Pink Floyd : Ummagumma
JiiPee kirjoitti noin 16 vuotta sitten (24 kommenttia)
Livehomma toimii jotenkuten, studioalbumi on suoraan sanottuna naurettava. En muuten muista, kuoliko kärpänen. Tämä levyhän on oikeastaan pelkkä vitsi... tai sen TÄYTYY olla vitsi. Jopa Gilmour ja Waters ovat molemmat myöntäneet Ummagumman olevan silkkaa sitä itseään, joten aika kova fanipoika/käytettyjen autojen kauppias/kovien aineiden käyttäjä saa olla, jos jotenkin saa selitettyä tämän musiikillisen tunkion tuoksumaan ruusutarhalta. Arvosana: 4
+/- saldo : -1 | Tweet
Livelevy on loistava ja on se studio-osuuskin aika jännä, vaikkei kaikilta osilta niin onnistunut.
Livelevy on erinomainen ja päihittää usein studioversiot. Avaruudellinen tunnelma on vahva ja välittyy levyltäkin. Studiolevyn päämäärättömiä haahuiluja ei ole tullut usein kuunneltua, mutta ei se aivan toivotonkaan ole ja kyllä sen kestää alusta loppuun. Hauskin asia levyssä on takakannen valokuva, jossa esitellään kalusto ja kaksi roudaria. Joo, tavaraa ja henkilöstöä oli sitten 20:n vuoden kuluttua vähän enemmän.
Livelevy on kohtuuhyvä. Studiolevyllä on 2 hyvää kappaletta, eli Watersin Grantchester Meadows ja Gilmourin The Narrow Way part 3. Wrightinkin osuutta jaksaa kuunnella minuutin verran ;-) Kokonaisuutena 7-
Several Species of Small Furry Animals Gathered Together in a Cave and Grooving with a Pict on studiopuolen kiinnostavinta antia. Ja pelkästään biisin nimestä tulee plussaa! Luojalle kiitos copy/pastesta! :D
Aijai, nää livevedot on kyllä tosi maukkaita!
Kyllä. Tuolle keikalle kun olisi päässyt. Tosin sitä varmaan olisi itsekin tullut oltua sen verran päräyttävässä kunnossa, liekö siitä kuitenkaan mitään muistikuvia olisi jäänyt.
No joo, onhan tää studiopuoli vähän perseilyä, mutta silti mua ilahduttaa ajatus jostain A Momentary Lapse Of Reason -fanista kuuntelemassa ekaa kertaa sokkona ostamaansa Ummagumman kakkoslevyä :D
Joskus 80-luvun alussa koulukaveri lainasi mulle muutaman Pink Floydin levyn. Taisi olla Animals, The Wall ja Ummagumma. SIlloin c-kasetille nauhoitin vain The Wallin :)
Se kärpänen muuten surraa Watersin Grantchester Meadows-kappaleen lopussa. AInakin surina loppuu, kun lehti läiskähtää :)
Ummagummassa on sellaisia kohtia, joiden "diggaamisessa" pitää olla samalla tavalla "ennakkoluuloton" kuin Nykytaiteen Museossa. Katselet jotain hienosti aseteltua paskapökälettä, "innostut" sen muotoilusta muiden älykköteeskentelijöiden kanssa ja kehut valkkarilasi kädessä "inspiroivaksi taiteeksi". Watersin luonteen tietäen, olen melko varma, että se on tahallaan lisönnyt levylle tällaisia elementtejä.
Yhdessäkin dokkarissa Waters kertoi, kun The Wall-kiertueen aikana muuri bygattiin yleisön eteen, niin ideana oli "Ha, there you are you pop sheep and fuckers - behind the wall!"
Veikkaan, että Ummagumman kohdalla Waters on saanut perverssiä tyydytystä myydessään totaalista roskaa taiteena. Mutta joo... juuri tällaisen hulluuden takia Watersista pidänkin. Ja jos joku tosiaan pystyy tästä levystäkin nauttimaan, niin aina parempi.
Voihan myös olla, että se oli oikeesti kokeilunhaluinen ja etsi uusia ilmaisutapoja? En usko että tuohon aikaan olivat niin kovassa suosiossa, että voisivat aatella, että tehäämpä levyllinen paskaa ja katotaan ku hullut ostaa. Ehkä se myöhemmin ois onnistunu, mutta tuskin tuohon aikaan.
Ja kokeellisiahan tossa kaikkien jäsenten soolobiisit enemmän tai vähemmän ovat joten ei Ummagumman kokeellisuutta hyvässä tai pahassa voi pelkästään Watersin kontolle laittaa.
Joo, ei ollut Floyd iso nimi vielä tässä vaiheessa, mutta suosionsa kynnyksellä kuitenkin. Watershan häpeää Ummagummaa ja Atom Heart Motheria, eil voihan se olla niinkin, että tuo kakkoslevy oli ihan aidosti jotain "kokeilunhaluakin". Tai ehkä jopa niin, että noiden kokeilujen taustalla onkin ollut D.Gilmour? :D
Kyllähän muiltakin hyviltä bändeiltä vastaavaa skeidaa löytyy. Joskus tulee vain huti, eikä siitä sen enempää. On tuo silti ollut mielenkiintoinen ja luova aikakausi pop-musiikissa.
Kai sekin jostain kokeilunhalusta ja ilmaisun laajentamisesta kertoo, että hengailee ja levyttää Ron Geesinin kans, tuskin Waters/Floyd sitä vitsinä otti.
Vähä eri ilmapiiri 60/70-lukujen vaihteessa kuiteski ku 70-luvun lopussa.
Eikös toi kuitenkin jo jotain Dark Side Of The Moonin ajan kuvia?
Paljo mahollista, ja näköjään sillonkin oli vielä hauskaa, no mutta 70-luvun alku kuitenkin :)
No eipä Gilmourkaan näistä paljon perusta.
What do you think of your early records like Atom Heart Mother and Ummagumma today?
I think both are pretty horrible. Well, the live disc of Ummagumma might be all right, but even that isn't recorded well.
- David Gilmour - Der Spiegel No. 23 - 5 June 1995
Tylsimyksiä kaikki vanhat muusikot :) Niin se nuoruuden into katoaa.
Gilmour, periaatteen mies:
Although it was commercially and critically successful on release, the band, particularly Waters and David Gilmour, have expressed several negative opinions of the album in more recent years. Nevertheless, it remained popular enough for Gilmour to perform the title track with Geesin in 2008.
Mainiota kilkuttelua nämä studioraidat. Tänään ilahdutti etenkin Sysyphus Part Three.
Tämä kuulostaa vuosi vuodelta paremmalta.
Parasta minulle olivat kannet.
Parasta minulle olivat kannet.
Hmmm... olisikohan tuossa uusi liikeidea jollekin?... myydä kansia ilman levyä.