King Crimson : In the Wake of Poseidon
JiiPee kirjoitti noin 16 vuotta sitten (9 kommenttia)
Kirjoitetaan nyt yksi KC-kommenttikin tänne. Poseidon on ehkä suosikkilevyni Crimsonilta, ja hommasinkin taannoin 30-vuotisjuhlaversion, missä on bonusbiisit Cat Food ja Groon. The Devil's Triangle on kaikessa sekopäisyydessäänkin yllättävän hyvin potkaiseva instrumentaali, ja Cadence and Cascade on KC:lle epätyypillinen, suorastaan hempeä balladi, jonka tyylistä materiaalia olisi oikeastaan toivonut Crimsonin levyillä enemmänkin kuulevansa, aina silloin tällöin... ns. tasapainottavana tekijänä kaiken aggressiivisuuden vastapainoksi. Hassua muuten, kuinka monella hyvällä progelevyllä Mel Collins on mukana saksofoneineen, eikä äijästä juuri koskaan kuule puhuttavan mitään.
+/- saldo : 0 | Tweet
No kyllähän noi kevyitä biisejä Crimsonilla riittää uran varrella vaikka kuinka: Matte Kudasai, One Time, Walking On Air, Man With An Open Heart , Waiting Man jne. Mikä toi Cat Food-bonusbiisi muuten on? Kyllähän se kuuluu levylle alunperinkin. Joku vaihtoehtoinen versio? In The Wake Of Poseidon on itse asiassa aika selkeä toisinto tyylillisesti ja rakenteellisesti debyytistä Devils Trianglea (josta en erityisesti pidä) lukuunottamatta, mutta se ei erityisesti haittaa koska biisit ovat kuitenkin mainioita ja soitto upeaa. Soundit ovat myös debyyttiä paremmat. Arvosana: 8
Jep, Cat Food kuuluu alkuperäiselle tottakai. Unohdin mainita, että bonusbiisi on (kai) ennenjulkaisematon singleversio.
Samankaltaisuus debyyttiin nähden häiritsi aluksi paljonkin, mutta ei enää niin paljon nykyään. Onneksi Cat Food on sentään vähän erilaista. Metkaa pianonsoittoa Tippetiltä tuolla raidalla.
"Onneksi Cat Food on sentään vähän erilaista." No entäs Devil's Triangle? Ei sille mielestäni ole mitään selkeää vastiketta ekalla levyllä?
Eipä kai...mutta sen voinee rinnastaa Moonchildin suhinaosuuteen. Joka tapauksessa Cat Food pomppaa positiivisesti esiin.
Moonchildin nk. suhinaosuus tuli aina hypättyä vinyylinä yli.
Tämän levyn nimibiisi on meikäläisen mellotronbiisilistan
ykkösenä. Mahtava biisi muutenkin, mm. rumputyöskentely....Muuten levy "häviää" debyytille.
In The Court Of The Crimson King vs. In The Wake Of Poseidon
Pictures Of A City = Schizoid Man
Cadence And Cascade = I Talk To The Wind
In The Wake Of Poseidon = Epitaph
Eiväthän nuo tietenkään täysiä kopioita ole, mutta noudattelevat silti hyvin tarkasti esikuviensa rakenteita ja nimenomaan se fiilis joka kappaleista tulee on sama. Ne palvelevat kokonaisuudessa samaa tarkoitusta kuin edeltäjänsä.
Cat Food on levyn originellein biisi. Sille ei löydy selkeää edeltäjää Crimsonin kataloogista eikä minun tietääkseni oikein muualtakaan.
The Devil?s Trianglelle ei löydy myöskään debyytiltä vastinetta, mutta se taas on hyvin paljon velkaa Gustav Holstin Planeetat sinfonian osalle Mars The Bringer Of War. Marsia Crimson renkutti livenä jo muistaakseni ennen kuin In The Court ilmestyi.
Sitten on tietenkin noi Peace välikkeet, mutta ne ovat niin vähäpätöisiä että niillä ei ole juuri merkitystä suuntaan tai toiseen.
Ajat olivat Crimsonille haastavia joten on ymmärrettävää ehkä että Fripp päättyi käyttämään uudelleen ekan levyn rautalankoja. Debyytin kolmesta tärkeimmästä säveltäjästä kun oli tässä vaiheessa loikannut kaksi (Michael Giles ja Ian McDonald).
In The Wake Of Poseidonin kunniaksi on todettava myös hieman debyyttiä vahvempi tuotanto ja paikoin lihaksikkaampi soitto.
Hyvä levy. Poseidon on kauneutta ja muutkin maistuvat. Ei pahaa sanottavaa myöskään Paholaisen kolmiosta. KC teki upeita levyjä 70-luvulla.
Kuten Kcrimso jo analysoi, tässä on minun makuuni liikaa ikään kuin debyytin toistoa. Kuuluu omassa listassani KC:n vähemmän kiinnostavien äänitteiden joukkoon.