Bad Company : s/t
JiiPee kirjoitti noin 16 vuotta sitten (4 kommenttia)
Paul Rodgers ja Simon Kirke perustivat Bad Companyn Freen raunioille. Kun mukaan saatiin King Crimsonista Boz Burrell ja Mott The Hooplesta Mick Ralphs, niin uusi rockin "Superryhmä" oli valmis. Tämä, vuonna 1974 julkaistu debyytti vuoli heti kultaa ja kunniaa, kriitikot ylistivät ja miljoonia myytiin. Eipä kyseessä kuitenkaan mikään maailmoja mullistava levy ole, onpahan vain hyvä ja miellyttävä rockalbumi. Levy on muuten julkaistu Swan Songilla, eli Led Zeppelinin levymerkillä, johtuen todennäköisesti samasta managerista (Peter Grant) ja Rodgersin ja Pagen ystävyydestä. Seitsemän ja puoli.
+/- saldo : 0 | Tweet
Tässä ei ollut enää sitä sielukasta otetta joka Freen touhuissa oli. Ammattitaitoista rokkia.
Kun myin kaikki (=kuus ekaa) Bad Companyt pois niin tämä oli ainut jonka säilyttämistä harkitsin, mutta ei tätäkään varmaan ois jaksanut kuunnella, joten aattelin että antaa mennä. Omani oli avattavakantinen brittiläinen punaetikettinen Island, eikä mikään Swan Song.
Eka kuuntelu takana, eikä oikein säväytä. Saman aikakauden Zepukat tomii paljon paremmin. Toki aion antaa vielä kuuntelukertoja, ei tää nyt surkeakaan ole.
Äijjät saivat mahat ja päät täyttävät ennakot ennen eka levyään levy-yhtiöltä. Mielestäni sama löperö tuottaminen kuin Freenkin levyillä jatkuu näillä kaikilla BC-levyillä. Aika vähillä lisäraidoilla näitä on äänitetty. Komppi-/rytmikitara + sooloskitta ja minimaalisesti laululisiä.
Muutama ok biisi, muuten jatkaa jo Freen omaksumaa linjaa, että ei tartte yrittää kuin parissa biisissä. Tehdään levynkesto täyteen täytebiiseillä ja pitkästytetään kuulijat mitäänsanomattomilla balladeilla, vaikka ollaankin ns. rockbändi. Harmi. Potentiaalia olisi saattanut olla enempäänkin.