Pink floyd : Atom Heart Mother
OldfieldOlli kirjoitti noin 16 vuotta sitten (18 kommenttia)
Hieno levy.Floydin parhaimmistoa ilman muuta. Summer '68 on kenties edesmenneen Wrightin paras yksittäinen kappale.
Rickin muistolle
10 pistettä
Rickin muistolle
10 pistettä
+/- saldo : 0 | Tweet
Olen samaa mieltä. Summer '68 on tunnelmaltaan mielettömän hieno! Tämä olikin ensimmäinen hankkimani Floyd ja sen takia ehkä olen hieman jäävi arvostelemaan levyä "objektiivisesti". Atom Heart Mother Suite jäi takaraivoon kytemään klassisen musiikin vahvoine elementteineen. Ja Alan's Psychedelic Breakfast on edelleen silkkaa aamupalaherkkua!
Floydin heikoimpia levyjä vaikkei olekaan "total rubbish" kuten Gilmour on tylysti tekelettä luonnehtinut. Rick Wrightin hienosti torvisektiota hyödyntävä Summer '68 on levyn paras biisi. Nimikappaleessa on hienoja teemoja, mutta kokonaisuus on kovin hutera. Orkesteri ei välttämättä ollut hyvä idea. If ja Fat Old Sun ovat sympaattisia, mutta melko mitään sanomattomia jollotteluja. Ja mitä vähemmän sanotaan Alan's Psychedelic Breakfastista sitä parempi. Edit.: Breakfast soi juuri, onhan tässäkin kyllä hetkensä. Kokonaisuus vaan tökkii pahasti. Arvosana: 7
Ei todellakaan hyvä levy, mutta ei tämä aivan Ummagumman studiolevyn tapainen ongelmajätekään ole. Nimibiisi on itse asiassa ihan ok "torvisoittokuntineen", lopun pitkäpiimäisyydestä huolimatta. Alan's Psychedelic Breakfast on kyllä aivan kamala. Watershan on luonnehtinut levyä näin: 'I wouldn't dream of performing anything that embarrassed me. If somebody said to me now: "Right...here's a million pounds, go out and play Atom Heart Mother", I'd say: "You must be fucking joking...I'm not playing that rubbish!". 'Cos then I really would be embarrassed.' Waters on myös väittänyt, että bändi ei vielä tässä vaiheessa osannut soittaa juuri ollenkaan, ja hommaa naamioitiin itsetarkoituksellisen "progressiivisiin" kuvioihin. Täytyy kyllä nostaa äijälle hattua, harvalla on pokkaa (ja varaa) olla noin rehellinen oman materiaalinsa suhteen. Arvosana: 5 1/2
Eikös Geesinin rooli ollut merkittävä nimikappaleen synnyttämisessä? Niin tai näin, Suite on omankuuloinen progesinfonia selkeällä muotorakenteellaan ja jännittävillä taitteillaan.
Totaalisesti flopanneita sinfoniaorkesterin ja rock-ryhmän yritelmiähän alalta löytyy 1234.
Mitkäs ovat niitä pahiten flopanneita?
Deep Purplen yritelmä on jäänyt pahimpana mieleen. Orchestral Tubular Bells oli kaamea. Caravanin juttu ei sekään soinut hyvin minun korviini. Mutta olen kategorisesti laistanut kerran pettäneet levyt jatkokuunteluilta, joten muut voivat lisätä numerot 4 ja 5. Onhan noita hyviäkin kuten Snowgoose ja Apocalypse. Filosofisena harjoitelmana voi jokainen kuvitella, miten King Crimson, Yes tai Gentle Giant -kääk!- soisi "sinfoniaorkesterin" "vahvistamana".
Jessillähän on Symphonic live DVD/CD pläjäys :-)
Symphonic Liven (joka on ihan hyvä!) lisäksi Yesiltä on myös nolo Symphonic Music Of Yes (Tull-mies/nainen David/Dee Palmerin orkestroima). Mutta en mä oikein näe että tollaisia jälkikäteen tehtyjä tulkintoja kannattaisi laskea mukaan. Orchestral Tubular Bellskään ei ole millään tavalla "sinfoniaorkesterin ja rock-ryhmän yritelmä". Sehän on klassisen säveltäjän (David Bedford joka hääräili myös Snow Goosen parissa) kokonaan orkestraalinen tulkinta alunperin rock-instrumentein tehdystä biisistä. Eikä se minusta edes mikään katastrofi ole. Jossei nyt niin järisyttävä sukseekaan. Jammo, mikä on Apocalypse johon viittaat? Se Mahavishnu Orchestran kammotus?
Just se.
Niin, ja Moody Bluesin Days of Future Passed niin klassikko kuin onkin aiheuttaa vaikkuefektin nykyään.
Kylläpäs kuulostaa tänä aamuna tämän nimispektaakkeli hyvältä! Kuoro-osioista tulee mieleen hieman Ligeti.
Alanin aamupalahetki on kyllä edelleen turhaa pelleilyä... Ei auttanut edes se että kuuntelin sitä oman aamupalani lomassa. :)
Mitäpä tästä...? Tämä on jääny Floydin vanhasta tuotannosta mulle varmaan etäisimmäksi. A-puoli on kyllä aika hieno, mutta ois siittä voinu muutaman minuutin napsasta pois sieltä jostain jälkipuoliskolta. Sit mietin semmosta, että oisko b-puoli pysyny paremmin kasasa niin, että Psychedelic Breakfast ois siirretty ekaksi biisiksi, sit ois if, Summer ja viimmesenä Fat.
Summer '68:sta tuli mieleen jotain, voisko olla The Nice? Ja Fat Old Sunistaki tuli mieleen joku bändi/biisi, mutta en ny yhistä mikä. If sopis Zabriskie Pointille aika hyvin.
Juuh, elikkäs Psychedelic Breakfast sinne nimibiisin ja Iffin väliin, toimii.
Atom-teoksen 15-minuutin kohalla oleva loppuhuipennus on tehokkaamman kuulonen ku sitten se varsinainen loppuhuipennus :o
Ei vaan olisi pystynyt laittamaan tuohon aikaan biisejä tuohon järjestykseen. Atom Heart Motherin b-puoli on ylipitkä vinyylille. Vinyylin rajat tulevat vastaan ja äänenlaatu olisi kärsinyt liikaa, jos Fat ja Summer olisi laitettu loppuun. Ne vaativat vinyylin kaiverruksesta enempi , kuin Aamiais-kilkuttelu. Ceedeellähän tuota ongelmaa ei tietenkään ole,
Psychedelic Breakfast kokonaan helvettiin levyltä niin johan paranoo! :)
Psychedelic Breakfast sopisi paremmin Ummagummalle.
Suitesta löytyy muuten monia eri orkesterien liveversioita, siis jutupparista. Kannattaa tsekata!
Kyllä Atom Heart Mother Suite on yksi parhaista sinfonisen progen tuotteista! Edelleenkin.