pink Floyd : Wish You Were Here
OldfieldOlli kirjoitti noin 16 vuotta sitten (44 kommenttia)
Kas kun kukaan ei ollut vielä ehtinyt kommentoimaan tätä levyä.Kyseessähän on kuitenkin Pink Floydin paras ja koko universumin toiseksi paras levy.
+/- saldo : 0 | Tweet
Bändin paras? Eihän tätä nyt voi The Walliin kaltaiseen kahden tunnin mestariteokseen verrata samana päivänäkään, varsinkin kun levy sisältää tasan kaksi (tai kolme, jos molemmat osat lasketaan) hienoa biisiä. :) Toisella niistä hehkutetaan Syd Barrettia, jonka absoluuttisesta ja "kiistämättömästä" neroudesta voidaan olla montaa mieltä. En epäile "Shine On"-tribuutin jaloja tarkoitusperiä, mutta tutustuin aikanaan moniin Floyd-kirjoihin ja haastatteluihin, ja bändi ei ainakaan koskaan häpeillyt tuoda joka käänteessä ja haastattelussa miehen traagista LSD-sekoamista esiin... sehän vain lisäsi romantiikkaa ja mystiikkaa Floydin ympärillä... ja oli näin taloudellisesti kannattavaa.
Nimibiisi on minusta aina ollut pelkästään tyhjänpäiväinen rallattelu ja Have A Cigarkaan ei ole koskaan iskenyt. Tietysti jotkut levyt merkitsevät toisille paljon enemmän, kestävät toisille kuuntelua enemmän... ja absoluuttista totuutta ei tietenkään ole olemassa. Vain mielipiteitä, joita täytyy kunnioittaa. Ei tämä nyt tietenkään missään nimessä huono levy ole, mutta mielestäni DSOTM:n tapaan melkoisen yliarvostettu kuitenkin. Arvosana: 8.
70-luvun Floydeista paras.
Shine On You Crazy Diamond on Floydin komeimpia teoksia Echoesin rinnalla. Itse levyllä ei heikkoja hetkiä ole. Welcome to the Machine ja Have a Cigar ovat hienoja kappaleita ja nimikipale on tasapainoittava tekijä kokonaisuuden kannalta. Oikein hyvä kappale myös. Wish You Were Here on Parasta Floydia DSOTM:n kanssa.
Paras Floydin levy Animalsin ohella. Oma suosikkibiisit ovat Have A Cigar ja etenkin kylmäävän upea Welcome To The Machine. Mainiot sanoituksetkin noissa. Levyllä on myös ehkä Floydin parhaat soundit. Arvosana: 10
Mun listalla ei nouse kärkipään Floydeihin.
Tämä on Floydin paras levy. Suosikki ehdottomasti Welcome to the Machine, joka jotenkin Wish You were heren kanssa hienolla tavalla summaa yhtyeen tuotannon ns. best of the both worlds -hengessä. Kymppiä lähentelee joo, annetaan kymppi.
Shine on You Crazy Diamondin ansiosta levy pääsee ysiin. Welcome to the Machine on kaamea kökkö, ns. pinnalta korea sisältä silkkoa. Samasta puusta on aiemmin tehty biljoona paremmin toimivaa syntikkabiisiä.
No luettele alkuun edes tuhat parempaa. Welcomea on imitoinut myöhemmin jopa Tangerine Dream.
Edgar Froese on tunnustautunut olevansa kovakin Pink Floyd/Roger Waters diggari ja todellakin se on näkynyt myös yhtyeen tuotannossa.Mitä tulee Welcome to the Machineen,niin se on 10 pisteen kappale.
PF on uranuurtaja omalla sarallaan, mutta vastaan nyt kysymykseen: PF:n oma One of These Days, Agitation Freen Pulse levyltä Malesch ja tosiaan TD:n Zeit vaikka. Sitten on Kraftewerkin Autobahn ja Terry Rileyn tuotanto jne , mutta makuasioistahan ei kannata kiistellä. Äänestämällä on turha yrittää muuttaa tällaisia asioita. Huomatkaa että pidän silti tätä LEVYÄ erinomaisena!
Kaikkia luettelemistasi en ole kuullut, mutta ne jotka olen häviävät mielestäni Welcome To The Machinelle. Toisaalta enpä ole oikeastaan koskaan edes ajatellut sitä erityisesti "syntikkabiisiksi".
Noo, vaikka WTTM tulkittaisiinkin "oman" genrensä rakenteelliseksi pioneerityöksi, mitä suvaitsen suuresti epäillä, on samasta puusta TD (myöhemmin toki) tehnyt maukkaampia tuotoksia vähän samalla tavalla kuin klassisella puolella JS Bach hio edeltäjiensä tyylin kirkkaaksi timantiksi.
Shine on You Cracy Diamond on se kappale (molemmat osat) joita minä tältä levyltä suurella nautinnolla kuuntelen edelleen.
Ah, on tämä vaan upea levy!
Kyllä näin on!
Levy sykähdyttänyt siitä asti, kun ensimmäisen kerran kuuli ja voi herra isä kuinka hyvältä se vieläkin kuulostaa. Aivan uskomaton levy!
Uuden Experience Editionin bonuslevy on upeaa kuultavaa. Täydellisestä levystä tuli entistäkin parempi :)
Olen nyt kolmen viikon ajan luukuttanut Immersion boksia ja onhan tämä vaan niin mielettömän hyvä levy! Quad miksaus on suosikkini ja bonaribiisit ovat huikeita kaikki.Ei musiikki tästä enää parane.Universumin PARAS levy!
Tähän ei kyllä ikinä kyllästy.
Jep, klassikko.
Kun Soundissa valittiin London Calling kaikkien aikojen parhaaksi levyksi, yritin sitä kuunnella. Mutta kun muistaa jokaisen nuotin ulkoa niin homma käy tylsäksi. En jaksanut kuin pari kappaletta. Hyvä levyhän se on.
Eli älkää tylsistyttäkö levyjänne, hyvät kansalaiset.
Miten kukaan voi vakavalla naamalla väittää, että "London Calling" on maailman paras levy? :D
Onhan siinä valtavasti hyväntuulista energiaa ja paljon erityylisiä hyviä ja tarttuvia biisejä.
Vanha topic aiheesta: http://www.palasokeri.com/forum/100577
"Maailman paras levy" on paradoksaalinen käsite. Sitä voi oikeasti käyttää vain se, joka on kuullut kaikki maailman levyt ja sittenkin arvio voi päteä vain lyhyen hetken; uusia levyjähän julkaistaan koko ajan...
Oon näköjään kommentoinu, että 70-luvun paras. En tiijä, ehkä. Tai sitte Animals. Jaa-a, jaa-a. Rick Wrightin contribuutiota tässä aina ihailen.
Kuulemma moni levyn ostanut ei edes huomannut, että Have a Cigarissa laulaakin Roy Harper eikä Roger Waters.
Yllättävän vähän se Harperin ääni sieltä pomppaa.
No, nyt kun taas teemaan päästään : Kuunnelkaa vaikka Esa Kotilaisen Ajatuslapsi. Löytyy kohta, jossa lainataan tai otetaan vaikutteita aika huikeasti Shine on YOu Grazy Diamondsilta. Tai vaikkapa Eloyn eräs levy... tehkää itsekin jotain, hemmot! En nyt kaikkea ala rautalangasta vääntämään ;-)
Ajatuslapsi -orig. vinyyli on ollu hallusa parikytä vuotta ja varmaan se Eloyn levykin mihin viittaat, että kyllä yritys on kova ollut ja on.
Jammo! Nyt korkki kiinni ja nukkumaan! :)
Käskystä, kohta... Eihän kello ole vielä yhtätoista ;-)
Kuuntelinpa tämänkin tuon uuden jälkeen vertailun vuoksi. Näillä kahdella levyllä on valtavasti yhtäläisyyksiä, ehkä tarkoituksella? Welcome to the Machine on tämän levyn huippukohta. Eihän se mikään klassinen "hyvä biisi" ole, siis musiikillisesti, mutta se on Floydia/Watersia tehokkaimmillaan. Siis sillä vähän sairaalla tavalla, miksi Floyd parhaimmillaan on niin hieno bändi.
Muuten en edelleenkään tajua tämän levyn silmitöntä hehkutusta The Walliin (tai vaikka Amused to Deathiin) verrattuna. Hyvä levy, mutta ei Floydin/Watersin parhaimmistoa. Have a Cigar on turha ja Shine Onin kakkososa laahustaa hmm... Pink Floydmaisesti. :D Voi olla, että olen sitten vain kyllästynyt.
Eiköhän tuo vuosia sitten antamani arvosana ole ihan hyvä, eli kasi.
Näillä kahdella levyllä on valtavasti yhtäläisyyksiä
Mä taas en tajua tätä. Että oikein VALTAVASTI yhtäläisyyksiä? Okei, onhan The Endless Riverillä muutamia hetkiä jotka viittaavat Wish You Were Heren tunnelmointipätkiin, mutta kyllä erot on JÄTTIMÄISIÄ. Wish You Were Herellä on tunnelmoinnin lisäksi myös hienoja sävellyksiä ja loistavia sanoituksia kun The Endless River on lähinnä taustamusaksi jäävää päämäärätöntä jammailua. Sellaistakin voi olla välillä kiva kuunnella, mutta en vaan yhdistä sitä Wish You Were Hereen.Minähän puhuin biisien soundeista ja elementeistä, enkä sinänsä verrannut levyjä (konaisuutena) tosiinsa mitenkään. Uusi levy vaikuttaa vanhojen ideoiden kierrätykseltä. Ja nimenomaan niin, että uusi kuulostaa paljon enemmän Waters-Floylita (Animals ja WywH) kuin "uudelta" Floydilta. Jossain kohtaa tuossa uudessa tuli aivan kuin suoraan Animalsista jotain kosketinsoitinjuttuja - ja monessa kappaleessa sukelletaan nimenomaan erityisesti "Shine On"-biisin fiiliksiin. Näin minä ainakin tuon uuden levyn koin.
Joo no se on totta että toi uutuus tuntu pälyilevän enemmän 70-luvulle kuin pari edellistä Pink Floydin levyä, mutta se voi ehkä johtua pitkälti ihan siitä että siinä ei pyritä tekemään pop-biisejä tai edes tavallisia lauluja joita A Momentary Lapse Of Reason ja The Division Bell olivat täynnä.
Mahtava levy! kakkoslevy (Wembley-live)heittää kehiin Animals-kehitelmiä, joissa on jo tuossa raakavaiheessa upea imu!
Experience Editionin kakkoslevyn matsku on loistavaa. Oli silti ihan hyvä veto jättää Stephen Grappellen viulu pois Wish You Were Here biisistä. Vähemmän on tässä tapauksessa enemmän. Kiinnostavaa kuultavaa toki tuo vaihtoehtoinen versiokin.
Blu-Ray-monikanavaversio on aivan erinomainen. Kiva, kun on Immersion-versio, niin voi samalla hieroa kuulia ja muuta mielenkiintoista materiaalia...
Lähes täydellinen levy ja lähes parasta mahdollista Pink Floydia.
https://pienemmatpurot.com/levyarvio-pink-floyd-wish-you-were-here-1975/
Olisipa mielenkiintoista tietää, miten suuri osuus kosketinsoitinosuuksista on Wrightin soittamaa! Ainakin Rhodes-osuudet ovat taattuvarmasti Wrightin käsialaa. Toivon ja uskon, että Shine On Part 2:n upea moogisoolointro olisi Wrightin sormeilemaa.
Nyt alkaapi kaiketi sitten PF-kausi. Animals ja Wish ovat upeita, jopa jammailun juhlaa. Jos nyt sitten Floydien soittoa sillä tavalla voisi kutsua. Niin mennään upeilla funkahtavilla poljennoilla monissa biiseissä!
Experience Edition-livellä tosiaan vuoden 1974 Wembleyn keikkaa, jossa piitkä Shine-versio sekä You Gotta Be Crazy (Dogs). Yllättävän valmiita olivat nuo tulevien levyjen biisit jo tuolloin kasassa. Bändin tuotteliainta kautta, kun noita uusia biisiaiheloita tuntui tulevan kuin liukuhihnalta.
Äänenlaatukin hyvä!
"Olisipa mielenkiintoista tietää, miten suuri osuus kosketinsoitinosuuksista on Wrightin soittamaa!"
100%
Jep. Ilmeisesti kuitenkin jotkut synttyjutut, lienekkö pulputukset, ovat osin myös Watersin tekemiä?
EMS VCS 3 -syntetisaattorilla (jota Brian Enokin käytti) luodut sekvenssit/äänitehosteet/tekstuurit on saattanut luoda kuka tahansa bändistä (Dark Sidella niitä teki muistaakseni lähinnä Nick Mason), mutta eiköhän kaikki käsinsoitetut perinteisemmät kosketinsoitinkuviot ole The Wallia aiemmilla levyillä 100% Wrightin työtä. En ole ainakaan ikinä nähnyt mitään viitteitä muuhun.
Arvostus Wrightin tekemisiä kohtaan senkun nousee!!!