Yes : Magnification
Kcrimso kirjoitti noin 16 vuotta sitten (9 kommenttia)
Yesin viimeisin, ja hyvin todennäköisesti myös viimeinen, studiolevy. Onneksi joutsenlaulu oli kaunis. Biisimateriaali on laadukasta ja orkesteroinnit (sinfoniaorkesteri on levyllä hyvin keskeisessä roolissa) toimivat mielestäni loistavasti. Etenkin biisinelikko Spirit Of Survival, We Agree, Dreamtime ja In The Presence ei kalpene (no ei ainakaan pahasti) klassisen Yes-materiaalin rinnalla. Ainoastaan epätoivoiselta hitti-yritelmältä kuulostava Don't Go laskee liiaksi rimaa ja melko heppoisen Soft As A Doven olisi voinut jättää Jon Andersonin soololevylle. Anderson on kyllä levyllä hyvässä vedossa sekä laulajana että sanoittajana. Miehen yltiöoptimistiset sanoitukset eivät ole liian sokerisia kuten välillä vaan niissä on mukana myös kontrastia tuomassa hieman tummempiakin sävyjä. Levy julkaistiin muutamaa päivää ennen 9/11 terrori-iskuja ja jotenkin yhdistänkin biisin Spirit Of Survival aina vahvasti tuohon tapahtumaan. Jotenkin biisin kohtalokas tunnelma ja sanoitukset sopivat täydellisesti kuvamaan tuota päivää. Squiren laulama Can You Imagine ilahduttaa myös ja tuo mieleen äijän soololevyn Fish Out Of Water. Levyn kruunaa upeat soundit joita loihtimassa ovat olleet Trevor Hornin luottoäänittäjät. Arvosana: 9
+/- saldo : 0 | Tweet
Karsea levy, siirappinen ja teennäinen.
Ei pysty mitenkään käsittämään tota kommenttia.
Tästä levystä tulee kyllä aina hyvä mieli. Todella kaunista musiikkia. Sääli että Yes ei jatkanut levyjen tekoa löydettyään näin hyvän vireen vaan hyytyi nostalgiaa myyväksi kiertuebändiksi.
Eipä sitten jäänytkään viimeiseksi studiolevyksi tämä. Hyviä biisejä ja hyvä tuotanto. 8
Rohkea projekti..tai sitten projekti, jonka jokaisen suurbändin uransa jossain vaiheessa olisi tehtävä?
Kuitenkin focus on selvillä. Demokratian ja yhteenkuuluvuuden nimissä kaikki biisit ovat koko bändin nimissä.
Aikanaan tästä kovasti halusin pitää ja pidinkin, en kuitenkaan niin paljon kuin olisin tahtonut. Helsingin keikka oli mahtava! Perusoptimistisuus ja tietty kepeys, hyväntuulisuus kuuluu läpi levyn ja epäilys, että tämä olisi jonkin verran enämpi Andersonin juttu tai idea, tiedä häntä, kun Yes-kirjallisuutta en ole lukenut. Kyllä tämä nämä vierailevien laulajien kaksi uusinta ylittää...
Tavallaan hieno jäähyväislevy Jon Andersonille.
Squiren bassottelu on hiukka totutumpaa kepeämpää? Unehtuiko Rickenbacker naulakkoon?? Vai pitikö jarrutella orkesterin vuoksi??
Äh..ei kantanutkaan loppuun saakka edes nostalgian voimalla. Aika on jonkin sortin verran syönyt levyn kestävyyttä. Joukossa on muutamia ärsyttävän viihteellisiä jaksoja. 7,5
Dreamtime... ah, mahtava kappale.
Olipas miellyttävää kuunneltavaa parin vuoden tauon jälkeen. Toimii!
Minulla kuuntelutauko lähestyi varmaan kymmentä vuotta. Ihan hyvin tämä on kestänyt aikaa. Olisinkohan nyt valmis yrittämään Talesin läpikuuntelua? :)