Led Zeppelin : Presence
Janus kirjoitti noin 16 vuotta sitten (11 kommenttia)
Tässä on kaksi hienoa pitkää eeposta, Achilles Last Stand ja Tea For One. Muilta osin aika köyhää.
+/- saldo : 0 | Tweet
Joo, ei mikään huikea kokonaisuus tosiaan, mutta yritystä progempaan suuntaan on kovasti. Achilles Last Stand on levyn huippubiisi. Minulla on aina ollut se fiilis, että Presencellä olisi ollut paljonkin potentiaalia olla hyvä levy, mutta lopputuloksesta on aina jäänyt jotenkin keskeneräinen tai vähän hutiloitu vaikutelma. Tea For One on suorastaan pitkäveteinen.
JPJ:n koskettimia ei paljon Presencellä kuulla, tai ainakin ne on miksattu aivan pohjalle, joka saa soundin kuulostamaan "pienimuotoisemmalta". Achillesia lukuunottamatta Zepille tyypillinen "iso sound" puuttuu. Seiska on varmaan ihan reilu arvio tästä.
Achilles Last Stand on Zeppelinin yksi parhaista biiseistä ja muutenkin levyllä riittää ihan kivoja riffejä. Lähes 10 minuuttinen vetelän tylsä blues-eepos Tea For One ei kyllä vakuuta. Arvosana: 7
On olemassa opaskirjoja siitä kuinka joitakin "ensimmäisiä" kirjoja tulee lukea, ymmärtää.
Joku voisi opastaa minua ymmärtämään, kuulemaan tätä.
Yksi kaikkienaikojen suosikki päntejäni.
Presenceä kuunneltu vuosia vuosia, eikä vaan avaudu?
Huonoja piisejä?
Ei koskettimia?
Kuuliassa vika?
Tämä Knebworthin setti on todella kova. Esimerkiksi Achilles todella hienona versiona tässä.
Päinvastoin minusta tämä on Zeppien kompaktein, sähköisin ja riffikkäin levy. Myös Tea For One on tunnelmaltaan upean synkkä, niinkuin tekstin mukaan kuuluu ollakin...hei, sehän on bluussia!!
Pagella tossa Jiipeen Knebworth-pätkässä kova tuska pysyä kuosissa mukana. Tuo sen soundi ei anna epätarkkuuksia yhtään anteeksi!
KickAss-meininki!!!!
Joo. Ja hikoilee noin laihaksi äijäksi aika paljon. Kaverihan oli tuohon aikaan sellainen hernekeppi, ettei varmaan edes kastunut, kun kävi suihkussa.
On kyllä uskomaton soundi tuossa Pagen soitossa. Täysin omaperäinen ja jäljittelemätön.
Samantyyppistä kuivaa soundia oli muuten Ile Kalliollakin. Äärettömän armoton soundi, Kaikki epätarkkuudet hyppää heti silmille...jos siellä nyt sitten niitä sattuisi olemaan...
Tässä 2015 reference miksissä (Achilles) tuntuisi Pageyn kitara olevan jotenkin selvemmin esillä/eroteltavissa. Kumma, kun hukkasivat tuon selkeyden lopullisessa versiossa. Tää on parempi!
Mukana kakkoslevyllä upea instrumentaali (10 Ribs&All), jossa ny sit on pianoa! Olisi kelvannut mainiosti Presencen loppuraidaksi? Biisin tekijöitä ei mainita, olisiko sitten ollut Jonesyn tarjoke levylle? Royal Orleans tarjoaa sitten Plantin raakaversiolaulun muuten samat pohjat kuin lopullisessa versiossa. Ilmeisesti teksti ei ollut vielä tässä vaiheessa valmiina? Hots On For Nowheren miksaus myös parempi kuin lopullinen versio. Plantin laulu lähempänä ja skitat panoroitu selkeämmin kahteen kanavaan.
Jason Bonhamille Plantti oli kertonut, että Achilles Last Stand ompi hänen suosikkinsa Zeppien tuotannosta.
Tällä levyllä Plant on löytänyt uuden tasapainoisemman laulutavan. Korkeat, aikaisemmat, välivaiheen epätoivoiset kimitykset ovat vähemmällä.