Genesis : s/t
JiiPee kirjoitti noin 16 vuotta sitten (56 kommenttia)
Kasarisoundeistaan huolimatta aika kohtuullinen Genesis-levy. "Uuden" Genesiksen parhaita. Levyllä on jopa yksi huippubiisi, nimittäin Home By The Sea/Second Home By The Sea, ja se pelastaa jo paljon. Kammotuksiakin vastaavasti löytyy, esimerkiksi Illegal Alien. Seiska.
+/- saldo : 0 | Tweet
Muutama ok raita kuten Mama ja Home By The Sea. Vastaavasti myös tosi kamalia biisejä. Kasarisoundien kamaluuden tasoa en nyt muista kun vaihdoin levyn pois noin 10 vuotta sitten enkä ole muutamaan vuoteen kuullut sitä lainkaan. Arvosana: 5
Ainoa 70-luvun jälkeen tehty Genesis-levy jota jaksan kuunnella. Mistä sitten johtuu. Ainakaan tässä ei ole sellaista väkinäisyyttä mitä oli parilla edellisellä. Uhkaavan Maman ohjelmoinnit kuulostavat edelleen tuoreelta, mutta löytyypä levyltä niitä kammoksuttuja sähkörumpujakin.
4 ekaa,eli vanhan vinyylin a-puoli on todella hyvä.Loppu ei niinkään vaikkei mitään kuraa olekaan.Kokonaisuutena kasin levy.
Tämän levyn myin vuosia sitten pois, mutta GTAIV:ta pelatessa (jossa soi Mama) tuli hirveä hinku päästä kuuntelemaan biisiä Mama myös pelin ulkopuolella joten hankin tämän tuoreehkon remasterin. Pakko myöntää että levy on kokonaisuutena paljon parempi kuin muistinkaan. Tuotantokaan ei ole yhtään niin inhottavan muovinen kuin mitä muistin. Mama on tietenkin loistava ja erittäin omaperäinen (vaikka onkin jossain määrin parannettu versio Collinsin In The Air Tonightista) kappale, ja sen lisäksi minieepos Home By The Sea (+ Second Home By The Sea) miellyttää myös. Illegal Alien sen sijaan on edelleen ihan yhtä tyrmistyttävää kuultavaa kuin muistinkin. Ihan hirveää paskaa joka pakko skipata joka kerta (ja yleensä en koskaan hypi biisien yli). Vaikea käsittää mitä Genesiksen mielessä on liikkunut kun he ovat tämän "hauskan" pökäleen turauttaneet. Onko tämä ollut kenenkään mielestä hauska koskaan? Loput biiseistä ovat melko mukavia pop-kappaleita lukuunottamatta. Nostan arvosanan seiskaan.
Mama on kyllä todella tiukka biisi.
Levy, jota en ole koskaan kuunnellut kokonaan. Taitaa tuo Mama olla ainoa kuulemani biisi, eikä se innosta kuuntelemaan lisää.
Viimeinen Genesis-levy jota voi kutsua hyväksi vaikka onhan tämäkin todella epätasainen. Trumppi diggaa varmasti Illegal Alienista.
Elton John on Presidentin suosikkiartisti pikaisen nettihaun perusteella.
Elton John on Presidentin suosikkiartisti pikaisen nettihaun perusteella.
Jos tieto oli twiittien perusteella niin sen tiedon voi jättää omaan arvoonsa.
Kahdella eri nettisivulla oli.
Fake news! Sad!
Levy, jota en ole koskaan kuunnellut kokonaan. Taitaa tuo Mama olla ainoa kuulemani biisi, eikä se innosta kuuntelemaan lisää.
Kuuntele edes Home by the Sea. Tässä vaihteeksi live-versio:https://youtu.be/3AtL_Ko2KNQ
Karsea levy. Vain Mama on kuunneltava. Second Home By The Sean pilaa monotoninen sähkörumputtelu. Poppia ja niin vieraan kuuloista tälle orkesterille voivoi...
Höh. Tämähän on ihan hyvä levy.
Tulipa tämäkin vihdoin kuunneltua Jukezin ja Jiipeen innoittamana... Hm. Karseaa tämä musiikki voi olla vain suhteessa johonkin parempaan ja samoin hyvä vain verrattuna johonkin heikompaan esitykseen, eikös vain? Ja toisaalta se tunnetila missä tätäkin musiikkia korviinsa tunkee saattaa ratkaista paljon siitä minkä arvion tai tuomion levystä antaa.
Omasta puolestani sanoisin : Karseaa, jotenkin tylsää ja epäintellektuaalista on tämä musiikki Gabrielin aikaisiin Genesis-levytyksiin verratessani ja toisaalta hienoa ja ihan kivaa suurimpaan osaan siihen musiikkiiin verrattuna mitä esimerkiksi Nova-radiokanavalta (ainoa kanava jota olen assistenttini labrassa soittamana kuullut, tosin) enimmäkseen tulee...
Olen monta kertaa miettinyt, että kuinka paljon nostalgia vaikuttaa. Minä olen jo neljävitonen ja muistan tämänkin levyn, kun se oli uusi. Ja kuuntelin sitä, kun se oli uusi. Jos tämän kuulisi nyt, väittäisin silti että "Mama" ja "Home By The Sea" olisivat edelleen helvetin hyviä biisejä.
Saako 'sopiva' tai 'oikea' tunnetilakaan vuodattamaan ylistäviä kommentteja kuuntelijan näkökulmasta toisarvoisesta tekeleestä? Onko kyse lopulta subjektiivisista mieltymyksistä tietynlaiseen ilmaisuun? Osa artistin varhaisempaa tuotantoa tuntevistakin suhtautuu myös tähän uudempaan ilmaisuun lähtökohtaisesti positiivisesti. Oikeus viimeksi mainittuun näkemykseen on olemassa, vaikka siitä seuraakin mielipiteiden jakautumista erilaisissa yhteyksissä.
Ehkäpä kaikille ei sitten muodostukaan samoista asioista kynnyskysymyksiä. Siis sellaisista kuten vaikkapa jokin - radikaaliksikin luonnehdittava - muutos yhtyeen kokoonpanossa. Aiemmin lähinnä pätevänä rumpalina toimineen jäsenen siirtyminen kuuluvampaan rooliin, so. uudeksi 'tiennäyttäjäksi', ei siten herättäisikään kaikissa epäilyksiä siitä, onko tällä riittävästi visioita ja sitä artistisuutta astua uusiin saappaisiinsa.
Näinhän se taitaa mennä että tunne ratkaisee ja järki sitten selittää toiminnan jälkikäteen parhain päin. Hume-veikko totesi jo aikoinaan että "järki on ja sen tulee olla tunteiden orja"
Onhan meillä useinkin täällä kommentoitu että "ei auennut" tai "ei päässyt sisälle", elikkä levyn sisältöhän voi olla hyvä mutta oma kyky ei riitä käsittelemään sen sisältöä tai pääsemään samalle aaltopituudelle. Helpoimmallahan tästä selviää luokittelemalla levyn karseaksi, kuin sillä että myöntää itselleen "en ollut vielä kypsä kuuntelemaan tätä". (P.S. saattaa olla että tässä ammun omaankin nilkkaan;))
Ja on joitain levyjä, jotka eivät ensin kolahda ollenkaan. Ja jonain päivänä ne vain "klikkaavat". Harvoin sitä vain kuitenkaan jaksaa pyörittää levyä edes kahta kertaa, jos ensimmäinen kuuntelukerta ei innostanut.
King Crimsonin Discipline oli itselleni sellainen. En olisi varmaan jaksanut perehtyä siihen, mutta kaveri (jonka kanssa makumme menevät yleensä yhteen) vakuutti että se on hyvä. Ja onhan se. Se on kyllä vaikea levy.
Sitten on levyjä, kuten mm. System of a Downin levyt, jotka kuulostavat heti hyvältä, mutta joihin kyllästyy tietyn ajan päästä lopullisesti.
Olet oikeassa. Ei aina se keskittyminen ja perehtyminen ole kohdillaan.
Joskus jokin levy kuulostaa 'taustalla' ensikuulemalla oikein menevältä ja hyvältä, mutta tarkemmin perehtyen paljastuukin tyhjyys.
Toisaalta juuri noin, notta jotkin levyt vaativat sävelkieleen ja biisien muotoon 'tottumisen' ennen kuin ne avautuvat. Progelevyillähän tämä on miltei käytäntö esim. Yessin mestaruusteos Tales From... voisi olla tällainen levy.
Kaiken ei edes tarvitse avautua. Miksi pitäisi? Vaikka koko lauma huutaisi suosiotaan jollekin, ei sen tarvitse ohjata minua. Tosin ns. "TV:stä tuttu"-ilmiö tekee useammin kuullusta levystä helpommin kuunneltavan eli pitämisen efekti saattaa syntyä kuuntelukertojen myötä. ?! Esim Yesin Talesia en pidä minään "huipputyönä" vaikka mitä useammin sitä kuuntelen sen enemmän sen rakenne tulee minulle tutuksi, mutta "pitäminen" on vielä kaukana, nykyisellä kuuntelutahdilla ehkä vuonna 2034 sitten.
Joo. En minäkään Talesista ole koskaan perustanut erityisemmin. Joskus se kuulosti hyvältä, mutta viimeksi kun kuuntelin ei jaksanut puoltaväliä pitemmälle.
Ei minullekaan Snakes & Arrows maistu. Eikä se johdu siitä etteikö se olisi avautunut.
Joo, Onneksi vapaassa maassa saa tykkällä, mistä haluaa. Ja olla tykkäilemättä.
No hyvänen aika, näinhän sen pittää ollakin! Palasokerissa lienee yksi näistä vunktioista tämä.
Eivätkös hyvät keskustelut lähtökohtaisesti ole sellaisia, että niissä ollaan aina edes vähän erimielisiä? Kohteliaisuus ja poliittinen korrektivismi on tietysti aina tärkeää. PS: Radiohead on perseestä.
Russi se vasta hanurista onkin.
Sanoo mies, joka on käynyt kaikilla Rushin Suomen keikoilla, käynyt katsomassa Rush-dokkarin ja joka järjestää vähän väliä Rush-kuuntelumaratonin Palasokerilla, jossa se haukkuu kaikki bändin levyt. Minä en jaksaisi haaskata noin paljon aikaa bändiin, jota pidän paskana. Mutta ongelmansa kullakin.
Kyllä sä jaksat.
Ymmärsitkö lukemaasi? Enhän jaksa. Pointtihan nimenomaan oli siinä, etten minä jaksa kuunnella bändejä, joita pidän paskana. Saati käydä heidän keikoillaan.
Vuosikymmenestä toiseen jaksat kuitenkin dissata säännöllisin väliajoin esim. Radioheadia ja Musea. Et kai kuuntelematta hauku? Sehän olisi moukkamaista.
Mitenkäs se eräs Blues News -lehden entinen päätoimittaja tokaisikaan aikanaan tästä Talesista...no, jotta ?siihen saakka oli hankittu kaikki yhtyeen levyt. Sitten tuli se tupla ja puolitoista puoliskoa jaksoin, minkä jälkeen ajattelin, jotta loput kuunnellaan sitten eläkkeellä?. Samalla se tupla taisi kannustaa lievää voimakkaammin siirtymistä tuonne hieman juurevamman ilmaisun suuntaan...vaan aika polemiikkia tämä kiistelty tupla tuntuu yhä aiheuttavan yhtäällä jos toisaallakin :)).
Radioheadilta en ole kuullut mitään hyvää. Yritin tosisssani perehtyä siihen, kun moni kaveri kehui niin kovasti mutta sellainen piipitys ei vain kolahda. Musella on sentään pari hyvää albumia, enkä tietääkseni ole bändiä paskaksi sanonut. Hirveät biisinsä on jokaisella pumpulla.
@makkarapytti: Proge yritti viedä rock-musiikkia eteenpäin ja kehittää sitä. Sitten tulivat Ramones ja Sex Pistols ja veivät sen väkisin takaisin kivikaudelle. Progesta tuli nopeasti "epämuodikasta". Monet punk-aikakauden bändit eivät osanneet edes soittaa. Se oli sitten jotenkin hienoa ja juurevaa? Paskaa se oli. Ramones nyt noista sentään parhaasta päästä.
Tales From Topographic Oceans on kymmenen parhaan ikinä kuulemani levyn joukossa. Mikä sääli ettei Yes jatkanut yhä pidemmälle tuossa tyylilajissa.
Huikean merkittävä levy ilmeisesti jos on vielä kaiken muun lisäksi inspiroinut paluun "juurevamman" musiikin pariin...
Noinhan se pitkälti rocknäkökulmasta oli, mutta syrjäyttikö se punk vain progen? No, ainakin eurooppalaisittain tarkasteltuna proge lienee ollut yksi keskeisistä 'uhreista' (ainakin niistä hyökkäyksen kohteista joka tapauksessa)...tuossa aiemmassa siteerauksessa viitattiin tietysti lähinnä ns. mustaan musiikkiin, jolla myöhemmän (+ 1965) rockin kanssa on yhä vain vähemmän yhteyksiä.
No ainakin Sex Pistolsin kohdalla se oli nimenomaan proge, joka ärsytti eniten. Tässä herra Rotten kantaaottavassa T-paidassa.
Todennäköisesti olivat vain tyypillisten kommareiden tapaan kateellisia Pink Floydille, joka veti isot areenat täyteen ja itse soittelivat siihen aikaan jossain kusenhajuisissa luolissa vain sukulaisille ja kavereille.
Olivat oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja osuivat kultasuoneen. Olen jopa itsekin vähän liian nuori muistamaan. Kai se huono käytös ja narkkaaminen oli sitten nuorison silmissä jotenkin coolia ja "kapinallista". Mitään legendaarista en Sex Pistolsissa näe.
Roger Waters oli luultavasti 70-luvulla(kin) selkeästi vasemmistolaisempi kuin kukaan Sex Pistolsista...
Minusta Waters on enemmänkin Linkolan tapainen "vapaa-ajattelija", jolla on rankkoja mielipiteitä mm. Israelista. Sen mitä olen lukenut, en osaa ajatella häntä vasemmistolaisena. Jos ei diggaa Trumpista, tekeekö se ihmisestä automaattisesti "vasemmistolaisen"?
Minä rinnastan Rottenin perseilyt lähinnä samaan kastiin, kuin vasemmisto-kommari-anarkistien, jotka haistelevat liimaa, käyvät hakkaamassa pari hevosta ja rikkomassa kivijalkayrittäjien ikkunoita. Sillä tavalla protestoidaan "rikkaita" vastaan.
Sitten mennään asumistuella ja verovaroilla maksettuun Kallion panokoppiin odottamaan, että seuraavan viikon "rikkaiden riistäjien" verovaroilla maksettu opiskelu jatkuu.
Waters on usein sanonut olevansa vahvasti kallellaan vasemmalle. Ei liity mitenkään Trumpiin.
Ok. Waters on ollut kärkäs kommentoimaan USA:n politiikkaa. Toisaalta Amerikassa Suomen Kokoomuskin olisi äärivasemmalla.
Täähän pläsähti hauskaksi sanailuksi! Kyllä mulle maistuu monenlainen musiikki ja myös avautuukin eh.. Sex Pistolsissa oli muuten yksi ihan oikea soittajakin. Välillä menee rankempi, välillä hennompi tai progempi.
Koetin mielenhärössä muuten kuunnella taannoin Dream Theateria...sen aika on ohi minulle. Aikanaan pidin bändistä paljon. Nyt en sitten ollenkaan. Jotain on siis tapahtunut? Ehkä vielä joskus tai sitten ei..kukapa noita tietäisi. Frank Zappa-kautta odotellessa. Frank iskee aina silloin tällöin.
Suomen Kokoomuskin olisi äärivasemmalla. Kokoomus : ''työväen puolue''.
Toisaalta kuinkahan kauan siitäkin on, kun suomalainen vasemmisto olisi työväestä välittänyt. https://blogit.iltalehti.fi/kalle-isokallio/2012/01/31/perustaisiko-joku-tyovaenpuolueen/
Ei meillä ole oikeaa, taistelevaa vasemmistolaisuutta ollut enää vuosiin. Se porukka on lantaa läjittänyt oman ideologiansa päälle luullen sillä kasvattavansa uusia omenapuita.
Pakotin itseni...kuuntelemaan ja antamaan levylle vielä yhden tilaisuuden. Pysyn kannassani IMO. Muutama biisi (vain) ansaitsee huomioni. Nimibiisissä on vähän vanhaa ideaa, mutta paukkaa aika päämäärättömästi loppua kohden. Dodo/Lurker edustaa progempaa otetta ja menettelee näin ollen. Rutherfordin soololevyltä (kuulostaa siltä) Like It Or Not, ylijäämä toimii poppibiisinä kohtuullisesti. Muut viisut ovat aivan mitäänsanomattomia minulle. Siirsin oikeaan yhteyteensä Abacabin sivuun. Armoa!
Mitähän se Jukez nyt on oikein ollut kuuntelevinaan. Nuo biisithän ovat surkealta Abacabilta, eivät Genesis-albumilta.
Abacabin parhaimmisto pärjää hyvin (ja osittain jopa voittaa) Genesis-levyn parhaimmiston, mutta valitettavasti se b-puoli sitten tiputtaa pahasti Abacabin pisteitä. No toki Genesi-levyllä on myös sietämätön Illegal Alien.
No pirksahti! kuuntelin, en ollut kuuntelevinani. Sattuipahan erhe ja väärälle levylle naputtelin...
"Home By The Sea/Second Home By The Sea" on post-Gabrielin aikaisen Genesiksen top-5 biisi. Ei ole minusta Abacabilla mitään lähellekään siihen verrattavaa.
Minusta nimibiisi, Keep It Dark ja Dodo/Lurker ovat parempia kuin Home By The Sea. Mama on sitten hieman kovempi vastus.
Voivoi..täytyy sitten kuunnella tämäkin taas kerran!
Mama on hieno. Kumma ettei mikään hevimpi pumppu ole tätä versioinut, raskas kitara toimisi tossa riffissä.
Pitkästä aikaa kuuntelussa. Mä tykkään. Illegalkin menee, kun ei liian tosissaan ota. Mama ja Home by the Sea toki parhaat