Roger Waters : Amused To Death
JiiPee kirjoitti noin 16 vuotta sitten (14 kommenttia)
Melankolinen, jopa masentava albumi tunnelmaltaan ja lyriikoiltaan... niinkuin kaikki Watersin tuotokset. Mutta silti erittäin vahva kokonaisuus. Pink Floyd ei koskaan julkaissut näin hyvää levyä (The Wallia lukuunottamatta). Sodan ja väkivallan "mediaviihteellistymistä" kritisoidaan ironialla ja mustalla huumorilla. Loistava levy, suorastaan mestariteos. ja aivan ehdottomasti Watersin paras sooloalbumi.
Taustalta löytyy huippumuusikoita, mm. Jeff Beck. Roger Waters on rockmusiikin itseoikeutettu Pentti Linkola. Arvosana: 10
Taustalta löytyy huippumuusikoita, mm. Jeff Beck. Roger Waters on rockmusiikin itseoikeutettu Pentti Linkola. Arvosana: 10
+/- saldo : 0 | Tweet
Ehkä en ole kuunnellut tätä vielä riittävästi, mutta ainakaan toistaiseksi tämä ei ole päihittänyt Pros & Consia. Raskasta sulateltavaa - kunpa melodioihin olisi satsattu enemmän. Mutta eipä joku Final Cut myöskään niillä juhli. Watersin tapauksessa sanoituksellinen anti on tavallista tärkeämmässä roolissa.
Aivan mahtava levy. Kevyesti Watersin paras. Sanoitukset on about parasta mitä rock-levyt tarjoaa, soundit loistavat eikä se itse musiikkikaan ole yhtään hassumpaa. Kylllä tässä hyviä ja jopa tarttuvia melodioita piisaa.
Vaikiahan tästä on otetta saaja ku What God Wants on oikiastaan ainua riimi mitä tästä jää mieleen. No eipä voi liian höttöseksi moittia ja eihän tässä mitään ärsyttävää elementtiä ole, joten kai tästä joskus jotain irtuaa ku jaksais kuunnella useammin.
On tää kyllä upee. Suosikkini Watersin sooloista. Three Wishes on hieno "blues".
Mä en ole ikinä pitänyt Rogerin mahtipontisesta stadion rockista. Enkä pidä sen mun mielestä naiiveista tarinoista, sota siellä ja juutalaiset ja arabit täällä. En pidä maailmanparantajista muutenkaan, ja Roger yrittää haukata liian isoa kakkupalaa. En pidä Rogerin väkisin puristetusta lauluäänestä.
Vanhemmissa PF levyissä on kolme suosikkia, Medley, DSotM, WYWH. Animals on tylsä. En koskaan pitänyt The Wallista.
Siihen nähden tämä on kivaa viihdemusaa vailla enempää merkitystä mulle. Varmaankin miehen paras, vaikka en ole kaikkia kuunnellut.
Mulle The Wall on ollut aina hirrmuisen kaksijakoinen kokemus. Välillä kolisee ja välillä nyssähtää. Aina niiden viisujen välillä oikein odottaa, milloin Gilmour sanoo painavan sanansa kitarallaan...
The Wall on mahtava. Syksyllä Watersin The Wall -konserttitaltiointi saapuu muuten elokuvateattereihin. Aion ehdottomasti mennä katsomaan. Yksi parhaista livekokemuksistani. Yleensä keikoilla minulle riittää pelkkä hyvä musiikki, eikä "showlla" ole juuri merkitystä, mutta The Wall oli niin huikeasti toteutettu spektaakkeli että se voitti minut täysin puolelleen. Nerokasta kamaa.
Kyllä tämä remasterointi on ollut eduksi tälle albumille. Paremmalle kuulostaa. Uuteen kanteenkin on laitettu nykyajan TV.
Mun mielestä alkuperäisessä on niin hienot soundit että vaikea kuvitella että miten siitä oltaisiin voitu remasteroinnilla petrata. Olisi kiinnostavaa kuulla joskus, mutta enpä tuon hankkimista kovin korkealle priorisoi.
Jotenkin olen vältellyt kaikkia Watersin soololevyjä eli kaikki kuulematta. Onko Amused To Death se levy, josta kannattaisi aloittaa ja lopettaa siihen...
Amused To Deathista kannattaa aloittaa. Jatkaminen sitten varmaan riiipuu siitä miten tuo levy maistuu. Amused To Death on mestariteos (melko yleisesti tunnustettu asia), mutta itse pidän kovasti myös The Pros And Cons Of Hitchikingista (tämä jakaa mielipiteitä vahvasti). Radio Kaos on paskahko (melko yleisesti tunnustettu asia itse Watersia myöten).
Uuden remasterin "dr-arvot" ovat muuten melkein täsmälleen identtiset vanhan version kanssa: http://dr.loudness-war.info/album/list?artist=&album=amused+to+death
Mulle on epäselvää että onko stereoversio myös remiksattu uusiksi?
Jotenkin olen vältellyt kaikkia Watersin soololevyjä eli kaikki kuulematta. Onko Amused To Death se levy, josta kannattaisi aloittaa ja lopettaa siihen...
Ainoa huippulevy. Kyllä. Pros and Cons varmaan ihan "ok", mutta ei itseäni sytytä erikoisemmin.
Huh..eipä voisi ollakaan nykymaailman menoa paremmin tällä hetkellä peilaava levy sisällöltään juuri nyt!