Gentle Giant : Acquiring the Taste
Hezzu kirjoitti noin 16 vuotta sitten (12 kommenttia)
Bändin paras.
+/- saldo : 0 | Tweet
Minustakin tämä on GG:n paras. Tuntuu, että bändi on tässä luovimmillaan, silleen luonnollisella tavalla. Tästä levystä voi aistia jopa lämpöä - harvinaista Giantille. Rikkaita, muttei täyteen ahdettuja toteutuksia. Erityisesti miellyttävät tunnelmalliset Edge Of Twilight ja The Moon Is Down. Vinyylin omistajat: kuuluuko nimibiisin alussa olla tuollainen nauhan venähdys kuin cd:ssä on?
Hieno levy Giantilta : omaperäinen, kunnianhimoinen ja täynnä sekä aggressiivista mättöä (The House , The Street, the Room) että herkkää tunnelmointia (The Moon is Down) ja jopa "sing-along" meininkiä (Wreck).
Ainoa biisi, joka ei aivan tunnu sopivan harmoniseen kokonaisuuteen on levyn lopettava Plain Truth, mutta se onkin ekan levyn äänityssessioista peräisin!
Octopusin ohella GG:n paras levy.
Näin saattaa olla.
Suosikkibiisini tässä: The Edge Of Twilight (mahtava se patarumpu-kohta!) ja Black Cat.
Tuo nauhan venähdys tosiaan on masterointivirhe, joka on päätynyt myös monille cd-julkaisuille. En ole varma, löytyykö myös ihan uusimmista? Ainakaan BGO:n uusimmassa sitä ei kuulemma ole.
Ovat virtuaalisesti "jäädyttäneet" nauhaa hieman ja saaneet sen kutistumaan entiseen mittaansa ...
Niin joo, tällä levyllä on useita - lukumäärästä voi jokainen olla mieltänsä -bändin korkeimpia saavutuksia. Kokonaisuus ei ehkä avaudu näin monen erityyppisen mestarikappaleen kokoelmassa, vaan melkein jokainen biisi on itsessään henkilökunnan sanoin loppuun asti ajateltu ja hiottu.
Kokonaisuus ei ehkä avaudu
Ihan hyvin avautuu! :)Ei minulle ainakaan...
Täysin samaa mieltä Jammon kanssa, notta Plain Truth hieman latistaa levyn kokonaistunnelmaa. Muuten loistava levy.
Plain Truth oli ekan levyn sessioista peräisin. Se oli siis tavallaan väärässä seurassa.
Minustakin "Plain Truth" on levyn ainoa pieni notkahdus.
https://pienemmatpurot.com/levyarvio-gentle-giant-acquiring-the-taste-1971/