huikean hyvä levy, olen aina pitänyt tätä Rushin kultakauden lopullisena virstanpylväänä. Myöskin eka rush, jonka ostin uutena ilmestyessään. Paljon nostalgisia fiiliksiä sisältävä, mutta matsku on vain niin hyvää, ei voi mitään. Available light on hienoimpia rush-biisejä ikinä, ja muutenkin levy kantaa kokonaisuudessan ihan täydellisesti. Kymppi.
Hyvä levy. "If i could wave my magic wand" kohdasta tulee kieroja mielikuvia... Levyn kasari sounditkaan ei haittaa tippaakaan ja Geddyn laulu kuulostaa ihan helvetin hyvältä. 10
Keskikertainen Rush-levy. On tätä tullut kuunneltua, mutta sllti jotenkin on kovin vaikea muistaa edes että mitä biisejä tässä oli... Arvosana: 7
Rushilla on hyviäkin levyjä, mutta tämä ei kuuulu niihin. Ideaköyhää kaahottamista. Arvosana : 6
Rushia pitää kuunnella kuulokkeilla niin lujaa, että naapuri tulee valittamaan melusta. Ostin tämän levyn joku vuosi sitten, mutta en oikein saanut siitä mitään irti kun piti soittaa sillä voluumilla kajareista ettei herkempiä perheenjäseniä satu korvaan. Meni divariin aikanaan.
No tuli sitten hankittua uudestaan ja olen kuunnellut kuulokkeilla potikka tapissa ja onhan tämä ruvennut aukeamaan. Taidokkaasti soitettua ja ihan hyväsoundista popahtavaa ja melodista Rushia. Kivoja pikku jippoja löytyy monista biiseistä kun tarkemmin kuuntelee. Ja Leen ääni on tosiaan aivan eri luokkaa kuin niillä alkupään levyillä.
Suosikkibiisejäni ovat Show Don't Tell, The Pass, Scars, Red Tide ja ehkäpä kirkkainpana helmenä Available Light. Pitääkö tälle numerokin antaa? No olkoon nyt sitten 9, tällä hetkellä!
Rushia pitää kuunnella kuulokkeilla niin lujaa, että naapuri tulee valittamaan melusta.
Sitten se oli varmaan TOSI kovalla. ;)
Rushia pitää kuunnella kuulokkeilla niin lujaa, että naapuri tulee valittamaan melusta.
Kuuntele vielä lujemmalla, niin ettei kuule kun naapuri tulee valittamaan.
Kokeiltu kajareilla, naapurit eivät ihan tykänneet.
Mutta Presto on kyllä parhaimpia RUSH'in tuotannossa, ehkä jopa paras. Tähän ei vaan kyllästy. Mieletön meno ja erittäin tasainen levy. Ei turhia biisejä. Harmi vaan, ettei mm. Red Tide ja moni muu ole soitettu livekeikoilla.
10/10
Ponneton ja tasapaksu. Ja niin kauhean pitkäkin vielä, oispa jätetty vaikka 3 heikointa raitaa kokonaan pois..... Heleposti koko uran heikoin tähän saakka.
Prestosta vielä sen verran, että joskus Counterparts-nimisellä Rush-foorumilla oli vuosia jatkunut yli 250-sivuinen ketju tästä levystä, jossa mielipiteet jakautuivat yhtä tarkkaan puolesta ja vastaan, kuin tässäkin ketjussa.
Outo levy kyllä siinä mielessä.
Minusta joku Red Tide on nerokas kaikin puolin. "Smart rock" voisi kuvata koko levyä parhaiten. Tässäkin loistava kitara ja rummut, hienot lyriikat ja jänniä pieniä elementtejä funkista, jazzista ja metallista. Upea biisi kerta kaikkiaan!
Rush-maratooni jatkuu:
Presto on luontevaa jatkoa Power Windowsille ja Hold Your Firelle. Onneksi se on hieman parempi kuin kumpikaan edeltäjistään. Meno on hieman rokkaavampaa tällä kertaa ja sounditkin tasapainoisemmat ja lämpöisemmät. Vuoden 1989 levyksi tämä kuulostaa itseasiassa varsin hyvältä! Tuottajana oli tällä kertaa Rupert Hine. Hänen 80-luvun soololevyihinsä kannattaa ehdottomasti tutustua. Mainioa matskua. Mutta takaisin Prestoon. Prestolla bändi otti siis askeleen oikeaan suuntaan, mutta yksi keskeinen ongelma tässä yhä on. Biisien kaavamaisuus. Kun olet kuullut puolet kappaleesta mitään uutta ei oikeastaan enää ole luvassa (tietysti hieman kärjistän!). Vain lisää saman toistoa (kaikki kappaleet jälleen 4-5 minuuttisia). No tämähän on normi pop-kaava, mutta kun minä en popista jaksa pitkäksi aikaa innostua. Omassa poprock-sarjassaan kappaleet Prestolla ovat kuitenkin pääosin ihan ok ja muutama helmikin mahtuu mukaan. The Pass esimerkiksi on oikein miellyttävä kappale. Muita hyviä ovat Scars ja Red Tide. Muuten biisit ovat tasoltaan lähinnä "ihan ok" Anagram ja Hand Over Fist menevät tosin jo melkeinpä kehnon puolelle. Kaiken kaikkiaan: ei hassumpi levy!