Yello : Flag
JiiPee kirjoitti noin 16 vuotta sitten (9 kommenttia)
Erittäin originelli ja mielenkiintoinen levy. Levyn soundit tosin joissain kappaleissa peilaavat voimakkaasti aikaansa, eli 80-lukua... mutta levyltä löytyy myös kappaleita, jotka kuulostavat soundeiltaankin yhä tuoreilta. Third of June ja Of Course I'm Lying ovat aivan helvetin upeita biisejä ja levy antoikin odottaa Yellon tulevaisuudelta paljon. Ikävä kyllä bändi haaskasi mahdollisuutensa. Se alkoi 90-luvulla juosta trendien perässä, ja siirtyi mielikuvituksettoman teknon pariin. Flag on kuitenkin erittäin toimiva levy, ja jopa discorenkutus "The Race" on ihan hieno, kun siihen suhtautuu oikealla tavalla. Arvosana: 9
+/- saldo : 0 | Tweet
En tiedä, mikä tässä levyssä viehättää, vaikka ihan pirimiesten kamaahan tämä on. Aivan loistava, varsinkin tämä biisi. Jotenkin aavemainen tunnelma ja soundimaailma tässä.
Täähän on ihan hulvattoman hyvä levy. Ja ihan selvin päinkin on oivaa musiikkia. Omaperäistä ja koukuttavaa. Ja meillä vaimokin tykkää tästä.
Olen aina miettinyt, mitä nuo 3rd of Junen lyriikat tarkoittavat. Olisiko jotain anarkiaa tai sotatilaa... tai jotain huumetrippiä? Yksi jäätävimmistä biiseistä kyllä.
Mr. Toomy stopped his pinstripe suit outside a barber shop
Looked at his face
Took off his jacket
Put it on the pavement
Stepped on it
And started preaching like a monk from another world
After some minutes, he had a little crowd
Which disappeared when a police car passed by slowly
Like rolling gloom
And Mr. Toomy throws his voice 'til he was the only one in the area
At this early night of June third, nineteen eighty eight
http://www.metrolyrics.com/3rd-of-june-lyrics-yello.html
Täähän on ihan hulvattoman hyvä levy. Ja ihan selvin päinkin on oivaa musiikkia. Omaperäistä ja koukuttavaa. Ja meillä vaimokin tykkää tästä.
Samat sanat
The Race oli kappale, jota rouvan kanssa kuunneltiin paljon. Video myös pyöri tämän tästä MTV:llä. Ostin sitten koko levyn ja kolahti kybällä. Tied Up oli toinen loistava renkutus, mutta Of Course I'm Lying oli ja on mielestäni levyn helmi. Kuten JiiPee sanoi tuossa jossain, niin aivan pimeätä musaa, mutta ah, niin toimivaa ja koukuttavaa. Yellolla oli myös muutama muu aivan huippu biisi aiemmilla levyillä, kuten Goldrush ja Bostich. Ja on noita muitakin. Yhtyeen jäsenet, himokyörijän viiksillä varustettu Boris Blank ja Dieter Meier ovat melko persoonallisen näköisiä veijareita.
Stella kannattaa myös hankkia. Sanoisin, että ihan Flagin tasoinen albumi. OneSecond ja You Gotta Say Yes to another Excess ovat myös omalla kreisillä tavallaan hienoja levyjä.
Tällaisen löysin: http://scifimusings.blogspot.fi/2011/06/yello-3rd-of-june.html
Noihin uusimpiin en ole hirveästi tutustunut. Pocket Universe ja Zebra olivat melkoisia pettymyksiä ja lähempänä tavallista teknoa. Tämä taas kuulosti enemmän vanhalta Yellolta.
https://www.youtube.com/watch?v=gzDsUBr_w3U
Mulla on Zebra hyllyssä. En ole vuosiin kuunnellut, mutta muistaakseni Tremendous Pain on hyvä. Muuten kyllä pettymys.
Tämä Yello on minulle aivan tuntematon suuruus. Ehkä tutustun joskus.
Kyllä tämä on uskomattoman toimiva levy, alusta loppuun. Täysin omaperäistä kamaa, johon ei kyllästy ikinä. Third of June on unohdettu mestariteos.