Rush : Snakes & Arrows
Sunkka kirjoitti noin 16 vuotta sitten (10 kommenttia)
Kävelin päivällä hakemaan auton huollosta siinä ehti kuunnella varsin mainiosti uusinta studiorassia. En olekaan kuunnellut sitä kunnolla kuulokkeilla aikaisemmin ja voi tosiaan sanoa että upeat soundit. Tosin, kun on nähnyt niitä kuvia Neilin rumpusessioista niin toisaalta olisi odottanut jopa vielä parempia rumpusoundeja, mutta kyllähän nämäkin olivat aivan jumalaiset.
+/- saldo : 0 | Tweet
Soundit eivät kuitenkaan pelasta sinänsä edellistä toki parempaa mutta ah niin terätöntä levyä. Mielummin olisi Rush saanut mennä kovinkin kokeelliseksi elektronisemmassa muodossa nykyaikaan enemmän nojaten kuin palata vanhaan trioilmaisuun, jota vaporilta lähtien ja vähän sitä ennenkin tekivät jo. Herrojen päässä voisi kuitenkin olla vielä ajan patinasta huolimatta jotain tuoreempaa annettavaakin...imho
Meikäläisen arvosteluhan löytyy kokonaisuudessaan täältä:
http://www.palasokeri.com/index.php?module=prodreviews&func=showcontent&id=515
Aika puuduttuvan tasapaksu levy. Vapor Trailsin äärimmäisestä kompressoinnista sentään päästiin eroon, mutta ei tämänkään soundit mitään nautintoa korville ole. Suurin ongelma toki on se että biisit vaan ei ole kovin mielenkiintoisia. Alle keskitason Rush-albumi. Arvosana: 5
Armor & Sword on ehdottomasti levyn paras kappale. Pienen tauon jälkeen toimii entistä paremmin.
Tämä kuulostaa vuosi vuodelta ankeammalta.Pari hyvää kappaletta, mutta pääosin tämä on tylsä ja tasapaksu levy. Loputonta epäkiinnostavien kertosäkeiden hoilotusta soundeilla joista on puristettu pois lähes kaikki dynamiikka. Ahdistavaa kuunneltavaa.
Selkeästi sanottu, Kcrimso! Surullista on kuunnella väkisin pakerrettua musiikin nimellä tituleerattua pelkästään entisen maineen varassa lepäävää melua.
Jos materiaali on näin kehnoa niin miksi pitää tehdä näin pitkiä levyjä. Puolivälissä oli pari ihan ok biisiä, mutta muuten tylsääkin tylsempää. My Favorite Headache, Vapor Trails, Snake & Arrows - kaikki nämä ovat huonoa musiikkia, en tykkää. Kauhian pienelle pitää volyymit vääntää, että tätä pystyy luureilla kuunteleen, joten empä soundejakaan kehuis.
Onpa pääosin musertavaa arvostelua. Itselle tämä toimii melko hyvin, vaikkei mitään ihmeellisiä sävellyksiä sisälläkään. The Main Monkey Business on ehkäpä yksittäinen suosikkini. Oikein pätevä instrumentaali.
Rush-maratooni jatkuu:
Uuvuttavaa kuunneltavaa. Nyt äänitysvaiheessa ei tyritty, mutta masteroinnisssa nupit on taas väännetty kaakkoon ja kaikki dynamiikka on poissa. Lopputuloksena on tasapaksu jöötti jossa ei ole dynamiikkaa lainkaan.
Asiaa ei auta että itse biisimateriaalikin on kaavamaista ja itseään toistavaa. Loputonta kertosäkeiden toistelua ja puuduttavia riffejä jotka tuntuvat toistavan itseään. Geddyn laulukin on lähinnä sävytöntä huutamista. Onneksi pari kohtuu mainiota instrumentaalibiisiä The Main Monkey Business ja Malignant Narcissism tuovat hieman helpotusta tylsyyteen. Toki yli 60 minuuttiselle levylle mahtuu pari muutakin siedettävää kappaletta eli Far Cry ja The Way The Wind Blows.
Valitettavasti suurimmasta osasta kappaleita ei vaan jää mitään käteen. Ei Snakes & Arrowsilla mitään kamalan huonoa ole, mutta ei tälläistä mitäänsanomattomuuttakaan oikein jaksa. Jos tämä olisi ensimmäinen ja ainoa Rush-levy niin levyllä olisi hieman enemmän arvoa, mutta nyt päällimäisenä mieleen jäävä ajatus on vain "same old same old".
Ihmeellistä nillitystä ketju täynnä. The Way the Wind Blows, Larger Bowl, Working them Angels ovat edelleen erinomaisia biisejä. Armor & Sword suorastaan loistava. Samoin instrumentaalit. Muutama tasapaksumpikin biisi levylle mahtuu, mutta edelleen seiskapuolen, kasin albumi.